HAUSKAA JOULUA!

On joulussa tuoksua, lämpöä taikaa

On joulussa hitunen mennyttä aikaa

Kävimme kuvissa ja hyvältä näyttää!

Tottistelua

Vedetään nyt tästäkin viime aikojen tekemisten yhteenveto, kun olen niin laiska/olevinaan kiireinen blogin päivittelijä.

Noutoa harjoitellaan monellakin tavalla.
Tyyli 1: Työnnän kapulan sen suuhun ja pidän sitä siellä hetken ennen ruokaa. "Kiitos", otan kapulan itselle  ja "saa ottaa". Tästä saa siis jättipalkan.
Tyyli 2: Emäntä leikkii hikipäässä kapulan kanssa, ja jätti kehut&palkkaa kun koira ottaa sen suuhun. Tällä tyylillä se on jo jopa juossut vähän matkaa kapula oikein päin suussa. Jeee!
Tyyli 3: Tapahtuu lelujen kanssa "tuo tänne se" hetsausta, ja kun tuo niin välillä leikki jatkuu ja välillä "kiitos", jolloin luovuttaa ja leikki jatkuu sen jälkeen. Tähän tyyliin satsasin kaksi pehmolelua, joissa on vinku toisessa päässä ja pallo toisessa päässä, ne on semmosia pitkiä jutskia. Toinen on kyllä jo vähän hajalla. Täytyy hankkia patukat, jos ne kestäisi paremmin.

Seuraamisessa yritän opettaa sille takapään hahmottamista. Lyhyitä seuraamisia lähes paikoillaan molemmille sivuille. Olisi hienoa, jos se joskus seuraisi oikealla paikalla kun itse pyörin ympyrää. Se näyttää niiiin hienolta. Siihen on kyllä pitkä matka vielä. Perusasennossa reenataan katsekontaktia, ja tästä sitten muutamia askelia eteen kontaktissa. Samalla yritän muistaa, että pidän itseni suorassa.

Leikkimistäkin on harjoiteltu, myös tähänkin saatiin Lakun kanssa hyvää oppia. Olipa jännä nähdä se leikkimässä toisen henkilön kanssa niin kierroksilla, että sen häntäkin vispasi ympyrää. Taitavissa käsissä siitä irtoaisi vaikka mitä. En ole vielä ihan samalla tavalla saanut sitä itse innostumaan, mutta ollaan me harjoiteltu ja ehkä vähän paremmin osaan jo sen kanssa leikkiä mitä aiemmin.

Madallettua A-estettä on nyt muutamalla kerralla menty lelun kanssa. Viimeksi se kävikin jo "huvikseen" hyppäämässä sen ennen kuin itse ehdin mukaan. Samalla tavalla myös matalaa pystyestettä. Tästä se ei ihan niin paljoa tykkää mitä A:sta, varmaan vähän sattui kun on kolautellut vähän jalkojaan. Kotona on nyt harjoiteltu vähän matalammalla vielä.

Paikallaanoloa on harjoiteltu nyt aika vähän, tähän pitäis panostaa enemmän. Mutkun nuo vauhdikkaammat jutut vei  mukanaan.

Luoksetuloa on tehty lyhyeltä matkalta niin, että tulisi eteen oikeaan asentoon suoraan. Tähän liittyen ollaan myöskin opeteltu namikoppeja suusta. Harjoittelu tällä saralla jatkuu edelleen. Namikopit kädestä se kyllä hallitsee, mutta kun sylkäisen sille namin, niin on ollut ihan ihmeissään että mistä noita nameja oikein sataa.

Jälki-treenejä

Jäljellä Lakun kanssa on viime aikoina harjoiteltu kulmia. Ne sujuukin jo mallikkaasti. Muutenkin jäljestys näyttäisi olevan sen oma juttu. Hirmu innokkaasti on tyttö aina jälkimetsään lähdössä. Maastoa on pyritty vähän vaihtelemaan; välillä ollaan käyty pellolla, välillä rinteessä, välillä otettu polkujen/teiden ylityksiä tai niiden reunalla kulkemista. Enimmäkseen tuo mäntykangas on kuitenkin ollut jälkimetsänä. Jälkiä on vanhetettu tunnista pariin-kolmeen. Täytyy kyllä myöntää, että suurimmaksi osaksi tulee ajettua noita tunnin vanhoja, kun siinä jäljen vanhetessa olemme käyneet useinkin lenkillä, joka nyt sattuneesta syystä on usein tuo tunnin  mittainen.
Kerran kokeiltiin myös 2½-vuotiaan tekemää jälkeä. Sekin oli tunnin vanha, eli päiväunien mittainen toisin sanoen. Alussa Laku oli tohkeissaan lähdössä, sitten kun tuli jäljelle olikin tosi yllättynyt. Ei meinannut nostaa sitä, vaan pyöri pallo hukassa. Lopulta aikansa tilannetta pohdiskeltuaan se kuitenkin lähti oikeaan suuntaan ja ajoi hienosti jäljen loppuun. Näitä onkin lisää suunnitelmissa.
Keppien treenausta on tehty vielä kotona purkinkansi-menetelmällä. Lähiaikoina voisi varmasti jo kokeilla lyhyttä keppijälkeä. Kynnys aloittamiseen on ohjaajan päänupin sisällä. Pitänee yrittää saada siihen joku konkari mukaan pulmatilanteiden varalta.
Esineruutua ollaan nyt tehty kertaalleen niin, että Lakulle vietiin paljon esineitä, ja kun huomioi ne -naksu ja palkkaa. Tällä tavalla se onnistui hyvin, "nostettiinkohan" 3 esinettä tuolleesti..

Hammaskontrolli

Syyskuun 9. päivä kävimme Anidentissä kontrollissa. Reilu puoli vuotta oli kulunut edellisestä käynnistä. Tällä kertaa Lakulta poistettiin plakkia/hammaskiveä varmaan lähes kaikista hampaista, sekä jälleen yksi alaetuhammas. Hammas oli omiinkin silmiin muita tummempi, ja heilui vähän, eli menetetty. Lisäksi alakulmureiden, sekä joidenkin muidenkin alahampaiden paikkoja korjailtiin/uusittiin.

Jälkeä jälleen

Uusi yritys blogin treeni-kirjailussa. Tänään käytiin jälkeilemässä pellolla ja pusikoissa. Lakulle tehtiin pellolle kulmajälki, joka ehti vanheta reilun tunnin. Hyvin bongasi sen janalta. Alku meni hienosti. Vähän hätiköintiä oli kulmissa (joko koiran, tai emännän, tai molempien..) mutta loppuun asti selvittiin kummiskin ihan mukavasti. Rasiassa oli nakkia ja sitten leikittiin.
Toinen jälki, ainakin reilun pari tuntia vanha, alkoi läheltä pusikkoa, eteni sen läpi. Sitten kuljettiin vähän matkaa tien viertä pitkin. Sitten mentiin metsikköön. Metsän läpi kivirauniolle, sen yli pellolle ja pellon viertä jonkin matkaa ja loivasti pellonylitys vastakkaiselle sivulle ja pikku matka sammalta kasvavan kallion päältä loppuun. Hyvin nosti taas jäljen ja ajoi pusikon läpi. Kerran pysähtyi hieman yllättyneen oloisena, mutta jatkoi pian matkaa. Kun tultiin tielle oli taas haahuilua vähän aikaa. Sitten lähti oikeaan suuntaan. Tämä tiepätkä oli runsaasti namitettu. Metsään meno kulmasta meni eka yli, sitten palasi ja löysi jäljen helposti. Metsässä alkumatka meni hyvin. Sitten sieltä löytyi -paljon- jonkun elukan kasoja joka vähän sotki etenemistä. Toruin sitä, ja otin vaivihkaa liinassa lyhyemmälle ettei enää yltänyt sinne. Kiviraunioin reunaan päästiin lopulta. Sitten noustiin ensin yhdelle kivelle, tuumailutauko, toiselle kivelle, uusi tuumaustuokio, kolmannelle kivelle, ja lopulta pellolle asti. Hienosti se löysi oikean reitin, kun jälki ei tässä mennyt ihan suorinta tietä, vaan pienen luonnollisen mutkan kautta. Pellon vierustaa edettiin mukavaa vauhtia. Sitten alkoi ylitys. Suunnilleen keskikohdassa tätä alkoi haahuilu, ja Laku löysi jotain mannaa jäljen vierestä. Lähempi tarkastelu paljasti että siellä oli jänisten salainen kohtauspaikka, papanoita oli joka puolella melko reilusti. Sama taktiikka mitä metsä-läjien kohdalla, ja niinpä lähdettiin eteenpäin. (Näytti vähän siltä, että Lakun mielestä papanat oli paljon parempia kun Frolicit). Lopussa oli maksapaloja ja nakkia rasiassa. Namit oli  i-h-a-n-i-a,  niiden jälkeen ei leikki kiinnostanut. Tyytyväinen olen molempiin jälkiin. Etenkin tähän jälkimmäiseen, missä koira joutui vähän miettimään jäljen etenemistä. Ja omaan Lakun -lukutaitoon tuli uusi luku jäniksenpapanat kiikarissa -eleistä. Ensi kerralle pitää selvästi ottaa paremmat namit ja parempi loppupalkka.

Jälkeä

Viikonloppuna kävimme jäljestämässä yhdellä kurssilla. Sieltä tulikin monta uutta juttua meille. Laku oppi mm. janan ja kulmat. Ja minä opin lukemaan sitä paremmin ja myös jälkiliinan käytössä tapahtui kehitystä, ja ehkä myös jälkien tekemisessä... Jäljet tehtiin pellolle, kun tähän asti ollaan tehty vain metsäjälkeä. Ja muutenkin me ajettiin paljon pidempiä ja vanhempia jälkiä mitä tähän asti ollaan tehty. Jopa 16 tuntia vanhan jäljen se ajoi alun jälkeen hienosti, (kun mamma ensin pääsi tilanteen tasalle, veti henkeä ja lopetti hökeltämisen).
Myös keppien harjoitteluun tuli hyviä neuvoja, ja sitä ollaan päästy aloittelemaan ja edistytty yllättävän nopeasti. Samoin tottikseen. En nyt ala näitä sen kummemmin tähän kirjoittelemaan, kun totesin että mun on helpompi pitää jälki-treenipäiväkirjaa ihan manuaalisesti paperin ja kynän kanssa.
Iso kiitos kurssin vetäjälle!

Syntymäpäivä

Ensin me leikittiin ja lenkkeiltiin Aadan kanssa. Oltiin kuulemma taas niin nopeita, ettei kameramies pysynyt messissä.

Sitten tuli Riksu leikkimään ja lenkkeilemään.

Ja lopulta mä sain kakkua. Nam.. Ja laulettiinkin mulle, mut ei se mua niin kovasti jaksanut kiinnostaa, kun tuo kakku vei kaiken huomioni. (Kakku olikin niiin hyvää että, en huomannut yhtään että kynttilä oli vähän nyykähtänyt mikrossa)

Yrittihän ne syöttää mulle myös keksiä näin synttäripäivän kunniaksi. Kun ei sitä joka päivä täytetä vuosia. En ekaks tienny, että mikä se on, ja jemmailin sitä muutamaan otteeseen eri paikkoihin. Lopulta mamma kyllästyi katsomaan mun touhujani ja otti keksin käteensä. Nuoleskelin, haistelin ja maistelin sitä siinä. Sitten varovasti pureskelin siitä murusia etuhampailla. Ja lopulta päätin ottaa kunnon otteen hommaan ja syödä sen suihini. (Tämä tapahtui just siinä vaiheessa, kun rupesivat etsimään kameraa kehiin. Kuulemma kukaan ei ilman todistusaineistoa olis uskonu ettei keksit meikä-neidille kelpaa.)
Puntarillakin käytiin tänään M&M:ssä, painoa mulla oli pyöreät 15kg. Korkeus on varmaan yhä se 47cm. Meinasin saada lahjaksi uuden pannan, mutkun ei sopivaa löytynyt niin täytyi tyytyä sitten sian nenuihin. No, onneksi myyjä oli niin ihana, että ei niin kovasti harmittanut. Sitä sai pusitella ja se paijailikin kovasti.

Jälkeä

Tänäänkin kävimme jäljellä. Lakulle n. 120 askelta, namit joka viidennelle askeleelle ja annettiin vanheta reilun puoli tuntia. Jäljen vanhetessa kävimme uimassa. Siellä olikin aikamoinen aallokko, ja olisiko se vähän jännittänyt, kun tyttö ei oikein lähtenyt lelujen perään. Muutaman kerran kävi noutamassa ne hienosti, ja aikamonta kertaa taas ei. Onneksi oli toinen koira mukana, niin ei tarvinnut hakea leluja järvestä itse =). Tässä järvestä noudossakin on sellainen juttu, että ei tuo leluja käteen asti kun ihan satunnaisesti, vaan yleensä tiputtaa rantaveteen tai sitten vähän matkaa rannalle päästyään. Tänään ja eilen mietin tuota, ja meidän ongelma on varmasti siinä ettei Laku osaa luovutusta. Sitäpä sitten alammekin harjoitella käänteisesti noutoa ketjuttamalla.
Itse jäljen ajoi mukavasti. Aika paljon jouduin jarruttelemaan, mutta eilisen jälkeen olin itsekin siihen paremmin varautunut. Nyt näytti tekevän paremmin töitä, kun nameja oli harvemmassa. Ensi kerralla (jos on vielä yhtä kuivaa kun nyt) tehdään samanlainen jälki, mutta annetaan vanheta vähän kauemmin.

Tiistaina kävimme Josepan hyvät tavat -ryhmässä. Paikalla oli Lakun lisäksi 10 kk ikäinen koira ja 16 vko ikäinen pentu. Teimme kontaktiharjoituksia ja seuraamista. Kontaktiharjoitukset meni nätisti. Seuraamiseen tuli hyviä neuvoja; nyt jatkan sitä niin, että sanon sivu/seuraa (en ole vielä päättänyt kumpaa, ehkä sivu) kun on perusasennossa ja sitten edetään yhden askeleen seuraamisiin. Yritän itse pitää oman asentoni suorassa katse eteenpäin, enkä siis ylävartalo koiraan päin kääntyneenä, niin kun se nyt menee.

Hammaslääkäriaikaa soittelin myöskin. Lakua hoitanut eläinlääkäri on paikalla vasta elokuun viimesestä viikosta eteenpäin, joten siellä käynti siirtyy syyskuun puolelle. Hampaita olen harjaillut silloin tällöin. Dental sticksin tyyppisiä purtavia pyritään antamaan joka päivä (joinakin päivinä on saattanut unohtua). Juomaveteen sekoitan Virbacin Vet aquadentiä, nyt kesäaikaan se voi kylläkin juoda myösmuualta kuin omasta vesikupista. Sitten ostin sille pussin Royal Caninin Dental -nappulaa. Ja nyt se syö vuoroin sitä ja Cibaun kala-riisi nappulaa. Hampaat on vähän kellastuneet, en tiedä onko kiilteeseen tullut jotain lisävaurioita, vai onko se hammaskiveä. Tätä kellastumista on myös takahampaissa, sekä yläkulmurien yläosissa, joten toivottavasti se on hammaskiveä eikä muuta.

Päivitystä

Tänään ajoimme kuivaan kangasmaastoon tehdyn jäljen, pituus n. 100 askelta. Jälki vanheni puolisen tuntia ja nameja oli joka kolmannella askeleella. Hirmu haipakkaa mentiin, piti jarrutella. Namit eivät kelvanneet oikeastaan ollenkaan. Pari kertaa näytti siltä että eksyi jäljeltä, ekalla kerralla etsi jäljen tekemällä ympyrän ja jatkoi oikeaan suuntaan. Tokalla kerralla taas vähän oikaistiin. Kyllä olisi kepit jääneet tältä jäljeltä löytymättä, jos niitä jo meillä olisi.
Keppien opettelu ei ole oikein edistynyt. Lenkkipolulle kun niitä asettelen, niin ei tyttö kiinnitä mitään huomiota. Tänään sain sellaisen vinkin, että kävellään ohi niin monta kertaa että se jotenkin siihen reagoi. Täytyy kokeilla tuota seuraavaksi. Tuolla niitä likavaatekorissa on hajustumassa.
Sitten toinen akilleen kantapää, esineruutu. Yritettiin tällä kertaa niin, että mamma vei esineen ruutuun ja revitteli sen piiloon pikku monttuun. (Lakun oli tarkoitus ihmetellä, että minkä aarteen se mamma sinne piilotti, äkkiä sinne!) No, hyvin se menikin paikan päälle, ja otti molemmilla kerroilla esineen suuhun, mutta pudotti sen jo vähän matkaa kuljettuaan. Sittenpä me leikittiin esineellä, ja juostiin kilpaa esineelle. Ei ole vielä avautunut tämä juttu meille. Nyt jätetäänkin harjoittelu suosiolla takapihalle ja palataan asiaan kun saadaan homma toimimaan siellä. Toisaalta, kyllähän se kotona tuo noita leluja, mitä sille heitellään. Ehkäpä kyse onkin enemmän luovutusharjoituksista, joihin pitäisi saada toistoja. EN TIEDÄ......
Nyt on ollut niin kuiva kesä, että ei tottakaan. Pikkuinen sadekuuro sentään saatiin niskaan, mutta hiekasta ei kastunut muu kuin ohut päälli kerros, joten ei paljon helpotusta tullut.

Jälkitreeniä

Tänään teimme taas jälkeä, kun nyt on satanutkin vähän. Jäljen vanhenemista odotellessa otimme omalla porukalla pari pikku etsintää raunioradalla. Laku tykkäsi ja teki hyvin hommia. Kaksi ekaa löytyivät helposti. Viimeinen olikin vahingossa vähän hankala, kun tuuli ihan eri suuntaan niin ilmavainua ei ollut toivoakaan saada. Lopulta se meni jälkeä pitkin perille.

Jäljen ajoi hyvin, tyypillistä Lakua näkyi tänään. Malttoi hyvin haistella, ja jopa söikin lähes kaikki Frolicit matkan varrelta. Keskellä jälkeä oli yksi pätkä, missä nameja ei ollut, ja tässä vauhti kiihtyi. Sitten kun namit tulivat, niin hidasti ja söi nitä pois. Vaikka oli syönyt aamuruuankin hyvin. Liekkö tämä viileämpi keli ja uusi ruoka parantaneet ruokahalua.

Kotona harjoiteltiin perusasentoa, paikallaoloa, seuraamista ja esineruutua varten lelujen noutoa.

Kesäloma

Blogi on ollut vähän kesätauolla, jona aikana on geokätköilty vaikka missä ja puuhattu monenlaista.  Laku oppi uimaan, ja ensimmäinen kerta oli ikimuistoinen. Menimme yhteen venerantaan, jossa on pitkä ja matalahko hiekkapohja. Siellä käy myös ihmisiä uimassa, mutta se ei ole virallinen uimaranta, joten samaan aikaan siellä oli muitakin koiria. Laku lähti perääni uimaan, ja kehuin hirmu paljon niin oli oikein polleaa tyttöä. Sitten se haki pari kertaa keppiä järvestä innokkaasti. Sitten meinasi lähteä taas uimaan, mutta jäikin järveen seisomaan, itse katselin vähän aikaa muualle ja aloin sitten kävellä syvemmälle, kun katsoin että mitä ihmettä tuo koira oikein tekee. Siitä näkyy vaan pää järven pinnalla, ja se k-a-k-k-i-i järvessä. Tuli taas kerran vähän sellainen olo, että nyt minä olen nähnyt kaiken. Juu, olihan ne pökäleet sieltä poimittava pois ettei ranta saastu. Onneksi ne tipahti heti pohjaan, josta oli helppo poimia ja nakata maihin.

Käytiin pitkästä aikaa hukkaharkoissa. Laku muisti heti mistä on kysymys ja lähti intopiukkana ukkoa etsimään. Hienosti se myös löytyi. Jälkiryhmän kanssa aloiteltiin esineruutua. Eka kerta meni mönkään, kun ei hoksannut mistä on kysymys. Yritettiin vaikka millä tavalla, mutta ei oikein onnannut. Parin viikon kuluttua edellisestä kerrasta, eli tänään, se toi hienosti yhden esineen (ikioman karvapuuhkalelun) puoleen väliin ja tiputti sen siihen kun ilmeisesti mamma alkoi liikaa kehumaan. Pari kertaa koeiltiin, sit onnistu, ja sitten into lopahti kokonaan, joten jätin tällä kertaa tähän. Vetäjän kehoituksesta juostiin ja leikittiin karvapehkolla autolle asti, ja taistelutahtoa tältä kyllä löytyy =).

Tänään ajettiin myös jälki, jossa oli namipaloja joka toisella-kolmannella. Ja sitten yksi metrin-parin mittainen pätkä ilman nameja. Maasto oli tosi kuiva, ja namittomalla pätkällä se vähän harhautui, mutta löysi jäljen pian taas. Toisaalta oli tosi hyvä harjoitus, toisaalta taas vetäjä kertoi kyllä etukäteen, että tällä kelillä kannattaa ajaa vaan makupalajälkeä. On ollut niin pitkä hellekausi, että maasto on ihan kuiva ja pölisevä. Olin jo ehtinyt tämän asian sujuvasti unohtaa kun suunittelin jälkeä. Aikamoista haipakkaa se myös meni, mutta kehuja sateli innokkuudesta. Mietin jossain vaiheessa, että pitäisikö jarrutella, ja päätin sitten luottaa että se löytää kuitenkin loppuun asti ja että menkööt nyt omaa tahtiaan.

Oulun näyttelyn jälkeen kävimme pentutapaamisessa, jossa olikin melkein kaikki Lakun sisarukset, + isä ja emä. Paikalla oli lisäksi paljon muita koiria kahden kasvattajan eri pentueista. Läheisessä saaressa käytiin juoksemassa sekä Urho-veljen, että Kero-veljen kanssa. Ruusa-siskon kanssa leikittiin vähän hihnassa, joka sujui mielestäni yllättävän hyvin. Olin ounastellut etukäteen, ettei Laku tule toisten narttujen kanssa juttuun.

Tästä jatkui lomareissu, matkamittariin tuli yhteensä n. 1200km. Yövyimme mökissä ja hotellihuoneessa. Laku kävi uimassa meressä ja järvissä. Hellekelillä piti välillä pysähtyä vilvoittelemaan, onneksi autossa on ilmastointi. Likka osasi olla tosi nätisti, ei haukkunut tai vinkunut ja oli muutenkin ihan maailmanmatkaajan oloinen. Yksi kommellus tosin sattui, kun yövyimme hotellissa ja menimme aamupalalle. Lakun aamupissatuksen jälkeen mietittiin, että voikohan sitä Lakua jättää yksin huoneeseen edes aamiaisen ajaksi, kun se saa oven auki. No, pikaisen pähkäilyn jälkeen jätin sen hihnaan kiinni, ja hihnan kiinni sängynjalkaan. Kävin pikapikaa syömässä. Eipä ollut edes nälkä, kun huoneessa oli koko yön varmaan 40 astetta lämmintä. Muut jäivät vielä syömään kun palasin takaisin, ja sieltähän se Lakun pää toivotti tervetulleeksi käytävälle saakka. Hihna olikin niin pitkä, että tyttö oli yltänyt ovelle, ja avannut sen. Koira itse ei yltänyt kun kurkistelemaan ovesta. Haukkumistakaan en kuullut, eikä kukaan tullut mitään valittamaan, joten oletan että se suht nätisti oli osannut odottaa. (Siivooja oli jo hommissaan, enkä hoksannut kysyä haukkumisesta, mutta ystävällisesti hän ainakin tervehti). Onneksi jäi Lakun hotelliaamiainen syömättä! Yllätys olisikin ollut melkoinen, jos se olisi pölähtänyt tulla aamupalalle.

Oulun näyttely

Starttasimme ns. virallisen näyttelyuran Oulussa 10.7. Paikalla oli 7 lapinporokoiraa ja Laku oli ainoa junnunarttu. Tuomarina toimi Eeva Resko. Päivä oli kuuma, aurinko porotti ja olimme paikalla jo pari tuntia ennen meidän vuoroa. Laku odotteli sateenvarjon suojissa varjossa, ja kevythäkissä. Kehässä tytteli oli aina väsynyt, ei meinannut jaksaa seisoa. Tyytyväinen olen kuitenkin esiintymiseen, vaikka muutaman kerran jouduin korjaamaan asentoa kun meinasi istua.

Arvostelu:
Pienehkö narttu, joka saisi olla pidempi rungoltaan.
Oikean mallinen pää, joka kuitenkin on kovin kevyt.
Kookkaat korvat. Saisi olla paremmin kulmautunut
edestä. Riittävä runko ja luusto. Riittävät takakulmaukset.
Saisi liikkua kauttaaltaan paremmin. Kantaa häntäänsä
liikkeessä liian korkealla.

Laatuluokka tyydyttävä

Jälkeä ja tokoa

Eilen kävimme jäljellä. Lakulle tehtiin n. 30 metrin mittainen jälki. Makupaloja oli välill' joka askeleella, vä'lill' joka toisella tai kolmannella. Vetäjä sanoi että meni hienosti, Lakun nenä pysyi koko ajan maassa. Itsestäkin se meni hyvin, mutta välillä vähän jäljen vierestä. Joskus on mennyt tarkemminkin. Jarrutella piti, kun intoa riitti. Tyytyväinen olen! Ensi kerralla Lakulle voisi kuulemma tehdä sellaisen 40 metrin mittaisen jäljen, jossa on ekalla kymmenellä metrillä makupaloja, sit 5 metriä ilman, 5 metriä makupaloilla, 5 ilman jne. Ja vinkkinä tuli uusi juttu, että kannattaa juottaa koira taikka kastella koiran nenä ennen jäljestystä nyt kuivalla kelillä, että limakalvot kostuu kun maasto voi vähän polistä. Tänään jäi suuri osa Froliceista syomättä, sieltä täältä se niitä napsi suuhunsa. Loppupalkalla oli lihapullia purkissa ja kasa froliceja, plus uusi hieno elukan häntäkarvalelu. Lihikset ei kelvanneet ollenkaan, Froliceja soi syotettynä jonkin verran, mutta onneksi oli se uusi lelu, jolla leikkipalkka näytti toimivan hyvin.

Tänään olimme tokoillemassa pitkästä aikaa. Seuraamisia, kontaktiharjoituksia, Seuraamista liikkurin kanssa, luoksetuloa, estehyppy/harjoitusta sekä liikkeestä seisomista. Ei olla kaikkia noita kovin paljoa edes harjoiteltu vielä. Seuraaminen sujui pääosin hyvin. Käännokset meni kivasti. Välillä kontakti hävisi, mutta aika kivasti se sen piti, kun sai sopivasti nameja. Itse yritin harjoitella sitä, etten pitäisi nameja koko aikaa kädessä, vaan ottaisin ne aina taskusta. No, sen asian harjoittelu jatkuu vielä... Maahanmenoa ja paikallaoloa, noh tehtiin paikallaoloa niin kuin se osastaan, eli Laku minun edessä ja palkkaa paljon, niin pysyihän se siellä ihan jonkin aikaa. Pitäisi tähänkin kello ottaa mukaan, niin olisi loogisempaa. Tämän harjoittelu jatkuu kotona. Maahan meni avustuksella hyvin, ilman apujaki onnistui välillä. Estehyppyä ei ole harjoiteltu, nyt oli ihan eka kerta. Yritin jostain ihme syystä ensin täyskorkealla, eikähän se tietenkään tiennyt mitä pitää tehdä. Sitten älysin ruveta madaltamaan sitä, ja ihan matalimmalla se juoksi muutaman kerran vierellä yli hyvin. Mikähän lie ajatuskatko ollut, kun en älynnyt sitä heti madaltaa matalimmalle. Liikkestä seisomisessa jään itse seisomaan vierelle, hyvin pysähtyy ja malttaa jopa jonkin aikaa siinä seistä, kun en itse lähde huitelemaan etemmäs. Tätä voisi jo alkaa vähän vaikeuttamaan kotioloissa.

Hyvin tuli uutta intoa tokon treenaamiseen, ja sitä lähdin tältä päivältä oikeastaan hakemaankin. Mukava yllätys oli, kun Laku oli nätisti. Jotenkin se vaikutti nyt isolta tytoltä jo. Hankala kirjoittaa, niin eipä tämän enempää jaksa rustailla. Näppäimistoon on iskenyt joku ihme viirus, ettei loydy kirjaimet ja merkit oikeilta paikoiltaan, pitää alkaa tätä nyt korjailemaan. Liekko mennyt ulkomaankieliseksi. Poh.

Suvi-Karelia 30.5.

Kävimme näyttelyssä myös tänään. Nyt tuomarina toimi Paavo Mattila. Porokoirien pentuja edustivat samat koirat mitä eilen. Ja myös sijoitukset menivät odotetusti eilisen mukaisesti. Parhaaksi pennuksi valittiin Sylvi (se sai myös jotain muita palkintoja, joista en osaa kertoa) ja Kössi oli vastakkaisen sukupuolen paras ja sai myös kunniapalkinnon. Laku oli narttupentujen kakkonen.

Tosi tyytyväinen olen sen näyttely-käytökseen tänään. Menimme paikan päälle noin 1,5 tuntia ennen meidän vuoroa. Osa ajasta käveltiin ja osan ajasta Laku makoili häkissä. Kun menimme kehään, niin ensimmäisessä vaiheessa se seisoi koko ajan paikallaan! Lakun arvostelu oli ensin, tuomari katsoi pikaisesti hampaat ja silitteli. Juoksu meni minun mielestä kivasti myöskin, tosin arvostelun perusteella olisi pitänyt mennä vähän lujempaa, mikä taas ei ole koiran vika. Nyt juoksimme ympyrää yhdessä ja yksinään. Ja tänään Laku seisoi tosi kivasti myös juoksemisen jälkeen, kun tuomari arvioi sen. Yhden ainoan kerran meni istumaan, josta sen nostin seisomaan. Meni paljon paremmin kun eilen!

Tässä arvostelu:
"Hyvä tyyppinen pentu. Kohtalaisen hyvä pää. Kookkaat korvat,
hyvä kaula. Hyvä ylälinja. Kulmauksia voisi olla hieman enemmän.
Kantaa häntää korkealla. Voisi liikkua reippaammin. Miellyttävä luonne."

Suvi-Karelia 29.5.

Tänään olikin se jännittävä päivä, kun kävimme Joensuun näyttelyssä. Tuomarina oli Israelilainen Janiki Steinbock. Pentuluokassa oli yksi uros (Mökötuvan Yö-Kössi), ja Lakun lisäksi yksi narttupentu. Lakun sijoittui narttupennuissa toiseksi, voiton koko pentuluokasta vei Mikälie Öö Totanoin. Tulimme näyttelypaikalle ehkä puolisen tuntia (?) ennen kehän alkua. Kävelimme pikku lenkin ja sitten Laku odotteli vuoroaan häkissä (Suurkiitos lainasta asian osaiselle!!). Edellisten koirien luokan päätyttyä vein hammastodistuksen kehäsihteerille ja selitin vielä asian hälle joka avusti kehässä.

Meidän vuoron tultua menimme seisomaan kehään. Tässä Laku seisoi minusta hienosti. Sitten juostiin ympyrä, ja yksittäin edes-takas. Nämä meni hyvin. Sitten tuomari katsoi hampaat (sekä etu-, että takahampaat) ja olin hirmu ylpeä Lakusta, kun se näytti ne tosi nätisti. Sitten jäimme "seisomaan" kun tuomari arvosteli koiran. Tässäpä tyttö ei olisi malttanutkaan enää seisoa, vaan piti vähän väliä korjata sen asentoa. Kehän ulkopuolella olevat koirat kiinnostivat ja välillä piti vielä yrittää istumista ja maahanmenoa. Melko tyytyväinen kuitenkin olen sen esiintymiseen, olisi voinut paljon huonomminkin mennä. Nyt en antanut sille makupaloja kun ehkä kerran koko kehässä olo aikana, taskussa ne toki odottivat valmiina. Jollain tapaa me siis siitä selvisimme ja tämän jälkeen menimme odottelemaan toisen koiran arvostelua. Yksin en olisi kyllä tuosta reissusta kunnialla selvinnyt. Kiitos sinulle ihana ystävä, joka olit mukana henkisenä tukena ja apuna!!

Tässä arvostelu:
"Hyvä koko, Hyvä nartun pää, Hyvä korvien asento.
Kaunis kaula, hyvä ylälinja ja häntä.
Koira on vielä melko kehittymätön, Tarvitsee näyttelykokemusta.
Hieman ahdas etuliikkeissä."

Jäljentekokurssi

Tänään kävin opettelemassa jäljen tekoa (ilman koiraa). Päällimmäiseksi mieleen jäi kompassin käytön opetus. Kirjoitan siitä nyt pikaisesti muistukkeeksi itselle. Kun kompassia käytetään, niin sen "häntä", eli nauha, pitäisi laittaa lähtöpisteeseen päin. Tämä siis jos tehdään esim. jälkeä piirustuksen mukaan, johon on merkitty kulmat asteittain sekä suorien matkojen pituus. Jos kompassia käytetään kartan kanssa yhdessä, tulisi katsoa että kartan ja kompassin pohjoiset osoittavat samaan suuntaan.
Alussa otetaan ensimmäiset asteen lähtösuoran mukaan. Tässä asetetaan viisarin punaisen pään pilkku kompassin viivojen väliin, ja katsotaan asteet nuolen kohdalta. Asteluku kannattaa merkata karttaan. Meillä oli mallina tietokoneella tehty kaavio, josta tiedettiin, että on pari 60 asteen kulmaa ja loput suoria kulmia. Kartan kulmat laskettiin valmiiksi. Karttaa kannatti tässä vaiheessa käännellä samalla tavalla mitä sitten kun maastossa kävellään kartan kanssa.
Kulmat laskettiin seuraavasti: Alkuasteet tulee lähtöpisteestä. Sitten vasemmalle käännyttäessä vähennetään tulevan kulman asteet jo olevista asteista. Oikealle käännyttäessä taas lisätän asteen jo oleviin asteisiin. Näin jatketaan loppuun asti. Jos luku menee yli 360:n, niin ylimenevästä osasta vähennetään 360, esim 390 astetta - 360 astetta = 30 astetta. Jos asteluku jää miinuksille, niin se vähennetän 360 asteesta. Esim. jos saatu asteluku on -30 astetta, tulee oikeat asteet 360 astetta - 30 astetta = 330 astetta. Vastakkaisten suuntien ero on 180. Ja kompassin voi ajatella kellotauluna, jossa klo 12-15 on asteen 0-90, klo 15-18 on asteet 90-180, klo 18-21 on asteet 180 - 270 ja klo 21-24 on asteet 270 - 360. Näin tietää saaduista asteista suunnilleen mihin suuntaan pitäisi olla menossa. 
Maastoon oli mitattu 50 metrin matka, ja nyt laskettiin montako askelta tuolle matkalle mahtui. Itse sain siihen menomatkalla 70 askelta, paluumatkalla 71 askelta. Marjut sai 71 -69 askelta. Suunnilleen samat siis. Eli 100 metrin matkaan meillä menee 140 askelta. 10 metrin matkaan 14 askelta, 5 metriin 7 askelta jne. Harjoitusjälkeä tallatessa todettiin, että ei ole kovin tasaista tuo kävely. Suurimmaksi osaksi päästiin samalla askelmäärällä samaan pisteeseen, mutta erojakin tuli välillä jopa toista metriä.
Harjoitusjälki tehtiin kaavion mukaan, johon oli piirretty kartta kulmineen päivineen. Aluksi laskimme asteet valmiiksi karttaan. Sitten laskimme askeleetkin valmiiksi. Näin olisi ollut helppoa edetä jäljen teossa, kun katsoo kompassista aina suunnan valmiiksi, sitten ottaa jonkin kiintopisteen metsästä oikeaan suuntaan ja lähtee kävelemään sitä kohti oikean määrän askelia. Jos tulle kivi, puu, tai joku muu este, voi sitä jo hyvissä ajoin lähteä vähän kiertämään.  Sitten vaan edetään suoraan merkitty matka. Kun tullaan kulmaan, pyöritetään kompassin kehikkoa niin, että kulman asteet tulevat nuolen kohdalle näkyviin. Taas matka jatkuu sitten kompassin runkoon piirrettyjen nuolien suuntaan taas paperissa olevan matkan verran. Ja näin jatketaan, kunnes tullaan loppuun.
Kuulostaa kyllä helpolta, mutta ei ihan niin helppoa kyllä ollut. Lopulta kummiskin hoksattiin miten se olisi pitänyt tehdä, kun saatiin lisäopetusta. Meidän jälki meinasi tyssätä heti ensimmäiseen kulmaan, ja loppu matka mentiinkin vähän omalla sovelluksella, jossa pidettiin kompassissa alkusuunta paikoillaan, sitten käännettiin kartta oikeaan suuntaan, käännettiin kompassia seuraavaan kulmaan ja edettiin kompassin nuolien osoittamaan suuntaan. Siis tosi monimutkaisesti, ja päin honkia. Jokseenkin taidettiin loppuun asti räpiköidä, mutta ei kyllä osattu noita kulmia tehdä. Sen jälkeen sitten selvisi, miksi meillä meni niin väärin. Kun tultiin ekan suoran päähän, käännyttiin toisiamme kohti ja sitten tuntuikin että kompassin osoittama suunta on ihan väärä. Vaikka oikeasti eihän se kompassi valehtele, vaan me itse oltiin jo käännytty väärään suuntaan.
Loppuun laitan vielä pari juttua, mitkä tuli esiin. Keppejä ei kannata laittaa kulmiin, vaan joko niitä ennen, tai niiden jälkeen. Koirat saattaa pikkasen oikoa kulmista, joten olisi vähän epäreilua. Ja jäljen alun ja lopun välillä pitäisi olla n. 100 metriä matkaa. Ja jälki tehdään normaaleilla askeleilla. Pentu- ja peltojälki on asia erikseen. Kompassin käytöstä sellainen, että kun asettaa kompassiin ensin tien myötäisen asteen, niin voi myöhemmin käyttää sitä apuna tien löytämisessä, ja jäljen teossa muutenkin. Eli kahden keltaisen pikkuviivan muodostama aukko ja punaisen viisarin piste kohdakkain. Muistiin asteluku, tai sitten jättää kompassin niine hyvineen, niin tietää missä päin tie on ja miten päin se tie kulkee. Jos haluaa tehdä jäljen vaikka tien myötäisesti 20 metrin päähän tiestä. Ja myös sen, että mihin suuntaan pitää kävellä tien löytääkseen, eli kohtisuoraan tietä kohden, se käännös joko oikeaan tai vasempaan tilanteesta riippuen. No, tulipahan sekavaa selostusta, mutta jospa tästä jotain tolkkua edes itse saisi.

Lakun touhuja

Eilen käytiin taas tekemässä jälkeä ja harjoittelemassa uimista Aadan kanssa. Jälki oli nyt pidempi, ja hajujen annettiin kylmetä 20 minsaa. Makupaloja oli n. joka toisella askeleella, välillä joka askeleella. Askelten pituus oli jo lähes normaali. Alussa tyttö meni taas vähän nopeasti, piti jarrutella ja Frolicit jäi syömättä. Sitten vähän alun jälkeen tulikin kivikkoinen kohta, jossa maassa oli uponneita kiviä ja muualla tosi kuivaa hietikkoa, jälki pikkasen hävisi. Laku joutui sitä etsimään, kävi pikku lenkin vasemmalla ja sitten oikealla, sitten lähti vähän eteenpäin oikeaan suuntaan. Nopeasti se löysi sen kyllä uudestaan ja tämän jälkeen myös työskentely parani huimasti. loppujäljen ajoi nenä kiinni maassa tosi huolellisesti, ja lopussa söi suurella innolla Frolic-kasan. Ihan kuin olisi joku pala loksahtanut paikoilleen. Saa nähdä miten ensi kerralla menee, mutta tähän oli hyvä lopettaa tällä kertaa.

Uimiset meni samoin kuin maanantaina, kyllä niitä keppejä oli ihan kiva järvestä hakea, mutta selkä ei taaskaan kastunut, eikä uimaan asti lähtenyt. Hyvää liikuntaa se vesirajassa juokseminenkin on. Ja eiköhän se sinne uimaankin saada viimeistään sitten kun vedet vähän lämpenevät. Aika kylmää on vielä. Eri asia sitten miten paljon se uimisesta alkaa tykkäämään, mutta hyvä kun ainakin kahlailee omatoimisesti.

Tänään Laku kävi puolestaan kumiveneilemässä miesporukalla. Hyvin oli veneessä ollut, muttta pelastusliiveistä oli varmuuden vuoksi pidetty kiinni. Ohi lentelevät linnut olivat kuulemma kiinnostaneet niin paljon, että olisi saattanut hypätä niiden perään. Kuvissa näkyy Jouhtenisen saari, joka oli geokätkön arvoinen ;).

"Trombi pyyhkäisi Jouhtenisen saaren yli voimalla elokuussa 2004. Suurimpana tuhonaan se teki saaren eteläosan metsään noin 25 hehtaarin kokoisen aukon. Puuta kaatui arviolta noin 5000 m³. Kova tuuli lennätti myös yhden taukopaikan kuivakäymälän peräti kilometrin päähän vastapäisen saaren rantaan. Myrsky eteni Kontiolahdella 500 metrin levyisenä rintamana Höytiäisen länsirannan Kunnasniemeltä järven yli aina Latvavaaraan asti. Koko tuhoalueella on pituutta noin 10 kilometriä. Höytiäisen ympäristössä tuulen suurin nopeus oli 50 - 60 metriä sekunnissa. Kaatuneet puut jätettiin tarkoituksella maahan, koska suojelualueelle oli suunniteltu ennallistamistoimia jo ennen trombin vierailua. Ennallistamisen tarkoituksena oli esimerkiksi jäljitellä keinotekoisesti myrskytuhoja, mutta luonto ehti asialle ensin. Saaren tuhoalueesta syntyi tutkijoille ihanteellinen luonnonlaboratorio, jossa voi seurata myrskyn vaikutusta luontoon ja lajistoon. Jouhtenisen tuhoalueen tekee ainutlaatuiseksi se, että Suomessa on erittäin vähän myrskytuhojen jäljiltä luonnontilassa olevia metsiä."

Uimamaisterin opissa

Tänään kävimme ajamassa pari pientä jälkeä Lakulle. Ensimmäisellä oli Froliceja joka askeleella, jälki oli aika lyhyt ja se ajettiin melkein heti. Ei oikein onnistunut, haju levisi laajalle, loppuun kuitenkin päästiin. Toinen jälki oli vähän pidempi, ja myös askeleet olivat jo vähän isompia. Nameja oli n. joka toisella askeleella. Jäljen annettiin jäähtyä reilu 20 minuuttia. Alussa Laku meni aika nopeasti, ja sain jarrutella sitä, sitten sen nenä alkoi toimimaan ja loppu jäljen se teki mielestäni hienosti ja tarkasti töitä. Hirmu innokas tyttö on jäljelle lähtemään. Frolicit maistuivat kohtuullisesti. Ei se läheskään kaikkia pysähtynyt syömään, mutta söi niitä kuitenkin.
Koirien jäljestyksien lomassa touhusimme Aadan ja Marjutin kanssa muita juttuja. Pari kertaa kävimme rannalla kokeilemassa uimista. Aada on varsinainen uimamaisteri, rakastaa uimista ja vettä yli kaiken. Aadalle heiteltiin keppiä veteen ja toivottiin että Laku ottaa mallia ja menee perässä. Ekalla kerralla Laku lähtikin vauhdilla perään. Hyppäsi samalla tavalla aaltojen sekaan mitä Aada ja vaikutti sitten vähän hölmistyneeltä, että mihin ihmeeseen sitä nyt tulikaan pompattua ja eikun kiireellä takaisin. Näitä hauskan näköisiä epämääräisiä loikkia se sitten esitteli meille, veteen ja pois sieltä. Kävi hakemassa keppiä järvestä melko syvältä, mutta uimaan asti ei vielä tänään mennyt. Selän päällinen pysyi kuivana.

Jälkialkeet

Reilun parin tunnin levon jälkeen suunnattiin sitten Josepan alkeisjälkeen.
Lakulle kokeiltiin ensin jälkeä ilman makkaroita, kun nuo muuraihaiset on jo heränneet horroksesta, ja pelkäsin että ne menevät makkaroihin ja hommasta ei tule mitään. Menin tässä itse suoran linjan tuuleen suuntaan, ja perillä piiloon. Hilkka tuli koiran kanssa perästä, ja oli sillä kyllä ollut nenä maassakin ,mutta sitten päädyttiin tekemään vielä makkarajälki, koska tällä tyylillä ei välttämättä saavuteta riittävää tarkkuutta jäljellä.
Niinpä teimme Lakulle vielä lyhyen makkarajäljen, jonka se ajoi ihan mallikkaasti. Jälki meni sammalen päällä, eikä muurahaisia näkynyt, kun se ajettiin lähes heti. Ensi kerraksi täytyy hankkia froliceja, ja kokeilla miten ne tytsylle kelpaavat. Kyllä syttyi itselle taas into tähän lajiin! Nyt toinen lepäilee ja latailee akkuja pitkän päivän jälkeen. Voi pientä porokoiraa.

Helatorstain Match Show

Tänään kävimme testaamassa opeteltuja taitoja Poksin järjestämässä mätsärissä. Odottelu aikaa ilmoittautumisen jälkeen varsinaiseen esiintymiseen oli yli kaksi tuntia. Kehään mentiin aina pareittain. Meillä oli numero 7, ja ennen pentuja samassa kehässä esiintyi lapsi-koira, ja nuori-koira -luokat. Itse kehään mentäessä Laku oli jo vähän väsähtänyt. Seisomisen kanssa oli pulmia. Varmaan naksuttelusta ja sheippaamisesta johtuen Laku päätti nokkelana tyttönä tarjota kaikkea mahdollista osaamaansa makupalojen toivossa. Joten välillä istuttiin, sitten mentiin maahan ja oli siellä myös sitä varsinaista seisomistakin joukossa =). Eli pitää yrittää jatkossa pidentää reippaasti makupalojen antamisaikoja, jotta saataisiin kestoa lisää seisomiseen. Hetkessähän se ei synny, mutta eipä meillä kyllä ole kiire mihinkään.
Yhdessä juostiin ympyrää, Laku juoksi ensimmäisenä ja se sopi meille tänään oikein hyvin. Nätisti juoksi myös yksittäisliikkeet, mutta "se jokin" puuttui, kun oli jo vähän sippi koko koira. Yksittäin juostiin kolmio ja edestakaisin. Toisaalta, nyt oli hyvä nähdä, että varsinaisiin näyttelyihin kokeillaan tulla tuntia ennemmin, se voisi olla sopiva odotteluaika ennen kehää. Mies puoleisen tuomarin antoi kyllä hienosti silitellä ,mutta sitä hampaiden näyttöä pitää vielä harjoitella. Antoi se ne katsoa, mutta ei kovin innoissaan ollut. Ei kyllä poiskaan rimpuillut, mutta vähän yritti kääntää päätään. Sininen nauha saatiin tästä.
Sinisten nauhojen loppukehässä tuomari sanoi Lakun antavan jo paljon paremmin katsoa hampaat. Tässä vaan ei sitten jaksanut enään seistä juuri ollenkaan, vaan lähinnä istui ja haahuili vähän ympärilleen. Harmin paikka, mutta ei mahda mitään. Tyytyväinen kuitenkin olen suoritukseen, verrattuna viime kertaan meni jo huimasti paremmin! Seisomista pitää harjoitella vielä lisää. Tyttö oli vähän sippinä kotiin tuntua, kun paikan päällä kului n. 3½ tuntia aikaa. Saatiin Laku väsytettyä =).

Lappalaisten kaupunkikävely

Tänään kävimme tämmöisessä tapaamisessa. Mukana oli neljä lapinkoiraa ja Laku. Kävelimme kaupungilla parissa paikassa, ja tällä kertaa Laku käveli hienosti metalliritiläportaita 5 askelmaa, tuli meidän enkat. Olis varmaan mennyt pidemmällekin, mutta päätin sitten että nyt riittää taas tältä erää. Seuraavalla kerralla mennään pidemmälle. Käppäiltiin kaupungilla puolisen tuntia, ja tytsi seurasi ihan mukavasti pyydettäessä. Jopa käden heilutusta alkaa jo vähän sietämään, ilman että pää heiluu koko aikaa namipalojen perässä käden tahtiin. (Tätä pitää kyllä vielä harjoitella paljon, mutta vähän ollaan jo edistytty kuitenkin.) Ilman käskyn alla olemisessa se taas vähän veti, mutta kulki ajoittain ihan nätistikin. Polkupyöräilijät sun muut eivät juuri hetkauttaneet. Vinkumista taas piisasi, ei auttanut komentaminenkaan. Kiitos mukavasta lenkistä järjestäjälle ja muille!

Hirvikoirien näyttelykoulutus

Viime torstaina oli viimeinen Poksin järjestämä näyttelykoulutus ryhmien 5 ja 6 metsästyskoirille, ja siellä mainittiin että tänään on samassa paikassa Hirvikoirien järjestämä näyttelykoulutus. Sielläpä sitten käytiin. Lakulla meni niin kuin ennenkin, ryhmässä juoksussa oli tosin jo paljon parempia kohtia, mitä aiemmin. Odotteluaikoina tehtiin vähän kontaktiharjoituksia, kun ei tyttö olis millään malttanut odottaa. Yksilöliikkeet poikkesi hieman aiemmista, nyt juostiin sekä ympyrää, että edestakaisin yksinään, sitten tehtiin sama myös pareittain niin, että ensin juostiin peräkanaa ympyrää ja sen jälkeen koirat juoksivat keskellä vierekkäin edes takaisin ja ohjaajat ulkosyrjillä. Joutuikin vähän miettimään, miten se koiran juoksutus tuossa oikealla puolella menee. Mutta hyvin siitä selvittiin. Hampaiden katsominen onnistui ihan jees, tosin oli naispuoleinen "tuomari", joita Laku ei muutenkaan ujostele ollenkaan. Säkäkorkeudeksi mitattiin tänään 46-47 cm. Laku ei haukkunut kun ehkä yhden kerran, jos sitäkään. Vinkumista toisten koirien luokse ja kärsimättömyyttä taas oli jonkin verran. Ei voi kun ihmetellä, miten ne metsästyskoirat käyttäytyvät, seisovat ja juoksevat siellä niin hyvin, kun ei suurimmalla osalla ole edes makupaloja. Itse tulee kyllä syötettyä niitä ihan liikaakin. Pitää varmaan ensi kerralla ottaa vaan 10 namia mukaan, ja kokeilla miten meillä sujuu ilman nameja =D.

Näyttelyreeniä jälleen

Eilen kävimme näyttelytreeneissä.
Ryhmässä juokseminen ei meiltä oikein onnistu. Siinä Laku vetää aika tavalla edellä menevän luokse, ja välillä kurkkii takana tulevaa. Hampaiden näyttö onnistuu jollain tavalla. Välillä olen pitänyt Lakusta kiinni, että malttaa pysyä paikoillaan ja katsoa hampaat. yksittäin kun ollaan juostu edestakaisin tai kolmio, niin siinä se malttaa kulkea tosi hienosti, kun en vaan itse juokse liian nopeasti. Tällä kerralla Laku oli jo oppinut, että kun täällä paikassa ollaan, niin palkkaa tulee eniten siitä kun seisoo. Myös kontaktiharjoituksia teimme taas sillä välin kun toiset tekivät yksittäisliikkeitä.
Treenien jälkeen kävimme leikkimässä Kössi-koiran pihalla. Lakun juoksut eivät ole vielä alkaneet, mutta Kössikin vaikutti vähän normaalia kiinnostuneemmalta Lakusta. Varmaan kohta alkavat. Nätisti ne kuitenkin leikkivät keskenään porokoiraleikkejä ja vauhtia riitti. Puolisen tuntia meni nopsaan, vaikka ulkona olikin hyisen kylmä ilma.
Huomenna on Josepan Match Show, jossa nähdään meneekö yhtään paremmin mitä viime kerralla. Laku on kyllä hirmu paljon kehittynyt näiden treenien aikana. Ympyrän juoksua pitää vielä harjoitella kotioloissa, ja myös näyttelypannan ja hihnan käyttöä.

Näyttelyreeniä osa 2

Tänään käytiin samoissa ryhmän 5 ja 6 näyttelytreeneissä, missä viime tiistaina. Laku vähän piippasi ja haukkui taas, myös hilsettä pukkasi turkin läpi. Kaitpa se vähän ressaantui. Mutta aika rennosti se osasi jo odotella vuoroaan. Toinen vetäjistäkin kehui, että miten paljon paremmin meni nyt mitä viimeksi. Laku antoi jo naispuoleisen vetäjän katsoa hampaat hyvin, miespuoleisen vetäjän kanssa sama ei onnistunut yhtä hyvin. Mutta miespuoleinen vetäjä antoi kehuja luoksepäästävyyden paranemisesta viime kertaan nähden. Nyt Laku ei ollut siitä moksiskaan. Tosin taas sen teki mieli hypätä etenkin naispuolisen "tuomarin" syliin.

Kun juostiin ympyrää, Laku veti niin kuin viimeksikin. Eli ei malttanut oikein juosta nätisti, ja välillä huomio kiinnittyi edellä menevään koiraan, välillä takana tulevaan. Yksittäin tehtiin kolmiota ja edestakaisin juoksua, nämä sujuivat minusta hyvin. Tähän ohjaaja sanoi vinkin, että Lakulle ei hirmu paljon kannata siinä puhua, koska se muuten vaan katsoo minua eikä profiili näy. (Voi että kun saisikin sen katsomaan minua koko ajan tuolla tokopuolella =D, harmi kun siellä ei voi koko aikaa koiralle höpöttää, kyllä olisi kontaktit kohdallaan.) Säkäkorkeuden mittausta harjoiteltiin myös. Sekin sujui tällä kertaa tosi hienosti. Nyt saatiin tulokseksi 47-48cm. Mutta vetäjä sanoi, että tulos voi vähän vaihdella eri kerroilla.

Tällä kertaa mukana oli myös yksi toinen porokoira, joka oli vähän Lakua nuorempi uros, Mökötuvan kennelistä lähtöisin. Oli jännä nähdä miten eri näköisiltä ne omaan silmään näyttivät, kun olivat eri sukupuolta, ja sitten Lakulta vielä puuttuu porokoirapilkut, tai valesilmät kokonaan. Aika vähän on tullut Lakua nähtyä muiden porokoirien kanssa. Kiva oli turista pikaisesti Kössin omistajien kanssa, vaikka kiirus olikin jo kotia. Toivottavasti onnistuisi joskus päästä yhteiselle lenkille porokoiraleikkejä leikkimään.

Perjantaina on Josepan Match Show. Sinne olisi tarkoitus mennä harjoittelemaan tulevaa näyttelyä varten. Tänään saatiin sellaisia vinkkejä, että näyttelypaikalle olisi hyvä saapua noin tuntia ennen kehän alkua, ja kävellä siellä aluksi ympäriinsä että koira tottuu näyttelyvilskeeseen. Ja mikä lohdullista, niin pentuluokassa ei odoteta vielä ihan täydellistä käytöstä, ja istuakin saa hampaiden katsomisen ajan. Ehkä me vielä kunnialla selvitään.. Vaikka minua alkaakin jo jännittää koko homma.

Geokätköilyä

Kaikkeen sitä pieni porokoira joutuu =)

Näyttelyreeniä

Tänään käytiin ryhmien 5 ja 6 näyttelytreeneissä. Treenit oli suunnattu metsästyskoirille, mutta onneksi mukaan huolittiin myös yksi pieni porokoira. Aluksi Laku oli taas intoa täynnä, ja sen teki mieli haukkua ja vinkua kaikille. Ensin juostiin ryhmässä ympyrää, tarkoituksena juosta nätisti ravilla. Laku protestoi vähän jo sitä, kun panta yritettiin laittaa leukaluiden taakse, tätä ei ollakkaan kotona harjoiteltu. Juoksu meni vetäen, eli ei kovin kaunista katseltavaa ollut. Mutta kaikki neljä tassua pysyivät kuitenkin suhteellisen lähellä maata =). Sitten "tuomari" kävi kopeloimassa ja katsomassa hampaita. Laku luuli, että nyt on aika hypätä syliin ja oli taas superinnokas. Sitten juostiin yksitellen eteen-taakse suoraan, ja juostiin kolmio heti perään. Ja taas vähän siliteltiin.

Ryhmäjuoksua tehtiin useita kertoja tunnin aikana. Ja yksittäisjuoksut kerran kummallekin tuomarille. Loppua kohden Lakun käytös parani huomattavasti, tämän yksi toinenkin reeneissä ollut huomasi. Ja viimeiset juoksut ryhmässä ja yksinään menivät jo mukavasti. Mitä nyt ohjaaja vähän töpeksi hihnan kanssa. Treeneissä harjoiteltiin myös mittatikkulla mittaamista. Ensimmäisellä kerralla Laku vähän ihmetteli että mikäs keppi se oikein on. Sitten yhden koiran omistaja mittasi vieressä omaa koiraansa, ja meidän onneksemme lupasi myös Lakua vähän mittailla. Tällä kertaa mittaus onnistuikin tosi hienosti. Saatiin ensin 49cm, ja sitten 46-46,5cm. Treenit oli tosi mukavat, vaikka minua taas jännitti aika tavalla. Varmaan Lakukin alkoi siinä vaiheessa rentoutua, kun itsekkin aloin rentoutua. Meidän ryhmässä oli Lakun lisäksi useita norjanharmaita ja suomen-ajokoira. Norjanharmaat olivatkin tosi ihania nallekarhuja, ja käyttäytyivät hienosti ihan ilman makupaloja ja sen suurempaa hössötystä, mihin itse tulee sorruttua ihan liikaa.

Vinkkejä saimme siitä, että näyttelyssä koira ei saa juostessaan katsoa koko ajan ohjaajaa, koska tuomari haluaa nähdä suoran koiran. Ja namipalaa ei kannata siis pitää kädessä juoksuissa. Lakun kanssa ei varsinaisesti tarvitse juosta, vaan se ravaa kauniimmin, kun itse kävelen reippaasti, mutta rauhallisesti. Hihnan pitää olla kokonaan kädessä, eikä niin, että se roikkuu osittain koiran päällä ja rikkoo sen linjan. Kannattaa panostaa jo kehään sisään menemiseen, tuomari katsoo ensivaikutelman koirasta jo tässä vaiheessa. Namipaloja pitäisi käyttää kehässä mahdollisimman vähän, ja ei ainakaan silloin kun tuomari on tulossa katsomaan ja "kopeloimaan". Sitten todistusasiaan, että todistus viedään kehäsihteerille juuri ennen porokoira pentujen kehän alkamista. Ja kaikki tuomarit eivät tosiaan todistusta hyväksy. Toinen tuomari olikin sama, joka match showssa sanoi Lakua pikku villikoksi, tällä kertaa villikko muuttui villivarsaksi =D.

Pentukurssi 8/8

Tänään kerrattiin opittuja asioita. Alussa tehtiin kontaktiharjoituksia. Ne sujuivat kivasti. Seuraavaksi seuraamista ympyrän muodossa, siinä täyskäännöksiä, pysähdyksiä ja temponvaihteluja. Tässä kontakti ei ollut ihan huipussaan, vaan Laku haahuili vähän omia juttujaan. Sitten otettiin yksittäis-luoksetulot. Tässä Laku jäi entiseen tapaan haukkumaan minun perään, mutta luoksetulo meni hyvin. Sitten rauhoituttiin ja otettiin paikallaanoloa. Laku rauhoittui nopeasti ja paikallaanolokin sujui hyvin. Laitoin sen maahan eteeni, ja pystyin siirtymään sen sivulle kun palkkasin sitä välillä, ja sivullakin se malttoi olla paikallaan kivasti. kolme kertaa taidettiin tehdä paikallaanoloa ja väliajat tyttö sai nuuskutella maneesin tuoksuja. Ajattelin että sekin on yksi palkkio, kun se tykkää käyttää nenäänsä. Sitten tehtiin siksak-luoksetuloa. Lakun luoksetulovuoro oli viimeisenä, ja tällä kertaa tyttö oli jopa joitain aikoja ihan hiljaa ja katseli ja kuunteli toisia. Luoksetulo meni hyvin, niin kuin ennenkin. Seuraavana oltiin vanhanajan pihaleikkiä, peiliä. Tässä yksi vetäjistä meni maneesin toiselle seinälle peiliksi, ja kun peili oli seinään päin kääntyneenä, saatiin ohjaajat ja koirat liikkua, ja kun peili kääntyi katsomaan, piti sekä koiran että ohjaajan jalkojen olla liikkumatta. Käsiä sai liikuttaa. Hauska peli. Vaikka me kärähdettiinkin ekoina ja jouduttiin palaamaan lähtöruutuun. Laku alkoi taas haahuilemaan omia juttujaan. Kirsi ja Ruuti taisivat voittaa pelin ja olla ensimmäisiä vastaseinällä. Lakun keskittymiskyky ei tänään ollut ihan huipussaan. Osittain johtui varmaan siitä että se sai aamuruuan ja osittain siitä ettei ehditty käydä kunnon lenkillä ennen kurssia. Mutta melko hiljaa ja rauhassa se malttoi kuitenkin olla. Vimeinen tehtävä oli yksittäisluoksetulo ulko-oven suuntaan, ja siitä sitten lähdettiin kotiin sitä mukaa. Meidän vuoro oli aika lopussa, Laku malttoi hienosti odotella. Sitten kun jätin se vetäjälle, annoin pari makupalaa ja yritin jättää sen istumaan. No, ei se ihan istumaan jäänyt, mutta hiljaa se kyllä odotteli. Osittain tämä johtui siitä, että yksi makupala meni "väärään kurkkuun" ja se köhi sitä pois. Mutta hiljaa se kummiskin oli, joten tähän oli hyvä lopettaa tämä kurssi. =D

Poseerausta

Eilen käytiin mustissa ja mirrissä ostoksilla. Laku sai näyttelypannan ja hihnan. Juoksuhousut ostettiin myös, onpahan sitten valmiina kun se on ajankohtaista. Painoa oli nyt 14kg tasan, korkeus n. 46cm. Kotona mitattiin säkäkorkeus, apuna oli listanpätkä, jota pidettiin Lakun vieressä sen seistessä. Ja siinä mittana suorakulma, joka laskettiin selän päälle. Mielestäni tällä kertaa saatiin aika tarkka tulos.

Pentukurssi 7/8

Aiheena oli kohtaamiset ja ohitukset. Tehtiin erilaisia pujottelutehtäviä, ja vastaankävelyitä. Aloitimme kontaktiharjoituksilla, ja tällä kertaa oli tarkoitus ottaa kontaktia sivulla ollessa. Se onnistui hyvin, on kyllä parantunut meidän kontakti huimasti tämän kurssin aikana, kun alussa ei onnistunut ollenkaan. Tämän jälkeen olimme maneesin seinämillä kahtena rivinä, ja vaihdoimme puolia niin että rivit ohittivat toisensa. Sitten ohitimme koirat rinnakkain. Sitten pysähdyimme keskellä hetkeksi istumaan. Lopulta pysähtyimme ohjaajat vastakkain ja kättelimme. Laku teki kaiken hienosti. Aika paljon kyllä imutin sitä, mutta kyllä se välillä otti hyvin kontaktia pikkusen väljemmällä palkkauksella. Seinustoilla sillä oli tosi hieno kontakti sivulla ollessa.

Seuraavana muodostettiin kaksi jonoa, toinen keskelle maneesia ja toinen seinustalle. Seinustalla ollut jono pujotteli keskellä olleen jonon ensin kävellen, sitten vähän reippaampaa vauhtia. Olimme ensin seinustalla, ja ohitukset menivät hyvin. Tosin imutin Lakua makupalalla melkein koko ajan. Jälkeen päin kun mietin treenejä, niin se olisi varmaan osannut ohittaa jo vähän vähemmälläkin palkkauksella, mutta itse sössin tämän homman. Johtuu varmaan edellisistä koirista, ja nyt en osaa itse ajatella että uusi koira ja uudet jutut. Ja mulle on kyllä aina ollut vaikeaa tuo harjoitusten haasteen sopiva vaikeutus. Teen mielummin vähän varman päälle kaiken. Voisi ottaa enemmän haastetta. Jatkossa yritän harjoitella ohituksia vähän vähemmällä palkkauksella ja vaatia Lakulta jo pikkusen pidempää seuraamista. Hienosti se jaksoi olla myös keskirivissä seisomassa, jopa silloin kun toiset juoksivat ohi.

Sitten tehtiin siksak luoksetulo. Tähän asti maneesissa olikin ihanan hiljaista ja rauhallista. Mutta hiljaisuus loppui siihen kun oli Lakun vuoro jäädä vieraan pideltäväksi. Toinen alkoi haukkumaan niin että hyvä kun siellä ajatuksiaan kuuli, ja pari muutakin koiraa yhtyi kuoroon. *syvä huokaisu*. Sitten tehtiin yksittäis luoksetulo niin että ohjaaja läksi juoksemaan ja oli tarkoitus juosta koiran kanssa kilpaa. Taas Laku alkoi haukkumaan, mutta luoksetulo meni hyvin, niin kuin edellisessäkin tehtävässä. Sitten loppui makupalat, ja kello alkoi olla 10-15 vaille seitsemän, niin lähdimme ennen viimeistä harjoitusta pois.

Pentukurssi 6/8

Tämän päivän aihe oli luoksetulo ja paikallaanolo. Muutaman kerran kävimme ulkona kävelemässä ympyrää. Laku oli tosi innokas. Paikallaanolo harjoitukset menivät hyvin. Samoin luoksetuloharjoitukset. Paitsi kun Laku jäi vieraiden käsiin, niin mahdoton haukkuminen oli perään. Kutsuin sen luokse silloin kun se oli hetken hiljaa. Hampaiden katsomista harjoiteltiin ensimmäisenä, ja se ei oikein onnistunut. Pyysin vielä viimeisenä ohjaajaa katsomaan hampaat, ja silloin se onnistui paremmin. Kotioloissa ollaan sitä aika paljon harjoiteltu, ja myös vieraat ovat Lakun hampaita katsoneet. Tällä kertaa tuntui, että meno parani loppua kohden. Ja lopussa Laku vietti luppoaikaa rauhassa maaten, rapsuttelin sitä ja se haisteli maneesin pohjaa.

Neiti numero 52

Tänään käytiin kalakkeen järjestämässä match show:ssa. Ilmoittautuminen oli puolilta päivin, ja joskus yhden jälkeen päästiin toimiin. Odotusaika sujui tosi hienosti. Paikalla oli paljon koiria ja ihmisiä. Ja tyttö osasi odottaa suht hiljaa. Muutaman kerran se haukahti, ja katseli toisten haukkumista kuitenkin melko tyynenä. Vinkumista ei juurikaan ollut. Välillä käppäiltiin pikku matkoja ja haisteltiin kevään tuoksuja. Sitten taas odoteltiin paikoillaan kaikessa rauhassa. Vaikka ollaan tätä nyt harjoiteltukin, niin yllätyin silti, miten hienosti Laku osasi siellä olla. Ihan kuin se olisi tänään hoksannut, että me voidaan myös odotella kaikessa rauhassa ja katsella ympärillemme haukkumatta. Ja kylläpä olin onnellinen.

Itse kehässä ei sitten ihan niin hyvin sujunut, mutta ei kyllä oltu etukäteen yhtään harjoiteltukaan. Tuomari tuumasi vaan ystävälliseen sävyyn, että taitaa olla pikku villikko =). Silitteli Lakua, mutta ei katsonut kummallakaan kerralla hampaita. Hampaiden näyttöä ollaan sattuneesta syystä harjoiteltu aika paljon, joten se jäi vähän harmittamaan, kun en älynnyt itse pyytää kokeilemaan myös hampaiden katsomista. Tuomari varmaan ajatteli innokkaan käytöksen perusteella, ettei se onnistu. Toinen oli kuitenkin lähes hyppäämässä sen syliin, joten en ole varma miten hampaiden katsominen olisi noin häiriön alla sujunut =). Laku kiinnitti huomiota viereisen kehän tapahtumiin, ja annas olla, kun itsekin alettiin juosta ympyrää, niin sehän oli tosi hauskaa. Nauruksi meni. Saimme sinisen nauhan, ja siitä ollaan iloisia. Paras palkinto oli kuitenkin noin hienosti käyttäytyvä koira!

Tämmönen saatiin =)

Pentukurssi 5/8

Eilen oli kaupunkikävelyä. Lähdimme liikkeelle Joensuun torilta. Menimme yhteen porttikongiin, jossa kävelimme kiviportaat ylös ja alas. Sitten siirryimme kävelykadulle, jossa pujottelimme tolppia. Ideana oli käyttää eri ääniä ja askellajeja, jotta koirat ottaisivat kontaktia. Lakun kanssa menin kevyttä juoksua, ja kehuin kovasti, kun kontakti oli hyvä. Sitten kuljimme torin laidalla olevan "taidenäyttelypömpelin" läpi, toisen vetäjän koira oli sisällä, niin se piti ohittaa samalla. Tässäkään meillä ei ollut vaikeuksia, kun menimme aika nopsaan. Sitten eräs ohikulkija täti alkoi ihmettelemään mikä koiratapaaminen tässä oikein on menossa, ja aloin hänelle selittää, että pentukurssi on vähän sivistymässä. Rapsutteli Lakua, joka tietty tykkäsi saamastaan huomiosta. Tästä matka jatkui kohti erään liikkeen liukuovia, menimme yksitellen ovista sisään ja ulos. Taas matka jatkui eteenpäin. Välipysähdys otettiin kadun kulmassa, tehtiin perusliikkeitä. Ilokseni huomasin, että Laku ei juuri välitä missä menee maahan. Vaan maahanmenokin sujui hienosti kurakelistä huolimatta! Sitten menimme yhteen parkkihalliin, jossa oli yksittäisliikkeenä luoksetulo. Olimme toiseksi viimeisiä, ja neitokainen ei olisi malttanut millään odotella omaa vuoroaan. Ja haukkua riitti myös siinä ,kun jätin Lakun vetäjälle ja menin pienen matkan päähän. Itse luoksetulo sujui hienosti. Tästä matka jatkui vielä rautaisille ritiläportaille. Kello alkoi olla jo aika paljon, ja ohjaajat sanoivat, että jos joku ei halua tätä kokeilla, niin nyt voi jo lähteä. Tämä on viimeinen juttu. Livistimme sitten yhden toisen kanssa toisille ritiläportaille kokeilemaan portaiden kiipeämistä. Portaat ovat metallia, jossa on on tavallaan verkkopohja, eli läpi näkyy, eikä mitenkään miellyttävän tuntuinen tassujen alla. Eka kerralla Laku nousi etujaloilla muutaman rapun, mutta takajalat jäivät maahan. Toisella yrityksellä myös takajalat nousivat muutaman rapun. Häntä sillä heilui koko ajan, eli ei pelottanut. Mutta ajattelin, että ekaksi kerraksi ihan hyvä suoritus ja jätimme asian hautumaan. (Kaveri-koira meni ykkösellä ylös ekalle tasanteelle, ja tuli alaskin ongelmitta.)
Koko reissusta jäi hyvä mieli, vaikka Laku poikkeuksellisesti veti kuin hinaaja lähes koko kävelyn ajan. Välillä oli hyviä pätkiä ihan oikean kontaktin kanssa. Laku myös haukkui taas aika paljon, oikeastaan tämä ilmeni aina kun odoteltiin vuoroamme. Kaupunkikävely kesti kaiken kaikkiaan noin puolitoistatuntia.

Pentukurssi 3/8

Keskiviikon aihe oli peruskäskyt. Alussa oli taas kontaktiharjoituksia, jotka jo tällä kertaa onnistuivat tosi hienosti häiriön alla. Sitten tehtiin istumista ja maahanmenoa, seisomista, seuraamista, ohitusharjoituksia. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, malttoi tehdä juttuja ja keskittyi tekemiseen. Ohitusharjoituksissa oli jo pikku pätkiä oikeaa seuraamista katsekontaktin kanssa. Laku haukahti treeneissä pari kertaa, siinä kaikki. Exittiä ei jouduttu nyt käyttämään kertaakaan. Ainoa asia, mikä jäi vähän harmittamaan, oli kun kymmentä vaille katsoin kelloa, ja luulin että nyt tämä loppuu ja kaikki meni hienosti, niin tehtiin vielä yksi harjoitus, ympyrässä seuraamista eri vauhdeilla. Tämä oli jo vähän liikaa, Laku ei jaksanut enää, kun oli maha täynnä lihapullia, ja muutenkin tuo 60 minuuttia on kyllä melkoisen pitkä aika. Mielessä kävi, että pujahdamma pois, mutta en sitten kuitenkaan lähtenyt. Tässä menimme sitten seinustalle huilimaan ja haistelemaan ympäristöä, kun hommat ei enää kiinnostaneet, eikä lihapullatkaan kelvanneet. Olisi pitänyt älytä lähteä.
Kaiken kaikkiaan, ahkeruus palkitaan. Maanantaina ja tiistaina harjoittelimme kotona kontaktin ottoa ahkerasti, ja molempina päivinä kävimme eri koirien kanssa eri paikoissa häiriötreeneissä. Se osaltaan auttoi. Ja toinen juttu oli, että keskiviikkona käytiin Aadan ja Marjutin kanssa reilun tunnin leikkimis-lenkillä päivällä. Laku sai purkaa suurimman energiansa siellä. Ehti lepäillä 5 tuntia ennen treenejä ja jaksoi mielestäni hyvin olla. Aina tämä lenkkeily päiväsaikaan ei ole mahdollista, mutta nyt se onnistui ja vaikutti toimivan niin kuin piti.
Sunnuntaina olisi noutoa.
Niin, ja hyviä vinkkejä tuli taas lisää treenikamuilta (kiitos asianosaisille!!). Naksuttelussa voisin itse palkata Lakun ihan rauhallisesti naksauksen jälkeen. Siinä on sekunti aikaa palkata, ja palkkaan nyt aivan liian nopeasti (=häsellän). Ja toinen kullan arvoinen vinkki oli, että meidän pitäisi alkaa käydä kentällä ihan vaan olemassa. Sitten kun Laku on rauhassa, tehdään joku pikku juttu ja autoon. Ja yksi toinenkin asia selvisi, nimittäin se, että Laku ei välttämättä tule enää kaikkien ennestään vieraiden narttujen kanssa toimeen. Leikkimistä kokeiltiin koirien ollessa vapaina. Rähinäksi meni. Mitään fyysisiä haavereita ei ehtinyt onneksi sattua. Ja tämän jälkeen tehtiin tiivistä häiriö seuraamista jossa koirat olivat ihan vierekkäin lopulta, ja se onnistui hyvin. Eli ei rähinöitä enää siinä vaiheessa.

Pentukurssi 2/8

Tänään oli aiheena luoksetulo. Ja meidän ongelmaksi muodostui haukkuminen, niin kuin jo ennalta osasin varautua. Eroa edelliseen kertaan voisi verrata vaikka niin, että edellisellä kerralla Laku haukahteli, nyt se haukkui. Onneksi mulla oli perjantaiset vinkit, muuten ei olis tullut mitään. Kävimme haukkumisen takia ulkona useita kertoja, kävelimme siellä pientä jäähylenkkiä, ja kun Laku alkoi ottaa kontaktia niin palkitsin ja palasimme sisälle. Välillä tuntui itsestä, että en tiedä mitä olen tekemässä. Ja kieltämättä jäähylenkit olivat hyväksi myös emännälle =), koska alkoi kyllä ärsyttää kun yks vaan haukkui. Lopussa viimeisellä kerralla emme menneet enää ulos asti, vaan riitti kun tulimme maneesin ovelle "norkoilemaan". Minusta alkoi siinä vaiheessa vähän tuntua siltä, että Lakulle oli palkinto päästä ulos, niin päätinkin viime hetkellä jäädä siihen. Ja siihen se sitten rauhoittui, joten ihan kun olisin osannut jotain tehdä oikeinkin. Voi olla, että olisi pitänyt käydä pidemmällä lenkillä ennen treeniä. Nyt ollaan molemmilla kerroilla käyty 20 minuutin irtiolo lenkillä ennen maneesille menoa. Ja toinen, mikä varmaan vaikutti, oli tuo aihe. Kun kaikki innokkaasti ja lennokkaasti kutsuivat ja kehuivat koiriaan, ja koirat juoksivat. Ja sitten kun itseä vähän jännitti ja sitten alkoi myös ärsyttää, niin kaikihan se Laku rekisteröi. Onneksi loppu sentään meni hyvin.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Aluksi teimme kontaktiharjoituksia, jotka eivät meiltä taaskaan onnistuneet. Laku katseli kyllä tosi kiinnostuneena kaikkea muuta, paitsi minua. Ja sitten tapahtui vielä pieni äksidentti. Jotenkin, en kyllä yhtään tiedä miten, Lakun hihna irtosi pannasta ja se luoksi toisen koiran luokse (Sori Piia!!). Hihnan lukko oli jostain syystä auennut. Tätä ei ole onneksi tapahtunut aiemmin, ja Laku on sentään kolmas koira jota tuossa hihnassa talutellaan. Nahkahihna on vankkaa tekoa, ja kotiin kun päästiin, tutkin sen vielä perusteellisesti, enkä kyllä mitään vikaa siitä löytänyt. Lukko on minusta vieläkin jäykkä, ja muutenkin se on kunnossa. Punoksetkaan eivät ole vieläkään menneet huonoiksi, vähän vaan venyneet, mutta ihan paksun ja kestävän näköiset vieläkin. Onko tämä sitten sitä meikäläisen tuuria, vai mitä. Mutta näköjään kaikki on mahdollista.

Seuraavaksi harjoittelimme luoksetuloa niin, että kävelimme ympäri maneesia, ja kutsuimme koiraa hihnanmitan päästä luokse. Tämä sujui hyvin, mutta taas tein liikaa, ja Laku kyllästyi lopussa. Mitenkähän saisin itselleni iskostettua, että maksimissaan viisi toistoa olisi aika sopiva määrä. No, sitten oli muistaakseni luoksetuloharjoitus yksitellen. Jossa olimme pakkautuneet muut maneesin päähän, ja taas meitä jäähy kutsui, kun kaikki olivat niin lähellä toisiaan ja Laku innostui haukkumaan. Itse luoksetulo meni hyvin, tosin Laku jäi kyllä aika kiivaasti haukkumaan minun perään. Seuraavaksi teimme taas siksak-luoksetulon, jossa tällä kertaa olimme aika lopussa. Ja siinäpä sitä vasta haukuttiinkin. Voi sitä raukkaa, joka siinä hihnan toisessa päässä silloin oli. Luoksetulossa Laku tuli taas suoraan ja vauhdilla.

Sitten mentiinkin jo muistaakseni viimeiseen tehtävään, eli kohtaamisharjoituksiin. Kaksi riviä kulki toisiaan vastaan ja lomittain mentiin ohitse. Tässä Laku kulki imuttamalla ihan kivasti toisten ohi. Sitten toinen rivi jäi keskelle seisomaan, kun toiset kävelivät edestakaisin ohi, ja vuoroja vaihdettiin. Lopuksi jäätiin kaikki keskelle riviin istumaan. Tästä jäi itselle hyvä mieli. Kaikista muista jutuista jäi tuo haukkuminen oikeastaan päällimmäiseksi. Mutta ihan hyväksi taktiikaksi osoittautui toisten luota poistuminen. Toivottavasti saamme tätä haukkumista kuriin tämän kurssin aikana. Ja toinen haaste tulevia kertoja varten on tuo kontakti. Eli näitä kahta yritetään nyt harjoitella myös omatoimisesti. Keskiviikon aiheena on peruskäskyt.

Meidän bravuuri meinas unohtua. Eli jossain välissä harjoiteltiin peruutusta. Laku hoksasi hyvin mitä pitää tehdä ja peruutti vierellä hienosti aina muutaman askelen verran, kun pidin makupaloja riittävän alhaalla. Ja tässä myös minä muistin tehdä vain 4-5 toistoa. Eli onnistui hyvin kaikin puolin, ja saatiin vetäjältäkin kehuja.

Hukkaharkat

Eilen illalla kävimme Lakun kanssa pitkästä aikaa hukkaharkoissa.
Lakulle otettiin kolme lähtöä. Ensimmäisessä Laku käveli lumista polkua pitkin ekana, ja kas kummaa maalimies olikin mennyt yhden puun taakse piiloon. Ensin sille piti vähän haukahtaa, ja heti perään Laku loikkasi maalimiehen luokse. Se meni tosi hienosti! Toinen ukko oli umpihangen takana, johon mentiin lumikenkien jättämää jälkeä pitkin. Ukko oli vähän piilossa kuusen takana, ja tällä kertaa Laku vähän mörköili ja haukkui paljon. Lopulta rohkaistui ja meni herkkujen syöntiin, kun oli muutaman kerran kysynyt katseella neuvoa, ja kerran taisi olla tulossa luoksekin. Mulla kestikin jonkin aikaa, ennekun ehdin perille, lunta oli aika reippaanlaisesti, enkä hoksannut ottaa lumikenkiä mukaan, joten yli reiteen ulottuvassa hangessa ainut etenemiskeino omistajalle oli neliveto =D. Onneksi Lakulle riitti myös äänellä kehuminen ja kannustus. Viimeisenä Lakulle otettiin vielä näkölähtö, ja se sujui mallikkaasti.
Mukana treeneissä oli islanninpaimenkoira ja kaksi porokoiraa. Laku pääsi autoon huilimaan ja minä menin maalimieheksi metsään. Sen verran raskasta hommaa oli lumessa tarpominen, jotta ensi kerralla ei lumikengät kyllä jää kotiin =). Lopuksi Laku sai leikkiä porokoiraleikkejä Raikun kanssa. Ja minä sain hyviä vinkkejä Leenalta, miten toimia Lakun haukkumisen kanssa. Seuraavilla kerroilla pentukurssilla kokeilemmekin sellaista, että kun Laku alkaa haukkua, lähdemme pois toisten luota vähän kauemmaksi. Sitten kun se rauhoittuu (=hiljenee), kehun sitä ja palaamme toisten koirien luokse. Kiitos vinkeistä! Mukavaa oli. Toivottavasti pääsemme pian taas mukaan!

Peruskäskyjen harjoittelua

Tänään pidettin pienet treenit. Pyysin Jennaa kuvaamaan ja oikomaan suurimpia virheitä mun ohjaamisesta. Harjoittelin Lakun kanssa istumista, maahanmenoa, seuraamista, perusasentoa ja leikkimistä. Hampaiden harjausta kokeiltiin myös vähän eri ympäristössä. Seisominen unohtui, mutta jos sitten ensi kerralla. Perusasennossa mun käsi nousee aina liian ylös, jonka takia Laku ei pidä neljää tassuaan maassa. Kun muistin pistää kättäni vähän alemmas, alkoi näyttää paremmalta. Suurin osa asennoista oli kuulemma suoria (hyvä).

Seuraamisessa on apuna vielä kosketuskeppi, jota Laku seuraa mielestäni ihan kivasti. Jatkossa minun pitäisi tehdä näköjään suoremmat käännökset, eikä u-mallisia kulmia. Avartavaa katsoa videoita =). Myös täyskäännöstä ja käännöksiä paikallaan ollessa voisi alkaa harjoittelemaan.


Pitäisi näin alussa malttaa harjoitella vain yhtä liikettä aina muutaman toiston verran, ja sitten vasta vaihtaa, että tulisi lisää toistoja ja varmuutta eri liikkeisiin. Eikä näin niin kuin minä jostain syystä tein tällä kertaa, että istu, maahan, istu, maahan. Laku osaa tehdä ne kyllä tosi hyvin, kunhan vaan itse pidän loogisemmat treenit. Myös äänenkäyttöön pitäisi kiinnittää huomiota. Nyt tulee sanottua kaikki käskyt samalla äänenpainolla (enpä ole itse tähän huomiota kiinnittänytkään!). Tarkoitus olisi sanoa istu, maahan ja seiso eri äänellä, jotta koira oppisi paremmin erottamaan eri liikkeet. Ja yks hyvä neuvo oli, että voisi jo tässä vaiheessa antaa myös vapautuskäskyn kaikkien liikkeiden jälkeen. Kiitos Jenna! Ja leikkimiseen tuli myös hyvä neuvo, että pitäisi yrittää saada koira leikkimään enemmän ohjaajan kanssa, eikä niinkään heittää sille lelua, jolla se sitten itse leikkii.
Treenien jälkeen suunnattiin lenkille, jossa Laku sai painella täysillä bullmastiffien kanssa. Harmi kun oli jo niin pimeää, ettei lenkkikuvia saatu. Kyllä nyt uni maittaa pikku neidille =).

Röntgenkuvat

18.2. otetut röntgenkuvat

Poistetut hampaat

Lakulta poistetut hampaat oikeassa järjestyksessä. (Toivottavasti muistan nämä vielä oikein! Kun katselin taas röntgenkuvia, heräsi pieni epäilys, että kuvassa oikealla olevat hampaat voisivat olla toisin päin... Mutta en ole varma.)

Eli vasemman puoleinen hammas on koiran oikealta puolelta poistettu P1-hammas (kulmurin takana oleva eka hammas, joka näytti aluksi olevan ylimääräinen hammas). Kaikki asiat eivät jääneet mieleen keskustelusta lääkärin kanssa toimenpiteen jälkeen. Joten nyt vasta selvisi itsellenikin, että hammas oli liikkunut ja rtg:ssä näkyi juureen asti levinnyt infektio, joka varmasti oli syönyt jo juuren pois. Siksi hammas näyttää omituiselta ja sen takia se poistettiin.

Keskimmäinen hammas on vasemman kulmurin edessä ollut etuhammas, eli I3. Tämä todettiin rtg:ssä kuolleeksi, ja kiille puuttui kokonaan. Hammas poistettiin.

Oikean puoleinen hammas on koiran vasemman kulmahampaan takana ollut P1 -hammas, joka oli virheasennossa leukaluun alla. Poistettiin siksi.

Se kulmahammas, joka alunperin tapaturman seurauksena vähän liikkui, ja j0nka juuresta tuli silloin verta, oli siis koiran vasen alakulmahammas, jonka molemmilta puolilta jouduttiin nyt poistamaan hampaat. Ties vaikka tuo sen puolen P1:n virheasentokin johtui juuri siitä, sitä en hoksannut silloin kysyä.

Lakun leikkauskertomus

Posti toi eilen Lakun leikkauskertomuksen:

Tulosyy: kiillevaurioita

Löydökset hampaiden tarkastuksessa ja röntgenkuvauksessa:
1) Syviä kiillevaurioita seuraavissa hampaissa: vas ala i2, i3, vas alakulmahammas, oik i1, i2, i3 ja oikea alakulmahammas. Erityisesti vasemmassa alakulmahampaassa kiillevaurio ulottui ienrajan alapuolelle ja syvään ientaskuun oli kertynyt plakkia, joka oli aiheuttanut ientulehduksen. Alakulmahampaiden kohdalla todettiin ientulehduksen seurauksena tullutta ikenen liikakasvua.
Tällaisten paikallisten kiillevaurioiden taustalla on todennäköisesti hampaisiin herkässä kehitysvaiheessa kohdistunut tylppä trauma.
Hoito: epänormaalin kiilteen poisto ja paikkaus ja pinnoitus. Paikkojen pysymisen ennuste on varauksellinen; niillä mahdollistetaan vielä ohuen hammasluun vahvistuminen ja vähennetään kiputuntemuksia.

2) Vas ala i3-hampaan kiille puuttui kokonaan ja röntgenkuvissa hammas todettiin kuolleeksi. Hoitona hampaan poisto.

3) Puhkeamaton, virheasentoinen ala P1-hammas. Vaikean virheasennon takia hampaan puhkeaminen ienleikkauksenkaan avulla ollisi ollut erittäin epävarmaa. Puhkeamattoman hampaan ympärille saattaa kehittyä omistajan huomaamatta nesterakkula, joka oireita aiheuttamatta voi tuhota leukaluun rakennetta. Hoitona hampaan poisto.

4) Oik ala P1-hammas liikkuva (todennäköisesti tapaturman seurauksena), hammas lievässä virheasennossa ja juuren kärjen alueella röntgenkuvissa tulehduksen merkit. Hoitona hampaan poisto.

Annetut lääkkeet:
- Esilääkitys/rauhoitus
- Inhalaatioanestesia - isofluraani ja happi
- Suonensisäinen nesteytys
- Kipulääkkeet: keskushermosto- ja tulehduskipulääke, paikallispuudutukset oper. alueille

Toimenpide ja anestesia sujuivat ilman komplikaatioita.
Erillinen kotihoito-ohje.

Huom! Suosittelen päivittäistä hampaiden harjausta - se on paras tapa pitää hampaat puhtaina ja ikenet terveinä.
Erityisesti kannattaa harjata alakulmahampaiden ientaskuja.
Myös puruluista sekä plakin ja hammaskiven muodostumista ehkäisevistä ruuista on jonkin verran hyötyä.

Niina Luotonen
ELL

Samassa tuli myös laskun erittely:

Röntgen 82,50
Anestesiatoimenpide 58,30
Anestesia 69,90
Tarvikkeet 217,0
Hoitotyö 156,90
Kenneliiton todistus + röngenkuvat cd-levylle n. 40,0

Pentukurssi 1/8

Tänään oli pentukurssin ensimmäinen kerta, aiheena oli kontakti, mukanakulkeminen ja hihnakäyttäytyminen. Kaikki meni aikalailla niin, mitä jo etukäteen ajattelinkin.. Eli ääntä riitti. Kaikkia harjoituksia en välttämättä enää muista, enkä ehkä niiden järjestystäkään oikein, kun tehtiin niin paljon kaikenlaista. Ensimmäinen harjoitus kuitenkin oli mennä kyykkyyn maahan, laittaa herkku polven päälle käden alle, ja antaa koiran syödä herkku heti kun ottaa kontaktin. Nooh... Lihapullia paremmaksi herkuksi osoittautui hevosenkakan haju maneesin lattiapuruissa, jota Laku tuoksutteli niin tohkeissaan, ettei ensimmäinen harjoitus sujunut ollenkaan. Ja montakohan kakkakikkareen palasta sieltä suusta ongin pois, ennen kun tunti oli kulunut =D. On kyllä tosi hyvää harjoitusta, kun tuo pentukurssi on just tuolla maneesissa. Seuraavaksi muistaakseni pujottelimme jonossa yksi kerrallaan toisten koirien ohi. Tässä tyttö otti jo jonkin verran kontaktia, ja harjoitus meni minun mielestä hyvin. Laku pääsi lihapullien makuun.

Nyt ryhmä jakaantui kahtia. Meidän ryhmä oli maneesin perällä. Mentiin ympyrään, ja taas pujoteltiin. Ihan hyvin sujui, vaikka välillä halusikin mennä toisten koirien perään, kun olivat meidät ohittaneet. Kontaktista en niin tiedä, mutta syötin herkkuja, niin niiden avulla se ei katsonut toisien ohituksia kun sivusilmällä. Sinänsä hassua, kun se vaihtoi asentoa sitä mukaa kun meitä kierrettiin, että varmasti näki silmäkulmastaan missä se toinen koira kävelee. Yllättävän hyvin se kuitenkin malttoi pysytellä lihapullien/leipäjuuston parissa. Mitään katsekontaktia meillä ei tässä kyllä ollut kun korkeintaan satunnaisesti. Omalla kierroksella taas yritti pariin otteeseen jäädä syömään makupaloja, jotka vahingossa tipahtivat lattialle (Uusi tuttavuus leipäjuusto osoittautui kyllä maukkaaksi, mutta myös liukkaaksi herkuksi, joten ensi kerralle varataan pelkkiä lihapullia jotka paremmin pysyvät mun tumpelonäppysissä). Ringissä käveltiin peräkanaa eri vauhtia, hiipimisestä reippaaseen kävelyyn, pomppimista, kyykkykävelyä jne. ja koiran piti ottaa kontaktia. Tehtiin täyskäännöksiä. Sitten harjoiteltiin pirinää, jolla saisi koiran ottamaan kontaktia.

Sitten harjoiteltiin peruskäskyistä istumista ja maahanmenoa. Nämähän Laku osaa kotona, mutta niinkun arvelinkin, se ei häiriön alaisena onnistunut niin hyvin, ja joka kerta kun pyysin ei edes mennyt vaan piti houkutella. Tässä huomasin taas oman vajaavaisuuteni, kun olisi jälleen pitänyt osata lopettaa niihin muutamaan kertaan, kun meni hyvin, eikä jäädä jankkaamaan. Laku tylsistyi, ja viimeisen maahanmenon eteen jouduinkin tekemään jo töitä. Sitten kun sai jättipalkan ja paljon kehuja, kyllä pysyikin siellä maassa mukavan pitkään. Omaa hölmöyttä.

Sitten tehtiin pyörähdys-harjoitusta molempiin suuntiin. Tämän on käsittääkseni myös hyvä venytys/verryttelyliike koiralle, muistelen lukeneeni jostain lehdestä tai kirjasta, en nyt muista kyllä mistä. Mutta pitänee tehdä tuota myöhemminkin. Sitten tehtiin hihnassa vetämisen estoharjoituksia. Laku vetää hihnalenkeillä satunnaisesti, mutta nyt kun oltiin noin erikoisessa paikassa, missä oli paljon toisia koiria joiden luokse olisi tehnyt mieli mennä, se veti ihan kiitettävästi. Jopa välillä seisoi kahdella jalalla ja vinkui, kun olisi tehnyt mieli mennä moikkaamaan toisia. Harjoitus meni niin, että kun koira alkoi vetämään, pysähdyttiin, ja kun otti kontaktin, lähdettiin palkaksi liikkumaan toiseen suuntaan ja kehuttiin. Tämän Laku hoksasi nopeasti, ja alkoi kulkemaan vierellä. Ollaan tuota jo kotilenkeillä harjoiteltu, jos se joskus on intoutunut vetämään (ilman namipalapalkkausta tosin, niin ei ole ihan sivulla alkanut kävelemään, vaan lopettanut vetämisen).

Jossain vaiheessa maneesin nurkkaan oli kävellyt tummiin pukeutunut nainen, ja tällehän piti vähän aikaa huutaa kurkku suorana. Sitten kävimme tutustumassa tuohon kummajaiseen, niin helpotti ja pystyimme taas jatkamaan hommia. Ja minä tein taas (ainakin) yhden perustavaa laatua olevan mokan, nimittäin pidän makupaloja valmiiksi kädessä, enkä ota niitä taskusta tarpeen mukaan. Tavastahan pitäisi päästä eroon, varsinkin jos mielii joskus jotain lajia lähteä kokeilemaan kisakentille. Pääsisi paljon vähemmällä. Siinäpä sitä onkin haastetta kerrakseen. Jatkossa yritän onkia palkan taskusta silloin kun tyttö tekee oikein, enkä olla enää niin namipala automaatti. Lopuksi tehtiin siksak luoksetuloa. Laku oli eka, ja tuli vauhdilla luokse. Loppujen koirien luoksetulojen katselusta se innostui aikalailla. En tiedä miten olisi vieraan ihmisen kanssa käyttäytynyt, jos olisikin ollut viimeisenä.

Ja sellainen tuli myös mieleen, että pitäisi itse yrittää olla enemmän rauhallinen, eikä alkaa säheltämään. Kuulin vähän liian monta kertaa omasta suustani "täällä täällä, Laku täällä" -sepostukset. Kaiken kaikkiaan eka kerta meni mielestäni hyvin, ainakin itselle jäi hyvä mieli ja into päästä pian taas. Sunnuntaina aiheena on luoksetulo.

Riekkumista Aadan kanssa pitkästä aikaa