Blogi on ollut vähän kesätauolla, jona aikana on geokätköilty vaikka missä ja puuhattu monenlaista. Laku oppi uimaan, ja ensimmäinen kerta oli ikimuistoinen. Menimme yhteen venerantaan, jossa on pitkä ja matalahko hiekkapohja. Siellä käy myös ihmisiä uimassa, mutta se ei ole virallinen uimaranta, joten samaan aikaan siellä oli muitakin koiria. Laku lähti perääni uimaan, ja kehuin hirmu paljon niin oli oikein polleaa tyttöä. Sitten se haki pari kertaa keppiä järvestä innokkaasti. Sitten meinasi lähteä taas uimaan, mutta jäikin järveen seisomaan, itse katselin vähän aikaa muualle ja aloin sitten kävellä syvemmälle, kun katsoin että mitä ihmettä tuo koira oikein tekee. Siitä näkyy vaan pää järven pinnalla, ja se k-a-k-k-i-i järvessä. Tuli taas kerran vähän sellainen olo, että nyt minä olen nähnyt kaiken. Juu, olihan ne pökäleet sieltä poimittava pois ettei ranta saastu. Onneksi ne tipahti heti pohjaan, josta oli helppo poimia ja nakata maihin.
Käytiin pitkästä aikaa hukkaharkoissa. Laku muisti heti mistä on kysymys ja lähti intopiukkana ukkoa etsimään. Hienosti se myös löytyi. Jälkiryhmän kanssa aloiteltiin esineruutua. Eka kerta meni mönkään, kun ei hoksannut mistä on kysymys. Yritettiin vaikka millä tavalla, mutta ei oikein onnannut. Parin viikon kuluttua edellisestä kerrasta, eli tänään, se toi hienosti yhden esineen (ikioman karvapuuhkalelun) puoleen väliin ja tiputti sen siihen kun ilmeisesti mamma alkoi liikaa kehumaan. Pari kertaa koeiltiin, sit onnistu, ja sitten into lopahti kokonaan, joten jätin tällä kertaa tähän. Vetäjän kehoituksesta juostiin ja leikittiin karvapehkolla autolle asti, ja taistelutahtoa tältä kyllä löytyy =).
Tänään ajettiin myös jälki, jossa oli namipaloja joka toisella-kolmannella. Ja sitten yksi metrin-parin mittainen pätkä ilman nameja. Maasto oli tosi kuiva, ja namittomalla pätkällä se vähän harhautui, mutta löysi jäljen pian taas. Toisaalta oli tosi hyvä harjoitus, toisaalta taas vetäjä kertoi kyllä etukäteen, että tällä kelillä kannattaa ajaa vaan makupalajälkeä. On ollut niin pitkä hellekausi, että maasto on ihan kuiva ja pölisevä. Olin jo ehtinyt tämän asian sujuvasti unohtaa kun suunittelin jälkeä. Aikamoista haipakkaa se myös meni, mutta kehuja sateli innokkuudesta. Mietin jossain vaiheessa, että pitäisikö jarrutella, ja päätin sitten luottaa että se löytää kuitenkin loppuun asti ja että menkööt nyt omaa tahtiaan.
Oulun näyttelyn jälkeen kävimme pentutapaamisessa, jossa olikin melkein kaikki Lakun sisarukset, + isä ja emä. Paikalla oli lisäksi paljon muita koiria kahden kasvattajan eri pentueista. Läheisessä saaressa käytiin juoksemassa sekä Urho-veljen, että Kero-veljen kanssa. Ruusa-siskon kanssa leikittiin vähän hihnassa, joka sujui mielestäni yllättävän hyvin. Olin ounastellut etukäteen, ettei Laku tule toisten narttujen kanssa juttuun.
Tästä jatkui lomareissu, matkamittariin tuli yhteensä n. 1200km. Yövyimme mökissä ja hotellihuoneessa. Laku kävi uimassa meressä ja järvissä. Hellekelillä piti välillä pysähtyä vilvoittelemaan, onneksi autossa on ilmastointi. Likka osasi olla tosi nätisti, ei haukkunut tai vinkunut ja oli muutenkin ihan maailmanmatkaajan oloinen. Yksi kommellus tosin sattui, kun yövyimme hotellissa ja menimme aamupalalle. Lakun aamupissatuksen jälkeen mietittiin, että voikohan sitä Lakua jättää yksin huoneeseen edes aamiaisen ajaksi, kun se saa oven auki. No, pikaisen pähkäilyn jälkeen jätin sen hihnaan kiinni, ja hihnan kiinni sängynjalkaan. Kävin pikapikaa syömässä. Eipä ollut edes nälkä, kun huoneessa oli koko yön varmaan 40 astetta lämmintä. Muut jäivät vielä syömään kun palasin takaisin, ja sieltähän se Lakun pää toivotti tervetulleeksi käytävälle saakka. Hihna olikin niin pitkä, että tyttö oli yltänyt ovelle, ja avannut sen. Koira itse ei yltänyt kun kurkistelemaan ovesta. Haukkumistakaan en kuullut, eikä kukaan tullut mitään valittamaan, joten oletan että se suht nätisti oli osannut odottaa. (Siivooja oli jo hommissaan, enkä hoksannut kysyä haukkumisesta, mutta ystävällisesti hän ainakin tervehti). Onneksi jäi Lakun hotelliaamiainen syömättä! Yllätys olisikin ollut melkoinen, jos se olisi pölähtänyt tulla aamupalalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti