Keskiviikon aihe oli peruskäskyt. Alussa oli taas kontaktiharjoituksia, jotka jo tällä kertaa onnistuivat tosi hienosti häiriön alla. Sitten tehtiin istumista ja maahanmenoa, seisomista, seuraamista, ohitusharjoituksia. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, malttoi tehdä juttuja ja keskittyi tekemiseen. Ohitusharjoituksissa oli jo pikku pätkiä oikeaa seuraamista katsekontaktin kanssa. Laku haukahti treeneissä pari kertaa, siinä kaikki. Exittiä ei jouduttu nyt käyttämään kertaakaan. Ainoa asia, mikä jäi vähän harmittamaan, oli kun kymmentä vaille katsoin kelloa, ja luulin että nyt tämä loppuu ja kaikki meni hienosti, niin tehtiin vielä yksi harjoitus, ympyrässä seuraamista eri vauhdeilla. Tämä oli jo vähän liikaa, Laku ei jaksanut enää, kun oli maha täynnä lihapullia, ja muutenkin tuo 60 minuuttia on kyllä melkoisen pitkä aika. Mielessä kävi, että pujahdamma pois, mutta en sitten kuitenkaan lähtenyt. Tässä menimme sitten seinustalle huilimaan ja haistelemaan ympäristöä, kun hommat ei enää kiinnostaneet, eikä lihapullatkaan kelvanneet. Olisi pitänyt älytä lähteä.
Kaiken kaikkiaan, ahkeruus palkitaan. Maanantaina ja tiistaina harjoittelimme kotona kontaktin ottoa ahkerasti, ja molempina päivinä kävimme eri koirien kanssa eri paikoissa häiriötreeneissä. Se osaltaan auttoi. Ja toinen juttu oli, että keskiviikkona käytiin Aadan ja Marjutin kanssa reilun tunnin leikkimis-lenkillä päivällä. Laku sai purkaa suurimman energiansa siellä. Ehti lepäillä 5 tuntia ennen treenejä ja jaksoi mielestäni hyvin olla. Aina tämä lenkkeily päiväsaikaan ei ole mahdollista, mutta nyt se onnistui ja vaikutti toimivan niin kuin piti.
Sunnuntaina olisi noutoa.
Niin, ja hyviä vinkkejä tuli taas lisää treenikamuilta (kiitos asianosaisille!!). Naksuttelussa voisin itse palkata Lakun ihan rauhallisesti naksauksen jälkeen. Siinä on sekunti aikaa palkata, ja palkkaan nyt aivan liian nopeasti (=häsellän). Ja toinen kullan arvoinen vinkki oli, että meidän pitäisi alkaa käydä kentällä ihan vaan olemassa. Sitten kun Laku on rauhassa, tehdään joku pikku juttu ja autoon. Ja yksi toinenkin asia selvisi, nimittäin se, että Laku ei välttämättä tule enää kaikkien ennestään vieraiden narttujen kanssa toimeen. Leikkimistä kokeiltiin koirien ollessa vapaina. Rähinäksi meni. Mitään fyysisiä haavereita ei ehtinyt onneksi sattua. Ja tämän jälkeen tehtiin tiivistä häiriö seuraamista jossa koirat olivat ihan vierekkäin lopulta, ja se onnistui hyvin. Eli ei rähinöitä enää siinä vaiheessa.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Pentukurssi 2/8
Tänään oli aiheena luoksetulo. Ja meidän ongelmaksi muodostui haukkuminen, niin kuin jo ennalta osasin varautua. Eroa edelliseen kertaan voisi verrata vaikka niin, että edellisellä kerralla Laku haukahteli, nyt se haukkui. Onneksi mulla oli perjantaiset vinkit, muuten ei olis tullut mitään. Kävimme haukkumisen takia ulkona useita kertoja, kävelimme siellä pientä jäähylenkkiä, ja kun Laku alkoi ottaa kontaktia niin palkitsin ja palasimme sisälle. Välillä tuntui itsestä, että en tiedä mitä olen tekemässä. Ja kieltämättä jäähylenkit olivat hyväksi myös emännälle =), koska alkoi kyllä ärsyttää kun yks vaan haukkui. Lopussa viimeisellä kerralla emme menneet enää ulos asti, vaan riitti kun tulimme maneesin ovelle "norkoilemaan". Minusta alkoi siinä vaiheessa vähän tuntua siltä, että Lakulle oli palkinto päästä ulos, niin päätinkin viime hetkellä jäädä siihen. Ja siihen se sitten rauhoittui, joten ihan kun olisin osannut jotain tehdä oikeinkin. Voi olla, että olisi pitänyt käydä pidemmällä lenkillä ennen treeniä. Nyt ollaan molemmilla kerroilla käyty 20 minuutin irtiolo lenkillä ennen maneesille menoa. Ja toinen, mikä varmaan vaikutti, oli tuo aihe. Kun kaikki innokkaasti ja lennokkaasti kutsuivat ja kehuivat koiriaan, ja koirat juoksivat. Ja sitten kun itseä vähän jännitti ja sitten alkoi myös ärsyttää, niin kaikihan se Laku rekisteröi. Onneksi loppu sentään meni hyvin.
Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Aluksi teimme kontaktiharjoituksia, jotka eivät meiltä taaskaan onnistuneet. Laku katseli kyllä tosi kiinnostuneena kaikkea muuta, paitsi minua. Ja sitten tapahtui vielä pieni äksidentti. Jotenkin, en kyllä yhtään tiedä miten, Lakun hihna irtosi pannasta ja se luoksi toisen koiran luokse (Sori Piia!!). Hihnan lukko oli jostain syystä auennut. Tätä ei ole onneksi tapahtunut aiemmin, ja Laku on sentään kolmas koira jota tuossa hihnassa talutellaan. Nahkahihna on vankkaa tekoa, ja kotiin kun päästiin, tutkin sen vielä perusteellisesti, enkä kyllä mitään vikaa siitä löytänyt. Lukko on minusta vieläkin jäykkä, ja muutenkin se on kunnossa. Punoksetkaan eivät ole vieläkään menneet huonoiksi, vähän vaan venyneet, mutta ihan paksun ja kestävän näköiset vieläkin. Onko tämä sitten sitä meikäläisen tuuria, vai mitä. Mutta näköjään kaikki on mahdollista.
Seuraavaksi harjoittelimme luoksetuloa niin, että kävelimme ympäri maneesia, ja kutsuimme koiraa hihnanmitan päästä luokse. Tämä sujui hyvin, mutta taas tein liikaa, ja Laku kyllästyi lopussa. Mitenkähän saisin itselleni iskostettua, että maksimissaan viisi toistoa olisi aika sopiva määrä. No, sitten oli muistaakseni luoksetuloharjoitus yksitellen. Jossa olimme pakkautuneet muut maneesin päähän, ja taas meitä jäähy kutsui, kun kaikki olivat niin lähellä toisiaan ja Laku innostui haukkumaan. Itse luoksetulo meni hyvin, tosin Laku jäi kyllä aika kiivaasti haukkumaan minun perään. Seuraavaksi teimme taas siksak-luoksetulon, jossa tällä kertaa olimme aika lopussa. Ja siinäpä sitä vasta haukuttiinkin. Voi sitä raukkaa, joka siinä hihnan toisessa päässä silloin oli. Luoksetulossa Laku tuli taas suoraan ja vauhdilla.
Sitten mentiinkin jo muistaakseni viimeiseen tehtävään, eli kohtaamisharjoituksiin. Kaksi riviä kulki toisiaan vastaan ja lomittain mentiin ohitse. Tässä Laku kulki imuttamalla ihan kivasti toisten ohi. Sitten toinen rivi jäi keskelle seisomaan, kun toiset kävelivät edestakaisin ohi, ja vuoroja vaihdettiin. Lopuksi jäätiin kaikki keskelle riviin istumaan. Tästä jäi itselle hyvä mieli. Kaikista muista jutuista jäi tuo haukkuminen oikeastaan päällimmäiseksi. Mutta ihan hyväksi taktiikaksi osoittautui toisten luota poistuminen. Toivottavasti saamme tätä haukkumista kuriin tämän kurssin aikana. Ja toinen haaste tulevia kertoja varten on tuo kontakti. Eli näitä kahta yritetään nyt harjoitella myös omatoimisesti. Keskiviikon aiheena on peruskäskyt.
Meidän bravuuri meinas unohtua. Eli jossain välissä harjoiteltiin peruutusta. Laku hoksasi hyvin mitä pitää tehdä ja peruutti vierellä hienosti aina muutaman askelen verran, kun pidin makupaloja riittävän alhaalla. Ja tässä myös minä muistin tehdä vain 4-5 toistoa. Eli onnistui hyvin kaikin puolin, ja saatiin vetäjältäkin kehuja.
Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Aluksi teimme kontaktiharjoituksia, jotka eivät meiltä taaskaan onnistuneet. Laku katseli kyllä tosi kiinnostuneena kaikkea muuta, paitsi minua. Ja sitten tapahtui vielä pieni äksidentti. Jotenkin, en kyllä yhtään tiedä miten, Lakun hihna irtosi pannasta ja se luoksi toisen koiran luokse (Sori Piia!!). Hihnan lukko oli jostain syystä auennut. Tätä ei ole onneksi tapahtunut aiemmin, ja Laku on sentään kolmas koira jota tuossa hihnassa talutellaan. Nahkahihna on vankkaa tekoa, ja kotiin kun päästiin, tutkin sen vielä perusteellisesti, enkä kyllä mitään vikaa siitä löytänyt. Lukko on minusta vieläkin jäykkä, ja muutenkin se on kunnossa. Punoksetkaan eivät ole vieläkään menneet huonoiksi, vähän vaan venyneet, mutta ihan paksun ja kestävän näköiset vieläkin. Onko tämä sitten sitä meikäläisen tuuria, vai mitä. Mutta näköjään kaikki on mahdollista.
Seuraavaksi harjoittelimme luoksetuloa niin, että kävelimme ympäri maneesia, ja kutsuimme koiraa hihnanmitan päästä luokse. Tämä sujui hyvin, mutta taas tein liikaa, ja Laku kyllästyi lopussa. Mitenkähän saisin itselleni iskostettua, että maksimissaan viisi toistoa olisi aika sopiva määrä. No, sitten oli muistaakseni luoksetuloharjoitus yksitellen. Jossa olimme pakkautuneet muut maneesin päähän, ja taas meitä jäähy kutsui, kun kaikki olivat niin lähellä toisiaan ja Laku innostui haukkumaan. Itse luoksetulo meni hyvin, tosin Laku jäi kyllä aika kiivaasti haukkumaan minun perään. Seuraavaksi teimme taas siksak-luoksetulon, jossa tällä kertaa olimme aika lopussa. Ja siinäpä sitä vasta haukuttiinkin. Voi sitä raukkaa, joka siinä hihnan toisessa päässä silloin oli. Luoksetulossa Laku tuli taas suoraan ja vauhdilla.
Sitten mentiinkin jo muistaakseni viimeiseen tehtävään, eli kohtaamisharjoituksiin. Kaksi riviä kulki toisiaan vastaan ja lomittain mentiin ohitse. Tässä Laku kulki imuttamalla ihan kivasti toisten ohi. Sitten toinen rivi jäi keskelle seisomaan, kun toiset kävelivät edestakaisin ohi, ja vuoroja vaihdettiin. Lopuksi jäätiin kaikki keskelle riviin istumaan. Tästä jäi itselle hyvä mieli. Kaikista muista jutuista jäi tuo haukkuminen oikeastaan päällimmäiseksi. Mutta ihan hyväksi taktiikaksi osoittautui toisten luota poistuminen. Toivottavasti saamme tätä haukkumista kuriin tämän kurssin aikana. Ja toinen haaste tulevia kertoja varten on tuo kontakti. Eli näitä kahta yritetään nyt harjoitella myös omatoimisesti. Keskiviikon aiheena on peruskäskyt.
Meidän bravuuri meinas unohtua. Eli jossain välissä harjoiteltiin peruutusta. Laku hoksasi hyvin mitä pitää tehdä ja peruutti vierellä hienosti aina muutaman askelen verran, kun pidin makupaloja riittävän alhaalla. Ja tässä myös minä muistin tehdä vain 4-5 toistoa. Eli onnistui hyvin kaikin puolin, ja saatiin vetäjältäkin kehuja.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Hukkaharkat
Eilen illalla kävimme Lakun kanssa pitkästä aikaa hukkaharkoissa.
Lakulle otettiin kolme lähtöä. Ensimmäisessä Laku käveli lumista polkua pitkin ekana, ja kas kummaa maalimies olikin mennyt yhden puun taakse piiloon. Ensin sille piti vähän haukahtaa, ja heti perään Laku loikkasi maalimiehen luokse. Se meni tosi hienosti! Toinen ukko oli umpihangen takana, johon mentiin lumikenkien jättämää jälkeä pitkin. Ukko oli vähän piilossa kuusen takana, ja tällä kertaa Laku vähän mörköili ja haukkui paljon. Lopulta rohkaistui ja meni herkkujen syöntiin, kun oli muutaman kerran kysynyt katseella neuvoa, ja kerran taisi olla tulossa luoksekin. Mulla kestikin jonkin aikaa, ennekun ehdin perille, lunta oli aika reippaanlaisesti, enkä hoksannut ottaa lumikenkiä mukaan, joten yli reiteen ulottuvassa hangessa ainut etenemiskeino omistajalle oli neliveto =D. Onneksi Lakulle riitti myös äänellä kehuminen ja kannustus. Viimeisenä Lakulle otettiin vielä näkölähtö, ja se sujui mallikkaasti.
Mukana treeneissä oli islanninpaimenkoira ja kaksi porokoiraa. Laku pääsi autoon huilimaan ja minä menin maalimieheksi metsään. Sen verran raskasta hommaa oli lumessa tarpominen, jotta ensi kerralla ei lumikengät kyllä jää kotiin =). Lopuksi Laku sai leikkiä porokoiraleikkejä Raikun kanssa. Ja minä sain hyviä vinkkejä Leenalta, miten toimia Lakun haukkumisen kanssa. Seuraavilla kerroilla pentukurssilla kokeilemmekin sellaista, että kun Laku alkaa haukkua, lähdemme pois toisten luota vähän kauemmaksi. Sitten kun se rauhoittuu (=hiljenee), kehun sitä ja palaamme toisten koirien luokse. Kiitos vinkeistä! Mukavaa oli. Toivottavasti pääsemme pian taas mukaan!
Lakulle otettiin kolme lähtöä. Ensimmäisessä Laku käveli lumista polkua pitkin ekana, ja kas kummaa maalimies olikin mennyt yhden puun taakse piiloon. Ensin sille piti vähän haukahtaa, ja heti perään Laku loikkasi maalimiehen luokse. Se meni tosi hienosti! Toinen ukko oli umpihangen takana, johon mentiin lumikenkien jättämää jälkeä pitkin. Ukko oli vähän piilossa kuusen takana, ja tällä kertaa Laku vähän mörköili ja haukkui paljon. Lopulta rohkaistui ja meni herkkujen syöntiin, kun oli muutaman kerran kysynyt katseella neuvoa, ja kerran taisi olla tulossa luoksekin. Mulla kestikin jonkin aikaa, ennekun ehdin perille, lunta oli aika reippaanlaisesti, enkä hoksannut ottaa lumikenkiä mukaan, joten yli reiteen ulottuvassa hangessa ainut etenemiskeino omistajalle oli neliveto =D. Onneksi Lakulle riitti myös äänellä kehuminen ja kannustus. Viimeisenä Lakulle otettiin vielä näkölähtö, ja se sujui mallikkaasti.
Mukana treeneissä oli islanninpaimenkoira ja kaksi porokoiraa. Laku pääsi autoon huilimaan ja minä menin maalimieheksi metsään. Sen verran raskasta hommaa oli lumessa tarpominen, jotta ensi kerralla ei lumikengät kyllä jää kotiin =). Lopuksi Laku sai leikkiä porokoiraleikkejä Raikun kanssa. Ja minä sain hyviä vinkkejä Leenalta, miten toimia Lakun haukkumisen kanssa. Seuraavilla kerroilla pentukurssilla kokeilemmekin sellaista, että kun Laku alkaa haukkua, lähdemme pois toisten luota vähän kauemmaksi. Sitten kun se rauhoittuu (=hiljenee), kehun sitä ja palaamme toisten koirien luokse. Kiitos vinkeistä! Mukavaa oli. Toivottavasti pääsemme pian taas mukaan!
torstai 18. maaliskuuta 2010
Peruskäskyjen harjoittelua
Tänään pidettin pienet treenit. Pyysin Jennaa kuvaamaan ja oikomaan suurimpia virheitä mun ohjaamisesta. Harjoittelin Lakun kanssa istumista, maahanmenoa, seuraamista, perusasentoa ja leikkimistä. Hampaiden harjausta kokeiltiin myös vähän eri ympäristössä. Seisominen unohtui, mutta jos sitten ensi kerralla. Perusasennossa mun käsi nousee aina liian ylös, jonka takia Laku ei pidä neljää tassuaan maassa. Kun muistin pistää kättäni vähän alemmas, alkoi näyttää paremmalta. Suurin osa asennoista oli kuulemma suoria (hyvä).
Seuraamisessa on apuna vielä kosketuskeppi, jota Laku seuraa mielestäni ihan kivasti. Jatkossa minun pitäisi tehdä näköjään suoremmat käännökset, eikä u-mallisia kulmia. Avartavaa katsoa videoita =). Myös täyskäännöstä ja käännöksiä paikallaan ollessa voisi alkaa harjoittelemaan.
Pitäisi näin alussa malttaa harjoitella vain yhtä liikettä aina muutaman toiston verran, ja sitten vasta vaihtaa, että tulisi lisää toistoja ja varmuutta eri liikkeisiin. Eikä näin niin kuin minä jostain syystä tein tällä kertaa, että istu, maahan, istu, maahan. Laku osaa tehdä ne kyllä tosi hyvin, kunhan vaan itse pidän loogisemmat treenit. Myös äänenkäyttöön pitäisi kiinnittää huomiota. Nyt tulee sanottua kaikki käskyt samalla äänenpainolla (enpä ole itse tähän huomiota kiinnittänytkään!). Tarkoitus olisi sanoa istu, maahan ja seiso eri äänellä, jotta koira oppisi paremmin erottamaan eri liikkeet. Ja yks hyvä neuvo oli, että voisi jo tässä vaiheessa antaa myös vapautuskäskyn kaikkien liikkeiden jälkeen. Kiitos Jenna! Ja leikkimiseen tuli myös hyvä neuvo, että pitäisi yrittää saada koira leikkimään enemmän ohjaajan kanssa, eikä niinkään heittää sille lelua, jolla se sitten itse leikkii.
Treenien jälkeen suunnattiin lenkille, jossa Laku sai painella täysillä bullmastiffien kanssa. Harmi kun oli jo niin pimeää, ettei lenkkikuvia saatu. Kyllä nyt uni maittaa pikku neidille =).
Poistetut hampaat
Lakulta poistetut hampaat oikeassa järjestyksessä. (Toivottavasti muistan nämä vielä oikein! Kun katselin taas röntgenkuvia, heräsi pieni epäilys, että kuvassa oikealla olevat hampaat voisivat olla toisin päin... Mutta en ole varma.)Eli vasemman puoleinen hammas on koiran oikealta puolelta poistettu P1-hammas (kulmurin takana oleva eka hammas, joka näytti aluksi olevan ylimääräinen hammas). Kaikki asiat eivät jääneet mieleen keskustelusta lääkärin kanssa toimenpiteen jälkeen. Joten nyt vasta selvisi itsellenikin, että hammas oli liikkunut ja rtg:ssä näkyi juureen asti levinnyt infektio, joka varmasti oli syönyt jo juuren pois. Siksi hammas näyttää omituiselta ja sen takia se poistettiin.
Keskimmäinen hammas on vasemman kulmurin edessä ollut etuhammas, eli I3. Tämä todettiin rtg:ssä kuolleeksi, ja kiille puuttui kokonaan. Hammas poistettiin.
Oikean puoleinen hammas on koiran vasemman kulmahampaan takana ollut P1 -hammas, joka oli virheasennossa leukaluun alla. Poistettiin siksi.
Se kulmahammas, joka alunperin tapaturman seurauksena vähän liikkui, ja j0nka juuresta tuli silloin verta, oli siis koiran vasen alakulmahammas, jonka molemmilta puolilta jouduttiin nyt poistamaan hampaat. Ties vaikka tuo sen puolen P1:n virheasentokin johtui juuri siitä, sitä en hoksannut silloin kysyä.
Lakun leikkauskertomus
Posti toi eilen Lakun leikkauskertomuksen:
Tulosyy: kiillevaurioita
Löydökset hampaiden tarkastuksessa ja röntgenkuvauksessa:
1) Syviä kiillevaurioita seuraavissa hampaissa: vas ala i2, i3, vas alakulmahammas, oik i1, i2, i3 ja oikea alakulmahammas. Erityisesti vasemmassa alakulmahampaassa kiillevaurio ulottui ienrajan alapuolelle ja syvään ientaskuun oli kertynyt plakkia, joka oli aiheuttanut ientulehduksen. Alakulmahampaiden kohdalla todettiin ientulehduksen seurauksena tullutta ikenen liikakasvua.
Tällaisten paikallisten kiillevaurioiden taustalla on todennäköisesti hampaisiin herkässä kehitysvaiheessa kohdistunut tylppä trauma.
Hoito: epänormaalin kiilteen poisto ja paikkaus ja pinnoitus. Paikkojen pysymisen ennuste on varauksellinen; niillä mahdollistetaan vielä ohuen hammasluun vahvistuminen ja vähennetään kiputuntemuksia.
2) Vas ala i3-hampaan kiille puuttui kokonaan ja röntgenkuvissa hammas todettiin kuolleeksi. Hoitona hampaan poisto.
3) Puhkeamaton, virheasentoinen ala P1-hammas. Vaikean virheasennon takia hampaan puhkeaminen ienleikkauksenkaan avulla ollisi ollut erittäin epävarmaa. Puhkeamattoman hampaan ympärille saattaa kehittyä omistajan huomaamatta nesterakkula, joka oireita aiheuttamatta voi tuhota leukaluun rakennetta. Hoitona hampaan poisto.
4) Oik ala P1-hammas liikkuva (todennäköisesti tapaturman seurauksena), hammas lievässä virheasennossa ja juuren kärjen alueella röntgenkuvissa tulehduksen merkit. Hoitona hampaan poisto.
Annetut lääkkeet:
- Esilääkitys/rauhoitus
- Inhalaatioanestesia - isofluraani ja happi
- Suonensisäinen nesteytys
- Kipulääkkeet: keskushermosto- ja tulehduskipulääke, paikallispuudutukset oper. alueille
Toimenpide ja anestesia sujuivat ilman komplikaatioita.
Erillinen kotihoito-ohje.
Huom! Suosittelen päivittäistä hampaiden harjausta - se on paras tapa pitää hampaat puhtaina ja ikenet terveinä.
Erityisesti kannattaa harjata alakulmahampaiden ientaskuja.
Myös puruluista sekä plakin ja hammaskiven muodostumista ehkäisevistä ruuista on jonkin verran hyötyä.
Niina Luotonen
ELL
Samassa tuli myös laskun erittely:
Röntgen 82,50
Anestesiatoimenpide 58,30
Anestesia 69,90
Tarvikkeet 217,0
Hoitotyö 156,90
Kenneliiton todistus + röngenkuvat cd-levylle n. 40,0
Tulosyy: kiillevaurioita
Löydökset hampaiden tarkastuksessa ja röntgenkuvauksessa:
1) Syviä kiillevaurioita seuraavissa hampaissa: vas ala i2, i3, vas alakulmahammas, oik i1, i2, i3 ja oikea alakulmahammas. Erityisesti vasemmassa alakulmahampaassa kiillevaurio ulottui ienrajan alapuolelle ja syvään ientaskuun oli kertynyt plakkia, joka oli aiheuttanut ientulehduksen. Alakulmahampaiden kohdalla todettiin ientulehduksen seurauksena tullutta ikenen liikakasvua.
Tällaisten paikallisten kiillevaurioiden taustalla on todennäköisesti hampaisiin herkässä kehitysvaiheessa kohdistunut tylppä trauma.
Hoito: epänormaalin kiilteen poisto ja paikkaus ja pinnoitus. Paikkojen pysymisen ennuste on varauksellinen; niillä mahdollistetaan vielä ohuen hammasluun vahvistuminen ja vähennetään kiputuntemuksia.
2) Vas ala i3-hampaan kiille puuttui kokonaan ja röntgenkuvissa hammas todettiin kuolleeksi. Hoitona hampaan poisto.
3) Puhkeamaton, virheasentoinen ala P1-hammas. Vaikean virheasennon takia hampaan puhkeaminen ienleikkauksenkaan avulla ollisi ollut erittäin epävarmaa. Puhkeamattoman hampaan ympärille saattaa kehittyä omistajan huomaamatta nesterakkula, joka oireita aiheuttamatta voi tuhota leukaluun rakennetta. Hoitona hampaan poisto.
4) Oik ala P1-hammas liikkuva (todennäköisesti tapaturman seurauksena), hammas lievässä virheasennossa ja juuren kärjen alueella röntgenkuvissa tulehduksen merkit. Hoitona hampaan poisto.
Annetut lääkkeet:
- Esilääkitys/rauhoitus
- Inhalaatioanestesia - isofluraani ja happi
- Suonensisäinen nesteytys
- Kipulääkkeet: keskushermosto- ja tulehduskipulääke, paikallispuudutukset oper. alueille
Toimenpide ja anestesia sujuivat ilman komplikaatioita.
Erillinen kotihoito-ohje.
Huom! Suosittelen päivittäistä hampaiden harjausta - se on paras tapa pitää hampaat puhtaina ja ikenet terveinä.
Erityisesti kannattaa harjata alakulmahampaiden ientaskuja.
Myös puruluista sekä plakin ja hammaskiven muodostumista ehkäisevistä ruuista on jonkin verran hyötyä.
Niina Luotonen
ELL
Samassa tuli myös laskun erittely:
Röntgen 82,50
Anestesiatoimenpide 58,30
Anestesia 69,90
Tarvikkeet 217,0
Hoitotyö 156,90
Kenneliiton todistus + röngenkuvat cd-levylle n. 40,0
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Pentukurssi 1/8
Tänään oli pentukurssin ensimmäinen kerta, aiheena oli kontakti, mukanakulkeminen ja hihnakäyttäytyminen. Kaikki meni aikalailla niin, mitä jo etukäteen ajattelinkin.. Eli ääntä riitti. Kaikkia harjoituksia en välttämättä enää muista, enkä ehkä niiden järjestystäkään oikein, kun tehtiin niin paljon kaikenlaista. Ensimmäinen harjoitus kuitenkin oli mennä kyykkyyn maahan, laittaa herkku polven päälle käden alle, ja antaa koiran syödä herkku heti kun ottaa kontaktin. Nooh... Lihapullia paremmaksi herkuksi osoittautui hevosenkakan haju maneesin lattiapuruissa, jota Laku tuoksutteli niin tohkeissaan, ettei ensimmäinen harjoitus sujunut ollenkaan. Ja montakohan kakkakikkareen palasta sieltä suusta ongin pois, ennen kun tunti oli kulunut =D. On kyllä tosi hyvää harjoitusta, kun tuo pentukurssi on just tuolla maneesissa. Seuraavaksi muistaakseni pujottelimme jonossa yksi kerrallaan toisten koirien ohi. Tässä tyttö otti jo jonkin verran kontaktia, ja harjoitus meni minun mielestä hyvin. Laku pääsi lihapullien makuun.
Nyt ryhmä jakaantui kahtia. Meidän ryhmä oli maneesin perällä. Mentiin ympyrään, ja taas pujoteltiin. Ihan hyvin sujui, vaikka välillä halusikin mennä toisten koirien perään, kun olivat meidät ohittaneet. Kontaktista en niin tiedä, mutta syötin herkkuja, niin niiden avulla se ei katsonut toisien ohituksia kun sivusilmällä. Sinänsä hassua, kun se vaihtoi asentoa sitä mukaa kun meitä kierrettiin, että varmasti näki silmäkulmastaan missä se toinen koira kävelee. Yllättävän hyvin se kuitenkin malttoi pysytellä lihapullien/leipäjuuston parissa. Mitään katsekontaktia meillä ei tässä kyllä ollut kun korkeintaan satunnaisesti. Omalla kierroksella taas yritti pariin otteeseen jäädä syömään makupaloja, jotka vahingossa tipahtivat lattialle (Uusi tuttavuus leipäjuusto osoittautui kyllä maukkaaksi, mutta myös liukkaaksi herkuksi, joten ensi kerralle varataan pelkkiä lihapullia jotka paremmin pysyvät mun tumpelonäppysissä). Ringissä käveltiin peräkanaa eri vauhtia, hiipimisestä reippaaseen kävelyyn, pomppimista, kyykkykävelyä jne. ja koiran piti ottaa kontaktia. Tehtiin täyskäännöksiä. Sitten harjoiteltiin pirinää, jolla saisi koiran ottamaan kontaktia.
Sitten harjoiteltiin peruskäskyistä istumista ja maahanmenoa. Nämähän Laku osaa kotona, mutta niinkun arvelinkin, se ei häiriön alaisena onnistunut niin hyvin, ja joka kerta kun pyysin ei edes mennyt vaan piti houkutella. Tässä huomasin taas oman vajaavaisuuteni, kun olisi jälleen pitänyt osata lopettaa niihin muutamaan kertaan, kun meni hyvin, eikä jäädä jankkaamaan. Laku tylsistyi, ja viimeisen maahanmenon eteen jouduinkin tekemään jo töitä. Sitten kun sai jättipalkan ja paljon kehuja, kyllä pysyikin siellä maassa mukavan pitkään. Omaa hölmöyttä.
Sitten tehtiin pyörähdys-harjoitusta molempiin suuntiin. Tämän on käsittääkseni myös hyvä venytys/verryttelyliike koiralle, muistelen lukeneeni jostain lehdestä tai kirjasta, en nyt muista kyllä mistä. Mutta pitänee tehdä tuota myöhemminkin. Sitten tehtiin hihnassa vetämisen estoharjoituksia. Laku vetää hihnalenkeillä satunnaisesti, mutta nyt kun oltiin noin erikoisessa paikassa, missä oli paljon toisia koiria joiden luokse olisi tehnyt mieli mennä, se veti ihan kiitettävästi. Jopa välillä seisoi kahdella jalalla ja vinkui, kun olisi tehnyt mieli mennä moikkaamaan toisia. Harjoitus meni niin, että kun koira alkoi vetämään, pysähdyttiin, ja kun otti kontaktin, lähdettiin palkaksi liikkumaan toiseen suuntaan ja kehuttiin. Tämän Laku hoksasi nopeasti, ja alkoi kulkemaan vierellä. Ollaan tuota jo kotilenkeillä harjoiteltu, jos se joskus on intoutunut vetämään (ilman namipalapalkkausta tosin, niin ei ole ihan sivulla alkanut kävelemään, vaan lopettanut vetämisen).
Jossain vaiheessa maneesin nurkkaan oli kävellyt tummiin pukeutunut nainen, ja tällehän piti vähän aikaa huutaa kurkku suorana. Sitten kävimme tutustumassa tuohon kummajaiseen, niin helpotti ja pystyimme taas jatkamaan hommia. Ja minä tein taas (ainakin) yhden perustavaa laatua olevan mokan, nimittäin pidän makupaloja valmiiksi kädessä, enkä ota niitä taskusta tarpeen mukaan. Tavastahan pitäisi päästä eroon, varsinkin jos mielii joskus jotain lajia lähteä kokeilemaan kisakentille. Pääsisi paljon vähemmällä. Siinäpä sitä onkin haastetta kerrakseen. Jatkossa yritän onkia palkan taskusta silloin kun tyttö tekee oikein, enkä olla enää niin namipala automaatti. Lopuksi tehtiin siksak luoksetuloa. Laku oli eka, ja tuli vauhdilla luokse. Loppujen koirien luoksetulojen katselusta se innostui aikalailla. En tiedä miten olisi vieraan ihmisen kanssa käyttäytynyt, jos olisikin ollut viimeisenä.
Ja sellainen tuli myös mieleen, että pitäisi itse yrittää olla enemmän rauhallinen, eikä alkaa säheltämään. Kuulin vähän liian monta kertaa omasta suustani "täällä täällä, Laku täällä" -sepostukset. Kaiken kaikkiaan eka kerta meni mielestäni hyvin, ainakin itselle jäi hyvä mieli ja into päästä pian taas. Sunnuntaina aiheena on luoksetulo.
Nyt ryhmä jakaantui kahtia. Meidän ryhmä oli maneesin perällä. Mentiin ympyrään, ja taas pujoteltiin. Ihan hyvin sujui, vaikka välillä halusikin mennä toisten koirien perään, kun olivat meidät ohittaneet. Kontaktista en niin tiedä, mutta syötin herkkuja, niin niiden avulla se ei katsonut toisien ohituksia kun sivusilmällä. Sinänsä hassua, kun se vaihtoi asentoa sitä mukaa kun meitä kierrettiin, että varmasti näki silmäkulmastaan missä se toinen koira kävelee. Yllättävän hyvin se kuitenkin malttoi pysytellä lihapullien/leipäjuuston parissa. Mitään katsekontaktia meillä ei tässä kyllä ollut kun korkeintaan satunnaisesti. Omalla kierroksella taas yritti pariin otteeseen jäädä syömään makupaloja, jotka vahingossa tipahtivat lattialle (Uusi tuttavuus leipäjuusto osoittautui kyllä maukkaaksi, mutta myös liukkaaksi herkuksi, joten ensi kerralle varataan pelkkiä lihapullia jotka paremmin pysyvät mun tumpelonäppysissä). Ringissä käveltiin peräkanaa eri vauhtia, hiipimisestä reippaaseen kävelyyn, pomppimista, kyykkykävelyä jne. ja koiran piti ottaa kontaktia. Tehtiin täyskäännöksiä. Sitten harjoiteltiin pirinää, jolla saisi koiran ottamaan kontaktia.
Sitten harjoiteltiin peruskäskyistä istumista ja maahanmenoa. Nämähän Laku osaa kotona, mutta niinkun arvelinkin, se ei häiriön alaisena onnistunut niin hyvin, ja joka kerta kun pyysin ei edes mennyt vaan piti houkutella. Tässä huomasin taas oman vajaavaisuuteni, kun olisi jälleen pitänyt osata lopettaa niihin muutamaan kertaan, kun meni hyvin, eikä jäädä jankkaamaan. Laku tylsistyi, ja viimeisen maahanmenon eteen jouduinkin tekemään jo töitä. Sitten kun sai jättipalkan ja paljon kehuja, kyllä pysyikin siellä maassa mukavan pitkään. Omaa hölmöyttä.
Sitten tehtiin pyörähdys-harjoitusta molempiin suuntiin. Tämän on käsittääkseni myös hyvä venytys/verryttelyliike koiralle, muistelen lukeneeni jostain lehdestä tai kirjasta, en nyt muista kyllä mistä. Mutta pitänee tehdä tuota myöhemminkin. Sitten tehtiin hihnassa vetämisen estoharjoituksia. Laku vetää hihnalenkeillä satunnaisesti, mutta nyt kun oltiin noin erikoisessa paikassa, missä oli paljon toisia koiria joiden luokse olisi tehnyt mieli mennä, se veti ihan kiitettävästi. Jopa välillä seisoi kahdella jalalla ja vinkui, kun olisi tehnyt mieli mennä moikkaamaan toisia. Harjoitus meni niin, että kun koira alkoi vetämään, pysähdyttiin, ja kun otti kontaktin, lähdettiin palkaksi liikkumaan toiseen suuntaan ja kehuttiin. Tämän Laku hoksasi nopeasti, ja alkoi kulkemaan vierellä. Ollaan tuota jo kotilenkeillä harjoiteltu, jos se joskus on intoutunut vetämään (ilman namipalapalkkausta tosin, niin ei ole ihan sivulla alkanut kävelemään, vaan lopettanut vetämisen).
Jossain vaiheessa maneesin nurkkaan oli kävellyt tummiin pukeutunut nainen, ja tällehän piti vähän aikaa huutaa kurkku suorana. Sitten kävimme tutustumassa tuohon kummajaiseen, niin helpotti ja pystyimme taas jatkamaan hommia. Ja minä tein taas (ainakin) yhden perustavaa laatua olevan mokan, nimittäin pidän makupaloja valmiiksi kädessä, enkä ota niitä taskusta tarpeen mukaan. Tavastahan pitäisi päästä eroon, varsinkin jos mielii joskus jotain lajia lähteä kokeilemaan kisakentille. Pääsisi paljon vähemmällä. Siinäpä sitä onkin haastetta kerrakseen. Jatkossa yritän onkia palkan taskusta silloin kun tyttö tekee oikein, enkä olla enää niin namipala automaatti. Lopuksi tehtiin siksak luoksetuloa. Laku oli eka, ja tuli vauhdilla luokse. Loppujen koirien luoksetulojen katselusta se innostui aikalailla. En tiedä miten olisi vieraan ihmisen kanssa käyttäytynyt, jos olisikin ollut viimeisenä.
Ja sellainen tuli myös mieleen, että pitäisi itse yrittää olla enemmän rauhallinen, eikä alkaa säheltämään. Kuulin vähän liian monta kertaa omasta suustani "täällä täällä, Laku täällä" -sepostukset. Kaiken kaikkiaan eka kerta meni mielestäni hyvin, ainakin itselle jäi hyvä mieli ja into päästä pian taas. Sunnuntaina aiheena on luoksetulo.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Uusi lelu
Kun kaksi viikoa leikkauksesta kului, sai Laku taas luvan leikkiä niin toisten koirien, kun lelujenkin kanssa. Tämän kunniaksi tein Lakulle uuden lelun. Kovien putkiluiden syömä kielto oli loppuelämän kestoinen, niin niiden sijaan ollaan nyt annettu jauhettua luulihamössöä, lihaa ja jauhelihaa, sekä hampaiden puhdistukseen tarkoitettuja puruluita, kuten dentalstiksiä.
Hammaskontrolli
Lakun hampaista lähetettiin kontrollikuvat Anidentiin, jossa eläinlääkäri totesi haavojen parantuneen hyvin. Yllä on kontrollikuvat. Joidenkin hampaiden ientaskuissa on näkyvissä vähän kasvimössöä, koska kuvat otettiin vähän ruokailun jälkeen. Näiden kuvien ottaminen olikin aika haastavaa, koska olimme saaneet kameran valotusasetukset sekaisin. Saimme kuvat onnistumaan kunnolla vasta neljännellä yrityksellä, kameran alkuperäisasetusten resetoinnin jälkeen. Tämän takia ei sitten otettu enää uusia kuvia, vaikka näissä tuota ruokaa näkyykin. Ja toisaalta, juuri tuon takia me harjoittelemme sitä hampaiden harjausta, kun ruokaa jää noihin ientaskuihin ruokailun jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)