Tänään oli pentukurssin ensimmäinen kerta, aiheena oli kontakti, mukanakulkeminen ja hihnakäyttäytyminen. Kaikki meni aikalailla niin, mitä jo etukäteen ajattelinkin.. Eli ääntä riitti. Kaikkia harjoituksia en välttämättä enää muista, enkä ehkä niiden järjestystäkään oikein, kun tehtiin niin paljon kaikenlaista. Ensimmäinen harjoitus kuitenkin oli mennä kyykkyyn maahan, laittaa herkku polven päälle käden alle, ja antaa koiran syödä herkku heti kun ottaa kontaktin. Nooh... Lihapullia paremmaksi herkuksi osoittautui hevosenkakan haju maneesin lattiapuruissa, jota Laku tuoksutteli niin tohkeissaan, ettei ensimmäinen harjoitus sujunut ollenkaan. Ja montakohan kakkakikkareen palasta sieltä suusta ongin pois, ennen kun tunti oli kulunut =D. On kyllä tosi hyvää harjoitusta, kun tuo pentukurssi on just tuolla maneesissa. Seuraavaksi muistaakseni pujottelimme jonossa yksi kerrallaan toisten koirien ohi. Tässä tyttö otti jo jonkin verran kontaktia, ja harjoitus meni minun mielestä hyvin. Laku pääsi lihapullien makuun.
Nyt ryhmä jakaantui kahtia. Meidän ryhmä oli maneesin perällä. Mentiin ympyrään, ja taas pujoteltiin. Ihan hyvin sujui, vaikka välillä halusikin mennä toisten koirien perään, kun olivat meidät ohittaneet. Kontaktista en niin tiedä, mutta syötin herkkuja, niin niiden avulla se ei katsonut toisien ohituksia kun sivusilmällä. Sinänsä hassua, kun se vaihtoi asentoa sitä mukaa kun meitä kierrettiin, että varmasti näki silmäkulmastaan missä se toinen koira kävelee. Yllättävän hyvin se kuitenkin malttoi pysytellä lihapullien/leipäjuuston parissa. Mitään katsekontaktia meillä ei tässä kyllä ollut kun korkeintaan satunnaisesti. Omalla kierroksella taas yritti pariin otteeseen jäädä syömään makupaloja, jotka vahingossa tipahtivat lattialle (Uusi tuttavuus leipäjuusto osoittautui kyllä maukkaaksi, mutta myös liukkaaksi herkuksi, joten ensi kerralle varataan pelkkiä lihapullia jotka paremmin pysyvät mun tumpelonäppysissä). Ringissä käveltiin peräkanaa eri vauhtia, hiipimisestä reippaaseen kävelyyn, pomppimista, kyykkykävelyä jne. ja koiran piti ottaa kontaktia. Tehtiin täyskäännöksiä. Sitten harjoiteltiin pirinää, jolla saisi koiran ottamaan kontaktia.
Sitten harjoiteltiin peruskäskyistä istumista ja maahanmenoa. Nämähän Laku osaa kotona, mutta niinkun arvelinkin, se ei häiriön alaisena onnistunut niin hyvin, ja joka kerta kun pyysin ei edes mennyt vaan piti houkutella. Tässä huomasin taas oman vajaavaisuuteni, kun olisi jälleen pitänyt osata lopettaa niihin muutamaan kertaan, kun meni hyvin, eikä jäädä jankkaamaan. Laku tylsistyi, ja viimeisen maahanmenon eteen jouduinkin tekemään jo töitä. Sitten kun sai jättipalkan ja paljon kehuja, kyllä pysyikin siellä maassa mukavan pitkään. Omaa hölmöyttä.
Sitten tehtiin pyörähdys-harjoitusta molempiin suuntiin. Tämän on käsittääkseni myös hyvä venytys/verryttelyliike koiralle, muistelen lukeneeni jostain lehdestä tai kirjasta, en nyt muista kyllä mistä. Mutta pitänee tehdä tuota myöhemminkin. Sitten tehtiin hihnassa vetämisen estoharjoituksia. Laku vetää hihnalenkeillä satunnaisesti, mutta nyt kun oltiin noin erikoisessa paikassa, missä oli paljon toisia koiria joiden luokse olisi tehnyt mieli mennä, se veti ihan kiitettävästi. Jopa välillä seisoi kahdella jalalla ja vinkui, kun olisi tehnyt mieli mennä moikkaamaan toisia. Harjoitus meni niin, että kun koira alkoi vetämään, pysähdyttiin, ja kun otti kontaktin, lähdettiin palkaksi liikkumaan toiseen suuntaan ja kehuttiin. Tämän Laku hoksasi nopeasti, ja alkoi kulkemaan vierellä. Ollaan tuota jo kotilenkeillä harjoiteltu, jos se joskus on intoutunut vetämään (ilman namipalapalkkausta tosin, niin ei ole ihan sivulla alkanut kävelemään, vaan lopettanut vetämisen).
Jossain vaiheessa maneesin nurkkaan oli kävellyt tummiin pukeutunut nainen, ja tällehän piti vähän aikaa huutaa kurkku suorana. Sitten kävimme tutustumassa tuohon kummajaiseen, niin helpotti ja pystyimme taas jatkamaan hommia. Ja minä tein taas (ainakin) yhden perustavaa laatua olevan mokan, nimittäin pidän makupaloja valmiiksi kädessä, enkä ota niitä taskusta tarpeen mukaan. Tavastahan pitäisi päästä eroon, varsinkin jos mielii joskus jotain lajia lähteä kokeilemaan kisakentille. Pääsisi paljon vähemmällä. Siinäpä sitä onkin haastetta kerrakseen. Jatkossa yritän onkia palkan taskusta silloin kun tyttö tekee oikein, enkä olla enää niin namipala automaatti. Lopuksi tehtiin siksak luoksetuloa. Laku oli eka, ja tuli vauhdilla luokse. Loppujen koirien luoksetulojen katselusta se innostui aikalailla. En tiedä miten olisi vieraan ihmisen kanssa käyttäytynyt, jos olisikin ollut viimeisenä.
Ja sellainen tuli myös mieleen, että pitäisi itse yrittää olla enemmän rauhallinen, eikä alkaa säheltämään. Kuulin vähän liian monta kertaa omasta suustani "täällä täällä, Laku täällä" -sepostukset. Kaiken kaikkiaan eka kerta meni mielestäni hyvin, ainakin itselle jäi hyvä mieli ja into päästä pian taas. Sunnuntaina aiheena on luoksetulo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti