irtosi eilen. Se oli vasemman puoleinen ylä-etuhammas keskeltä. Myös kaksi oikean puoleista hammasta ylhäältä keskeltä heiluvat. Alahampaat ja kulmahampaat eivät heilu.
Eilen käytiin koiratapaamisessa, jossa oli Lakun lisäksi neljä muuta koiraa: Kaksi suurinpiirtein Lakun ikäistä narttupentua, toinen valkoinen paimenkoira ja toinen Lotta-labradorinnoutaja. Sitten uroksia: 1v 2kk ikäinen valkoinen paimenkoira ja kahden vuoden ikäinen terrieri (jonka tarkempaa rotua en muista). Oli mukava huomata, että Lakua ei palellut lainkaan, vaikka ulkona oli 13 astetta pakkasta. Koirat leikkivät n. 45 minuuttia.
Illalla kävimme vielä lenkillä Aadan kanssa. Huomasin, että pakkanen oli vähän noussut, ja toden totta, kotimatkalla auton mittari näytti jo 22 astetta pakkasta. Reilun puolen tunnin lenkki meni hyvin pakkasesta huolimatta, ja Laku ei tärissyt vilusta yhtään. On se porokoira kyllä ihana suomalainen rotu, jota ei tarvitse pukea näilläkään pakkasilla! Kuvia lisään mahdollisesti myöhemmin.
Tänään Laku toimi geokoirana. Tosin kaikki purkit olivat sellaisissa paikoissa, ettei Lakun nenä niihin yltänyt. Raitista ilmaa ja lenkkiä sen sijaan saatiin, vaikka purkit etsittiinkin tällä kertaa taskulapun ja ihmissilmien avulla.
maanantai 14. joulukuuta 2009
perjantai 11. joulukuuta 2009
Lenkkeilyä
Viime aikoina on lenkkeilty aika paljon eri koirien kanssa. Aadan kanssa Laku pääsee mukavasti juoksemaan. Uusia kavereita saatiin kahdesta lähes Lakun ikäisestä labradorinnoutaja nartusta.
Sisäsiisteyttä ollaan harjoiteltu nyt pissanhajunpoistoaineen kanssa. Nyt pissa osuvatkin jo sinne päin, minne pitää. Lähipäivinä pitää suurentaa pyyhittyä aluetta. Lenkkien jälkeen ollaan hengailtu vielä sen aikaa, että Laku tekee pissit ulos. Lenkillä se ei vielä malta kun on niin paljon kaikkea nähtävää ja touhuttavaa. Ja uutena taktiikkana alettiin sanomaan "pissi" aina kun Laku pissaa. Jos se sitten oppisi ulkonakin pissimään käskystä..
Eilen oli kynsien leikkauspäivä. Alkurimpuloinnin jälkeen kynsien leikkaus onnistui tosi hyvin. Oman osuutensa teki varmasti tuliterät leikkurit. Edelliset olivat jo aikansa eläneet. Eron huomasi kyllä heti.
Uusia kuviakin on muutama suht onnistunut otos. Pitää lisätä niitä vähän myöhemmin.
Sisäsiisteyttä ollaan harjoiteltu nyt pissanhajunpoistoaineen kanssa. Nyt pissa osuvatkin jo sinne päin, minne pitää. Lähipäivinä pitää suurentaa pyyhittyä aluetta. Lenkkien jälkeen ollaan hengailtu vielä sen aikaa, että Laku tekee pissit ulos. Lenkillä se ei vielä malta kun on niin paljon kaikkea nähtävää ja touhuttavaa. Ja uutena taktiikkana alettiin sanomaan "pissi" aina kun Laku pissaa. Jos se sitten oppisi ulkonakin pissimään käskystä..
Eilen oli kynsien leikkauspäivä. Alkurimpuloinnin jälkeen kynsien leikkaus onnistui tosi hyvin. Oman osuutensa teki varmasti tuliterät leikkurit. Edelliset olivat jo aikansa eläneet. Eron huomasi kyllä heti.
Uusia kuviakin on muutama suht onnistunut otos. Pitää lisätä niitä vähän myöhemmin.
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Kuulumisia ja ruokintaa
Laku kävi ensimmäisessä rokotuksessa. Hyvin sujui, rohkea pikku pupsi. Eläinlääkäriltä kyseltiin samalla aika monesta jutusta. Myös ruokinnasta, ja suositukset olivatkin muuttuneet siitä mitä arvelin. Tähän saakka Laku on syönyt joko veteen tai piimään liotettua Purina One Puppy nappulaa. Lisäkkeeksi on pistetty ruuan tähteitä, mitä nyt milloinkin on sattunut olemaan. Välillä raejuustoa, viiliä tai muuta ekstraherkkua. Suurinpiirtein joka päivä on yksi ruoka koostunut joko raa-asta lihasta, tai lihaisista luista. Luina on ollut broilerin siipeä, naudan putkiluuta ja rustoluuta, hirven kylkiluuta ym. Luu on ollut mukava jättää silloin, kun koira jää yksin kotiin. Ja luun kanssa peuhatessaan Laku ei välttämättä aina ole edes huomannut kun ovi menee kiinni ja jää yksin kotiin. Ja tähän saakka luiden kanssa on kaikki mennyt hyvin.
No, eläinlääkäri oli sitä mieltä, että pennun ravinnontarve on hyvin tarkka, ja nappuloiden ravintoarvot todella tarkkaan määritettyjä. Eli nappuloiden lisäkkkeenä ei saa antaa yhtään mitään. Ei ruuan tähteitä, ei juustoja, ei mitään. Nappuloita ei myöskään saa liottaa muuhun kun veteen. Eli nappulat annetaan nappuloina. Putkiluita ei ehdottomasti saa antaa, broiskun siipiä vielä vähemmän. Yksi ateria päivässä voi olla joko raakaa lihaa tai sitten rustoluuta. Ja rustoluun syöntiä on seurattava hyvin tarkkaan, että kun lihat on syöty, on loppuluu otettava pois. Riskinä on, että koira saa luusta irti suuren palasen, jonka se joka tapauksessa syö, ja sitten on vähintään suoli tukossa tai muuta ikävää. Ja jos nyt ei ihan tukkoon mene, niin sitten tulee helposti ummetusta.
Tätäpä sitten mietimme kotona. Ja mietintä jatkuu edelleen. Pakastimesta löytyy vielä monenlaista herkkua (=luuta). Viimeisimpänä työkaverilta saatu naudan jalka. Toki suositukset on suosituksia, ja moni ruokkii koiriaan kokonaan raakaruokinnalla, eli barffilla. Mutta toisaalta kun halusimme terveemmän rodun, niin tuli sellainenkin puoli asiasta mieleen, että ei sitten hankita niitä sairauksia tieten tahtoen ruokinnalla.
Ajanvietteeksi ell suositteli kongia ja muita sen tyyppisiä leluja, joihin pienissä määrin voi täytteitä laittaa. Pitänee käydä ensi viikolla täällä http://www.lemmikkiruuat.com/1.html katsomassa mitä kaikkea meille löytyy. Puustisen rustoluita ollaan jo hyvällä kokemuksella syöty. Siankorvien suikaleet Lakulle ei jostain syystä maistu.
Sisarusten kuvien näkemisen jälkeen mieleemme hiipi pienoinen epäilys, että Laku on liian laiha. Toki valokuvista ei aina ihan koko totuus selviä, mutta velipojat kyllä näyttävät "pennunpyöreiltä" Lakuun verrattuna. Tätä samaa asiaa olen viime aikoina varmistellut myös lenkkikavereilta. Kaikki ovat onneksi ollet sitä mieltä, että Laku ei ole liian laiha. Mietin jo vähän rasvalisää, mutta sitä ei eläinlääkärin mielestä tarvitse antaa. Laku syö aina osan ruuastaan, yleensä ei kaikkea, välillä jopa kaiken. Ruoka maistui paremmin, kun siinä oli jotain muutakin seassa. Mutta on tuo kyllä nyt ruokansa syönyt ilman niitä lisukkeitakin, kun "alkujärkytyksestä" (:-D) toipui. Ja lihasta koostuva ruoka tekee kauppansa tosi hyvin, niinkuin ennenkin.
Naksuttelua ollaan harjoiteltu pääasiassa ihmisten, koirien ja kaiken muun liikkuvan ohitustilanteissa. Ensi viikolla, tai viimeistään sitä seuraavalla päästään sitten uuden naksutinkouluttajan pakeille. Tänään käytiin aamulenkillä Urhon, Turbon ja Darran kanssa. Laku leikki vähän Darran ja Urhon kanssa, mutta pääasiassa bullmastiffit leikkivät keskenään ja Laku yritti pysyä perässä. Sitten kokeiltiin uutta juttua, kun me lenkkeillään vielä niitä puolen tunnin lenkkejä, ja muut jatkoivat lenkkiään pidemmälle. Läksimme Lakun kanssa eri suuntaan kun toiset jatkoivat matkaansa. Luulin että nousee hirmuinen seremonia eronhetkellä. Mutta toisin kävi. Pari kertaa katsoi taakseen ja sitten totesi että me mennään nyt tänne päin ja toiset menevät eri suuntaan. Tällä kertaa Laku oli varmuuden vuoksi hihnassa, ensi kerralla kokeillaan miten käy irti ollessa. Luoksetuloa ollaan harjoiteltu ehkä kaikesta eniten, ja se alkaa jo tuottaa tulosta. Laku tulee pyydettäessä luokse vaikka kesken leikin tiimellyksen. "Männä viikolla" tätä harjoiteltiin Aadan ja Sisu-ranskiksen kanssa lenkkeillessä.
No, eläinlääkäri oli sitä mieltä, että pennun ravinnontarve on hyvin tarkka, ja nappuloiden ravintoarvot todella tarkkaan määritettyjä. Eli nappuloiden lisäkkkeenä ei saa antaa yhtään mitään. Ei ruuan tähteitä, ei juustoja, ei mitään. Nappuloita ei myöskään saa liottaa muuhun kun veteen. Eli nappulat annetaan nappuloina. Putkiluita ei ehdottomasti saa antaa, broiskun siipiä vielä vähemmän. Yksi ateria päivässä voi olla joko raakaa lihaa tai sitten rustoluuta. Ja rustoluun syöntiä on seurattava hyvin tarkkaan, että kun lihat on syöty, on loppuluu otettava pois. Riskinä on, että koira saa luusta irti suuren palasen, jonka se joka tapauksessa syö, ja sitten on vähintään suoli tukossa tai muuta ikävää. Ja jos nyt ei ihan tukkoon mene, niin sitten tulee helposti ummetusta.
Tätäpä sitten mietimme kotona. Ja mietintä jatkuu edelleen. Pakastimesta löytyy vielä monenlaista herkkua (=luuta). Viimeisimpänä työkaverilta saatu naudan jalka. Toki suositukset on suosituksia, ja moni ruokkii koiriaan kokonaan raakaruokinnalla, eli barffilla. Mutta toisaalta kun halusimme terveemmän rodun, niin tuli sellainenkin puoli asiasta mieleen, että ei sitten hankita niitä sairauksia tieten tahtoen ruokinnalla.
Ajanvietteeksi ell suositteli kongia ja muita sen tyyppisiä leluja, joihin pienissä määrin voi täytteitä laittaa. Pitänee käydä ensi viikolla täällä http://www.lemmikkiruuat.com/1.html katsomassa mitä kaikkea meille löytyy. Puustisen rustoluita ollaan jo hyvällä kokemuksella syöty. Siankorvien suikaleet Lakulle ei jostain syystä maistu.
Sisarusten kuvien näkemisen jälkeen mieleemme hiipi pienoinen epäilys, että Laku on liian laiha. Toki valokuvista ei aina ihan koko totuus selviä, mutta velipojat kyllä näyttävät "pennunpyöreiltä" Lakuun verrattuna. Tätä samaa asiaa olen viime aikoina varmistellut myös lenkkikavereilta. Kaikki ovat onneksi ollet sitä mieltä, että Laku ei ole liian laiha. Mietin jo vähän rasvalisää, mutta sitä ei eläinlääkärin mielestä tarvitse antaa. Laku syö aina osan ruuastaan, yleensä ei kaikkea, välillä jopa kaiken. Ruoka maistui paremmin, kun siinä oli jotain muutakin seassa. Mutta on tuo kyllä nyt ruokansa syönyt ilman niitä lisukkeitakin, kun "alkujärkytyksestä" (:-D) toipui. Ja lihasta koostuva ruoka tekee kauppansa tosi hyvin, niinkuin ennenkin.
Naksuttelua ollaan harjoiteltu pääasiassa ihmisten, koirien ja kaiken muun liikkuvan ohitustilanteissa. Ensi viikolla, tai viimeistään sitä seuraavalla päästään sitten uuden naksutinkouluttajan pakeille. Tänään käytiin aamulenkillä Urhon, Turbon ja Darran kanssa. Laku leikki vähän Darran ja Urhon kanssa, mutta pääasiassa bullmastiffit leikkivät keskenään ja Laku yritti pysyä perässä. Sitten kokeiltiin uutta juttua, kun me lenkkeillään vielä niitä puolen tunnin lenkkejä, ja muut jatkoivat lenkkiään pidemmälle. Läksimme Lakun kanssa eri suuntaan kun toiset jatkoivat matkaansa. Luulin että nousee hirmuinen seremonia eronhetkellä. Mutta toisin kävi. Pari kertaa katsoi taakseen ja sitten totesi että me mennään nyt tänne päin ja toiset menevät eri suuntaan. Tällä kertaa Laku oli varmuuden vuoksi hihnassa, ensi kerralla kokeillaan miten käy irti ollessa. Luoksetuloa ollaan harjoiteltu ehkä kaikesta eniten, ja se alkaa jo tuottaa tulosta. Laku tulee pyydettäessä luokse vaikka kesken leikin tiimellyksen. "Männä viikolla" tätä harjoiteltiin Aadan ja Sisu-ranskiksen kanssa lenkkeillessä.
torstai 26. marraskuuta 2009
Viime viikon maanantaina käytiin naksuttelemassa seisomista. Ei oltu aiemmin harjoiteltu mitään liikkeitä, ja vähän jännitti miten seisominen alkaa sujua. Olin kuitenkin päättänyt aloittaa seisomisesta istumisen sijaan, koska istuminen on helpompi opettaa. Harjoitukset aloitettiin niin, että naksautin ja palkkasin aina kun Laku seisoi paikoillaan. Ajateltiin ensin kokeilla tätä, ja mietittiin että helpotetaan harjoitusta tarvittaessa tilanteen mukaan, jos ei ala onnistua. Yllättäen seisominen alkoi onnistua melko pian, välillä se tarjosi toki istumistakin, ja yritti saada nameja suuhunsa nyrkistä suoraan. Otin aina 4-5 nakin palaa käteen, ja naksutin kun Laku seisoi ja annoin heti namin suuhun. Kun käsi tyhjeni oli tauon paikka, jolloin käppäiltiin vapaammin ja muun muassa nuuskuteltiin maata. Muutaman kerran jälkeen Laku alkoi tarjota seisomista aina vain nopeammin. Tähän oli hyvä lopettaa. Treenipaikalla vierähti puolisen tuntia taukoineen.
Tässä kuluneen puolentoista viikon aikana ollaan käyty muutamia puolen tunnin lenkkejä irtaallaan metsässä. Sen verran Laku jaksaa hyvin juosta ja leikkiä. Välillä on ollut kotipäiviä, jolloin ollaan lenkkeilty hihnassa. Sitten taas on käyty kaupungin vilinää ihmettelemässä. Pissat ja kakat osuvat aika hyvin kroonareille, toki vielä lattiallekin lirahtaa välillä, mutta suurin osa menee jo sinne minne pitääkin. Joskus on käynyt niin, että ollaan juuri tultu ulkoa sisälle, kun Laku on mennyt suoraan pissalle. Vaikka ollaan aina kehuttu samalla tavalla kun huomataan että pissii vaipoille sisällä, tai ulkona ylipäätään. Pientä haparointia siis on vielä. Matokuurikin annettiin, nyt pitäisi varata aikaa ensimmäiseen rokotukseen.
Yksi pikku haaverikin sattui. Serkun amstaffi Roosa oli kylässä. Tytöt leikkivät ensin pihalla noin 45 minsaa ja kaikki sujui hyvin. Sitten tultiin sisälle, laitettiin ruokaa ja syötiin (ihmiset siis). Olisiko aikaa kulunut reilu parisen tuntia, kun alettiin tekemään lähtöä. Yht´äkkiä alkoi kuulua hirveää uikutusta ja Laku juoksee edeltä pakoon Roosa perässään. Otettiin koirista koppi. Verta tippui joka puolelle, eikä ensin saatu selville mitä tapahtui ja missä, kun oltiin jo eteisessä pukemassa muut paitsi koirat. Roosan naamassa oli pieni haava, jota ei huomattu missä kohti se oli, se tyrehtyi nopeasti kun naamaa painettiin paperilla. Lakun suusta tuli myös verta, edestäpäin katsottuna Lakun oikean alakulmahampaan ympäriltä oli ien vetäytynyt irti ja se tihkutteli verta. Mietittiin päämme puhki mitä koirien välillä oikein tapahtui, kun kaikki oli sujunut hyvin tähän asti. Koirat olivat muuten päällisin puolin kunnossa.
Illalla Laku oli aika vaisu, pystyi syömään luun, mutta ei leikkinyt ja touhunnut koko aikaa niinkuin normaalisti. Soitin sitten vielä päivystävälle eläinlääkärille, että pitäisikö olla huolissaan tilanteesta, ja voiko pennulle antaa kipulääkkeeksi Metacamia, jota vanhastaan meiltä löytyi. Eläinlääkäri epäili, että kipu on tullut vasta muutaman tunnin kuluttua tapahtuneesta, ja sanoi että Metacamia voi yöksi antaa, että sekä koira että emäntä saisivat nukuttua yönsä hyvin ;). Tosi mukava lääkäri. Aamuyöstä Laku sitten virkistyi ja alkoi leikkimään ja touhuamaan.
Seuraavana aamuna käytiin sovintolenkillä metsässä Roosan kanssa, jossa koirat saivat olla vapaana. Ajatuksena oli tarkistaa ettei kaunoja/traumoja ollut tullut kummallekkaan osapuolelle. Puolisen tuntia siinä meni, ja kaikki sujui hyvin. Eilisestä kärhämöinnistä ei ollut tietoakaan. Tulimme sitten kahville ja mietimme uudestaan mitä oli tapahtunut, ja serkkuni kertoi että koirat olivat kahinoineet keittiön nurkassa koiraportin edessä. Vasta siinä vaiheessa itselläni alkoi raksuttamaan, että joopa joo, oma moka. Olin vähän ennen lähtöä heittänyt Lakun mökkiin putkiluun pätkän sen yksinoloa varten. Ja vaikka se olikin puolivälissä huonetta, niin se varmaan tuoksui sieltä molempien nenään. Ja Lakun mielestä se oli hänen omaisuuttaan, kun taas Roosa vanhemman oikeudella koki että se oli hänen omaisuuttaan. Eipä tullut itselleni mieleen, että se voisi sieltä toisesta huoneesta saakka olla noin houkutteleva kiistakapula. Todennäköisesti Laku oli napannut maitohampaallaan Roosaa johonkin kohtaan kasvoja, Roosa sitten kiskaissut itsensä irti, jolloin Lakun hammas jäi vähän jumiin. Näin me päättelimme. Lakun kulmuri heilui aluksi vähän, mutta tuntuu että on nyt taas asettunut aloilleen.
Yhtenä päivänä tapasimme Ronski-ranskiksen. Ronski oli varsinainen täti-Monika, jota Lakukin kunnioitti ensi hetkestä lähtien. Hyvä, että Lakusta on tullut taitava koirakielen lukija, ja osaa jo päätellä että tuon koiran lähelle ei kannata mennä haastelemaan. Ronski oli enemmän meidän ihmisten luona ja Laku tarkkailu tilannetta jonkin matkan päästä. Välillä tytöt juoksivat peräkanaa pihaa ympäri, mutta varsinaiseksi leikkimiseksi tutustuminen ei edennyt. Ei se kyllä riitelemiseksikään mennyt. Ronski oli enemmän meidän edesmenneen koiran kanssa samalla aaltopituudella, parhaat ystävät kun olivat.
Tässä kuluneen puolentoista viikon aikana ollaan käyty muutamia puolen tunnin lenkkejä irtaallaan metsässä. Sen verran Laku jaksaa hyvin juosta ja leikkiä. Välillä on ollut kotipäiviä, jolloin ollaan lenkkeilty hihnassa. Sitten taas on käyty kaupungin vilinää ihmettelemässä. Pissat ja kakat osuvat aika hyvin kroonareille, toki vielä lattiallekin lirahtaa välillä, mutta suurin osa menee jo sinne minne pitääkin. Joskus on käynyt niin, että ollaan juuri tultu ulkoa sisälle, kun Laku on mennyt suoraan pissalle. Vaikka ollaan aina kehuttu samalla tavalla kun huomataan että pissii vaipoille sisällä, tai ulkona ylipäätään. Pientä haparointia siis on vielä. Matokuurikin annettiin, nyt pitäisi varata aikaa ensimmäiseen rokotukseen.
Yksi pikku haaverikin sattui. Serkun amstaffi Roosa oli kylässä. Tytöt leikkivät ensin pihalla noin 45 minsaa ja kaikki sujui hyvin. Sitten tultiin sisälle, laitettiin ruokaa ja syötiin (ihmiset siis). Olisiko aikaa kulunut reilu parisen tuntia, kun alettiin tekemään lähtöä. Yht´äkkiä alkoi kuulua hirveää uikutusta ja Laku juoksee edeltä pakoon Roosa perässään. Otettiin koirista koppi. Verta tippui joka puolelle, eikä ensin saatu selville mitä tapahtui ja missä, kun oltiin jo eteisessä pukemassa muut paitsi koirat. Roosan naamassa oli pieni haava, jota ei huomattu missä kohti se oli, se tyrehtyi nopeasti kun naamaa painettiin paperilla. Lakun suusta tuli myös verta, edestäpäin katsottuna Lakun oikean alakulmahampaan ympäriltä oli ien vetäytynyt irti ja se tihkutteli verta. Mietittiin päämme puhki mitä koirien välillä oikein tapahtui, kun kaikki oli sujunut hyvin tähän asti. Koirat olivat muuten päällisin puolin kunnossa.
Illalla Laku oli aika vaisu, pystyi syömään luun, mutta ei leikkinyt ja touhunnut koko aikaa niinkuin normaalisti. Soitin sitten vielä päivystävälle eläinlääkärille, että pitäisikö olla huolissaan tilanteesta, ja voiko pennulle antaa kipulääkkeeksi Metacamia, jota vanhastaan meiltä löytyi. Eläinlääkäri epäili, että kipu on tullut vasta muutaman tunnin kuluttua tapahtuneesta, ja sanoi että Metacamia voi yöksi antaa, että sekä koira että emäntä saisivat nukuttua yönsä hyvin ;). Tosi mukava lääkäri. Aamuyöstä Laku sitten virkistyi ja alkoi leikkimään ja touhuamaan.
Seuraavana aamuna käytiin sovintolenkillä metsässä Roosan kanssa, jossa koirat saivat olla vapaana. Ajatuksena oli tarkistaa ettei kaunoja/traumoja ollut tullut kummallekkaan osapuolelle. Puolisen tuntia siinä meni, ja kaikki sujui hyvin. Eilisestä kärhämöinnistä ei ollut tietoakaan. Tulimme sitten kahville ja mietimme uudestaan mitä oli tapahtunut, ja serkkuni kertoi että koirat olivat kahinoineet keittiön nurkassa koiraportin edessä. Vasta siinä vaiheessa itselläni alkoi raksuttamaan, että joopa joo, oma moka. Olin vähän ennen lähtöä heittänyt Lakun mökkiin putkiluun pätkän sen yksinoloa varten. Ja vaikka se olikin puolivälissä huonetta, niin se varmaan tuoksui sieltä molempien nenään. Ja Lakun mielestä se oli hänen omaisuuttaan, kun taas Roosa vanhemman oikeudella koki että se oli hänen omaisuuttaan. Eipä tullut itselleni mieleen, että se voisi sieltä toisesta huoneesta saakka olla noin houkutteleva kiistakapula. Todennäköisesti Laku oli napannut maitohampaallaan Roosaa johonkin kohtaan kasvoja, Roosa sitten kiskaissut itsensä irti, jolloin Lakun hammas jäi vähän jumiin. Näin me päättelimme. Lakun kulmuri heilui aluksi vähän, mutta tuntuu että on nyt taas asettunut aloilleen.
Yhtenä päivänä tapasimme Ronski-ranskiksen. Ronski oli varsinainen täti-Monika, jota Lakukin kunnioitti ensi hetkestä lähtien. Hyvä, että Lakusta on tullut taitava koirakielen lukija, ja osaa jo päätellä että tuon koiran lähelle ei kannata mennä haastelemaan. Ronski oli enemmän meidän ihmisten luona ja Laku tarkkailu tilannetta jonkin matkan päästä. Välillä tytöt juoksivat peräkanaa pihaa ympäri, mutta varsinaiseksi leikkimiseksi tutustuminen ei edennyt. Ei se kyllä riitelemiseksikään mennyt. Ronski oli enemmän meidän edesmenneen koiran kanssa samalla aaltopituudella, parhaat ystävät kun olivat.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Lisää kuvia
Mä ja mun bestis Aada. Kiitos hirvenluista! Ensimmäinen on jo menossa.
Musta vois tulla isona vaikka jalkapalloilija.. Taustalla näkyy uudet pissimis-aluset, lehtivaipat. Porukat kyllästy ainaiseen sanomalehtisouvviin ja hankki sit tommosia, kun saivat niitä edullisesti ryhmätilauksena. kyllä minä jo niihinkin osaan pissiä, siis sillon kun haluan ;)
Lumiturpa
Bola ja minä. Kenen lie kuono osunut kameran linssiin, niin loput kuvat näkyy vähän sameina.
Leikin tiimellystä
Ja vielä, kyllä meillä oli sitten hauskaa!
Viime aikojen kuulumiset
Viime keskiviikkona meille tuli pieniä vieraita, nimittäin Bola, viikon Lakua nuorempi keskikokoinen snautseri tyttö tuli leikkimään. Tytöt eivät olleet aiemmin tavanneet, ja välillä Lakukin kuumui niin, että piti ottaa koiria vähän jäähylle kun meno alkoi olla niin hurjaa. Ulkona sitten leikit sujuivat vähän rauhallisemmin. Molemmat taisivat olla vähän saman luonteisia ;).
Keskiviikko iltana sitten piipahdettiin porokoirien treeneissä. Laku tutustui lähinnä uusiin ihmisiin ja uuteen paikkaan. Wicca ja Halla olivat Lakun seurana, mutta koirat eivät juuri toisistaan välittäneet. Naksuttelua kokeiltiin yhden sarjan verran kosketuskepinpään kosketusta. Hienosti se sujui, kun ensin alkuun pääsi. Emäntä teki taas perinteisen mokan, eli en suunnitellut harjoitusta kunnolla etukäteen, vaan ajattelin vaan naksuttaa kuonon kosketuksesta. Onneksi se onnistui hyvin, niin ei tarvinnut muuttaa suunnitelmia lennosta. Tätä ollaan harjoiteltu kotioloissa kerran-pari päivässä n. 5 naksutuksen verran kerrallaan. Eli lyhyt juttu. Laku osaa sen jo kivasti, vaikka välillä namikäsi kovasti kiinnostaakin, niin nopeasti muistaa että miten niitä herkkuja saadaan.
Torstaina oli Lakun vapaapäivä, ei tehty yhtään mitään. Perjantaina käytiin pienellä metsälenkillä Bolan kanssa. Nyt tytöt eivät enää ärhennelleet toisilleen, vaan yhteiset leikit löytyivät jo alusta. Lenkki tehtiin metsäpoluilla, kesti puolisen tuntia. Pieni muotoisia luoksetulo harjoituksia tuli lenkillä tehtyä. Lauantai oli kanssa vapaapäivä. Tänään taas käytiin Aadan kanssa metsälenkillä. Lenkki kesti n. 40 minuuttia. Tosin alkulenkistä vastaan tuli tuttuja mudeja omistajan kera, joiden kanssa pysähdyttiin nakin syöntiin, niin siinä kului jonkin aikaa =).
Keskiviikko iltana sitten piipahdettiin porokoirien treeneissä. Laku tutustui lähinnä uusiin ihmisiin ja uuteen paikkaan. Wicca ja Halla olivat Lakun seurana, mutta koirat eivät juuri toisistaan välittäneet. Naksuttelua kokeiltiin yhden sarjan verran kosketuskepinpään kosketusta. Hienosti se sujui, kun ensin alkuun pääsi. Emäntä teki taas perinteisen mokan, eli en suunnitellut harjoitusta kunnolla etukäteen, vaan ajattelin vaan naksuttaa kuonon kosketuksesta. Onneksi se onnistui hyvin, niin ei tarvinnut muuttaa suunnitelmia lennosta. Tätä ollaan harjoiteltu kotioloissa kerran-pari päivässä n. 5 naksutuksen verran kerrallaan. Eli lyhyt juttu. Laku osaa sen jo kivasti, vaikka välillä namikäsi kovasti kiinnostaakin, niin nopeasti muistaa että miten niitä herkkuja saadaan.
Torstaina oli Lakun vapaapäivä, ei tehty yhtään mitään. Perjantaina käytiin pienellä metsälenkillä Bolan kanssa. Nyt tytöt eivät enää ärhennelleet toisilleen, vaan yhteiset leikit löytyivät jo alusta. Lenkki tehtiin metsäpoluilla, kesti puolisen tuntia. Pieni muotoisia luoksetulo harjoituksia tuli lenkillä tehtyä. Lauantai oli kanssa vapaapäivä. Tänään taas käytiin Aadan kanssa metsälenkillä. Lenkki kesti n. 40 minuuttia. Tosin alkulenkistä vastaan tuli tuttuja mudeja omistajan kera, joiden kanssa pysähdyttiin nakin syöntiin, niin siinä kului jonkin aikaa =).
tiistai 10. marraskuuta 2009
Kuvia
Laku ja Esko
Kaikki mahtuivat melkein samaan kuvaan
Jiihaa
Ensimmäisen työpäivän ajanvietettä.
Tiistai 10.11.
Aika vierähtää niin nopsaan, etten ole ehtinyt blogia päivitellä.
Loman loputtua Lakun yksinoloharjoitukset muuttuivat tosi touhuksi, kun neitokainen joutui jäämään työpäivien ajaksi kotiin kera kongien ynnä muiden viihdykkeiden. Piti miettiä, mitä kaikkea ajankulua pennulle voi jättää, ettei masu tule liian täyteen. Lopulta jätimme yhden kongin missä oli 3 raakaa lihapullaa, yhden kongin missä oli vähän maksalaatikkoa ja vähän turvotettua ruokaa ja korkkina kaluttu putkiluun jämä, ufon jossa oli siankorvasuikale ja pikku luu, orkan, johon oli työnnetty vähän juustoa, rolinapallon kera 15 raksua ja ison putkiluun johon pursotin pentutahnaa jo syödyn ydinluun tilalle. Eli aika paljon syötävää. Kaikkea Laku ei suinkaan ollut syönyt, mutta vaikutti että aika oli kulunut hyvin välillä touhuten ja välillä nukkuen. Putkiluun sisältö oli syöty, samoin rolinapallon. Maksalaatikko oli osin syöty, korva ja pikkuluu koskematta.
Eilen sain vinkin, että kongin sisälle voisi hieroa suolatonta voita tai maksamakkaraa, niin ei ole niin täyttävä annos ja aika kuluu hyvin niitä nuoleskeltaessa.
Myös sisäsiisteys-harjoitukset jatkuvat. Paljon tulee pissaa paperien päälle, mutta kyllä lattiallekin vielä lirahtelee. Kävin hakemassa paikallislehden toimituksesta paperirullan jämän, niin on vähän lisää paperia, kun ei tuo yksi sanomalehti päivässä oikein riitä mihinkään. Ja se hyvä puoli tuossa rullassa on, ettei siinä ole mustetta, joka tarttuu lattioihin.
Lakun korvat ovat nousseet pystyyn, tosin oikean korvan kärki on välillä vähän taipunut vielä. Eilen käytiin taas mustissa ja mirrissä ostoksilla ja punnituksella, painoa oli jo 5,4kg. Tuntuukin että koira kasvaa silmissä.
Kaverikoiria on tapailtu, ja uusiakin kavereita saatu. Eilen päivällä kävimme raunioradalla leikkimässä rottweiler Essin ja kääpiöpinseripentu Eskon kanssa. Laku rohkeni juosta edestakaisin läpi pitkistä putkista leikin varjolla, kun Essi meni edeltä. Myös koviin ääniin tuli tuntumaa, kun läheisellä ampumakeskuksella oli pauketta. Vähän ensin ihmeteltiin mitäs ääniä nuo ovat, mutta ei stressaantunut. Illalla sitten seurasimme bullmastiffien tokotreenejä, sekä hieroimme vähän tuttavuutta myös niiden kanssa. Kerrankin Laku oli hiljaista tyttöä, ei edes haukkunut kertaakaan. Saa nähdä miten käy kun seuraavan kerran tapaamme, eiköhän niistä vielä hyvät ystävykset tule ;).
Tänään kävimme täällä: http://www.riapaunonen.net/ aloittelemassa shapingia. Edelliseltä koiraltamme jäi pari koulutuskertaa käyttämättä, ja onneksi ehdimme vielä Lakun kanssa käydä ne ennen kouluttajan äippälomaa. Aloitimme shapingin kosketuspallon kanssa (koska kosketuskeppi jäi keittiön pöydälle). Laku hoksasi nopeasti mistä on kysymys, ja meni heti haistelemaan palloa, naksaus ja palkka aina kun nenä osui palloon. Rian mukaan näin pienelle pennulle riittää 5-7 naksausta kerrallaan, sitten on tauon paikka. Teimme yhteensä 4 lyhyttä harjoitusta, ja hyvin Laku jaksoi. Lopulta se jopa työnsi palloa vähän eteenpäin nenällään.
Nyt harjoittelemme kotona kosketuskepin kanssa ja ensi viikon maanantaina käymme sitten Rian luona seuraavan kerran. Tarkoitus on aloittaa seiso-liikkeestä maanantaina.
Joinain päivinä on tosiaan touhua ollut aika paljonkin, toisina päivinä sitten mennään kevyemmin kotioloissa. Laku on tosi energinen, ja jaksaa touhuta yllättävän pitkiäkin aikoja kerrallaan, kun saa sitten niiden päätteeksi ottaa kunnon torkut. Ja hirmu oppivainen se on myös.
Loman loputtua Lakun yksinoloharjoitukset muuttuivat tosi touhuksi, kun neitokainen joutui jäämään työpäivien ajaksi kotiin kera kongien ynnä muiden viihdykkeiden. Piti miettiä, mitä kaikkea ajankulua pennulle voi jättää, ettei masu tule liian täyteen. Lopulta jätimme yhden kongin missä oli 3 raakaa lihapullaa, yhden kongin missä oli vähän maksalaatikkoa ja vähän turvotettua ruokaa ja korkkina kaluttu putkiluun jämä, ufon jossa oli siankorvasuikale ja pikku luu, orkan, johon oli työnnetty vähän juustoa, rolinapallon kera 15 raksua ja ison putkiluun johon pursotin pentutahnaa jo syödyn ydinluun tilalle. Eli aika paljon syötävää. Kaikkea Laku ei suinkaan ollut syönyt, mutta vaikutti että aika oli kulunut hyvin välillä touhuten ja välillä nukkuen. Putkiluun sisältö oli syöty, samoin rolinapallon. Maksalaatikko oli osin syöty, korva ja pikkuluu koskematta.
Eilen sain vinkin, että kongin sisälle voisi hieroa suolatonta voita tai maksamakkaraa, niin ei ole niin täyttävä annos ja aika kuluu hyvin niitä nuoleskeltaessa.
Myös sisäsiisteys-harjoitukset jatkuvat. Paljon tulee pissaa paperien päälle, mutta kyllä lattiallekin vielä lirahtelee. Kävin hakemassa paikallislehden toimituksesta paperirullan jämän, niin on vähän lisää paperia, kun ei tuo yksi sanomalehti päivässä oikein riitä mihinkään. Ja se hyvä puoli tuossa rullassa on, ettei siinä ole mustetta, joka tarttuu lattioihin.
Lakun korvat ovat nousseet pystyyn, tosin oikean korvan kärki on välillä vähän taipunut vielä. Eilen käytiin taas mustissa ja mirrissä ostoksilla ja punnituksella, painoa oli jo 5,4kg. Tuntuukin että koira kasvaa silmissä.
Kaverikoiria on tapailtu, ja uusiakin kavereita saatu. Eilen päivällä kävimme raunioradalla leikkimässä rottweiler Essin ja kääpiöpinseripentu Eskon kanssa. Laku rohkeni juosta edestakaisin läpi pitkistä putkista leikin varjolla, kun Essi meni edeltä. Myös koviin ääniin tuli tuntumaa, kun läheisellä ampumakeskuksella oli pauketta. Vähän ensin ihmeteltiin mitäs ääniä nuo ovat, mutta ei stressaantunut. Illalla sitten seurasimme bullmastiffien tokotreenejä, sekä hieroimme vähän tuttavuutta myös niiden kanssa. Kerrankin Laku oli hiljaista tyttöä, ei edes haukkunut kertaakaan. Saa nähdä miten käy kun seuraavan kerran tapaamme, eiköhän niistä vielä hyvät ystävykset tule ;).
Tänään kävimme täällä: http://www.riapaunonen.net/ aloittelemassa shapingia. Edelliseltä koiraltamme jäi pari koulutuskertaa käyttämättä, ja onneksi ehdimme vielä Lakun kanssa käydä ne ennen kouluttajan äippälomaa. Aloitimme shapingin kosketuspallon kanssa (koska kosketuskeppi jäi keittiön pöydälle). Laku hoksasi nopeasti mistä on kysymys, ja meni heti haistelemaan palloa, naksaus ja palkka aina kun nenä osui palloon. Rian mukaan näin pienelle pennulle riittää 5-7 naksausta kerrallaan, sitten on tauon paikka. Teimme yhteensä 4 lyhyttä harjoitusta, ja hyvin Laku jaksoi. Lopulta se jopa työnsi palloa vähän eteenpäin nenällään.
Nyt harjoittelemme kotona kosketuskepin kanssa ja ensi viikon maanantaina käymme sitten Rian luona seuraavan kerran. Tarkoitus on aloittaa seiso-liikkeestä maanantaina.
Joinain päivinä on tosiaan touhua ollut aika paljonkin, toisina päivinä sitten mennään kevyemmin kotioloissa. Laku on tosi energinen, ja jaksaa touhuta yllättävän pitkiäkin aikoja kerrallaan, kun saa sitten niiden päätteeksi ottaa kunnon torkut. Ja hirmu oppivainen se on myös.
maanantai 2. marraskuuta 2009
Touhupäivä
Näin viimeisen lomapäivän kunniaksi Lakulla oli touhukas päivä.
Aamulla tein Lakun ensimmäisen jälkiharjoituksen. Tallasin pienen kolmion, johon kylvin makkaran palasia. Vähän aikaa kesti ennenkuin Laku älysi mistä on kysymys, mutta sitten jaksoi hyvin haistella koko alueen ja kerätä nakit suuhunsa.
Illalla kävimme tapaamassa kakarakaveria ja tunti kului kuin siivillä takaa-ajo leikin parissa. Siitä pari kuvaa ohessa. Kotiin tultua leikkasimme kynnet. Ensin yritimme syöttää makkaran palasia yhtä aikaa, mutta Laku oli niin ahne nakkien perään, ettei siitä tullut mitään. Sitten pidimme vain tyynesti koiran paikoillaan ja toinen leikkasi kynnet, pientä rimpuilua oli.
Aamulla tein Lakun ensimmäisen jälkiharjoituksen. Tallasin pienen kolmion, johon kylvin makkaran palasia. Vähän aikaa kesti ennenkuin Laku älysi mistä on kysymys, mutta sitten jaksoi hyvin haistella koko alueen ja kerätä nakit suuhunsa.
Illalla kävimme tapaamassa kakarakaveria ja tunti kului kuin siivillä takaa-ajo leikin parissa. Siitä pari kuvaa ohessa. Kotiin tultua leikkasimme kynnet. Ensin yritimme syöttää makkaran palasia yhtä aikaa, mutta Laku oli niin ahne nakkien perään, ettei siitä tullut mitään. Sitten pidimme vain tyynesti koiran paikoillaan ja toinen leikkasi kynnet, pientä rimpuilua oli.
Kuvia
"Moi, mä oon Laku. Leikittäskö jotain...?"
Ja sitten päästiin vauhtiin. Aina kun Laku sai kaverin kiinni, yritti se käydä näykkäämässä sitä persuuksista. Kyllä, paimenkoirilla on paimenkoirien omat jutut ja leikit ;).
M näytti sekä vauhdin, että suunnan, mikä välillä otti pattiin ja piti vähän huomautella. Mutta perästä tullaan. Kiitos hauskasta illasta!
lauantai 31. lokakuuta 2009
7. Päivä
Tasan viikko on kulunut siitä, kun Laku tuli meille. Kylläpä aika rientää. On tavattu ihmiskavereita, koirakaveri Aadan kanssa on jo tavattu parikin kertaa, sekä Aadan kämppäkaveri kissoja, joita tyydyimme tarkastelemaan vähän kauempaa.Naksua on kokeiltu "ajaa sisään". Ensimmäinen kerta olisikin hauska, kun olin pilkkonut Lakulle pieniä lihapulan palasia. Ehdin naksuttaa ja antaa palkan kolme kertaa, kunnes Laku päätti, ettei suuhun mahdu enempää, sylkäisi lihapullat lattialle ja alkoi tutkia niitä tarkemmin. Olin koko ajan siinä luulossa, että lihapullat matkasivat suoraan masuun, vaan toisin sitten kävi ;).
Onneksi nakkien kanssa oli parempi menestys, ja niillä pääsimme sitten alkuun.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
5. Päivä
Tänään kävimme tutustumassa Joensuun keskustaan. Siellä oli vaikka mitä ihmeteltävää, polkupyöriä, autoja ja ihmisiä. Laku sai paljon ihailuja.
Illalla sitten jätimme Neiti Päivänsäteen uimahallireissun ajaksi yksin kotiin. Ajan kuluksi jäi kevyesti juustolla ja muutamalla raksulla täytetty Kong, talouspaperihylsyyn piilotettu juustonpala, ja naudan putkiluu. Hävisimme taas paikalta vähin äänin, ja yhtä vähin elkein myös palasimme. Yksinoloaikaa kertyi noin puolitoista tuntia. Ulos ei kuulunut itkua, kodinhoitohuoneen ikkunasta yritin tirkistellä mitä koira mahtaa touhuta, mutta mitään ei näkynyt. Yllätys olikin suuri, kun sisälle mentyäni koira tuli iloisesti eteisessä vastaan. Koiraportin alaosa oli ollut niin löysästi kiinni, että sieltä välistä oli mahtunut pois. Luun Laku oli piilottanut niin, ettemme sitä löytäneet ennenkuin neitokainen päätti käydä sen itse etsimässä käsiinsä. Hyvin oli maistuneet lihat ja rasvat luun ympäriltä. Talouspaperihylsy oli koskematta, Kongissa oli juusto työntynyt sisälle ja raksut vielä tallessa.
Vähän mietin tuota luun jättämistä kaluttavaksi, kun koira on yksin kotona. Olemme putkiluun antaneet jo tätä ennenkin koiralle, silloin Laku söi hitaasti, joten se tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Keskustelin asiasta vielä yhden kaverini kanssa, jolla on kokemusta barffauksesta ja hän ajatteli, että putkiluu voisi olla ainut jota koiran uskaltaa jättää yksin syömään.
Illalla sitten jätimme Neiti Päivänsäteen uimahallireissun ajaksi yksin kotiin. Ajan kuluksi jäi kevyesti juustolla ja muutamalla raksulla täytetty Kong, talouspaperihylsyyn piilotettu juustonpala, ja naudan putkiluu. Hävisimme taas paikalta vähin äänin, ja yhtä vähin elkein myös palasimme. Yksinoloaikaa kertyi noin puolitoista tuntia. Ulos ei kuulunut itkua, kodinhoitohuoneen ikkunasta yritin tirkistellä mitä koira mahtaa touhuta, mutta mitään ei näkynyt. Yllätys olikin suuri, kun sisälle mentyäni koira tuli iloisesti eteisessä vastaan. Koiraportin alaosa oli ollut niin löysästi kiinni, että sieltä välistä oli mahtunut pois. Luun Laku oli piilottanut niin, ettemme sitä löytäneet ennenkuin neitokainen päätti käydä sen itse etsimässä käsiinsä. Hyvin oli maistuneet lihat ja rasvat luun ympäriltä. Talouspaperihylsy oli koskematta, Kongissa oli juusto työntynyt sisälle ja raksut vielä tallessa.
Vähän mietin tuota luun jättämistä kaluttavaksi, kun koira on yksin kotona. Olemme putkiluun antaneet jo tätä ennenkin koiralle, silloin Laku söi hitaasti, joten se tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Keskustelin asiasta vielä yhden kaverini kanssa, jolla on kokemusta barffauksesta ja hän ajatteli, että putkiluu voisi olla ainut jota koiran uskaltaa jättää yksin syömään.
tiistai 27. lokakuuta 2009
4. Päivä
Päivät kuluvat nopeasti lähinnä sisäsiisteyttä ja yksinoloa opetellessa. Lattiallekin lirahtelee vielä melko paljon, mutta ollaan ehditty jo ulos astikin. Sisällä pissat osuvat välillä paperille, välillä lattialle. Matot raivattiin pois joksikin aikaa. Yksinolo on myös alkanut sujua jo. Tänään Laku oli jo n. 15 minuuttia yksin kotona kodinhoitohuoneessa. Kotiin palatessakaan itkua ei kuulunut, kun oli mieluista tekemistä.
Maanantaina kävimme Mustissa ja Mirrissä broiskunsiipi-ostoksilla. Samalla tehtiin punnitus, Laku painoi tasan 4kg.
Maanantaina kävimme Mustissa ja Mirrissä broiskunsiipi-ostoksilla. Samalla tehtiin punnitus, Laku painoi tasan 4kg.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
2. päivä
Nimen valinta pulmia.
Daen tarkoittaa tummaa tyyppiä (australian aboriginaali).
Meillä oli muutama nimiehdotus valmiiksi mietittynä, mutta mikään ei tunnu oikein sopivalta.
Olisiko se Ruska? Tai sitten Laku? Friidu? Nappi? Ehkä Taika olisikin sopiva? Tai Dami? (Jälkimmäinenhän tarkoittaa myös noutajien koulutuspötköä, sen englanninkielisen merkityksen lisäksi..) Daimi?
No, Lakuhan siitä sitten tehtiin, kun naapurin tytötkin ehdottivat Lakritsia.
Daen tarkoittaa tummaa tyyppiä (australian aboriginaali).
Meillä oli muutama nimiehdotus valmiiksi mietittynä, mutta mikään ei tunnu oikein sopivalta.
Olisiko se Ruska? Tai sitten Laku? Friidu? Nappi? Ehkä Taika olisikin sopiva? Tai Dami? (Jälkimmäinenhän tarkoittaa myös noutajien koulutuspötköä, sen englanninkielisen merkityksen lisäksi..) Daimi?
No, Lakuhan siitä sitten tehtiin, kun naapurin tytötkin ehdottivat Lakritsia.
lauantai 24. lokakuuta 2009
1. Päivä
Tässä blogissa kerrotaan porokoira-Daenin touhuista. Blogin tarkoituksena on olla päiväkirja itselle ja lisäksi helppo tapa kertoa meidän kuulumisista kasvattajalle, pentuesisaruksille ja myös muille kiinnostuneille. Pentuesisarusten kuulumiset ovat tervetulleita, ja toivottuja myös meille päin!
Eilen haettiin porokoira-Daen kotiin toiselta puolelta Suomea. Aluksi auton ääniä piti kuunnella tarkkaan, mutta sitten pentu jo rauhoittui nukkumaan syliin. Kahdet oksennukset siivottiin matkan varrella, muuten kaikki meni hienosti. Kotona olimme yhdeksän aikaa illalla.
Eilen haettiin porokoira-Daen kotiin toiselta puolelta Suomea. Aluksi auton ääniä piti kuunnella tarkkaan, mutta sitten pentu jo rauhoittui nukkumaan syliin. Kahdet oksennukset siivottiin matkan varrella, muuten kaikki meni hienosti. Kotona olimme yhdeksän aikaa illalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)