7. Päivä

Tasan viikko on kulunut siitä, kun Laku tuli meille. Kylläpä aika rientää. On tavattu ihmiskavereita, koirakaveri Aadan kanssa on jo tavattu parikin kertaa, sekä Aadan kämppäkaveri kissoja, joita tyydyimme tarkastelemaan vähän kauempaa.
Naksua on kokeiltu "ajaa sisään". Ensimmäinen kerta olisikin hauska, kun olin pilkkonut Lakulle pieniä lihapulan palasia. Ehdin naksuttaa ja antaa palkan kolme kertaa, kunnes Laku päätti, ettei suuhun mahdu enempää, sylkäisi lihapullat lattialle ja alkoi tutkia niitä tarkemmin. Olin koko ajan siinä luulossa, että lihapullat matkasivat suoraan masuun, vaan toisin sitten kävi ;).
Onneksi nakkien kanssa oli parempi menestys, ja niillä pääsimme sitten alkuun.

5. Päivä

Tänään kävimme tutustumassa Joensuun keskustaan. Siellä oli vaikka mitä ihmeteltävää, polkupyöriä, autoja ja ihmisiä. Laku sai paljon ihailuja.
Illalla sitten jätimme Neiti Päivänsäteen uimahallireissun ajaksi yksin kotiin. Ajan kuluksi jäi kevyesti juustolla ja muutamalla raksulla täytetty Kong, talouspaperihylsyyn piilotettu juustonpala, ja naudan putkiluu. Hävisimme taas paikalta vähin äänin, ja yhtä vähin elkein myös palasimme. Yksinoloaikaa kertyi noin puolitoista tuntia. Ulos ei kuulunut itkua, kodinhoitohuoneen ikkunasta yritin tirkistellä mitä koira mahtaa touhuta, mutta mitään ei näkynyt. Yllätys olikin suuri, kun sisälle mentyäni koira tuli iloisesti eteisessä vastaan. Koiraportin alaosa oli ollut niin löysästi kiinni, että sieltä välistä oli mahtunut pois. Luun Laku oli piilottanut niin, ettemme sitä löytäneet ennenkuin neitokainen päätti käydä sen itse etsimässä käsiinsä. Hyvin oli maistuneet lihat ja rasvat luun ympäriltä. Talouspaperihylsy oli koskematta, Kongissa oli juusto työntynyt sisälle ja raksut vielä tallessa.
Vähän mietin tuota luun jättämistä kaluttavaksi, kun koira on yksin kotona. Olemme putkiluun antaneet jo tätä ennenkin koiralle, silloin Laku söi hitaasti, joten se tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Keskustelin asiasta vielä yhden kaverini kanssa, jolla on kokemusta barffauksesta ja hän ajatteli, että putkiluu voisi olla ainut jota koiran uskaltaa jättää yksin syömään.

4. Päivä

Päivät kuluvat nopeasti lähinnä sisäsiisteyttä ja yksinoloa opetellessa. Lattiallekin lirahtelee vielä melko paljon, mutta ollaan ehditty jo ulos astikin. Sisällä pissat osuvat välillä paperille, välillä lattialle. Matot raivattiin pois joksikin aikaa. Yksinolo on myös alkanut sujua jo. Tänään Laku oli jo n. 15 minuuttia yksin kotona kodinhoitohuoneessa. Kotiin palatessakaan itkua ei kuulunut, kun oli mieluista tekemistä.
Maanantaina kävimme Mustissa ja Mirrissä broiskunsiipi-ostoksilla. Samalla tehtiin punnitus, Laku painoi tasan 4kg.

2. päivä

Nimen valinta pulmia.
Daen tarkoittaa tummaa tyyppiä (australian aboriginaali).
Meillä oli muutama nimiehdotus valmiiksi mietittynä, mutta mikään ei tunnu oikein sopivalta.
Olisiko se Ruska? Tai sitten Laku? Friidu? Nappi? Ehkä Taika olisikin sopiva? Tai Dami? (Jälkimmäinenhän tarkoittaa myös noutajien koulutuspötköä, sen englanninkielisen merkityksen lisäksi..) Daimi?
No, Lakuhan siitä sitten tehtiin, kun naapurin tytötkin ehdottivat Lakritsia.

1. Päivä

Tässä blogissa kerrotaan porokoira-Daenin touhuista. Blogin tarkoituksena on olla päiväkirja itselle ja lisäksi helppo tapa kertoa meidän kuulumisista kasvattajalle, pentuesisaruksille ja myös muille kiinnostuneille. Pentuesisarusten kuulumiset ovat tervetulleita, ja toivottuja myös meille päin!

Eilen haettiin porokoira-Daen kotiin toiselta puolelta Suomea. Aluksi auton ääniä piti kuunnella tarkkaan, mutta sitten pentu jo rauhoittui nukkumaan syliin. Kahdet oksennukset siivottiin matkan varrella, muuten kaikki meni hienosti. Kotona olimme yhdeksän aikaa illalla.