Tänään ajoimme kuivaan kangasmaastoon tehdyn jäljen, pituus n. 100 askelta. Jälki vanheni puolisen tuntia ja nameja oli joka kolmannella askeleella. Hirmu haipakkaa mentiin, piti jarrutella. Namit eivät kelvanneet oikeastaan ollenkaan. Pari kertaa näytti siltä että eksyi jäljeltä, ekalla kerralla etsi jäljen tekemällä ympyrän ja jatkoi oikeaan suuntaan. Tokalla kerralla taas vähän oikaistiin. Kyllä olisi kepit jääneet tältä jäljeltä löytymättä, jos niitä jo meillä olisi.
Keppien opettelu ei ole oikein edistynyt. Lenkkipolulle kun niitä asettelen, niin ei tyttö kiinnitä mitään huomiota. Tänään sain sellaisen vinkin, että kävellään ohi niin monta kertaa että se jotenkin siihen reagoi. Täytyy kokeilla tuota seuraavaksi. Tuolla niitä likavaatekorissa on hajustumassa.
Sitten toinen akilleen kantapää, esineruutu. Yritettiin tällä kertaa niin, että mamma vei esineen ruutuun ja revitteli sen piiloon pikku monttuun. (Lakun oli tarkoitus ihmetellä, että minkä aarteen se mamma sinne piilotti, äkkiä sinne!) No, hyvin se menikin paikan päälle, ja otti molemmilla kerroilla esineen suuhun, mutta pudotti sen jo vähän matkaa kuljettuaan. Sittenpä me leikittiin esineellä, ja juostiin kilpaa esineelle. Ei ole vielä avautunut tämä juttu meille. Nyt jätetäänkin harjoittelu suosiolla takapihalle ja palataan asiaan kun saadaan homma toimimaan siellä. Toisaalta, kyllähän se kotona tuo noita leluja, mitä sille heitellään. Ehkäpä kyse onkin enemmän luovutusharjoituksista, joihin pitäisi saada toistoja. EN TIEDÄ......
Nyt on ollut niin kuiva kesä, että ei tottakaan. Pikkuinen sadekuuro sentään saatiin niskaan, mutta hiekasta ei kastunut muu kuin ohut päälli kerros, joten ei paljon helpotusta tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti