Marraskuun kuulumiset

Blogin päivitystahti on näköjään venähtänyt yhteen kertaan kuukaudessa.. Marraskuu alkaa olla lopuillaan, joten tässä tämän kuukauden kuulumisia.

Alkukuusta oltiin viikonlopun mittaisella raunioihin tutustumiskurssilla. Molemmilla oli hauskaa, ja Laku toimi siellä tosi hyvin, vaikkei me olla näitä hakujuttuja kovin paljon tehty. Porokoirat olivat sattumoisin hyvin edustettuina, kymmenestä kurssilaisesta kolme oli meikäläisiä (=. Lauantaina otettiin muistaakseni kolme juttua per koira, ja sunnuntaina kaks. Mieleenpainuvinta oli ehkä sunnuntain pidempi harjoitus, jossa radalla oli maalimiehen lisäksi häiriö-ihmisiä, savua jne. Kaikki koirat hoksasivat, että nuo liikkuvat ja touhuilevat tyypit ei ole se mitä täältä etsitään. Toinen hyvä harjoitus oli roskalaatikkoharjoitus. Jonossa oli 4 samanlaista roska-astiaa, joissa vaihtelevasti yhdessä oli maalimies sisällä. Mielenkiintoista oli seurata miten eri koirat tästä suoriutuivat. Myös tunkeutumisharjoitus oli hyvä, vaikka Lakua pitikin siinä aika tavalla houkutella. Ei ollut oikein tunkeutuvaa tyyppiä nääs.

Pekoharkoissa ollaan tässä kuussa käyty aika monta kertaa. Pimeäharkoissa otettu "hakua". Ja eilen oli umpipiiloja. Kahdessa piilossa kolmesta koira ehti jonkin aikaa palloilla piilon luona ennen minun sinne ehtimistä, ja vähän vinkui, että tuolla se on. Lähettämiseen tuli hyvä neuvo, että jos en ole laittamassa koiraa pistolle, vaan on tarkoitus partioida, kannattaa se lähetys tehdä eri tavalla. Ja myös omaa kävelyä reippaammaksi, koska en itse huomannutkaan, että kävelen aika hitaasti, kun en tiedä missä ne ukot on ja seuraan koiraa. Lakukin alkaa sitten pähkäillä että mitä tässä oikein tehdään. Hyvin se kuitenkin hoiti hommansa minusta huolimatta. Ja nyt huomasin hyvin millon se on hajulla. Jatkossa pitänee keskittyä harjoittelemaan pimeän aikaan suoria pistoja, ja niihin pituutta, kunnes saadaan ilmaisu mallilleen.
Valoisan aikaan on ruvettu reenimään ilmaisua. Lakulle päätettiin ottaa rullailmaisu, koska sillä ei todennäköisesti kestä kantti haukkua vierasta ukkoa metsässä, siltä puuttuu tietynlainen rohkeus, tai röyhkeys, siihen hommaan (miten tuon asian nyt ilmaisisi...?). Ja toisaalta se on liikkuva, eli tykkää juosta siellä paljon, joten sekin tukee tuota rullaa kuulemma. Jos se jostain syystä jossain vaiheessa päättää itse haukun valita, niin sit se on ok. Irtorullien kanssa on nyt  muutamia kertoja kokeiltu, ja viimeksi meni tosi hyvin. Rullan suuhun ottamista pitää vielä houkutella saalistamisella. Ja emännän pitää opetella kävelemään eteenpäin, kun koira tuo rullaa, jottei se sitä tiputa siihen minun varpaille, vaan antaa käteen asti. Namilla palkkaan rullan tuonnista, liina kiinni ja koira näytölle. Näyttää jo tietävän kupletin juonen, vaikka välillä on kuulemma ollut sitäkin mieltä että ne palkat nyt heti tänne mulle, kun kerran sut täältä jo löysin. Ilmaisun harjoittelu ei siis alkanut yhtään liian aikaisin (=.

Tokopuolella saatiin hyviä neuvoja jäävien harjoitteluun. Jälleen kerran tuli esille, että minä lähden liikaa koiran mukaan. Nyt tuli hyviä käytännön vinkkejä, miten toimia, ja mitä välttää. Ja hyvin nuo neuvot näyttivät toimivan heti alkuunsa. Meidän ongelmana on ollut mm. saada kestoa erinäisiin liikkeisiin.

Jälkiä ei ole juuri ajeltu. Tänään tehtiin yksi keppijälki pitkästä aikaa. Jana oli ehkä 15 metriä, se meni normaalisti, eli hyvin. Pidemmänkin olis voinu tehdä, mutta ajattelin että viime kerrasta on jo aikaa, ja toisaalta sitä että nuo kepit on nyt SE juttu. Keppejä oli 8, väleillä mittaa n. 10-20 metriä. Jälki oli suora, vanheni tunnin. Kaikki kepit löytyi, vaikka pari kertaa piti liinalla hidastaa ettei mene ohi. Jana taidettiin tehdä vahingossa tulemaan ekan kepin jälkeen, joten yks keppi ei sen takia noussut. Tein jäljen itse, ja tällä kertaa myös merkkasin kepit. Siitä tavasta pitäisi päästä lopullisesti eroon...... Sitkeessä on!

Lumien aikaan ehdittiin tehdä neljä kelkanveto reissua. Harmi vaan kun ne lumet nyt suli pois. Jospa sitä kohta tulisi lisää, niin voisi jatkaa tuotakin touhua. Laku on hyvin hoksannut tuon veto-jutun. Sain vihdoin ostettua sille Polar Dogista oikeat Björkis-merkkiset vetovaljaat, 30€. Lakulle passeli oli pienin koko, eli 1. Kuvassa uudet valjaat, sekä yks uus irtorulla heijastimien kera, joita tänään väkersin tehdä. Raflaavamman väristä kangasta ei tähän hätään löytynyt, kokeillaan miten tuo toimii.

Ei siitä ole suojelukoiraksi

Viime aikoina on kertaalleen hakuiltu. Harjoiteltiin pistoja kolmella "ukolla". Kahden meno näytettiin ja yksi oli haamuna. Meni hienosti, innoissaan teki hommia. Jatko-ohjeiksi saatiin, että pistojen harjoittelua vaan jatketaan. Palkkana oli namit ja lelu. "Karvapuuhkan" kanssa leikki maalimiesten kanssa, mutta edellinen huippulelu, joka on semmoinen pehmeä pötkylä, ei nyt kiinnostanut ollenkaan.

Kertaalleen otettiin esineruutua. Sen meni nyt tosi hyvin. Ihan aluksi piti vähän tallattuja jälkiä ajella, mutta sitten sen hoksasi mitä tässä haetaan. Esineenä oli lelu, "raato". Kolme kertaa kokeiltiin, kahdesti samassa paikassa ja kerran eri paikassa. Tuuli oli olematon, joten aika paljon juoksi, koko ajan näytti kuitenkin hommia tekevän. Hyvin huomasin milloin koira sai hajun esineestä ja meni sitä poiminaan.

Yksi jälkikin tehtiin. Se oli melko pitkä (en osaa arvioida metreissä) ja vanheni pari tuntia. Oli muutama kulma, tien ylitys, 6 keppiä ja lopussa tällä kertaa pelkkä purkki, joka sattumoisin olikin siellä tosi sopivasti. Jana oli n.10 metriä (yhä olen yhtä huono arvioimaan matkoja). Janan nosto olikin nyt yllättävän hankalaa. Meinasi mutkitella ja vähän pyöriäkin. Jälki löytyi lopulta ja oikeaan suuntaan lähti.
Keppien kanssa oli myös ongelmia. Alku jäljen Laku kulki nenä melko paljon ilmassa, jäljellä se kuitenkin oli. Yksi keppi saattoi jäädä heti alkuun. Mutta se oli eka tai toka minkä Laku kyllä merkkasi, mutta minä en hoksannut siitä kehua. Huomasin vasta kun oltiin menty jo yli, että tuossapa taisikin olla muuten keppi... Sitten paljastui, ettei keppejä oltu merkattu ja alkoi jänskättämään. Ajattelin siinä vaiheessa, että jos ei onnistu, niin otetaan vielä pelkkä keppijälki tämän jälkeen.
Pari kulmaa meni hyvin. Niiden jälkeen näytti vähän merkkaavan semmoistakin kohtaa, missä ei keppiä näkynyt. Jäljentekijä muiteli että olisi siinä kohti seissyt vähän pidempään ja miettinyt mihin suuntaan jatkaa. Kohtapuoleen huomasin kun mentiin selvästi kepin yli, Laku oli vähän jäljen sivussa eikä hoksannut sitä ollenkaan. Jatkettiin matkaa, kun koira oli jo kuitenkin kymmenisen metriä mun edellä menossa, nenä oli painunut tässä vaiheessa kohti maata ja työskentely vaikutti parantuneen alusta. Sitten löytyikin keppi ihan selvästi, ja minäkin osasin siitä palkata (!). Tämän jälkeen oli tien ylitys, joka näytti menevän siinä sivussa, ei edes hidastanut vauhtia tai näyttänyt pähkäilevän mitään. Ylityksen jälkeen löytyi meidän toinen keppi, joka oli samalla jäljen viimeinen keppi. Sitten päästiin loppupurkille, jonka ilmaisi myös hyvin. Loppu jälki meni niin hyvin, molemmat saatiin "kasattua itsemme", että totesin ettei uutta jälkeä tarvitse tehdä. Ja päätin myös sen, että jatkossa noita kulmia, keppejä tai mitään muutakaan ei kyllä enää merkata. Opettavaista oli.

Eilen käytiin viettitestissä. Testiä oli erittäin mielenkiintoista seurata. Suurin osa oli perinteisempiä ipo-rotuja, kuten rottweilereita ja saksanpaimenkoiria,  mutta oli sinne (onneksi) ilmoittautunut muutama muukin -ei niin suojeluskoirarotuinen-. Jännä oli nähdä miten testi suoritettiin eri koirille. Ja se, miten eri koirat toimivat testissä. Testin kulusta, ja ahaa-elämyksistä mitä siitä sain, voisin kirjoittaa vaikka miten pitkän jutun. Mutta nyt ei ole siihen aikaa joten kirjoitan tähän vain sen oleellisemman, eli meidän oman testin. Testi tehtiin tutussa maneesissa, jossa pidettiin Lakun pentu- ja tokoalkeiskurssit. Aluksi heitin lelun testajalle, joka yritti kiinnittää Lakun huomion siihen. Vähän se siitä kiinnostuikin, mutta -ah niin ihana hevosenkakan haju turpeen seassa- veti kyllä lelusta 6-0 voiton. Sitten kokeiltiin leikkisikö se toisella lelulla, joka oli karvapuuhkan tynkä. Hevosenkakka voitti tämänkin erän. Sitten kokeiltiin leikkisikö sen minun kanssa. Tässä se malttoi jopa vähän leikkiä -emännän mieliksi- mutta lopulta hevosenkakka vei taas kiinnostavuudessaan voiton =D.

Arviointilomakkeessa arvioitiin viittä eri aluetta. Viettitasoa, saaliskäyttäytymistä, puolustuskäyttäytymistä, puruotetta sekä toimintakykyä. Arviointi oli janalla punainen-keltainen-vihreä. Jossa punaiselle puolelle pääsivät ne koiran ominaisuudet, jotka eivät ole suojeluskoiralle riittäviä. Keltaiselle pääsivät sellaiset ominaisuudet, jotka eivät ole ihan halutunlaisia, mutta ilmeisesti koulutuksella saadaan paranneltua. Ja vihreällä ne, jotka on sopivia ja haluttuja suojelukoiralle. Ja testi oli siis suojeluharrastuksen näkökulmasta laadittu. Eli testattiin sitä, onko koiran ominaisuudet sellaiset, jotta koiralle saisi koulutettua suojelusta tuloksen. (Onpas sekavan kuuloista tekstiä omaankin silmään...)

Anyway, Lakun viettitaso arvioitiin punaiselle. Koska se hevosenkakka oli niiiiin paljon parempaa mitä lelu. Saaliskäyttäytyminen pääsi keltaiselle, melko lähelle punaisen rajaa. Myös puruote oli keltaisella, lähellä punaisen rajaa. Puolustuskäyttäytymistä ja toimintakykyä ei arvosteltu, koska Lakun kanssa ei päästy testissä varsinaisiin puruihin asti. Melkolailla omana itsenään se testissä oli. Muistelen, että joskus tokokurssinkin aikaan pohdiskelin miten tuota hevosenp:sta saisi kehiteltyä koulutusnameja taskuun =D. Tällä kertaa oli emännän jännityskin jo hävinnyt siinä reilun kolmen tunnin aikana mitä hytisevän kylmässä maneesissa vuoroamme odottelin. Ja jos jollekulle tämän tekstin luettuaan on tullut mieleen, että olisko tuo pöhkö halunnut Lakua suoleluspuolelle viedä, niin ehei, se ei ollut motiivina... =D

Laku on itse asiassa ollut meillä tänään päivälleen 2 vuotta. Ja tuntuu siltä että ollaan saatu juuri meille sopiva koira. Kotikoira, jonka kanssa voi puuhastella.

Hampaiden hoitoa

Lakulle on nyt varattu aika sterilisaatioon ja hammaskiven poistoon ensi viikolle. Sterilisaatioon sen takia, kun a.) mielestäni sitä ei ole järkevää käyttää jalostukseen tuon hammasvamman takia. (Ei sillä että minulla sen varalle mitään pentusuunnitelmia edes olisi ollut!).
Ja b.) leikatun nartun kanssa elämä vaan on helpompaa. Jos nyt jatkossa ei menisi ainakaan juoksujen takia mikään juttu sivu suun. Hammaskiven poistoon siksi, kun sen ylätakahampaiden ulkosyrjälle on hammaskiveä kertynyt. Muut hampaat näyttävät ihan ok:lta, mutta noita tummia kohtia en ollut edes huomannut ennen kun vasta nyt kun ne on jo aika tummia.

Tässä ajan kuluessa olen poiminut lisää tietoa kiillevaurioiden hoidosta sieltä täältä. Monenlaista on myös kokeiltu. Viime keväänä Aho kertoi, että on olemassa (resepti) lääkettä, jolla voi hidastaa/korjata hampaiden kiillevauriota. Tätä hammaslääkärit käyttävät ihmisille. Lääkkeen nimi on Duraphat 22,6 mg F- /ml. Sitä laitetaan kiillevaurioon ensin kerran viikossa neljän viikon ajan, sitten kerran kuukaudessa jatkossa. 10ml:n tuubi maksaa n. 25 €. Katsotaan miltä hampaat hammaskivien poiston jälkeen näyttävät, onko tarvetta tälle.

Toinen aine, josta kuulin, on Dentisept. Tätä maksoi 20g:n tuubi 14€. Tämä on semmoista Klooriheksidiinigeeliä, joka ehkäisee plakkia, hammaskiveä ja ientulehdusta. Vaikutus kestää 24h. Voi käyttää kerran päivässä tai viikoittain. Lakulle olen laittanut tätä aina hampaiden harjaamisen jälkeen sormella hampaiden pintaan ja ienrajaan. Tuoksuu vaniljalta, mutta Laku ei vaikuta oikein välittävän sen mausta. Hammastahnasta se kyllä tykkää, mutta sitten kun on aika siirtyä tähän toiseen, niin koira meinaa ottaa hatkat.

Näiden lisäksi meillä on joskus ollut eläinlääkäriltä saatavia suurikokoisia hammaskiven poistoon tarkoitetuja ruokanappuloita. Laku on nirppanokka ruuan suhteen, niin sen takia ei olla tätä enää hankittu. Lisäksi se oli melko kallista. Yhden pussin sen sitä söi. Uusimpana vinkkinä tuli yhdeltä barffaavan koiran omistajalta, että voisi kokeilla syöttää kieltä. Sen idea on siinä, että kun koira joutuu syömää kokonaista lihaklönttiä (kielen liha on vielä aika sitkistä) että ne hampaat puhdistuisivat siinä. Mutta nirppis mikä nirppis. Lakulle ei kieli kelvannut. Dentastikit ja muut sen tyyppiset purtavat ovatkin tällä hetkellä ainoat "hammasruuat" käytössä. Niitä se popsii vähintään yhden päivässä.

Listasta puuttuu vielä ainakin PlaquaOff ja sitten Virbacin vihreä juomaveteen laitettava klorheksidin-liuos (jonka nimeä en nyt muista). Yksi pullo tuota kokeiltiin, sitä piti aina lisätä koiran juomaveteen tietty määrä, ja tarkoitus oli että suu puhdistuu aina juodessa. Meidän koira oli kuitenkin asiasta eri mieltä ja alkoi etsiä vetensä muualta, joten toista pulloa ei hankittu. Viimeisenä ja tärkeimpänä pitää vielä erikseen mainita tuo hampaiden harjaus. Lakuhan antaa hyvin harjata omat hampaansa, joten siitä ei pitäisi kiikastaa. Suurin ongelma tässä on se, että se vaan jää jostain ihmeen syystä usein tekemättä. Siis, hommaan ei mene kauaa, koira on oppinut siitä tykkäämään, antaa hyvin harjata ne ja lisäksi se on ainut konsti pitää nuo hampaat kunnossa. Siis aivan käsittämätöntä, miten sitä ei saa jotain  noin yksinkertaista asiaa tuonne omaan takaraivoonsa! Harjaanhan minä omatkin hampaani kahdesti päivässä...

Tässä vielä linkitys ANIDENTIIN http://www.anident.fi
josta löytyy pari hyvää videota, miten opettaa koiralle hampaiden harjausta.

Hellepäiviä

Huh hellettä. Koko viikko on ollut melko lämmintä, tänäänkin varjossa 31 astetta. On ollut vähän pakko jättää treenejä väliin ja nauttia auringosta esimerkiksi rannalla. Laku tykkää hakea vedestä keppejä. Ilman keppejä se ei ole uinut, eli varsinaisesta vesipedosta ei voi puhua, mutta kyllä se puljaa niin kauan kun keppejä vaan heitellään. Ja uimisen jälkeen iskee vääjäämättä hepulikohtaus =).

Vähän on kuitenkin reenailtu tälläkin viikolla. Maanantaina käytiin eka Pyryn kanssa lenkillä ja uimassa, ja sitten vielä pörrötokossa. Laku ja Pyry teki omia juttujaan ja toisella puolella kenttää pari toista koiraa omiaan. Harjoiteltiin maahanmenoa, noutoa, hyppyä, seuraamista, perusasentoa, ja mitähän muuta... Aika paljon kaikkea. Nyt oli vähän vapaampi suunnitelma ja päätin että tehdään sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Toimi ihan kivasti. Kerran vein sen autoon huilimaan, eli kaks kierrosta otettiin. Vähän oli keskittymisvaikeutta, muuten jäi mukava mieli tekemisestä. Liinan päässä varmuuden vuoksi pidin. Juoksuja tässä odotellaan, ja todennäköisesti pieni treenitauko vois jopa olla paikallaan. Tauolle olen ajatellut meille toisenlaista tekemistä, ettei ihan päästä lötkistymään, mutta ei siitä vielä sen enempää.

Keskiviikkona kävästiin käyttökoirien/popekon yhdistetyissä jälkireeneissä. Tehtiin jäljet vanhenemaan ja sillä välin esineruutua. Ruudussa Lakua kiinnosti lähinnä edellisen uroskoiran hajut. Kävi merkkaamassa esineet hienosti, mutta esineen tuominen ei käynyt sillä mielessäkään. Vähän oli haahuilua havaittavissa. Korvat kadoksissa jne. Juhannuksen tienoilla ne juoksut viime vuonnakin oli, joten niitä odotellessa treenitauko taitaa olla välttämätön. Jäljen se vielä jaksoi ajaa mallikkaasti. Jälki oli hevosenkengän muotoinen, mutta kulmilla. Molemmat kulmat oli nyt oikealle, kun viimeks oli enemmän kulmia vasemmalle. 6 Keppiä ja vanheni n. tunnin. Pituudesta en tiedä, yritettiin vähän pidempää tehdä, mutta metrimääriä en osaa arvioida. Ekassa kulmassa teki tarkistusympyrän, josta palasi hyvin jäljelle. Muut kulmat meni jäljellä. Kaikki kepit löytyi myös. Vähän meinasi loppua kohti väsähtää, hienosti kuitenkin jaksoi. Kaiken kaikkiaan jälki meni tosi upeasti. Itse sain ohjeita jälkiliinasta, että kannattaa ajaa ihan sieltä 10 metrin päästä, josta sitten ajoin ja kieltämättä ne koiran reaktiot näkyy selvemmin. Vielä pitää harjoitella oikeaa liinatuntumaa tuolla etäisyydellä, että tiedän siitäkin arvioida millon se olis jäljellä ja millon ei.

Tänään kävi Riksu takapihalla leikkimässä. Ja ihme kyllä ne oikeasti jaksoivat temmeltää, vaikka ulkona on hurjan lämmin keli, jonka takia ei edes lenkille uskalla lähteä.

Kuvia

Kuvia sunnuntain treeneistä.

Pikku neidin touhupäivä

Tämä aamu aloitettiin porokoira(+mudi)seurassa tottiksella. Ensimmäisellä kierroksella oli meidän meno jälleen vähän hukassa. Laku näköjään reagoi heti omalla tavallaan, kun huomaa että minä jännitän. Mutta kokeiltiin siis jäävistä istumista ja sitten seuraamista. Sitten keskityttiin perusasentoon. Loppuun oli vauhtiluoksetulo metsään. Tulihan se, mutta jokin siitä puuttui, eikä oikein edes leikkipalkka kiinnostanut. Mitä lie rauhoittelevia signaaleja mulle esitellyt =).

Toinen kierros meni paremmin, kun itselläkin oli jo paremmat fiilikset eikä enää niin paljon jännittänyt. Nyt tehtiin maahanmenoa niin että eka heitetiin nami, sit kun meni sen luokse, "maahan" ja palkka, sit taas namin heitolla koira kauemmaksi ja sama juttu. Sitten A-este. Toisella tai kolkilla yrityksellä meni sen tällä kertaa. Loppuun nouto josta loppupalkka. Tänään alettiin käyttää isompaa loppupalkkaa vikan liikkeen jälkeen.

Jälkien vanhetessa otettiin etsintäharjoitus. Lakun kanssa ei olla tätä tehty pitkiin aikoihin, ja jäljelle se oli mielestään menossa. Sitten irti päästyään se juoksi alueella ja näytti ihan siltä kun olisi tiennyt mitä tekee =D. Ja minun mielestä se irtosi yllättävän kauas. Etukäteen olin just ajatellu, että ei se varmaan kovin kauas mene, vaan pysyy siinä lähellä. Kiersin alueen puoliväliin ja mietin mihin suuntaan seuraavaksi menen, kun mulla oli omasta mielestäni aavistus missä maalimies on. Pyysin tottakai koiraa luokse juuri kun se oli hajulla, käytyään luona se meni suoraan takaisin maalimiehen luokse. Leena kertoi, että koira oli pyörinyt jonkin verran siinä ympärillä ja kerran haistellutkin, mutta tuli nameille vasta sitten kun Leena raotti namipurkin kantta. Ihan ei ollut varma kupletin juonesta. Hauskaa sillä kummiskin näytti olevan, niin pitäisi varmaan sillon tällön myös tätä puolta reenata. Muoks. Kun luin tätä nyt virkeimmin aivoin, niin huomasin, että olennaisin puuttuu... Lakulle uusi juttu tänään oli se, että maalimies oli hurstin alla "umpipiilossa".

Lakun päivän lopuksi ajettiin se jälki. Pellolla oli suora keppijälki, jossa tällä kertaa 4 keppiä. Vanheni pari tuntia. Jälki ja eka keppi löytyi nätisti. Sitten vähän sohlattiin ja mentiin toisen kepin yli. Laku meni vähän vierestä yli ja minä päältä. Liikaa oli vauhtia itsellä, enkä malttanut pysähtyä vaikka näin että pää on pystyssä. Loppujälki meni sitten mallikkaasti. Kolmas keppi löytyi hyvin, ja samoin loppupurkki. Hirmu hyvin teki. Jälkeenpäin ajatellen olis voinut vaikka vähän pidempikin jälki olla. Mutta hyvä näinkin. Päivä oli kummiskin pitkä. Aloitettiin jo kymmeneltä ja vasta seitsemän jälestä lähdettiin kotia kohti.
Hirmu hauskaa oli, kiitos kaikille!!!

Torstain jälki

Oli suurin piirtein tällainen. Alkoi oikealta alhaalta, sivun pituutta en muista, olisko ollut 80 askelta ja yksi keppi. Kulman jälkeinen suora 100 askelta, siinä 2 keppiä. Kulman jälkeen keppi, taas kulman jälkeen keppi ja sitten loppukeppi. Alku meni hyvin. Löysi jäljen hienosti, jana oli varmaankin vajaat 10 metriä pitkä. Tällä kertaa Terhi tosin seisoi jälen alussa, niin Laku meni suoraan sinne. Sitten jatkoi matkaansa jäljen suuntaisesti. Ensin löytyi vanha pieni margariinipakkaus, siitä en hoksannut erityisemmin kehua, vaikka jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt. Sitten löytyi keppi. Laku tökki keppiä nyt tosi pitkään ja innolla. Ei jäänyt epäselväksi mistä on kysymys. Palkan jälkeen oli kiire eteenpäin. Yritin nyt keskittyä myös siihen, että kepiltä jatketaan matkaan kun on ensi rauhotuttu ja saatu lupa. Seuraavakin kulma meni hyvin jäljen tekijän mukaan, joka oli mukana ajamassa jälkeä. Tästä eteenpäin en osaa sanoa, että mitkä kepit löytyivät. Mutta loppu jäljellä kulmat meni mukavasti. Omista kepeistä löytyi 5/6, (löysin vielä yhden tänään treeniliivin taskusta, niin muistelen että niitä olis sit ollu tuo 5) ja vielä 2 ylimääräistä keppiä joltain vanhalta jäljeltä. Omat kepit Laku merkkasi tosi hyvin, vieraampia noksautti nenällään vähemmän, mutta kuitenkin sen verran että sen huomasin. Palkkasin niistäkin ihan samalla tavalla. Vähän ihmettelin ensin kun niin suuri ero oli ilmaisujen välillä, mutta kun sitten näin kepin joka oli erilainen kun muut jäljellä olevat, niin arvelin sen löytäneen muita keppejä. Ihan loppupätkä jäljestä meni vähän hukassa, mutta loppukepille ja purkille hienosti päästiin, vaikkakin väärästä suunnasta kiertämällä. Tässä en ihan osannut lukea koiraa, ja sen takia en päästänyt sitä ensi yrittämällä, vaan vähän palloiltiin just ennen loppua. Kaiken kaikkiaan koko jälki meni siis tosi hyvin, ja ei voi olla kun tyytyväinen koiraansa.

Tokoa

Tänää taas tokoiltiin. Nyt aloitettiin sillä hypyllä. Ekalla kerralla juoksi ohi, mutta saatto olla ihan ajatushäiriökin. Tokalla hyppäsi mallikkaasti, mutta leikki ei oikein innostanut. Liekkö sitten ollut vähän selkä kipeä, vai muuten vaan ei lähtenyt. Jätettiin tämä tähän ja nyt pidetään siitä jonkin aikaa taukoa, se kummiskin hyppäsi hyvin. Sitten perusasentoja, jotka meni tänään tosi hienosti. Paikka oli hyvä, ja nopeasti teki yhden askeleen siirtymiset molempiin suuntiin. Sitten tehtiin jääviä. Istuminen ok, lopetettiin nopeaan. Maahanmeno meni nyt paljon paremmin kun eilen, ja seisominen lopulta ihan mukavasti. Tällä kertaa saatiinkin tehdä eniten töitä seisomisen kanssa. Vikalla kerralla se kuulemma näytti pysähtyvän ilman että oli nami mielessä =D. Mutta kaiken kaikkiaan joku juju sillä on jo noista kaikista liikkeistä. Vikana liikkeenä seuraamista, josta lelupalkka kainalosta, tosi hyvin meni tämäkin. Otti kontaktia ja paikka oli nyt kuulemma hyvä. Riikan mielestä keli oli Lakulle sopiva. Tämmöinen reilu 20 lämpöastetta vie enimmän hötkyilyn, ja tyttö jaksaa keskittyä tekemiseen =). Illalla käytiin vielä uimassa. Päällisin puolin meno näyttää normaalilta, mut voi olla että tuo hyppy liikkeenä on semmonen mikä vähän tuntui lihaksissa, niin jätetään se nyt joksikin aikaa tauolle ja keskitytään muihin hommiin. Ei ole normaalia enemmän venytellyt tai tehnyt mitään muutaakaan mikä kielisi kivusta.

Tottista

Tällä kertaa saatiinkin yksityisopetusta, kun oltiin ryhmän vetäjän lisäksi ainoat paikallaolijat meidän ryhmästä. Aluksi noutoa, mukana oli se kapula, josta Laku ei oikein tykkää, mutta jälleen toisella kerralla se toi sen hyvin. Uutena juttuna nyt vaadittiin perusasennossa istumista ennen noutoon lähtöä, pidin sitä kyllä pannasta kiinni ja hyvin se siinä pysyi. Ikuinen sama ongelma, että en osaa oikein vaikeuttaa näitä liikkeitä itse. Sitten perusasentotreeniä ja vähän seuraamista. Perusasennot ihan ok, pepun käyttö ei vieläkään oikein lähde, mutta ei olla sitä kyllä harjoiteltukaan. Seuraamisesta tulikin vahingossa aika pitkä pätkä. Aluksi oli väljä, sitten vähän korjasi kun sai namin ja sitten kun minä vielä rupesin Hilkan kehotuksesta katsomaan suoraan eteen koiraan tuijottamisen sijasta, niin kuulemma vielä parani.
Sitten jääviä. Näistä tuli sellainen ohje, mitä en ole tiennyt, että kannattaa harjoitella istu-maahan-seiso, kun tulevat kisoissa siinä järjestyksessä. Istumisessa oli ensin vähän hitautta, sitten meni hyvin. Maahanmeno ei meinannut onnistua. Saatiin häiriökoira lähelle ja Laku kuulemma meni pepun kautta istumaan eikä "niiaamalla". Tätä tahkottiinkin jonkin verra. Tähän asti se on kyllä osannut maahanmenotekniikan, ja lopulta löytyihän se sieltä. Tämä meni tänään huonoiten kaikista. Sitten seisomista, jonka se osaa hyvin. Tässä kokeiltiin sitä että pyydän seisomaan, heitän namin sen taakse ja jatkan itse matkaa. Meni ihan ok:sti tämäkin uusi juttu. Lisää vaan harjoitusta. Tässä kohti meinasi kerran lähteä tutustumaan Unaan paremmin. Una oli siis siinä muutaman metrin päässä meistä. Mutta kun pyysin luokse niin hienosti ja nopsaan se tuli. Loppuun kerran A-este niin, että heitin lelun Hilkalle, ja sitten päästin Lakun. Ajatus oli, että jos ei mene yli, niin Hilkka ei anna lelua. Meni sitten kerralla yli ja leikillä palkkautui. Sitten kokeiltiin estettä. Ihan täysimittaista metrin estettä. Mietin hetken, että uskallanko kokeilla, kun ei olla näin korkeata vielä hypitty, mutta sitten ajattelin että samahan tuo, kun joskus se on kuitenkin kokeiltava. Sama tekniikka oli tässäkin, pidin Lakusta kiinni ja heitin lelun esteen yli Hilkalle. Laku lähti ja hyppäsi yli. Päällä se vähän kompastui esteeseen, ja selkä meni vähän huonon näköisesti väärään suuntaan (enpä osaa selittää). Maahan päästyään kuitenkin leikki normaalisti ja näytti olevan hauskaa. Vein sen sitten autoon, kun ajatus oli, että tämä on viimeinen liike. Hilkka sanoi, että vaikuttaa hänen mielestään melko kovalta koiralta, ettei yks kerta jää sille mieleen. Ja enpä itsekkään usko että se yhdestä kerrasta pilalle menee. Hyvä kun tuli kokeiltua. Seuraavalla kerralla kannattaa kuulemma ottaa matalampi este. Ja itse ajattelen että vaihtelevasti voisi jatkossa välillä kokeilla vähän korkeampaakin, jos nyt ei ihan noin korkeata. Ja pitää nyt pari päivää seurata nitkahtiko lihakset. Ei iltalenkillä näyttänyt vaivaavan, mutta voihan se olla että on vasta huomenna kipeä jos on.
Kaiken kaikkiaan hyvät treenit. Itseä taas vähän jännitti, kun oli vähän uudessa porukassa näin tottista ajatellen. On kyllä tosi hyvä treenata välillä eri ihmisten kanssa.

Vanha jälki

Tänään kävin tekemässä pari jälkeä, jotka sitten ajettiin Marjutin kanssa reilun kuuden tunnin kuluttua. Jäljet oli tällä kertaa lyhkäsiä, ehkä 150metriä ja matkalla oli 8 namia ja lopussa keppi. Maasto oli normaalista poikeavaa kosteaa varvikko-pöpelikköä. Aada ajoi ensin omansa ja sitten Laku omansa. Hyvin molemmat tekivät töitä ja pääsivät loppukepille herkuttelemaan. Jännä oli seurata koirien jäljen ajoa, Aada on vanhempi ja kokeneempi, ja se tuli aika hyvin ilmi tässä jäljessä. Itse kun tein molemmat jäljet, niin tiesin tarkalleen mistä olin kulkenut. Aada kulki jäljen huolellisesti. Kävi pari kertaa tarkistamassa jonkin matkan päässä missä jälki kulkee, mutta palasi aina lähes samaan kohtaan mistä oli tarkistukselle lähtenyt ja jatkoi just mun jalanjälkiä pitkin. Namit ei kelvanneet ja vauhti oli normaaliin verrattuna rauhallista. Laku taas ei tehnyt tarkistuksia ihan niin kauas, mutta niitä oli ehkä enemmän. Ja Laku ei ajanut jälkeä ihan niin huolellisesti, vaan saattoi kiertää esim. puun toiselta puolelta mistä olin itse mennyt. Palasi jäljelle sitten puun toisella puolella. Ja minusta se ajoi yllättävän nopeasti siihen mitä olisin luullut. Jälkiliinassa oli vetoa. Lähes kaikki namit se taisi löytää ja myös syödä tällä kertaa.

Keppijälki

Tänään Lakulle tehtiin jälleen keppijälki. Vanheni suurinpiirtein tunnin verran. Jälki oli helppo, suorahko. Maastona kosteapohjainen sekametsä, jossa lisätuoksua tuli suopursuista. Keppejä 6. Laku pysähtyi kepille ja tökkäsi sitä aina nenällään tosi hienosti. Naksutin on hukassa, joten kehujen avulla mentiin, ja namipalkka tietysti sai. Ajoin tällä kertaa lähes "normietäisyydeltä" joka toimi. Nyt en pyytänyt sitä maahan, vaan kehuin ja palkkasin tökkäämisestä. Jälki meni tosi hyvin.

Jäljen vanhenemista odotellessa tehtiin esineruutu. Toisella yrityksellä Laku löysi esineen ja myös toi sen mulle. Hienosti!

Lopuks lenkkiä ja leikkiä Raikun ja Aihkin kanssa.

Tokostelua

Maanantai aamuna kävimme kentällä Riikan ja Kaisan kanssa.
Lakun kanssa harjoiteltiin takapalkalla perusasentoa. Nyt keskityin siihen, että palkka tuli vain hyvästä, ja niin kuin sunnuntaina jo oli puhetta, niin mä itse korjaan perusasennossa oman paikkani hyväksi. Joten tähän kiinnitettiin huomiota. Hyvä juttu, koska en ole itse huomannut koko asiaa =D. Jälleen naksutin oli toisella. Sitten otettiin pari noutoa. Tällä kertaa muistin lopettaa siihen hyvään, joka tuli jo toisella kertaa. Ja muistaakseni yksi hyppykin taas loppuun. Josta lelupalkkaus. Laku leikki innoissaan sekä Kaisan että minun kanssa. Sit kiireellä töihin. (Harmittaa kun ei heti ehdi päivittää, niin puolet asioista unohtuu!)

Ryhmäreeniä

Viime sunnuntaina kokoonnuttiin porukalla Varkaudessa. Aamupäivällä otettiin tottista ja iltapäivällä jälkeä.
Lakun kanssa harjoiteltiin perusasentoa, sana "sivu" näytti olevan kokonaan hakusessa, vaikka sitä olevinaan on etenkin viime aikoina paljon harjoiteltu =). Sitten perusasentoa häiriön kanssa, sai palkkaa kun otti kontaktin tai pysyi nätisti paikallaan häiriöstä huolimatta ja vähän torua jos meinasi lähteä siitä. Naksutin oli taas toisissa käsissä, joten mulle jäi palkan antaminen. Tämmöistä ei olla ennen harjoiteltu, joten siihen nähden se sujui aika kivasti ja Laku pysyi perusasennossa hyvin, otti jopa kontaktia. Parisen kertaa meinasi lähteä, mutta kun vähän ännätin ei lähtenyt. Loppuun A-esteen ylitys, joka meni leluhetsauksella hyvin. Sitten palkaksi leikkiä minun ja parin muun kanssa. Leikki onnistui nyt hyvin myös vieraiden kanssa. Ja Laku pysyi hienosti "hallinnassa" vaikka oli irti ja toinen koira oli kentällä samaan aikaan. Ei kyllä paljon kiinnittänyt huomiota muuhun kun siihen mitä touhuttiin. Huippua!!!

Ruokapaikalla kokeiltiin asfalttijälkeä. Tein jäljen ihan liian lähelle ruohikkoa, joten Laku ei sitä bongannut. Haisteli kyllä avaimia, jotka oli alussa ja lopussa, mutta muuten se oli koko ajan menossa ruohikolle, jossa jäljen sen mielestä olis pitänyt kulkea. Sen sijaan minä sain nyt hyvät ohjeet miten tätä jälkeä tehdään, joten jatketaan harjoittelua kotona.

Iltapäivällä oli keppijälki. Koira bongasi kepit hyvin. Emäntä sai tällä kertaa varmasti suurimman opin. Jatkossa aion ajaa jälkeä normietäisyydeltä, enkä enää noin läheltä, jotta näen koiran reaktiot paremmin. Laku on aika nopea reaktioissaan, ja mulle itsellenikin kepit on uusi juttu, joten harjoittelua vielä tarvitaan paljon. Hyvin lähti jatkamaan keppien jälkeen jäljestämistä. Jatkamiseen jatkossa lupa minulta.  Päivän lopuksi riekkumista Raikun kanssa, joka näytti jo hieman väsyneeltä touhulta. Takaa-ajoleikkejä ei juuri nähty =). Kiitos kivasta päivästä kaikille mukana olleille.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
Kuvat Leena koski.

Janaharjoitus

Tänään käytiin jäljellä Marjutin kanssa.
Lakulle tehtiin kaksi perättäistä janaharjoitusta, joiden perässä oli n. 100 askeleen jälki. Jäljellä oli makupaloja harvakseltaan, ehkä 15-30 askeleen välein. Jäljet vanhenivat puolisen tuntia. Eka jana oli n. 7 metriä pitkä. Hyvin eteni jäljelle, ja namin löytyminen oli sattumalta täydellisesti ajoitettu. Jäljellä teki vähän tarkistuksia, loppua kohti meno parani ja ajoi tasaisesti veto päällä. Tällä kertaa oma liinatyskentely oli jo edennyt surkeasta kohtalaiselle tasolle.

Toinen jana oli ehkä hieman lyhyempi. Hyvin löysi jäljen siitäkin ja loppupurkille mentiin samalla tavalla kuin edellä. Tyytyväinen olen tähän päivään. Yön yli mietittyäni, päätin palata Lakun kanssa jälkikeppiharjoituksiin, enkä vie niitä jäljelle ennen kun se sujuu paremmin. Tehtiin sitten muutama niitä Aadan jäljen ajon jälkeen.

Poseerauksia

Iltalenkillä kännykameralla otettuja kuvia.

Keppijälki

Tänään Lakulle tehtiin ensimmäinen keppijälki ikinä.
Jäljen vanhenemista odotellessa oli esineruutu. Lakulle vietiin sukka, hetsasin ensin, sitten heitin sen Hilkalle joka vei sitä kauemmaksi ja sitten lähetettiin koira esineen perään. Pari kertaa oli vähän hakusessa, mutta olisko ollut kolmas kerta, kun se jo onnistui ihan mukavasti. Tähän oli hyvä lopettaa tällä kertaa. Palkkana oli leikkiä. Aluks yritin namipalkkaa, mutta se oli ihan tuhoon tuomittu ajatus. Onneksi tuo tykkää leikkiä!

Sitten jälkeen. Laku otti janan hyvin, Se oli nyt ehkä 3-4 metriä. Lähti heti oikeeseen suuntaan. Vähän toppuuttelin vauhtia kepeillä, ja naksutin ja palkkasin tuubilla kun nenä koski keppiin. Keppejä oli yhteensä 3 ja jälki vanheni noin 45 minuuttia. Ekalla kepillä näytti olevan vähän pihalla, mutta kun sai palkan, niin jatkoi hyvin matkaa. Toka keppi meni paremmin. Kolmatta ei meinannut löytää, jonkin aikaa palloili siinä hukassa, kunnes sitten meni kepille. Ajoin jälkeä nyt tosi lähellä koiraa, mikä tuntui omituiselta. Jälkiliinan käyttö oli täysin ala-arvoista, välillä kiristy ja sitten löysty ja voi ei... Ens kerralla ehkä osaan toppuutella menoa riittävän ajoissa, nyt mentiin aika lähelle keppejä, ja pari kertaa oli jo mennyt askeleen verran kepin yli, kun toppasin ja ilmankos se koiraa ihmetytti. Seuraavalle kerralle tuli vinkiksi, että kepin löydyttyä voisi sillä leikkiä koiran kanssa. Että keppien merkitys tulisi isommaksi.

Jälkisuunnitelma tälle kesälle

Laitan tämän tänne itselle muistiin tulevia vuosia varten.
Osa jutuista on bongattu netistä, kirjoista, lehdistä, osa
syksyn jälkileiriltä, osa Josepan jälkitreeneistä.
(Kiitos Hertalle tämän läpilukemisesta ja neuvoista!)

Tehdään eri kerroilla vaihtelevasti aina yhtä juttua ja sit
kun on tehty kaikki, aloitetaan taas alusta, niin tulee
harjoiteltua saman verran kaikkea. Jossain vaiheessa
noita vois sitten yhdistellä isompiin kokonaisuuksiin.

1. keppijälkeä
2. janaharjoittelua
3. kulmia
4. pituutta
5. vanhempaa
6. vaihtelevaa maastoa
7. harhajälkeä
(8. sadekelin jälkeä)
9. pimeitä jälkiä

1. olen opettanut Lakun menemään maahan kepin luona. Nyt on tarkotus viedä tuo toiminta jäljelle. Aluks helppo jälki, johon 2-3 keppiä. Kepin alle pakasterasia, jossa palkka, mikä annetaan, kun huomaa kepin ja menee maahan. Lopuks palkataan taskusta, ja sit vasta koko jäljen lopussa. Sit vähän jo keppien kanssa puljattua semmonen suora, helppo lyhyt jälki, johon keppejä paljon, 6-12.   Jälki voi vanhentua aluks 15min, sitten 30min jne... Näitä voi ottaa yhdellä kertaa useita, kun on lyhkäsiä jälkiä. Lopettaa sitten kun tulee nappisuoritus. Kisoissa joka luokassa on 6 keppiä. Niitä on hajustettu muistaakseni 20minuuttia. Tarkoitus olisi opettaa löytämään keppi jota on hajustettu huomattavasti vähemmän aikaa, niin kisojen kepit on sitten helppoja.

2. Janan pituutta pitäs vähitellen lisätä 30metriin. Näissä on lyhyt jälki perässä. Koiran on tarkotus oppia etenemään yksin riittävän pitkälle ja lähteä jäljestämään oikeaan suuntaan. Sit kun se osaa ottaa jo vähän pidemmän janan, niin lisätään siihen kulmat. Eli jälki menee janan yli eri kulmissa, vaihtelevasti vasemmalle ja oikealle ja suoraan. Janantekoharjoituksia voi ottaa yhdellä kertaa kolmekin, kun jäljet on lyhyitä. Kisoissa jana on kahessa ekassa luokassa 90 asteen kulmassa ja vikassa kulma on 45 astetta. Mutta alussa tehdään loiva lähestyminen, ja siitä pikkuhiljaa edetään tuohon 90 asteeseen.

3. Kulmia oli minusta tosi mukava tehdä pellolla, mutta metsässä ne vois helpommin merkata täplätarroilla. Kahessa ekassa luokassa on vaan 90 asteen kulmia, mut vikassa luokassa on myös 45 asteen kulmia. Alussa tehdään semmosta serpentiinijälkeä, sitten lisätään kulmat. Vois tehdä jäljen jossa on paljon kulmia, pelkästään kulmia. Sitten jäljen ikä ja pituus vaihtelee. Kokeissa ekassa luokassa on 1-2 kulmaa, tokassa 3-4 ja vikassa 4-8 suoraa kulmaa ja 2 45 asteen terävää kulmaa. Ekan kulman pitäs tulla vasta, kun jälkeä on poljettu n. 100 metriä. Tähän pitää muistella mieleen se kompassin käyttö, tai ottaa gps avuksi. Ja piirtää jälki paperille, tehdä esim. 100m suoraan, 50 metriä oikealle, 150 metriä oikealle, 200 metriä vasemmalle, 70 metriä oikealle jne.

4. Ekassa luokassa jäljen pituus on 500 metriä, sitten 1000 metriä ja sitten 1500 metriä. Luulisin että ikää ja pituutta pitäs lisätä vuorotellen. Lakun pitäisi loppukesästä päästä lähelle 800 metriä. Ekassa luokassa jälkeä saa ajaa 20min, tokassa 30 min ja vikassa 40 min.

5. Ekassa luokassa on tunnin vanha, tokassa 1,5 tuntia ja ylimmässä 2 tuntia. Mutta jos koira osaa jäljestää esim. 15 min - 15 tuntia vanhaa jälkeä, niin sithän tuo 2h vanha on helppo. Tarkoitus on joka kohdassa, että treenataan vaikeampia juttuja, mitä kisoissa tulee. Ja mahdollisimman vaihtelevasti.

6. vaihteleva maasto. Tähän voisi kait lisätä tien (ja polun) ylitykset, jotka kisoissa tulee 90 asteen kulmassa, niin harjoitella vois lähestymisiä, viistoja ylityksiä, tien vieressä kulkemista jne.. Ottaa ylä- ja alamäkeä. Hietikolla, suolla, järven rannassa, kallion ylityksiä, aukoilla, kuusikossa, männikössä ,koivikossa jne. Ja sit asfaltille tehty suihkepullojälki.

7. harhajälki, eli joku kulkee jäljen yli. Aluksi harhajälki on selvästi vanhempi, sitten samanikäinen, ja lopussa uudempi.

(8. väliää treenataan sateella, sateen jälkeen, kuivalla. )

9. Liinan käyttö ja koiran luku harjoituksia, joissa ei itse tiedä missä jälki menee vaan luetaan koiraa.

Esineruutuharjoituksia

Tuubitreeniä

Tänäänkin käytiin Riikan kanssa kentällä. Lakun kanssa ekaksi perusasennossa kontaktin otto harjoituksia. Alku meni ihan hyvin, eka riitti pelkkä kontaktin otto, sitten Riikka laski kahteen ja naksutti. Sitten kokeiltiin kolmeen laskemista. Ja sitten randomina 1-3. Tässä vaiheessa oltiin tehty jo liikaa ja maan tuoksut meinas viedä koiran huomion. Sitten otettiin pari noutoa jotka meni kivasti. Isompi palkka ja autoon.

Toisella erää kokeiltiin maahanmenoa jälkikapuloille, ei olla tehty sitten viime syksyn, joten ei aivan mallikkaasti mennyt, mutta ihan ok ekaksi kerraksi pitkilleen. Välillä meinas vaan ottaa kepit suuhun, jäi varmaan äskeiset noutotreenit mieleen. Sitten seuraamista ja palkka tuubista. Tänään suju Riikan mielestä jo 80% oikein ja emäntäkin hoksasi lopettaa hyvissä ajoin. Pari hyppyä otettiin niin, että heitin tuubin esteen yli. Laku meni innolla perään. Sit kokeiltiin vielä uutta juttua, ruutua, samalla tavalla. Riikka hetsasi tuubin ruudun keskelle ja Laku juoksi sinne. Itse kiiruhdin perässä avaamaan tuubin. Näitä tehtiin pari. Hyvin jäi tuubin luokse seisomaan. Maksatahnan eteen tehdään näköjään mitä vaan! Kiva fiilis jäi näistä treeneistä.

Tokostelua

Tänään käytiin Riikan kanssa kentällä. Lakun kanssa harjoiteltiin jääviä, paikallaan oloa, hyppyä ja A-estettä.
Seuraamista otin alkuun "alkuvirittelyksi", siitä ei tullut tänään yhtään mitään, kun kentällä olis ollu vaikka mitä hyviä tuoksuja, joten lopulta onnistuneeseen pikku pätkään lopetin. Tällä kertaa olin jopa suunnitellut meille mitä seuraamisjuttuja ois voitu tehdä, mutta sitten suunnitelmat muuttui kun ei onnistunut ollenkaan. Jäävistä tehtiin ensin seisomista kosketuskepin avulla. Se men hyvin. Takapalkkana oli jämä-lohta, ja Laku tykkäs. Sitten otetin hyppy. Sehän meni sen ekana, mut sitten tietysti ajattelin, että kerran vielä etc., ja sainkin lopulta tehdä hommia että sain sen suht kelvollisesti esteen yli. Millonkahan sitä oppis lopettamaan siihen hyvään suoristukseen silloinkin, kun se eka suoritus on hyvä. Lopuksi otin A-esteen lelulla hetsaten, meni sen hyvin, leikkipalkka ja autoon.

Toisella kertaa aloitin jäävistä istumisen. Ne yllättäin meni hienosti. Tässä oli palkkana koirien maksamakkaratuubia. Sitten paikallaoloa. Osaahan se olla paikallaan joo. Vaikka kuin kauan. Ja emäntä saa käveleksiä, eikä koira lähde. Mut sitten kun pitäisi mennä siihen viereen ja palkata ja vapauttaa, niin siinä vaiheessa se nousee. Tähän nyt semmoinen korjaussarja, että teen tuota nyt jonkin aikaa niin että pysyn itse koiran sivulla, enkä hiippaile siitä mihinkään, niin on helpompi palkata ja vapauttaa. Ja pitäisi paremmin suunnitella jutut ennen kun alkaa tekemään. Tässäkin päädyttiin lopulta siihen, että hyvä kun sain sen menemään maahan, kun koira jo kyllästyi koko juttuun. Vaikka alussa oli paikallaan tosi hyvin pitkiä aikoja. Taidettiin mennä taas huilimaan, kun tehtiin eka pari onnistunutta istumista.

Kolmas kerta oli lyhyt. Vein A-esteen taakse valmiiksi loput lohet. Laku ei kiinnostunut leluista ollenkaan, kun lohi tuoksui nenään. Lelulla hetsasin sitä esteelle ja eka yritti mennä lohelle esteen toiselta puolelta, sitten toiselta, Mutta sitten se päättikin mennä mallikkaasti A-esteen yli ja juoksi suoraan lohelle. Jättipalkka ja autoon ja kotiin. Kiitos Riikalle treeniseurasta!

Jälkikauden avaus

No tulipas hieno otsikko. Muutakaan ei tullut mieleen.
Tänään päästiin vihdoin jäljelle. Heljä teki Lakulle 200-300 metriä pitkän jäljen, joka vanheni vajaan tunnin verran. Typy oli innoissaan menossa. Hyvä kun pysyi nahoissaan koko koira. Nosti jäljen ihan ok:sti, tosin hökellys vähän haittasi toimintaa ja näytti olevan kiire. Janan pituus oli ehken 1,5 metriä, pidemmältä en uskaltanut ottaa kun näytti vauhtia piisaavan. Alkujälki menikin hihna tiukalla. Ei edes nameja vaivautunut syömään. Nameja oli joka 5:llä tai 10:llä askeleella. Vähän seilasi laidasta laitaan jäljen päällä ja pari kertaa piti varmistaa et on jäljellä. Sit kun matkaa oli mennyt 100 - 150 metriä, niin alkoi tehdä Lakumaisempaa työtä ja pysähtyi jonkun kerran jopa nameja syömään.  Loppujälki sujuikin hyvin, hihna oli yhä tiukalla, mutta meno vähän rauhoittui ja teki paljon tarkemmin hommia. Puolenvälin jälkeen jälki meni hetken polulla ja palasi takaisin metsään, näytti olevan helppo nakki. Niin kyllä arvelinkin. Kulmia ei ollut, mutta yks jyrkempi mutka ja sit loivempaa serpentiiniä. Ajatus oli tehdä helppo jälki näin ekalla kerralla, että muistaa mistä on kysymys. Muistihan se. Oiva mudimainen, kelpien näköinen, porokoira!

Viime viikolla tokoiltiin takapihalla Riikan kanssa. Lakun kanssa perusasentoja, lyhyitä seuraamisia ja paikallaan käännöksiä takapalkalla. Tämä on selvästi sopiva palkkaustapa meille molemmille. Sitten otettiin hyppyä. Eka kokeilin korkeammalla, joka ei sujunutkaan. Palattiin matalampaan, joka meni ihan ok. Nouto meni kivasti. Tosin en paljon ehtinyt tällä kertaa leuan alta silittämään. En muista tehtiinkö muuta. Mutta Ajan kanssa piti vähän rähinöidä. Aika oli paikallamakuussa, jonka läheltä kävin hakemassa lisää nameja Lakulle ja palkkasin Aikaa herkulla. Se lähtikin siitä Riikan luokse, joka piti kauempana Lakua kiinni. Onneks Aika oli niin hieno ettei provosoitunut ja rähinä loppui lyhyeen. Otettiin sen jälkeen ohituksia kaukaa ja läheltä, eikä näyttänyt jäävän kummallekkaan pahemmin hampaan koloon. Tehtiin vielä muutama muukin juttu. Ja Lakun kontakti ja tokoilu paranivat huomattavasti. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Jälkikäteen naureskeltiin, että näköjään pikku tappelu saa tämän koiran oikeaan vireeseen...

Päivitystä

Viime kerrasta onkin jo liian pitkä aika!
Tässä keväällä käytiin Lakun kanssa tokon alkeiskurssilla. Kaiken kaikkiaan oli mukavaa tokoilla pitkästä aikaa maneesissa, mikä oli Lakulle tuttu paikka pentukurssilta. Kiva oli huomata, että edistystä siihen on tapahtunut. Nyt oltiin pääasiassa hiljaa, ja maltettiin jopa olla hiljaa myös silloin kun ei tehty mitään. Mukava yhdessätekemisen meininki jäi kurssilta mieleen. 

Näyttelyssä käyntiä kaavailin myös, mutta sitten tuli karvanlähtö ja epäilin että myös juoksut olis tulossa. Toistaiseksi niitä ei ole kuitenkaan näkynyt, eli tulevat varmaan juhannukseksi niin kun viime vuonna. Päätin kumminkin lykätä näyttelyssä käyntiä siihen, että saadaan ne juoksut pois päiväjärjestyksestä.

Porokoiratokoissa on käyty jonkin kerran. Lakun palkkaamista pitäisi vähentää roisisti. Ja kait sen voisi jo uskaltaa pitää irtikin... Ilman että mitään katastrofia tapahtuu. Hyvin sillä tuo luoksetulo toimii. Tulee pyynnöstä, vaikka näkee toisia koiria, ja tässä keväällä oli semmoinenkin tilanne, että jänis lähti naapurin pihalta juoksemaan. Laku näki sen ja matkaa pupuun oli vain noin 5-10 metriä. Lähti perään, mutta kun pyysin luokse niin sehän tuli! Kiva oli huomata, että tontin rajat on opittu ja pyynnöstä tullaan oli tilanne mikä hyvänsä. Ja myös se tuli varmistettua, ettei tuolla riistaviettiä ole. Itse melkein sössin koko jutun, kun se tuli, niin kaivoin namin (todellakin, yhden ainoa namin!) taskusta. Sen hotkaistuaan se lähti vielä uudestaan menemään, pyysin taas luokse ja se tuli taas. Nyt sitten älysin itsekkin palkata runsaammin ja sisällä vielä lisää.  Hieno, mahtava, paras! Semmosen luottamuksen osoituksen se on nyt kotioloissa saanut, että saa aika usein kulkea irtiolevana autosta sisään ja toisin päin. Ja hyvin on toistaiseksi sujunut.

Tokojuttuja ollaan eniten harjoiteltu, ja siitä pieni tiivistelmä: Seuraamisessa meillä menee täyskäännös uusiksi, kun olen itse kääntynyt väärään suuntaan PK-puolta ajatellen. Itse pitäisi opetella katsomaan horisonttiin eikä tuijottaa koiraan. Jääviä pitäisi harjoitella lisää, ne on ihan alkutekijöissään. Käännyt Lakun eteen vielä jokaisessa niistä. Noutokapulan kanssa olen jo vähän pystynyt kotioloissa silittämään ennen kapulan ottamista. Paikallaanolo menee kotona ihan kivasti, häiriön kanssa pitää palkata paljon. Hyppy kaipaa vielä toistoja. Tietää mitä tehdä, mutta varmaan annan sille vielä jonkin vartaloavun epähuomiossa. Nyt on harjoiteltu takapalkkaa, ja muutaman kerran jälkeen se oppi sen. Nyt onnistuu jo yksin ollessanikin takapalkalla palkkaus.

Jälkihommat aloitetaan lähipäivinä. Nyt olisi hyvät ilmat, mutta ei oikein sopivaa rakosta ole löytynyt. Jospa viikonloppuna pääsisi jo metsään muutoinkin kun lenkkeilyn merkeissä.

Tokoa

Eilen käytiin kahdestaan. Seuraamista tehtiin n. 5x5 metriä neliössä molempiin suuntiin. Se meni hyvin, kun ei ollut häiriötä. Sitten otettiin pari noutokapulan tuomista. Näissä ei olla edistytty, vaikka ollaan kotonakin harjoiteltu. Lopuksi paikallaan istumista. Aika paljon piti palkata ja kehua, jotta malttoi olla. Sitten käytiin Riksun kanssa iltalenkillä aaviksella ja päivä oli pulkassa.

Tänään reenattiin porokoiralauman + saksanpaimenkoiran kanssa. Lakun kanssa oltiin aluks kentällä kolmen muun koiran kanssa yhtä aikaa. Seuraamista epämääräisellä kuviolla, kulmia ja pari täyskäännöstä. Taas piti palkata aika tavalla. Sujui ihan mukavasti, ja malttoi keskittyä minuun kivasti. Ja jos meinasi huomio kiinnittyä muualle, sain sen omasta mielestäni melko hyvin korjattua. Oli aika kylmä tuuli, niin välillä käytiin "lepäilemässä" autojen takana, jotta sain lämmiteltyä omia sormiani. Seuraavaksi kokeiltiin kapulan tuontia, tämä meni entiseen tapaan. Hyvin kävi hakemassa, sitten pudotti pari kertaa innoissaan. Vähän aikaa aina tuumaili, kävi nostamassa kapulan, ja lopulta pudotti sen mun käsiin. Palkkasin aina siitä, kun pudotti sen käsiin. Viimeinen otettiin ihan tosi lyhyeltä matkalta, ja se onnistui yhdellä tuonnilla. Jatkossa pitänee ottaa vaan noita kapulan heittoja lyhyelle matkalle (omille varpaille), jotta ei ehdi sitä niin montaa kertaa pudottamaan. Tai sit pitää miettiä tähän joku uusi juttu, tai sitten jättää vähäksi aikaa hautumaan. Ai niin, nyt tulikin mieleen se kapulan kanssa juokseminen, mitä tehtiin Kuopiossa. Sitähän me seuraavaksi tehdäänkin! Ensimmäisen "erän" lopuksi otin paikallaan istumista. Aikas paljon piti kehua ja palkata, jotta pysyi kutakuinkin istumassa. Laku ehti jo tapansa mukaan tarjota maahanmenoa ym. välissä. Aihki pyöri hetkosen meidän ympärillä häiriönä, silloin sujui yllättävän hyvin!

Toisella kierroksella otettiin hyppyä. Laku hyppäsi estettä molempiin suuntiin ja sai namipalkan kummaltakin puolelta. Meni hyvin. Sitten ihan viimeiseksi ajatellin kokeilla makkararingin tyyppistä leikkirinkiä, että koiralle jäisi hyvä fiilis. Mut se ei oikein onnistunut. Laku ei ehkä oikein hoksannut mitä siltä pyydettiin, ja kentälle oli jo tullut vaikka mitä hajujakin mitä haistella. Tai toinen vaihtoehto, että se paineistui liikaa ja tuo haistelu oli sijaistoimintaa. Jälkimmäistä puoltaisi sekin, kun se alkoi yhdelle tutulle ihmiselle jopa haukkua vahtihaukkua tyyllin "kukas kumma sinä oikein olet", mikä on Lakulle epätyypillistä käytöstä. Sitten muutettiin se makkararingiksi ja siitä se tykkäsi.

Treeniä jälleen

Perjantaina oltiin pekoilemassa. Kivaa oli. Lakulle otettiin 4 ukkoa. Piilot oli helppoja. Harjoiteltiin tuulia. Hienosti teki töitä, häntä heiluen ja tohkeissaan. Namilla palkkaus.

Tänään käytiin ensin Kodan kanssa harjoittelemassa näytelmiä varten. Juu, ei olla tehty asian eteen mitään sitten viime heinäkuun ja Laku olikin unohtanut poseeraushommat tyystin.  Juosta se osasi edelleen =). Maaliskuun lähin näyttely jää välistä työn takia. Huhtikuussa olisi erkkari, se on pienessä harkinnassa, mutta matkallisesti aika kaukana. Toukokuussa sitten ehkä mennään johonkin inhimillisen matkan päässä olevaan näyttelyyn. Toisen kulmurin paikka on alkanut lohkeamaan, joten yritetään käydä jossain nyt kun sillä vielä on hampaat suussa.

Sitten mentiin pekoilemaan. Paikka oli nyt eri kun perjantaina. Lakulla oli yhteensä 3 ukkoa, joista kaksi meni piiloon niin että näki lähdön. Ensimmäistä etsi aika kauan, hyvin teki töitä. Kerran pyysin sitä lähemmäksi, ja lopulta tulikin, kun vähän aikaa huhuilin. Taisi siinä kohti näin jälkikäteen ajatellen saada hajun toisesta ukosta. Sitten se eka ukko löytyi auran takaa hienosti. Toiselle meni jäljeltä, kun luultiin sen olevan vähän eri paikassa. Ei sitten edes huomattu että nyt se löytyi ennenkun maalimieskin pääsi rämpimään pois piilosta. Vähän se lipoi huuliaan siihen malliin, että hommat on hoidettu, mutta ihan varma en ollut. Onneks en ihan ehtiny lähettää sitä uudestaan. Kolmas oli sillä tavalla piilossa, että koiran piti pikku matka kahlata umpihangessa (ja luntahan täällä riittää). Sai hyvin hajun ja meni nopeasti suorinta tietä ukolle. Tähän oli hyvä lopettaa. Yleensä ottaen Laku sai kehuja siitä, että hakeutui omatoimisesti korkeille paikoille haistelemaan.

Kotona ollaan reenailtu noutokapulaa ja paikallaan oloa. Kapulan tuo hyvin, pitoaikaa voisi yrittää jo pidentää. Ja silmätippojen laittamista on kans opeteltu, onnistuu älyttömän hyvin. Nakkeja vaan kuluu aika tavalla, kun annan sille kokonaisen nakin palkaksi silmätippojen laitosta.

Rähmäsilmää ja treeniä

Lakun silmät on rähmineet parin päivän ajan melko paljon. Tänään käytiin näyttämässä niitä Aholle, joka totesi että syynä on yläluomen sisäpuolella olevat rakkulat, eli Follikuliitti Dexa Chloora. Vaiva on kuulemma tyypillinen nuorille koirille ja sen pitäisi hävitä pariin vuoteen mennessä. Joskus tosi harvoin niitä joutuu poistamaan. Hoidoksi tuli kortisoni-antibiootti silmävoidetta. Sitä laitetaan seuraavat kaksi viikkoa 4 kertaa päivässä ja sitten vielä kaksi viikkoa kahdesti päivässä. Kontrollikäyntiä ei tarvita, kun vaiva tuolla lääkkeellä parantuu.
Illalla treenattiin porokoiraporukalla. Lakun kanssa harjoiteltiin perusasentoa, hyppyä, noutoa, seuraamista, paikallaan istumista ja lopuksi pieni paikallaanolo Raikun kanssa. Perusasentojuttu meni hyvin -aluksi- sitten iski ahneus. Olisi pitänyt lopettaa siihen täydelliseen, mutkun... Seuraaminen taisi olla semmosta kun ennenkin, ei mitään ahaa elämyksiä tullut puolin eikä toisin (Kahden yövuoron jälkeen vähän ajatus pätkii). Täyskäännöksiä voisi alkaa harjoittelemaan, nyt tehtiin vaan seuraamista neliössä. Hyppy meni ihan mukavasti. Tosin siinä oli se pulma, että Laku ei hypännyt, jos en itse liikahtanut. Se saatiin korjattua niin että jätin Lakun istumaan ja menin puoliväliin esteeseen päin ja "käskytin" siitä. Palkka oli pahvin päällä esteen takana.
Noudosta pitäisi iskostaa omaan päähän, että harjoittelee hakemista ja luovutusta vielä erikseen. Ei oikein punainen lanka pysynyt tässä touhussa mukana. Tohkeissaan se meni kapulalle, otti suuhun ja toi luokse. Mutta eihän se vielä osaa luovutusta... Niin palkkaamisen kriteerit ei menneet ihan nappiin joka kerta. Koira parka... Luovutusta treenatessa se taas ei oikein tiennyt mitä olis pitänyt tehdä, niin tätä nyt treenaamme kotona ensi viikkoon asti tehokkaasti. Plussaa oli se, että intoa kyllä riitti, ja lopuksi noutokapula saateltiin kassiin asti häntä heiluen. Ei paljon muut lelut palkkaamisessa kiinnostaneet, kun itse noutokapula oli SE juttu. Paikallaan istumista tehtiin niin, että yritin pitää Lakua istumassa ja Leena oli häiriönä. Tässä Laku paransi suoritustaan loppua kohti, ja lopussa oli kontakti ihan huippua, vaikka Leena käveli lähellä ja heilutteli palloa. Paikallaanolo ei oikein onnistunut. Tätäkin harjoitellaan nyt kotona kohdilleen. Toisen koiran vieressä oleminen meinasi olla tänään liikaa. Vaikka itse olinkin Lakun edessä ja palkkasin melkein jatkuvalla syötöllä. Lopussa Raiku ja Laku saivat leikkiä ja se taisi olla paras palkka tästä työstä.

Hiihtoa

Tänään kävimme tutustumassa koirahiihtoon. Ja niinhän siinä kävi kun jo ennakolta vähän epäilinkin, että koira jäi autoon ja emäntä lähti hiihtolenkille. "Koutsi" suositteli, ettei näin nuoren koiran kanssa vielä hiihdetä, kun ensinnäkin laji on rankka ja toisekseen jos minä kaadun, niin koiralle voi käydä tosi huonosti. Sitten kun katselin siinä muiden menoa, niin laji alkoi avautua vähän uudella tavalla. Koirat ampaisivat matkaan kun tykin suusta. En olisi matkassa pysynyt. Ja aivan varmasti olisin tuossa vauhdissa kaatunut jo alkumetreillä. 5 km:n lenkkiin heiltä meni aikaa n. 15 minuuttia. Osa oli käynyt jo lämmittelylenkillä ilman koiraa, ja sit vielä koirahiihdon jälkeen.

Eräs koirahiihtäjä "uhrautui" koirahiihdon jälkeen hiihtolenkille tämmöisen aloittelijan kanssa, ja 4km:n matkaan saatiin kulumaan tätä miun vauhtia 40 minsaa... Tosi hyviä vinkkejä tuli, miten kannattaa harjoitella. Tasapainoa pitäisi saada paremmaksi, ja tietysti tekniikkaa myös. Alamäissä otettiin mahdollisimman pitkiä "vetoja" yhdellä suksella. Ja kuulemma sitten kun pystyn nuo mäet menemään yhdellä suksella, niin alkaa jo näyttää hyvältä. Tällä kertaa suurimmaksi osaksi laskin mäet kahdella suksella... Ja joitain pienempiä ja loivempia mäkiä yhdellä. Kävin loppu vuoden puolella hiihtokurssin ihan koirahiihtoa ajatellen. Kurssi oli 5 kertaa ja kesti noin tunnin kerrallaan. Pääsin niistä 4 kertaan, välistä jäi kerta jolloin harjoiteltiin ylä- ja alamäkien menoa.Yksi kerta oli voitelua ym. teoriaa, ja yksi kerta perinteistä. Eli varsinaista luistelua oli siis 2 kertaa. Voisi sanoa, että pohjalta ei pääse kuin ylöspäin =D.

Hauskan näköistä menoa oli. Ja vähän hurjankin näköistä. Mutta kipinä hiihtoon on tullut, ja nyt sitten vaan harjottelen ensin yksinään. Sitten kun hiihto alkaa sujua, niin kokeillaan Lakun kanssa. Lakulle en ole vielä hankkinut vetovaljaita, eikä mulla ole vielä oikeanlaista hiihtovyötäkään. Mutta mikäs kiire tässä. Keväthangilla sitten, vaikka järven jäällä, aloitellaan vetohommat.

Reeniä

Treenien päivitys blogiin on jäänyt. Tässä tiivistelmä alkukuusta.
Vuosi aloitettiin ekana päivänä hukkaharkoilla. Lakun ukko meni ennalta piiloon. Etsintäalue oli aika suuri verrattuna aikaisempiin (omasta toiveesta). Teimme tämän partioimalla ja Laku etsi tosi hyvin aluetta. Luulimme, että ukko oli vähän eri paikassa ja olimme jo kääntymässä toiseen suuntaan, kun Laku löysikin sen. Aluksi tuli pari "mörkö" haukahdusta. Sitten kun maalimies alkoi kehua niin meni luokse palkalle. Joulukuussa käytiin vaan kertaallen hakuilemassa ja se oli eri tyyppinen harjoitus. Taisi vähän yllättyä maalimiehestä, vaikka näyttikin että tietää mitä tekee alusta pitäen.

Kertaalleen käytiin pekoharkoissa. Nämä olivat teollisuushallialueella. Se oli meille paikkana uusi. Normaalisti siellä kuulemma kulkee työkoneita, mutta nyt saatiin olla ihan yksinään alueella. Tämä olikin meidän kannalta mukava juttu. Lakulle otettiin kolme näkölähtöä. Kaksi ensimmäistä meni vähän hapuillessa, molemmilla kerroilla kuitenkin löysi ukon hyvin. Vetäjä sanoi, että huomaa ettei koira ole kovin kokenut, kun sai hajun mutta ei osannut ekana lähteä ratkomaan että mistä se tulee. Itse olin ihan tyytyväinen, kun eihän Lakun kanssa kovin paljoa olla näitä etsintöjä tehtykään. Ukot olivat piilossa sementtimöhkälepinojen ja rivien väleissä. Viimeinen meni sitten tosi hyvin. Jatko-ohjeita oli, että parilla seuraavalla kerralla otetaan myös näkölähtöjä. Laku on aika avoin ihmisiä kohtaan, niin makkararinkiä sen kanssa ei tarvinnut ottaa. Kerran joulukuussa otettiin, mutta ei se silloinkaan sitä välttämättä olisi minusta tarvinnut. Toisaalta, ei siitä haittaakaan ollut, ja kaikki oli kuitenkin sille uusia ihmisiä.

Sunnuntaina käytiin lappalaiskoirien tokoharkoissa. Lakun kanssa olin ensin. Tehtiin lyhyitä seuraamisia ja yhden askeleen kääntymisiä. Hertta sanoi että perusasento on hyvä, ehkä vähän edessä, mutta se on helpompi minulle. Sitten kokeiltiin jääviä istumaan, maahan ja seisomaan. Näihin tuli hyviä neuvoja miten lähteä jatkamaan. Ei olla noita montaa kertaa kokeiltu. Ryhmäpaikallaanoloa kokeiltiin myös Lakun kanssa ekaa kertaa. Jäin sen kanssa paikalleen ja yritin vaan saada sen pysymään maassa. Paljon palkkasin ja pyysin ja kehuinkin.. Kait.. Tätä pitää jatkossa ruveta harjoittelemaan enemmän eri paikoissa. Kotona se jo osaa hyvin odottaa ruokaa ja ulospääsyä. Toisella kierroksella harjoiteltiin noutokapulan kanssa. Tässä ongelmana on ollut se ettei se nosta sitä/ pidä sitä suussaan. Ollaan harjoiteltu naksun kanssa ja saalisleikillä. Tällä kertaa se menikin tosi hyvin alusta pitäen, ei ollut yhtään niitä ongelmia mitä kotona on ollut. Ihan kun joku olisi loksahtanut kohdalleen. Loppujen lopuksi se vielä juoksi innoissaan ympyrää kapula suussaan ja emäntä katsoi menoa haavi auki vierestä. Hyppyä kokeiltiin myös. Tätä onkin treenattu kotona vähän väärällä tavalla. Mutta jo muutaman oikean tavan jälkeen se alkoi omatoimisesti tarjoamaan oikeaa suoritusta.  Laku palkkaantuu hyvin nakeilla ja lihapullilla ja myös leikkiminen on siitä hauskaa. Tästäkin saatiin kehuja, miten hyvin se leikkii.

Tammikuu on pakkaskuu...

Tai sitten ei.
Tässä pari kuvaa eilliseltä päivälenkiltä. Vapaapäivän kunniaksi käytiin metsäsamoilulla Aadan kanssa.

 

Alkutemmellystä

 

Kamikaze

 

Namia mulle kiiiitooos

  

Tänään käytiin sitten lenkillä Turbon, Darran ja Toman kanssa. (Kun auton mokoma hajosi ettei reeneihin päästy.) Pimeässä ja lumisateessa tarpoessa ei kuvia voinut ottaa. Jospa niitä joskus vielä saadaan Toman kanssa touhuamisestakin. Jotain hyvääkin tässä päivässä oli, Laku pärjäsi nyt hienosti Darran kanssa.