Suvi-Karelia 30.5.

Kävimme näyttelyssä myös tänään. Nyt tuomarina toimi Paavo Mattila. Porokoirien pentuja edustivat samat koirat mitä eilen. Ja myös sijoitukset menivät odotetusti eilisen mukaisesti. Parhaaksi pennuksi valittiin Sylvi (se sai myös jotain muita palkintoja, joista en osaa kertoa) ja Kössi oli vastakkaisen sukupuolen paras ja sai myös kunniapalkinnon. Laku oli narttupentujen kakkonen.

Tosi tyytyväinen olen sen näyttely-käytökseen tänään. Menimme paikan päälle noin 1,5 tuntia ennen meidän vuoroa. Osa ajasta käveltiin ja osan ajasta Laku makoili häkissä. Kun menimme kehään, niin ensimmäisessä vaiheessa se seisoi koko ajan paikallaan! Lakun arvostelu oli ensin, tuomari katsoi pikaisesti hampaat ja silitteli. Juoksu meni minun mielestä kivasti myöskin, tosin arvostelun perusteella olisi pitänyt mennä vähän lujempaa, mikä taas ei ole koiran vika. Nyt juoksimme ympyrää yhdessä ja yksinään. Ja tänään Laku seisoi tosi kivasti myös juoksemisen jälkeen, kun tuomari arvioi sen. Yhden ainoan kerran meni istumaan, josta sen nostin seisomaan. Meni paljon paremmin kun eilen!

Tässä arvostelu:
"Hyvä tyyppinen pentu. Kohtalaisen hyvä pää. Kookkaat korvat,
hyvä kaula. Hyvä ylälinja. Kulmauksia voisi olla hieman enemmän.
Kantaa häntää korkealla. Voisi liikkua reippaammin. Miellyttävä luonne."

Suvi-Karelia 29.5.

Tänään olikin se jännittävä päivä, kun kävimme Joensuun näyttelyssä. Tuomarina oli Israelilainen Janiki Steinbock. Pentuluokassa oli yksi uros (Mökötuvan Yö-Kössi), ja Lakun lisäksi yksi narttupentu. Lakun sijoittui narttupennuissa toiseksi, voiton koko pentuluokasta vei Mikälie Öö Totanoin. Tulimme näyttelypaikalle ehkä puolisen tuntia (?) ennen kehän alkua. Kävelimme pikku lenkin ja sitten Laku odotteli vuoroaan häkissä (Suurkiitos lainasta asian osaiselle!!). Edellisten koirien luokan päätyttyä vein hammastodistuksen kehäsihteerille ja selitin vielä asian hälle joka avusti kehässä.

Meidän vuoron tultua menimme seisomaan kehään. Tässä Laku seisoi minusta hienosti. Sitten juostiin ympyrä, ja yksittäin edes-takas. Nämä meni hyvin. Sitten tuomari katsoi hampaat (sekä etu-, että takahampaat) ja olin hirmu ylpeä Lakusta, kun se näytti ne tosi nätisti. Sitten jäimme "seisomaan" kun tuomari arvosteli koiran. Tässäpä tyttö ei olisi malttanutkaan enää seisoa, vaan piti vähän väliä korjata sen asentoa. Kehän ulkopuolella olevat koirat kiinnostivat ja välillä piti vielä yrittää istumista ja maahanmenoa. Melko tyytyväinen kuitenkin olen sen esiintymiseen, olisi voinut paljon huonomminkin mennä. Nyt en antanut sille makupaloja kun ehkä kerran koko kehässä olo aikana, taskussa ne toki odottivat valmiina. Jollain tapaa me siis siitä selvisimme ja tämän jälkeen menimme odottelemaan toisen koiran arvostelua. Yksin en olisi kyllä tuosta reissusta kunnialla selvinnyt. Kiitos sinulle ihana ystävä, joka olit mukana henkisenä tukena ja apuna!!

Tässä arvostelu:
"Hyvä koko, Hyvä nartun pää, Hyvä korvien asento.
Kaunis kaula, hyvä ylälinja ja häntä.
Koira on vielä melko kehittymätön, Tarvitsee näyttelykokemusta.
Hieman ahdas etuliikkeissä."

Jäljentekokurssi

Tänään kävin opettelemassa jäljen tekoa (ilman koiraa). Päällimmäiseksi mieleen jäi kompassin käytön opetus. Kirjoitan siitä nyt pikaisesti muistukkeeksi itselle. Kun kompassia käytetään, niin sen "häntä", eli nauha, pitäisi laittaa lähtöpisteeseen päin. Tämä siis jos tehdään esim. jälkeä piirustuksen mukaan, johon on merkitty kulmat asteittain sekä suorien matkojen pituus. Jos kompassia käytetään kartan kanssa yhdessä, tulisi katsoa että kartan ja kompassin pohjoiset osoittavat samaan suuntaan.
Alussa otetaan ensimmäiset asteen lähtösuoran mukaan. Tässä asetetaan viisarin punaisen pään pilkku kompassin viivojen väliin, ja katsotaan asteet nuolen kohdalta. Asteluku kannattaa merkata karttaan. Meillä oli mallina tietokoneella tehty kaavio, josta tiedettiin, että on pari 60 asteen kulmaa ja loput suoria kulmia. Kartan kulmat laskettiin valmiiksi. Karttaa kannatti tässä vaiheessa käännellä samalla tavalla mitä sitten kun maastossa kävellään kartan kanssa.
Kulmat laskettiin seuraavasti: Alkuasteet tulee lähtöpisteestä. Sitten vasemmalle käännyttäessä vähennetään tulevan kulman asteet jo olevista asteista. Oikealle käännyttäessä taas lisätän asteen jo oleviin asteisiin. Näin jatketaan loppuun asti. Jos luku menee yli 360:n, niin ylimenevästä osasta vähennetään 360, esim 390 astetta - 360 astetta = 30 astetta. Jos asteluku jää miinuksille, niin se vähennetän 360 asteesta. Esim. jos saatu asteluku on -30 astetta, tulee oikeat asteet 360 astetta - 30 astetta = 330 astetta. Vastakkaisten suuntien ero on 180. Ja kompassin voi ajatella kellotauluna, jossa klo 12-15 on asteen 0-90, klo 15-18 on asteet 90-180, klo 18-21 on asteet 180 - 270 ja klo 21-24 on asteet 270 - 360. Näin tietää saaduista asteista suunnilleen mihin suuntaan pitäisi olla menossa. 
Maastoon oli mitattu 50 metrin matka, ja nyt laskettiin montako askelta tuolle matkalle mahtui. Itse sain siihen menomatkalla 70 askelta, paluumatkalla 71 askelta. Marjut sai 71 -69 askelta. Suunnilleen samat siis. Eli 100 metrin matkaan meillä menee 140 askelta. 10 metrin matkaan 14 askelta, 5 metriin 7 askelta jne. Harjoitusjälkeä tallatessa todettiin, että ei ole kovin tasaista tuo kävely. Suurimmaksi osaksi päästiin samalla askelmäärällä samaan pisteeseen, mutta erojakin tuli välillä jopa toista metriä.
Harjoitusjälki tehtiin kaavion mukaan, johon oli piirretty kartta kulmineen päivineen. Aluksi laskimme asteet valmiiksi karttaan. Sitten laskimme askeleetkin valmiiksi. Näin olisi ollut helppoa edetä jäljen teossa, kun katsoo kompassista aina suunnan valmiiksi, sitten ottaa jonkin kiintopisteen metsästä oikeaan suuntaan ja lähtee kävelemään sitä kohti oikean määrän askelia. Jos tulle kivi, puu, tai joku muu este, voi sitä jo hyvissä ajoin lähteä vähän kiertämään.  Sitten vaan edetään suoraan merkitty matka. Kun tullaan kulmaan, pyöritetään kompassin kehikkoa niin, että kulman asteet tulevat nuolen kohdalle näkyviin. Taas matka jatkuu sitten kompassin runkoon piirrettyjen nuolien suuntaan taas paperissa olevan matkan verran. Ja näin jatketaan, kunnes tullaan loppuun.
Kuulostaa kyllä helpolta, mutta ei ihan niin helppoa kyllä ollut. Lopulta kummiskin hoksattiin miten se olisi pitänyt tehdä, kun saatiin lisäopetusta. Meidän jälki meinasi tyssätä heti ensimmäiseen kulmaan, ja loppu matka mentiinkin vähän omalla sovelluksella, jossa pidettiin kompassissa alkusuunta paikoillaan, sitten käännettiin kartta oikeaan suuntaan, käännettiin kompassia seuraavaan kulmaan ja edettiin kompassin nuolien osoittamaan suuntaan. Siis tosi monimutkaisesti, ja päin honkia. Jokseenkin taidettiin loppuun asti räpiköidä, mutta ei kyllä osattu noita kulmia tehdä. Sen jälkeen sitten selvisi, miksi meillä meni niin väärin. Kun tultiin ekan suoran päähän, käännyttiin toisiamme kohti ja sitten tuntuikin että kompassin osoittama suunta on ihan väärä. Vaikka oikeasti eihän se kompassi valehtele, vaan me itse oltiin jo käännytty väärään suuntaan.
Loppuun laitan vielä pari juttua, mitkä tuli esiin. Keppejä ei kannata laittaa kulmiin, vaan joko niitä ennen, tai niiden jälkeen. Koirat saattaa pikkasen oikoa kulmista, joten olisi vähän epäreilua. Ja jäljen alun ja lopun välillä pitäisi olla n. 100 metriä matkaa. Ja jälki tehdään normaaleilla askeleilla. Pentu- ja peltojälki on asia erikseen. Kompassin käytöstä sellainen, että kun asettaa kompassiin ensin tien myötäisen asteen, niin voi myöhemmin käyttää sitä apuna tien löytämisessä, ja jäljen teossa muutenkin. Eli kahden keltaisen pikkuviivan muodostama aukko ja punaisen viisarin piste kohdakkain. Muistiin asteluku, tai sitten jättää kompassin niine hyvineen, niin tietää missä päin tie on ja miten päin se tie kulkee. Jos haluaa tehdä jäljen vaikka tien myötäisesti 20 metrin päähän tiestä. Ja myös sen, että mihin suuntaan pitää kävellä tien löytääkseen, eli kohtisuoraan tietä kohden, se käännös joko oikeaan tai vasempaan tilanteesta riippuen. No, tulipahan sekavaa selostusta, mutta jospa tästä jotain tolkkua edes itse saisi.

Lakun touhuja

Eilen käytiin taas tekemässä jälkeä ja harjoittelemassa uimista Aadan kanssa. Jälki oli nyt pidempi, ja hajujen annettiin kylmetä 20 minsaa. Makupaloja oli n. joka toisella askeleella, välillä joka askeleella. Askelten pituus oli jo lähes normaali. Alussa tyttö meni taas vähän nopeasti, piti jarrutella ja Frolicit jäi syömättä. Sitten vähän alun jälkeen tulikin kivikkoinen kohta, jossa maassa oli uponneita kiviä ja muualla tosi kuivaa hietikkoa, jälki pikkasen hävisi. Laku joutui sitä etsimään, kävi pikku lenkin vasemmalla ja sitten oikealla, sitten lähti vähän eteenpäin oikeaan suuntaan. Nopeasti se löysi sen kyllä uudestaan ja tämän jälkeen myös työskentely parani huimasti. loppujäljen ajoi nenä kiinni maassa tosi huolellisesti, ja lopussa söi suurella innolla Frolic-kasan. Ihan kuin olisi joku pala loksahtanut paikoilleen. Saa nähdä miten ensi kerralla menee, mutta tähän oli hyvä lopettaa tällä kertaa.

Uimiset meni samoin kuin maanantaina, kyllä niitä keppejä oli ihan kiva järvestä hakea, mutta selkä ei taaskaan kastunut, eikä uimaan asti lähtenyt. Hyvää liikuntaa se vesirajassa juokseminenkin on. Ja eiköhän se sinne uimaankin saada viimeistään sitten kun vedet vähän lämpenevät. Aika kylmää on vielä. Eri asia sitten miten paljon se uimisesta alkaa tykkäämään, mutta hyvä kun ainakin kahlailee omatoimisesti.

Tänään Laku kävi puolestaan kumiveneilemässä miesporukalla. Hyvin oli veneessä ollut, muttta pelastusliiveistä oli varmuuden vuoksi pidetty kiinni. Ohi lentelevät linnut olivat kuulemma kiinnostaneet niin paljon, että olisi saattanut hypätä niiden perään. Kuvissa näkyy Jouhtenisen saari, joka oli geokätkön arvoinen ;).

"Trombi pyyhkäisi Jouhtenisen saaren yli voimalla elokuussa 2004. Suurimpana tuhonaan se teki saaren eteläosan metsään noin 25 hehtaarin kokoisen aukon. Puuta kaatui arviolta noin 5000 m³. Kova tuuli lennätti myös yhden taukopaikan kuivakäymälän peräti kilometrin päähän vastapäisen saaren rantaan. Myrsky eteni Kontiolahdella 500 metrin levyisenä rintamana Höytiäisen länsirannan Kunnasniemeltä järven yli aina Latvavaaraan asti. Koko tuhoalueella on pituutta noin 10 kilometriä. Höytiäisen ympäristössä tuulen suurin nopeus oli 50 - 60 metriä sekunnissa. Kaatuneet puut jätettiin tarkoituksella maahan, koska suojelualueelle oli suunniteltu ennallistamistoimia jo ennen trombin vierailua. Ennallistamisen tarkoituksena oli esimerkiksi jäljitellä keinotekoisesti myrskytuhoja, mutta luonto ehti asialle ensin. Saaren tuhoalueesta syntyi tutkijoille ihanteellinen luonnonlaboratorio, jossa voi seurata myrskyn vaikutusta luontoon ja lajistoon. Jouhtenisen tuhoalueen tekee ainutlaatuiseksi se, että Suomessa on erittäin vähän myrskytuhojen jäljiltä luonnontilassa olevia metsiä."

Uimamaisterin opissa

Tänään kävimme ajamassa pari pientä jälkeä Lakulle. Ensimmäisellä oli Froliceja joka askeleella, jälki oli aika lyhyt ja se ajettiin melkein heti. Ei oikein onnistunut, haju levisi laajalle, loppuun kuitenkin päästiin. Toinen jälki oli vähän pidempi, ja myös askeleet olivat jo vähän isompia. Nameja oli n. joka toisella askeleella. Jäljen annettiin jäähtyä reilu 20 minuuttia. Alussa Laku meni aika nopeasti, ja sain jarrutella sitä, sitten sen nenä alkoi toimimaan ja loppu jäljen se teki mielestäni hienosti ja tarkasti töitä. Hirmu innokas tyttö on jäljelle lähtemään. Frolicit maistuivat kohtuullisesti. Ei se läheskään kaikkia pysähtynyt syömään, mutta söi niitä kuitenkin.
Koirien jäljestyksien lomassa touhusimme Aadan ja Marjutin kanssa muita juttuja. Pari kertaa kävimme rannalla kokeilemassa uimista. Aada on varsinainen uimamaisteri, rakastaa uimista ja vettä yli kaiken. Aadalle heiteltiin keppiä veteen ja toivottiin että Laku ottaa mallia ja menee perässä. Ekalla kerralla Laku lähtikin vauhdilla perään. Hyppäsi samalla tavalla aaltojen sekaan mitä Aada ja vaikutti sitten vähän hölmistyneeltä, että mihin ihmeeseen sitä nyt tulikaan pompattua ja eikun kiireellä takaisin. Näitä hauskan näköisiä epämääräisiä loikkia se sitten esitteli meille, veteen ja pois sieltä. Kävi hakemassa keppiä järvestä melko syvältä, mutta uimaan asti ei vielä tänään mennyt. Selän päällinen pysyi kuivana.

Jälkialkeet

Reilun parin tunnin levon jälkeen suunnattiin sitten Josepan alkeisjälkeen.
Lakulle kokeiltiin ensin jälkeä ilman makkaroita, kun nuo muuraihaiset on jo heränneet horroksesta, ja pelkäsin että ne menevät makkaroihin ja hommasta ei tule mitään. Menin tässä itse suoran linjan tuuleen suuntaan, ja perillä piiloon. Hilkka tuli koiran kanssa perästä, ja oli sillä kyllä ollut nenä maassakin ,mutta sitten päädyttiin tekemään vielä makkarajälki, koska tällä tyylillä ei välttämättä saavuteta riittävää tarkkuutta jäljellä.
Niinpä teimme Lakulle vielä lyhyen makkarajäljen, jonka se ajoi ihan mallikkaasti. Jälki meni sammalen päällä, eikä muurahaisia näkynyt, kun se ajettiin lähes heti. Ensi kerraksi täytyy hankkia froliceja, ja kokeilla miten ne tytsylle kelpaavat. Kyllä syttyi itselle taas into tähän lajiin! Nyt toinen lepäilee ja latailee akkuja pitkän päivän jälkeen. Voi pientä porokoiraa.

Helatorstain Match Show

Tänään kävimme testaamassa opeteltuja taitoja Poksin järjestämässä mätsärissä. Odottelu aikaa ilmoittautumisen jälkeen varsinaiseen esiintymiseen oli yli kaksi tuntia. Kehään mentiin aina pareittain. Meillä oli numero 7, ja ennen pentuja samassa kehässä esiintyi lapsi-koira, ja nuori-koira -luokat. Itse kehään mentäessä Laku oli jo vähän väsähtänyt. Seisomisen kanssa oli pulmia. Varmaan naksuttelusta ja sheippaamisesta johtuen Laku päätti nokkelana tyttönä tarjota kaikkea mahdollista osaamaansa makupalojen toivossa. Joten välillä istuttiin, sitten mentiin maahan ja oli siellä myös sitä varsinaista seisomistakin joukossa =). Eli pitää yrittää jatkossa pidentää reippaasti makupalojen antamisaikoja, jotta saataisiin kestoa lisää seisomiseen. Hetkessähän se ei synny, mutta eipä meillä kyllä ole kiire mihinkään.
Yhdessä juostiin ympyrää, Laku juoksi ensimmäisenä ja se sopi meille tänään oikein hyvin. Nätisti juoksi myös yksittäisliikkeet, mutta "se jokin" puuttui, kun oli jo vähän sippi koko koira. Yksittäin juostiin kolmio ja edestakaisin. Toisaalta, nyt oli hyvä nähdä, että varsinaisiin näyttelyihin kokeillaan tulla tuntia ennemmin, se voisi olla sopiva odotteluaika ennen kehää. Mies puoleisen tuomarin antoi kyllä hienosti silitellä ,mutta sitä hampaiden näyttöä pitää vielä harjoitella. Antoi se ne katsoa, mutta ei kovin innoissaan ollut. Ei kyllä poiskaan rimpuillut, mutta vähän yritti kääntää päätään. Sininen nauha saatiin tästä.
Sinisten nauhojen loppukehässä tuomari sanoi Lakun antavan jo paljon paremmin katsoa hampaat. Tässä vaan ei sitten jaksanut enään seistä juuri ollenkaan, vaan lähinnä istui ja haahuili vähän ympärilleen. Harmin paikka, mutta ei mahda mitään. Tyytyväinen kuitenkin olen suoritukseen, verrattuna viime kertaan meni jo huimasti paremmin! Seisomista pitää harjoitella vielä lisää. Tyttö oli vähän sippinä kotiin tuntua, kun paikan päällä kului n. 3½ tuntia aikaa. Saatiin Laku väsytettyä =).

Lappalaisten kaupunkikävely

Tänään kävimme tämmöisessä tapaamisessa. Mukana oli neljä lapinkoiraa ja Laku. Kävelimme kaupungilla parissa paikassa, ja tällä kertaa Laku käveli hienosti metalliritiläportaita 5 askelmaa, tuli meidän enkat. Olis varmaan mennyt pidemmällekin, mutta päätin sitten että nyt riittää taas tältä erää. Seuraavalla kerralla mennään pidemmälle. Käppäiltiin kaupungilla puolisen tuntia, ja tytsi seurasi ihan mukavasti pyydettäessä. Jopa käden heilutusta alkaa jo vähän sietämään, ilman että pää heiluu koko aikaa namipalojen perässä käden tahtiin. (Tätä pitää kyllä vielä harjoitella paljon, mutta vähän ollaan jo edistytty kuitenkin.) Ilman käskyn alla olemisessa se taas vähän veti, mutta kulki ajoittain ihan nätistikin. Polkupyöräilijät sun muut eivät juuri hetkauttaneet. Vinkumista taas piisasi, ei auttanut komentaminenkaan. Kiitos mukavasta lenkistä järjestäjälle ja muille!

Hirvikoirien näyttelykoulutus

Viime torstaina oli viimeinen Poksin järjestämä näyttelykoulutus ryhmien 5 ja 6 metsästyskoirille, ja siellä mainittiin että tänään on samassa paikassa Hirvikoirien järjestämä näyttelykoulutus. Sielläpä sitten käytiin. Lakulla meni niin kuin ennenkin, ryhmässä juoksussa oli tosin jo paljon parempia kohtia, mitä aiemmin. Odotteluaikoina tehtiin vähän kontaktiharjoituksia, kun ei tyttö olis millään malttanut odottaa. Yksilöliikkeet poikkesi hieman aiemmista, nyt juostiin sekä ympyrää, että edestakaisin yksinään, sitten tehtiin sama myös pareittain niin, että ensin juostiin peräkanaa ympyrää ja sen jälkeen koirat juoksivat keskellä vierekkäin edes takaisin ja ohjaajat ulkosyrjillä. Joutuikin vähän miettimään, miten se koiran juoksutus tuossa oikealla puolella menee. Mutta hyvin siitä selvittiin. Hampaiden katsominen onnistui ihan jees, tosin oli naispuoleinen "tuomari", joita Laku ei muutenkaan ujostele ollenkaan. Säkäkorkeudeksi mitattiin tänään 46-47 cm. Laku ei haukkunut kun ehkä yhden kerran, jos sitäkään. Vinkumista toisten koirien luokse ja kärsimättömyyttä taas oli jonkin verran. Ei voi kun ihmetellä, miten ne metsästyskoirat käyttäytyvät, seisovat ja juoksevat siellä niin hyvin, kun ei suurimmalla osalla ole edes makupaloja. Itse tulee kyllä syötettyä niitä ihan liikaakin. Pitää varmaan ensi kerralla ottaa vaan 10 namia mukaan, ja kokeilla miten meillä sujuu ilman nameja =D.