Jäljellä Lakun kanssa on viime aikoina harjoiteltu kulmia. Ne sujuukin jo mallikkaasti. Muutenkin jäljestys näyttäisi olevan sen oma juttu. Hirmu innokkaasti on tyttö aina jälkimetsään lähdössä. Maastoa on pyritty vähän vaihtelemaan; välillä ollaan käyty pellolla, välillä rinteessä, välillä otettu polkujen/teiden ylityksiä tai niiden reunalla kulkemista. Enimmäkseen tuo mäntykangas on kuitenkin ollut jälkimetsänä. Jälkiä on vanhetettu tunnista pariin-kolmeen. Täytyy kyllä myöntää, että suurimmaksi osaksi tulee ajettua noita tunnin vanhoja, kun siinä jäljen vanhetessa olemme käyneet useinkin lenkillä, joka nyt sattuneesta syystä on usein tuo tunnin mittainen.
Kerran kokeiltiin myös 2½-vuotiaan tekemää jälkeä. Sekin oli tunnin vanha, eli päiväunien mittainen toisin sanoen. Alussa Laku oli tohkeissaan lähdössä, sitten kun tuli jäljelle olikin tosi yllättynyt. Ei meinannut nostaa sitä, vaan pyöri pallo hukassa. Lopulta aikansa tilannetta pohdiskeltuaan se kuitenkin lähti oikeaan suuntaan ja ajoi hienosti jäljen loppuun. Näitä onkin lisää suunnitelmissa.
Keppien treenausta on tehty vielä kotona purkinkansi-menetelmällä. Lähiaikoina voisi varmasti jo kokeilla lyhyttä keppijälkeä. Kynnys aloittamiseen on ohjaajan päänupin sisällä. Pitänee yrittää saada siihen joku konkari mukaan pulmatilanteiden varalta.
Esineruutua ollaan nyt tehty kertaalleen niin, että Lakulle vietiin paljon esineitä, ja kun huomioi ne -naksu ja palkkaa. Tällä tavalla se onnistui hyvin, "nostettiinkohan" 3 esinettä tuolleesti..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti