keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Naksuttelua

Pääsimme vihdoin eilen naksutin koulutukseen Koirakoulu Oppikoiraan. Koulutus peruttiin monta kertaa pakkasen takia. Eilen oli pakkasta vain kymmenisen astetta, tänään mittari hipookin taas kahtakymmentä. Lakun kanssa ei olla naksuteltu nyt vähään aikaan, ja yllätyinkin miten hyvin se tiesi mitä tehdään ja muisti kaiken mitä sille oli naksuttelemalla opetettu. Toinen oli ihan innoissaan. (Täytyy myöntää, että olen sortunut käyttämään myös perinteisiä koulutusmenetelmiä, kun ei päästy ohjattuun koulutukseen reilusti yli kuukauteen ja se tuntui tutulta ja turvalliselta.)
Aloitettiin kosketuskepin kanssa, ja sitten harjoiteltiin seisomista. Seisominen näytti Minnan mielestä jo niin varmalta, että siihen liitettiin käsky ja myös seisomisaikaa alettiin pidentämään ennen naksautusta ja palkkaa. Käskyksi tuli "top", koska "seiso" sana on aika lähellä istu käskyä s:n suhahteluineen. Myös paikkaa muutettiin. Tähän saakka Laku on seissyt lähinnä minun edessä, mutta nyt alettiin paikkaa pikku hiljaa muuttaa oikeaksi, eli seisomista hilattiin viereeni perusasentoa kohti. Siinähän se monessa liikkeessä joutuu muutenkin seisomaan.
Moneen muuhunkin asiaan tuli paljon hyviä vinkkejä. Nyt alamme viemään sisälle kakitut kakkakikkareet pihalle, jotta sinne tulisi vähän kakan hajua, josko Laku siitä oppisi että kakkia pitää pihalle. Saa nähdä miten tässä asiassa käy.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Uuden vuoden aloitus

Kävimme tänään hukkaharkoissa kokeilemassa hakua ensimmäistä kertaa. Lakulle tehtiin ensin makkarajana, polun varrelta lähti kolme ukkoa noin 20 metrin välein ja n. 15 metrin syvyyteen (huom. olen tosi huono arvioimaan etäisyyksiä!). Kävelin Lakun kanssa polkua pitkin, kokeiltiin reagoiko se mitenkään. Ensimmäisellä kerralla Laku meni vauhdilla kaikista ohi. Sitten käännyttiin takaisin päin ja Laku hoksasi melkein heti lähimmän maalimiehen ja läksi menemään sen luokse kehujen kera. Maalimies osoittautuikin vallan ihanaksi, joten sen luota ei olisi malttanut pois enää lähteäkään. =).
Matkaa kuitenkin jatkettiin takaisin päin polkua. Keskimmäisen ukon ohi kuljettiin jälleen, mutta viimeisen ukon Laku näki polulta ja alkoi sitä haukkumaan. Kehujen kera edettiin yhdessä maalimiehelle, Laku meni vähän edeltä käsin. Keskimmäiselle ukolle lähdettiin kulkemaan polun mukaista linjaa, mutta paljon lähempää ukkoa. Viitisen metriä ennen polun loppua Laku huomasi että siellähän on vielä yksi ukko (!) ja meni vauhdikkaasti oikaisten perille. Voi miten hienosti tehty!
Lopuksi otettiin vielä lyhyt näkölähtö, ja taas Laku ampaisi maalimiehen perään innokkaasti. Taitava tyttö!
Treenit olivat jopa niin mukavat, että Laku ei olisi millään halunnut palata takaisin autolle, vaan se piti houkutella namipaloilla. Ulkona oli -18 pakkasta, joten Lakulle tuli vielä yksi uusi juttu. Puin sille nimittäin varmuuden vuoksi yhden vanhan neulotun nutun, joka olikin sattumoisin juuri sopiva. Kuljetuskopissa oli Back On Track alusta ja koiran päälle laitoin vielä fleecehuovan. Eikä näyttänyt tyttöä paleltavan, vaikka joutuikin lähes tunnin autossa odottamaan treenien loppumista. Harmi kun ei ollut kameraa, olisi tullut hyviä kuvia harkoista, sekä pukupäällä olemisesta. Toinen oli niin tyytyväisen näköinen kun nukkui takakontissa.