Viime aikoina on kertaalleen hakuiltu. Harjoiteltiin pistoja kolmella "ukolla". Kahden meno näytettiin ja yksi oli haamuna. Meni hienosti, innoissaan teki hommia. Jatko-ohjeiksi saatiin, että pistojen harjoittelua vaan jatketaan. Palkkana oli namit ja lelu. "Karvapuuhkan" kanssa leikki maalimiesten kanssa, mutta edellinen huippulelu, joka on semmoinen pehmeä pötkylä, ei nyt kiinnostanut ollenkaan.
Kertaalleen otettiin esineruutua. Sen meni nyt tosi hyvin. Ihan aluksi piti vähän tallattuja jälkiä ajella, mutta sitten sen hoksasi mitä tässä haetaan. Esineenä oli lelu, "raato". Kolme kertaa kokeiltiin, kahdesti samassa paikassa ja kerran eri paikassa. Tuuli oli olematon, joten aika paljon juoksi, koko ajan näytti kuitenkin hommia tekevän. Hyvin huomasin milloin koira sai hajun esineestä ja meni sitä poiminaan.
Yksi jälkikin tehtiin. Se oli melko pitkä (en osaa arvioida metreissä) ja vanheni pari tuntia. Oli muutama kulma, tien ylitys, 6 keppiä ja lopussa tällä kertaa pelkkä purkki, joka sattumoisin olikin siellä tosi sopivasti. Jana oli n.10 metriä (yhä olen yhtä huono arvioimaan matkoja). Janan nosto olikin nyt yllättävän hankalaa. Meinasi mutkitella ja vähän pyöriäkin. Jälki löytyi lopulta ja oikeaan suuntaan lähti.
Keppien kanssa oli myös ongelmia. Alku jäljen Laku kulki nenä melko paljon ilmassa, jäljellä se kuitenkin oli. Yksi keppi saattoi jäädä heti alkuun. Mutta se oli eka tai toka minkä Laku kyllä merkkasi, mutta minä en hoksannut siitä kehua. Huomasin vasta kun oltiin menty jo yli, että tuossapa taisikin olla muuten keppi... Sitten paljastui, ettei keppejä oltu merkattu ja alkoi jänskättämään. Ajattelin siinä vaiheessa, että jos ei onnistu, niin otetaan vielä pelkkä keppijälki tämän jälkeen.
Pari kulmaa meni hyvin. Niiden jälkeen näytti vähän merkkaavan semmoistakin kohtaa, missä ei keppiä näkynyt. Jäljentekijä muiteli että olisi siinä kohti seissyt vähän pidempään ja miettinyt mihin suuntaan jatkaa. Kohtapuoleen huomasin kun mentiin selvästi kepin yli, Laku oli vähän jäljen sivussa eikä hoksannut sitä ollenkaan. Jatkettiin matkaa, kun koira oli jo kuitenkin kymmenisen metriä mun edellä menossa, nenä oli painunut tässä vaiheessa kohti maata ja työskentely vaikutti parantuneen alusta. Sitten löytyikin keppi ihan selvästi, ja minäkin osasin siitä palkata (!). Tämän jälkeen oli tien ylitys, joka näytti menevän siinä sivussa, ei edes hidastanut vauhtia tai näyttänyt pähkäilevän mitään. Ylityksen jälkeen löytyi meidän toinen keppi, joka oli samalla jäljen viimeinen keppi. Sitten päästiin loppupurkille, jonka ilmaisi myös hyvin. Loppu jälki meni niin hyvin, molemmat saatiin "kasattua itsemme", että totesin ettei uutta jälkeä tarvitse tehdä. Ja päätin myös sen, että jatkossa noita kulmia, keppejä tai mitään muutakaan ei kyllä enää merkata. Opettavaista oli.
Eilen käytiin viettitestissä. Testiä oli erittäin mielenkiintoista seurata. Suurin osa oli perinteisempiä ipo-rotuja, kuten rottweilereita ja saksanpaimenkoiria, mutta oli sinne (onneksi) ilmoittautunut muutama muukin -ei niin suojeluskoirarotuinen-. Jännä oli nähdä miten testi suoritettiin eri koirille. Ja se, miten eri koirat toimivat testissä. Testin kulusta, ja ahaa-elämyksistä mitä siitä sain, voisin kirjoittaa vaikka miten pitkän jutun. Mutta nyt ei ole siihen aikaa joten kirjoitan tähän vain sen oleellisemman, eli meidän oman testin. Testi tehtiin tutussa maneesissa, jossa pidettiin Lakun pentu- ja tokoalkeiskurssit. Aluksi heitin lelun testajalle, joka yritti kiinnittää Lakun huomion siihen. Vähän se siitä kiinnostuikin, mutta -ah niin ihana hevosenkakan haju turpeen seassa- veti kyllä lelusta 6-0 voiton. Sitten kokeiltiin leikkisikö se toisella lelulla, joka oli karvapuuhkan tynkä. Hevosenkakka voitti tämänkin erän. Sitten kokeiltiin leikkisikö sen minun kanssa. Tässä se malttoi jopa vähän leikkiä -emännän mieliksi- mutta lopulta hevosenkakka vei taas kiinnostavuudessaan voiton =D.
Arviointilomakkeessa arvioitiin viittä eri aluetta. Viettitasoa, saaliskäyttäytymistä, puolustuskäyttäytymistä, puruotetta sekä toimintakykyä. Arviointi oli janalla punainen-keltainen-vihreä. Jossa punaiselle puolelle pääsivät ne koiran ominaisuudet, jotka eivät ole suojeluskoiralle riittäviä. Keltaiselle pääsivät sellaiset ominaisuudet, jotka eivät ole ihan halutunlaisia, mutta ilmeisesti koulutuksella saadaan paranneltua. Ja vihreällä ne, jotka on sopivia ja haluttuja suojelukoiralle. Ja testi oli siis suojeluharrastuksen näkökulmasta laadittu. Eli testattiin sitä, onko koiran ominaisuudet sellaiset, jotta koiralle saisi koulutettua suojelusta tuloksen. (Onpas sekavan kuuloista tekstiä omaankin silmään...)
Anyway, Lakun viettitaso arvioitiin punaiselle. Koska se hevosenkakka oli niiiiin paljon parempaa mitä lelu. Saaliskäyttäytyminen pääsi keltaiselle, melko lähelle punaisen rajaa. Myös puruote oli keltaisella, lähellä punaisen rajaa. Puolustuskäyttäytymistä ja toimintakykyä ei arvosteltu, koska Lakun kanssa ei päästy testissä varsinaisiin puruihin asti. Melkolailla omana itsenään se testissä oli. Muistelen, että joskus tokokurssinkin aikaan pohdiskelin miten tuota hevosenp:sta saisi kehiteltyä koulutusnameja taskuun =D. Tällä kertaa oli emännän jännityskin jo hävinnyt siinä reilun kolmen tunnin aikana mitä hytisevän kylmässä maneesissa vuoroamme odottelin. Ja jos jollekulle tämän tekstin luettuaan on tullut mieleen, että olisko tuo pöhkö halunnut Lakua suoleluspuolelle viedä, niin ehei, se ei ollut motiivina... =D
Laku on itse asiassa ollut meillä tänään päivälleen 2 vuotta. Ja tuntuu siltä että ollaan saatu juuri meille sopiva koira. Kotikoira, jonka kanssa voi puuhastella.
