Jäljentekokurssi

Tänään kävin opettelemassa jäljen tekoa (ilman koiraa). Päällimmäiseksi mieleen jäi kompassin käytön opetus. Kirjoitan siitä nyt pikaisesti muistukkeeksi itselle. Kun kompassia käytetään, niin sen "häntä", eli nauha, pitäisi laittaa lähtöpisteeseen päin. Tämä siis jos tehdään esim. jälkeä piirustuksen mukaan, johon on merkitty kulmat asteittain sekä suorien matkojen pituus. Jos kompassia käytetään kartan kanssa yhdessä, tulisi katsoa että kartan ja kompassin pohjoiset osoittavat samaan suuntaan.
Alussa otetaan ensimmäiset asteen lähtösuoran mukaan. Tässä asetetaan viisarin punaisen pään pilkku kompassin viivojen väliin, ja katsotaan asteet nuolen kohdalta. Asteluku kannattaa merkata karttaan. Meillä oli mallina tietokoneella tehty kaavio, josta tiedettiin, että on pari 60 asteen kulmaa ja loput suoria kulmia. Kartan kulmat laskettiin valmiiksi. Karttaa kannatti tässä vaiheessa käännellä samalla tavalla mitä sitten kun maastossa kävellään kartan kanssa.
Kulmat laskettiin seuraavasti: Alkuasteet tulee lähtöpisteestä. Sitten vasemmalle käännyttäessä vähennetään tulevan kulman asteet jo olevista asteista. Oikealle käännyttäessä taas lisätän asteen jo oleviin asteisiin. Näin jatketaan loppuun asti. Jos luku menee yli 360:n, niin ylimenevästä osasta vähennetään 360, esim 390 astetta - 360 astetta = 30 astetta. Jos asteluku jää miinuksille, niin se vähennetän 360 asteesta. Esim. jos saatu asteluku on -30 astetta, tulee oikeat asteet 360 astetta - 30 astetta = 330 astetta. Vastakkaisten suuntien ero on 180. Ja kompassin voi ajatella kellotauluna, jossa klo 12-15 on asteen 0-90, klo 15-18 on asteet 90-180, klo 18-21 on asteet 180 - 270 ja klo 21-24 on asteet 270 - 360. Näin tietää saaduista asteista suunnilleen mihin suuntaan pitäisi olla menossa. 
Maastoon oli mitattu 50 metrin matka, ja nyt laskettiin montako askelta tuolle matkalle mahtui. Itse sain siihen menomatkalla 70 askelta, paluumatkalla 71 askelta. Marjut sai 71 -69 askelta. Suunnilleen samat siis. Eli 100 metrin matkaan meillä menee 140 askelta. 10 metrin matkaan 14 askelta, 5 metriin 7 askelta jne. Harjoitusjälkeä tallatessa todettiin, että ei ole kovin tasaista tuo kävely. Suurimmaksi osaksi päästiin samalla askelmäärällä samaan pisteeseen, mutta erojakin tuli välillä jopa toista metriä.
Harjoitusjälki tehtiin kaavion mukaan, johon oli piirretty kartta kulmineen päivineen. Aluksi laskimme asteet valmiiksi karttaan. Sitten laskimme askeleetkin valmiiksi. Näin olisi ollut helppoa edetä jäljen teossa, kun katsoo kompassista aina suunnan valmiiksi, sitten ottaa jonkin kiintopisteen metsästä oikeaan suuntaan ja lähtee kävelemään sitä kohti oikean määrän askelia. Jos tulle kivi, puu, tai joku muu este, voi sitä jo hyvissä ajoin lähteä vähän kiertämään.  Sitten vaan edetään suoraan merkitty matka. Kun tullaan kulmaan, pyöritetään kompassin kehikkoa niin, että kulman asteet tulevat nuolen kohdalle näkyviin. Taas matka jatkuu sitten kompassin runkoon piirrettyjen nuolien suuntaan taas paperissa olevan matkan verran. Ja näin jatketaan, kunnes tullaan loppuun.
Kuulostaa kyllä helpolta, mutta ei ihan niin helppoa kyllä ollut. Lopulta kummiskin hoksattiin miten se olisi pitänyt tehdä, kun saatiin lisäopetusta. Meidän jälki meinasi tyssätä heti ensimmäiseen kulmaan, ja loppu matka mentiinkin vähän omalla sovelluksella, jossa pidettiin kompassissa alkusuunta paikoillaan, sitten käännettiin kartta oikeaan suuntaan, käännettiin kompassia seuraavaan kulmaan ja edettiin kompassin nuolien osoittamaan suuntaan. Siis tosi monimutkaisesti, ja päin honkia. Jokseenkin taidettiin loppuun asti räpiköidä, mutta ei kyllä osattu noita kulmia tehdä. Sen jälkeen sitten selvisi, miksi meillä meni niin väärin. Kun tultiin ekan suoran päähän, käännyttiin toisiamme kohti ja sitten tuntuikin että kompassin osoittama suunta on ihan väärä. Vaikka oikeasti eihän se kompassi valehtele, vaan me itse oltiin jo käännytty väärään suuntaan.
Loppuun laitan vielä pari juttua, mitkä tuli esiin. Keppejä ei kannata laittaa kulmiin, vaan joko niitä ennen, tai niiden jälkeen. Koirat saattaa pikkasen oikoa kulmista, joten olisi vähän epäreilua. Ja jäljen alun ja lopun välillä pitäisi olla n. 100 metriä matkaa. Ja jälki tehdään normaaleilla askeleilla. Pentu- ja peltojälki on asia erikseen. Kompassin käytöstä sellainen, että kun asettaa kompassiin ensin tien myötäisen asteen, niin voi myöhemmin käyttää sitä apuna tien löytämisessä, ja jäljen teossa muutenkin. Eli kahden keltaisen pikkuviivan muodostama aukko ja punaisen viisarin piste kohdakkain. Muistiin asteluku, tai sitten jättää kompassin niine hyvineen, niin tietää missä päin tie on ja miten päin se tie kulkee. Jos haluaa tehdä jäljen vaikka tien myötäisesti 20 metrin päähän tiestä. Ja myös sen, että mihin suuntaan pitää kävellä tien löytääkseen, eli kohtisuoraan tietä kohden, se käännös joko oikeaan tai vasempaan tilanteesta riippuen. No, tulipahan sekavaa selostusta, mutta jospa tästä jotain tolkkua edes itse saisi.