Tänään käytiin samoissa ryhmän 5 ja 6 näyttelytreeneissä, missä viime tiistaina. Laku vähän piippasi ja haukkui taas, myös hilsettä pukkasi turkin läpi. Kaitpa se vähän ressaantui. Mutta aika rennosti se osasi jo odotella vuoroaan. Toinen vetäjistäkin kehui, että miten paljon paremmin meni nyt mitä viimeksi. Laku antoi jo naispuoleisen vetäjän katsoa hampaat hyvin, miespuoleisen vetäjän kanssa sama ei onnistunut yhtä hyvin. Mutta miespuoleinen vetäjä antoi kehuja luoksepäästävyyden paranemisesta viime kertaan nähden. Nyt Laku ei ollut siitä moksiskaan. Tosin taas sen teki mieli hypätä etenkin naispuolisen "tuomarin" syliin.
Kun juostiin ympyrää, Laku veti niin kuin viimeksikin. Eli ei malttanut oikein juosta nätisti, ja välillä huomio kiinnittyi edellä menevään koiraan, välillä takana tulevaan. Yksittäin tehtiin kolmiota ja edestakaisin juoksua, nämä sujuivat minusta hyvin. Tähän ohjaaja sanoi vinkin, että Lakulle ei hirmu paljon kannata siinä puhua, koska se muuten vaan katsoo minua eikä profiili näy. (Voi että kun saisikin sen katsomaan minua koko ajan tuolla tokopuolella =D, harmi kun siellä ei voi koko aikaa koiralle höpöttää, kyllä olisi kontaktit kohdallaan.) Säkäkorkeuden mittausta harjoiteltiin myös. Sekin sujui tällä kertaa tosi hienosti. Nyt saatiin tulokseksi 47-48cm. Mutta vetäjä sanoi, että tulos voi vähän vaihdella eri kerroilla.
Tällä kertaa mukana oli myös yksi toinen porokoira, joka oli vähän Lakua nuorempi uros, Mökötuvan kennelistä lähtöisin. Oli jännä nähdä miten eri näköisiltä ne omaan silmään näyttivät, kun olivat eri sukupuolta, ja sitten Lakulta vielä puuttuu porokoirapilkut, tai valesilmät kokonaan. Aika vähän on tullut Lakua nähtyä muiden porokoirien kanssa. Kiva oli turista pikaisesti Kössin omistajien kanssa, vaikka kiirus olikin jo kotia. Toivottavasti onnistuisi joskus päästä yhteiselle lenkille porokoiraleikkejä leikkimään.
Perjantaina on Josepan Match Show. Sinne olisi tarkoitus mennä harjoittelemaan tulevaa näyttelyä varten. Tänään saatiin sellaisia vinkkejä, että näyttelypaikalle olisi hyvä saapua noin tuntia ennen kehän alkua, ja kävellä siellä aluksi ympäriinsä että koira tottuu näyttelyvilskeeseen. Ja mikä lohdullista, niin pentuluokassa ei odoteta vielä ihan täydellistä käytöstä, ja istuakin saa hampaiden katsomisen ajan. Ehkä me vielä kunnialla selvitään.. Vaikka minua alkaakin jo jännittää koko homma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti