Eilen oli kaupunkikävelyä. Lähdimme liikkeelle Joensuun torilta. Menimme yhteen porttikongiin, jossa kävelimme kiviportaat ylös ja alas. Sitten siirryimme kävelykadulle, jossa pujottelimme tolppia. Ideana oli käyttää eri ääniä ja askellajeja, jotta koirat ottaisivat kontaktia. Lakun kanssa menin kevyttä juoksua, ja kehuin kovasti, kun kontakti oli hyvä. Sitten kuljimme torin laidalla olevan "taidenäyttelypömpelin" läpi, toisen vetäjän koira oli sisällä, niin se piti ohittaa samalla. Tässäkään meillä ei ollut vaikeuksia, kun menimme aika nopsaan. Sitten eräs ohikulkija täti alkoi ihmettelemään mikä koiratapaaminen tässä oikein on menossa, ja aloin hänelle selittää, että pentukurssi on vähän sivistymässä. Rapsutteli Lakua, joka tietty tykkäsi saamastaan huomiosta. Tästä matka jatkui kohti erään liikkeen liukuovia, menimme yksitellen ovista sisään ja ulos. Taas matka jatkui eteenpäin. Välipysähdys otettiin kadun kulmassa, tehtiin perusliikkeitä. Ilokseni huomasin, että Laku ei juuri välitä missä menee maahan. Vaan maahanmenokin sujui hienosti kurakelistä huolimatta! Sitten menimme yhteen parkkihalliin, jossa oli yksittäisliikkeenä luoksetulo. Olimme toiseksi viimeisiä, ja neitokainen ei olisi malttanut millään odotella omaa vuoroaan. Ja haukkua riitti myös siinä ,kun jätin Lakun vetäjälle ja menin pienen matkan päähän. Itse luoksetulo sujui hienosti. Tästä matka jatkui vielä rautaisille ritiläportaille. Kello alkoi olla jo aika paljon, ja ohjaajat sanoivat, että jos joku ei halua tätä kokeilla, niin nyt voi jo lähteä. Tämä on viimeinen juttu. Livistimme sitten yhden toisen kanssa toisille ritiläportaille kokeilemaan portaiden kiipeämistä. Portaat ovat metallia, jossa on on tavallaan verkkopohja, eli läpi näkyy, eikä mitenkään miellyttävän tuntuinen tassujen alla. Eka kerralla Laku nousi etujaloilla muutaman rapun, mutta takajalat jäivät maahan. Toisella yrityksellä myös takajalat nousivat muutaman rapun. Häntä sillä heilui koko ajan, eli ei pelottanut. Mutta ajattelin, että ekaksi kerraksi ihan hyvä suoritus ja jätimme asian hautumaan. (Kaveri-koira meni ykkösellä ylös ekalle tasanteelle, ja tuli alaskin ongelmitta.)
Koko reissusta jäi hyvä mieli, vaikka Laku poikkeuksellisesti veti kuin hinaaja lähes koko kävelyn ajan. Välillä oli hyviä pätkiä ihan oikean kontaktin kanssa. Laku myös haukkui taas aika paljon, oikeastaan tämä ilmeni aina kun odoteltiin vuoroamme. Kaupunkikävely kesti kaiken kaikkiaan noin puolitoistatuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti