Näyttelyreeniä jälleen

Eilen kävimme näyttelytreeneissä.
Ryhmässä juokseminen ei meiltä oikein onnistu. Siinä Laku vetää aika tavalla edellä menevän luokse, ja välillä kurkkii takana tulevaa. Hampaiden näyttö onnistuu jollain tavalla. Välillä olen pitänyt Lakusta kiinni, että malttaa pysyä paikoillaan ja katsoa hampaat. yksittäin kun ollaan juostu edestakaisin tai kolmio, niin siinä se malttaa kulkea tosi hienosti, kun en vaan itse juokse liian nopeasti. Tällä kerralla Laku oli jo oppinut, että kun täällä paikassa ollaan, niin palkkaa tulee eniten siitä kun seisoo. Myös kontaktiharjoituksia teimme taas sillä välin kun toiset tekivät yksittäisliikkeitä.
Treenien jälkeen kävimme leikkimässä Kössi-koiran pihalla. Lakun juoksut eivät ole vielä alkaneet, mutta Kössikin vaikutti vähän normaalia kiinnostuneemmalta Lakusta. Varmaan kohta alkavat. Nätisti ne kuitenkin leikkivät keskenään porokoiraleikkejä ja vauhtia riitti. Puolisen tuntia meni nopsaan, vaikka ulkona olikin hyisen kylmä ilma.
Huomenna on Josepan Match Show, jossa nähdään meneekö yhtään paremmin mitä viime kerralla. Laku on kyllä hirmu paljon kehittynyt näiden treenien aikana. Ympyrän juoksua pitää vielä harjoitella kotioloissa, ja myös näyttelypannan ja hihnan käyttöä.

Näyttelyreeniä osa 2

Tänään käytiin samoissa ryhmän 5 ja 6 näyttelytreeneissä, missä viime tiistaina. Laku vähän piippasi ja haukkui taas, myös hilsettä pukkasi turkin läpi. Kaitpa se vähän ressaantui. Mutta aika rennosti se osasi jo odotella vuoroaan. Toinen vetäjistäkin kehui, että miten paljon paremmin meni nyt mitä viimeksi. Laku antoi jo naispuoleisen vetäjän katsoa hampaat hyvin, miespuoleisen vetäjän kanssa sama ei onnistunut yhtä hyvin. Mutta miespuoleinen vetäjä antoi kehuja luoksepäästävyyden paranemisesta viime kertaan nähden. Nyt Laku ei ollut siitä moksiskaan. Tosin taas sen teki mieli hypätä etenkin naispuolisen "tuomarin" syliin.

Kun juostiin ympyrää, Laku veti niin kuin viimeksikin. Eli ei malttanut oikein juosta nätisti, ja välillä huomio kiinnittyi edellä menevään koiraan, välillä takana tulevaan. Yksittäin tehtiin kolmiota ja edestakaisin juoksua, nämä sujuivat minusta hyvin. Tähän ohjaaja sanoi vinkin, että Lakulle ei hirmu paljon kannata siinä puhua, koska se muuten vaan katsoo minua eikä profiili näy. (Voi että kun saisikin sen katsomaan minua koko ajan tuolla tokopuolella =D, harmi kun siellä ei voi koko aikaa koiralle höpöttää, kyllä olisi kontaktit kohdallaan.) Säkäkorkeuden mittausta harjoiteltiin myös. Sekin sujui tällä kertaa tosi hienosti. Nyt saatiin tulokseksi 47-48cm. Mutta vetäjä sanoi, että tulos voi vähän vaihdella eri kerroilla.

Tällä kertaa mukana oli myös yksi toinen porokoira, joka oli vähän Lakua nuorempi uros, Mökötuvan kennelistä lähtöisin. Oli jännä nähdä miten eri näköisiltä ne omaan silmään näyttivät, kun olivat eri sukupuolta, ja sitten Lakulta vielä puuttuu porokoirapilkut, tai valesilmät kokonaan. Aika vähän on tullut Lakua nähtyä muiden porokoirien kanssa. Kiva oli turista pikaisesti Kössin omistajien kanssa, vaikka kiirus olikin jo kotia. Toivottavasti onnistuisi joskus päästä yhteiselle lenkille porokoiraleikkejä leikkimään.

Perjantaina on Josepan Match Show. Sinne olisi tarkoitus mennä harjoittelemaan tulevaa näyttelyä varten. Tänään saatiin sellaisia vinkkejä, että näyttelypaikalle olisi hyvä saapua noin tuntia ennen kehän alkua, ja kävellä siellä aluksi ympäriinsä että koira tottuu näyttelyvilskeeseen. Ja mikä lohdullista, niin pentuluokassa ei odoteta vielä ihan täydellistä käytöstä, ja istuakin saa hampaiden katsomisen ajan. Ehkä me vielä kunnialla selvitään.. Vaikka minua alkaakin jo jännittää koko homma.

Geokätköilyä

Kaikkeen sitä pieni porokoira joutuu =)

Näyttelyreeniä

Tänään käytiin ryhmien 5 ja 6 näyttelytreeneissä. Treenit oli suunnattu metsästyskoirille, mutta onneksi mukaan huolittiin myös yksi pieni porokoira. Aluksi Laku oli taas intoa täynnä, ja sen teki mieli haukkua ja vinkua kaikille. Ensin juostiin ryhmässä ympyrää, tarkoituksena juosta nätisti ravilla. Laku protestoi vähän jo sitä, kun panta yritettiin laittaa leukaluiden taakse, tätä ei ollakkaan kotona harjoiteltu. Juoksu meni vetäen, eli ei kovin kaunista katseltavaa ollut. Mutta kaikki neljä tassua pysyivät kuitenkin suhteellisen lähellä maata =). Sitten "tuomari" kävi kopeloimassa ja katsomassa hampaita. Laku luuli, että nyt on aika hypätä syliin ja oli taas superinnokas. Sitten juostiin yksitellen eteen-taakse suoraan, ja juostiin kolmio heti perään. Ja taas vähän siliteltiin.

Ryhmäjuoksua tehtiin useita kertoja tunnin aikana. Ja yksittäisjuoksut kerran kummallekin tuomarille. Loppua kohden Lakun käytös parani huomattavasti, tämän yksi toinenkin reeneissä ollut huomasi. Ja viimeiset juoksut ryhmässä ja yksinään menivät jo mukavasti. Mitä nyt ohjaaja vähän töpeksi hihnan kanssa. Treeneissä harjoiteltiin myös mittatikkulla mittaamista. Ensimmäisellä kerralla Laku vähän ihmetteli että mikäs keppi se oikein on. Sitten yhden koiran omistaja mittasi vieressä omaa koiraansa, ja meidän onneksemme lupasi myös Lakua vähän mittailla. Tällä kertaa mittaus onnistuikin tosi hienosti. Saatiin ensin 49cm, ja sitten 46-46,5cm. Treenit oli tosi mukavat, vaikka minua taas jännitti aika tavalla. Varmaan Lakukin alkoi siinä vaiheessa rentoutua, kun itsekkin aloin rentoutua. Meidän ryhmässä oli Lakun lisäksi useita norjanharmaita ja suomen-ajokoira. Norjanharmaat olivatkin tosi ihania nallekarhuja, ja käyttäytyivät hienosti ihan ilman makupaloja ja sen suurempaa hössötystä, mihin itse tulee sorruttua ihan liikaa.

Vinkkejä saimme siitä, että näyttelyssä koira ei saa juostessaan katsoa koko ajan ohjaajaa, koska tuomari haluaa nähdä suoran koiran. Ja namipalaa ei kannata siis pitää kädessä juoksuissa. Lakun kanssa ei varsinaisesti tarvitse juosta, vaan se ravaa kauniimmin, kun itse kävelen reippaasti, mutta rauhallisesti. Hihnan pitää olla kokonaan kädessä, eikä niin, että se roikkuu osittain koiran päällä ja rikkoo sen linjan. Kannattaa panostaa jo kehään sisään menemiseen, tuomari katsoo ensivaikutelman koirasta jo tässä vaiheessa. Namipaloja pitäisi käyttää kehässä mahdollisimman vähän, ja ei ainakaan silloin kun tuomari on tulossa katsomaan ja "kopeloimaan". Sitten todistusasiaan, että todistus viedään kehäsihteerille juuri ennen porokoira pentujen kehän alkamista. Ja kaikki tuomarit eivät tosiaan todistusta hyväksy. Toinen tuomari olikin sama, joka match showssa sanoi Lakua pikku villikoksi, tällä kertaa villikko muuttui villivarsaksi =D.

Pentukurssi 8/8

Tänään kerrattiin opittuja asioita. Alussa tehtiin kontaktiharjoituksia. Ne sujuivat kivasti. Seuraavaksi seuraamista ympyrän muodossa, siinä täyskäännöksiä, pysähdyksiä ja temponvaihteluja. Tässä kontakti ei ollut ihan huipussaan, vaan Laku haahuili vähän omia juttujaan. Sitten otettiin yksittäis-luoksetulot. Tässä Laku jäi entiseen tapaan haukkumaan minun perään, mutta luoksetulo meni hyvin. Sitten rauhoituttiin ja otettiin paikallaanoloa. Laku rauhoittui nopeasti ja paikallaanolokin sujui hyvin. Laitoin sen maahan eteeni, ja pystyin siirtymään sen sivulle kun palkkasin sitä välillä, ja sivullakin se malttoi olla paikallaan kivasti. kolme kertaa taidettiin tehdä paikallaanoloa ja väliajat tyttö sai nuuskutella maneesin tuoksuja. Ajattelin että sekin on yksi palkkio, kun se tykkää käyttää nenäänsä. Sitten tehtiin siksak-luoksetuloa. Lakun luoksetulovuoro oli viimeisenä, ja tällä kertaa tyttö oli jopa joitain aikoja ihan hiljaa ja katseli ja kuunteli toisia. Luoksetulo meni hyvin, niin kuin ennenkin. Seuraavana oltiin vanhanajan pihaleikkiä, peiliä. Tässä yksi vetäjistä meni maneesin toiselle seinälle peiliksi, ja kun peili oli seinään päin kääntyneenä, saatiin ohjaajat ja koirat liikkua, ja kun peili kääntyi katsomaan, piti sekä koiran että ohjaajan jalkojen olla liikkumatta. Käsiä sai liikuttaa. Hauska peli. Vaikka me kärähdettiinkin ekoina ja jouduttiin palaamaan lähtöruutuun. Laku alkoi taas haahuilemaan omia juttujaan. Kirsi ja Ruuti taisivat voittaa pelin ja olla ensimmäisiä vastaseinällä. Lakun keskittymiskyky ei tänään ollut ihan huipussaan. Osittain johtui varmaan siitä että se sai aamuruuan ja osittain siitä ettei ehditty käydä kunnon lenkillä ennen kurssia. Mutta melko hiljaa ja rauhassa se malttoi kuitenkin olla. Vimeinen tehtävä oli yksittäisluoksetulo ulko-oven suuntaan, ja siitä sitten lähdettiin kotiin sitä mukaa. Meidän vuoro oli aika lopussa, Laku malttoi hienosti odotella. Sitten kun jätin se vetäjälle, annoin pari makupalaa ja yritin jättää sen istumaan. No, ei se ihan istumaan jäänyt, mutta hiljaa se kyllä odotteli. Osittain tämä johtui siitä, että yksi makupala meni "väärään kurkkuun" ja se köhi sitä pois. Mutta hiljaa se kummiskin oli, joten tähän oli hyvä lopettaa tämä kurssi. =D

Poseerausta

Eilen käytiin mustissa ja mirrissä ostoksilla. Laku sai näyttelypannan ja hihnan. Juoksuhousut ostettiin myös, onpahan sitten valmiina kun se on ajankohtaista. Painoa oli nyt 14kg tasan, korkeus n. 46cm. Kotona mitattiin säkäkorkeus, apuna oli listanpätkä, jota pidettiin Lakun vieressä sen seistessä. Ja siinä mittana suorakulma, joka laskettiin selän päälle. Mielestäni tällä kertaa saatiin aika tarkka tulos.

Pentukurssi 7/8

Aiheena oli kohtaamiset ja ohitukset. Tehtiin erilaisia pujottelutehtäviä, ja vastaankävelyitä. Aloitimme kontaktiharjoituksilla, ja tällä kertaa oli tarkoitus ottaa kontaktia sivulla ollessa. Se onnistui hyvin, on kyllä parantunut meidän kontakti huimasti tämän kurssin aikana, kun alussa ei onnistunut ollenkaan. Tämän jälkeen olimme maneesin seinämillä kahtena rivinä, ja vaihdoimme puolia niin että rivit ohittivat toisensa. Sitten ohitimme koirat rinnakkain. Sitten pysähdyimme keskellä hetkeksi istumaan. Lopulta pysähtyimme ohjaajat vastakkain ja kättelimme. Laku teki kaiken hienosti. Aika paljon kyllä imutin sitä, mutta kyllä se välillä otti hyvin kontaktia pikkusen väljemmällä palkkauksella. Seinustoilla sillä oli tosi hieno kontakti sivulla ollessa.

Seuraavana muodostettiin kaksi jonoa, toinen keskelle maneesia ja toinen seinustalle. Seinustalla ollut jono pujotteli keskellä olleen jonon ensin kävellen, sitten vähän reippaampaa vauhtia. Olimme ensin seinustalla, ja ohitukset menivät hyvin. Tosin imutin Lakua makupalalla melkein koko ajan. Jälkeen päin kun mietin treenejä, niin se olisi varmaan osannut ohittaa jo vähän vähemmälläkin palkkauksella, mutta itse sössin tämän homman. Johtuu varmaan edellisistä koirista, ja nyt en osaa itse ajatella että uusi koira ja uudet jutut. Ja mulle on kyllä aina ollut vaikeaa tuo harjoitusten haasteen sopiva vaikeutus. Teen mielummin vähän varman päälle kaiken. Voisi ottaa enemmän haastetta. Jatkossa yritän harjoitella ohituksia vähän vähemmällä palkkauksella ja vaatia Lakulta jo pikkusen pidempää seuraamista. Hienosti se jaksoi olla myös keskirivissä seisomassa, jopa silloin kun toiset juoksivat ohi.

Sitten tehtiin siksak luoksetulo. Tähän asti maneesissa olikin ihanan hiljaista ja rauhallista. Mutta hiljaisuus loppui siihen kun oli Lakun vuoro jäädä vieraan pideltäväksi. Toinen alkoi haukkumaan niin että hyvä kun siellä ajatuksiaan kuuli, ja pari muutakin koiraa yhtyi kuoroon. *syvä huokaisu*. Sitten tehtiin yksittäis luoksetulo niin että ohjaaja läksi juoksemaan ja oli tarkoitus juosta koiran kanssa kilpaa. Taas Laku alkoi haukkumaan, mutta luoksetulo meni hyvin, niin kuin edellisessäkin tehtävässä. Sitten loppui makupalat, ja kello alkoi olla 10-15 vaille seitsemän, niin lähdimme ennen viimeistä harjoitusta pois.

Pentukurssi 6/8

Tämän päivän aihe oli luoksetulo ja paikallaanolo. Muutaman kerran kävimme ulkona kävelemässä ympyrää. Laku oli tosi innokas. Paikallaanolo harjoitukset menivät hyvin. Samoin luoksetuloharjoitukset. Paitsi kun Laku jäi vieraiden käsiin, niin mahdoton haukkuminen oli perään. Kutsuin sen luokse silloin kun se oli hetken hiljaa. Hampaiden katsomista harjoiteltiin ensimmäisenä, ja se ei oikein onnistunut. Pyysin vielä viimeisenä ohjaajaa katsomaan hampaat, ja silloin se onnistui paremmin. Kotioloissa ollaan sitä aika paljon harjoiteltu, ja myös vieraat ovat Lakun hampaita katsoneet. Tällä kertaa tuntui, että meno parani loppua kohden. Ja lopussa Laku vietti luppoaikaa rauhassa maaten, rapsuttelin sitä ja se haisteli maneesin pohjaa.

Neiti numero 52

Tänään käytiin kalakkeen järjestämässä match show:ssa. Ilmoittautuminen oli puolilta päivin, ja joskus yhden jälkeen päästiin toimiin. Odotusaika sujui tosi hienosti. Paikalla oli paljon koiria ja ihmisiä. Ja tyttö osasi odottaa suht hiljaa. Muutaman kerran se haukahti, ja katseli toisten haukkumista kuitenkin melko tyynenä. Vinkumista ei juurikaan ollut. Välillä käppäiltiin pikku matkoja ja haisteltiin kevään tuoksuja. Sitten taas odoteltiin paikoillaan kaikessa rauhassa. Vaikka ollaan tätä nyt harjoiteltukin, niin yllätyin silti, miten hienosti Laku osasi siellä olla. Ihan kuin se olisi tänään hoksannut, että me voidaan myös odotella kaikessa rauhassa ja katsella ympärillemme haukkumatta. Ja kylläpä olin onnellinen.

Itse kehässä ei sitten ihan niin hyvin sujunut, mutta ei kyllä oltu etukäteen yhtään harjoiteltukaan. Tuomari tuumasi vaan ystävälliseen sävyyn, että taitaa olla pikku villikko =). Silitteli Lakua, mutta ei katsonut kummallakaan kerralla hampaita. Hampaiden näyttöä ollaan sattuneesta syystä harjoiteltu aika paljon, joten se jäi vähän harmittamaan, kun en älynnyt itse pyytää kokeilemaan myös hampaiden katsomista. Tuomari varmaan ajatteli innokkaan käytöksen perusteella, ettei se onnistu. Toinen oli kuitenkin lähes hyppäämässä sen syliin, joten en ole varma miten hampaiden katsominen olisi noin häiriön alla sujunut =). Laku kiinnitti huomiota viereisen kehän tapahtumiin, ja annas olla, kun itsekin alettiin juosta ympyrää, niin sehän oli tosi hauskaa. Nauruksi meni. Saimme sinisen nauhan, ja siitä ollaan iloisia. Paras palkinto oli kuitenkin noin hienosti käyttäytyvä koira!

Tämmönen saatiin =)

Pentukurssi 5/8

Eilen oli kaupunkikävelyä. Lähdimme liikkeelle Joensuun torilta. Menimme yhteen porttikongiin, jossa kävelimme kiviportaat ylös ja alas. Sitten siirryimme kävelykadulle, jossa pujottelimme tolppia. Ideana oli käyttää eri ääniä ja askellajeja, jotta koirat ottaisivat kontaktia. Lakun kanssa menin kevyttä juoksua, ja kehuin kovasti, kun kontakti oli hyvä. Sitten kuljimme torin laidalla olevan "taidenäyttelypömpelin" läpi, toisen vetäjän koira oli sisällä, niin se piti ohittaa samalla. Tässäkään meillä ei ollut vaikeuksia, kun menimme aika nopsaan. Sitten eräs ohikulkija täti alkoi ihmettelemään mikä koiratapaaminen tässä oikein on menossa, ja aloin hänelle selittää, että pentukurssi on vähän sivistymässä. Rapsutteli Lakua, joka tietty tykkäsi saamastaan huomiosta. Tästä matka jatkui kohti erään liikkeen liukuovia, menimme yksitellen ovista sisään ja ulos. Taas matka jatkui eteenpäin. Välipysähdys otettiin kadun kulmassa, tehtiin perusliikkeitä. Ilokseni huomasin, että Laku ei juuri välitä missä menee maahan. Vaan maahanmenokin sujui hienosti kurakelistä huolimatta! Sitten menimme yhteen parkkihalliin, jossa oli yksittäisliikkeenä luoksetulo. Olimme toiseksi viimeisiä, ja neitokainen ei olisi malttanut millään odotella omaa vuoroaan. Ja haukkua riitti myös siinä ,kun jätin Lakun vetäjälle ja menin pienen matkan päähän. Itse luoksetulo sujui hienosti. Tästä matka jatkui vielä rautaisille ritiläportaille. Kello alkoi olla jo aika paljon, ja ohjaajat sanoivat, että jos joku ei halua tätä kokeilla, niin nyt voi jo lähteä. Tämä on viimeinen juttu. Livistimme sitten yhden toisen kanssa toisille ritiläportaille kokeilemaan portaiden kiipeämistä. Portaat ovat metallia, jossa on on tavallaan verkkopohja, eli läpi näkyy, eikä mitenkään miellyttävän tuntuinen tassujen alla. Eka kerralla Laku nousi etujaloilla muutaman rapun, mutta takajalat jäivät maahan. Toisella yrityksellä myös takajalat nousivat muutaman rapun. Häntä sillä heilui koko ajan, eli ei pelottanut. Mutta ajattelin, että ekaksi kerraksi ihan hyvä suoritus ja jätimme asian hautumaan. (Kaveri-koira meni ykkösellä ylös ekalle tasanteelle, ja tuli alaskin ongelmitta.)
Koko reissusta jäi hyvä mieli, vaikka Laku poikkeuksellisesti veti kuin hinaaja lähes koko kävelyn ajan. Välillä oli hyviä pätkiä ihan oikean kontaktin kanssa. Laku myös haukkui taas aika paljon, oikeastaan tämä ilmeni aina kun odoteltiin vuoroamme. Kaupunkikävely kesti kaiken kaikkiaan noin puolitoistatuntia.