keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Jälkeä jälleen

Uusi yritys blogin treeni-kirjailussa. Tänään käytiin jälkeilemässä pellolla ja pusikoissa. Lakulle tehtiin pellolle kulmajälki, joka ehti vanheta reilun tunnin. Hyvin bongasi sen janalta. Alku meni hienosti. Vähän hätiköintiä oli kulmissa (joko koiran, tai emännän, tai molempien..) mutta loppuun asti selvittiin kummiskin ihan mukavasti. Rasiassa oli nakkia ja sitten leikittiin.
Toinen jälki, ainakin reilun pari tuntia vanha, alkoi läheltä pusikkoa, eteni sen läpi. Sitten kuljettiin vähän matkaa tien viertä pitkin. Sitten mentiin metsikköön. Metsän läpi kivirauniolle, sen yli pellolle ja pellon viertä jonkin matkaa ja loivasti pellonylitys vastakkaiselle sivulle ja pikku matka sammalta kasvavan kallion päältä loppuun. Hyvin nosti taas jäljen ja ajoi pusikon läpi. Kerran pysähtyi hieman yllättyneen oloisena, mutta jatkoi pian matkaa. Kun tultiin tielle oli taas haahuilua vähän aikaa. Sitten lähti oikeaan suuntaan. Tämä tiepätkä oli runsaasti namitettu. Metsään meno kulmasta meni eka yli, sitten palasi ja löysi jäljen helposti. Metsässä alkumatka meni hyvin. Sitten sieltä löytyi -paljon- jonkun elukan kasoja joka vähän sotki etenemistä. Toruin sitä, ja otin vaivihkaa liinassa lyhyemmälle ettei enää yltänyt sinne. Kiviraunioin reunaan päästiin lopulta. Sitten noustiin ensin yhdelle kivelle, tuumailutauko, toiselle kivelle, uusi tuumaustuokio, kolmannelle kivelle, ja lopulta pellolle asti. Hienosti se löysi oikean reitin, kun jälki ei tässä mennyt ihan suorinta tietä, vaan pienen luonnollisen mutkan kautta. Pellon vierustaa edettiin mukavaa vauhtia. Sitten alkoi ylitys. Suunnilleen keskikohdassa tätä alkoi haahuilu, ja Laku löysi jotain mannaa jäljen vierestä. Lähempi tarkastelu paljasti että siellä oli jänisten salainen kohtauspaikka, papanoita oli joka puolella melko reilusti. Sama taktiikka mitä metsä-läjien kohdalla, ja niinpä lähdettiin eteenpäin. (Näytti vähän siltä, että Lakun mielestä papanat oli paljon parempia kun Frolicit). Lopussa oli maksapaloja ja nakkia rasiassa. Namit oli  i-h-a-n-i-a,  niiden jälkeen ei leikki kiinnostanut. Tyytyväinen olen molempiin jälkiin. Etenkin tähän jälkimmäiseen, missä koira joutui vähän miettimään jäljen etenemistä. Ja omaan Lakun -lukutaitoon tuli uusi luku jäniksenpapanat kiikarissa -eleistä. Ensi kerralle pitää selvästi ottaa paremmat namit ja parempi loppupalkka.