Jälkeä

Viikonloppuna kävimme jäljestämässä yhdellä kurssilla. Sieltä tulikin monta uutta juttua meille. Laku oppi mm. janan ja kulmat. Ja minä opin lukemaan sitä paremmin ja myös jälkiliinan käytössä tapahtui kehitystä, ja ehkä myös jälkien tekemisessä... Jäljet tehtiin pellolle, kun tähän asti ollaan tehty vain metsäjälkeä. Ja muutenkin me ajettiin paljon pidempiä ja vanhempia jälkiä mitä tähän asti ollaan tehty. Jopa 16 tuntia vanhan jäljen se ajoi alun jälkeen hienosti, (kun mamma ensin pääsi tilanteen tasalle, veti henkeä ja lopetti hökeltämisen).
Myös keppien harjoitteluun tuli hyviä neuvoja, ja sitä ollaan päästy aloittelemaan ja edistytty yllättävän nopeasti. Samoin tottikseen. En nyt ala näitä sen kummemmin tähän kirjoittelemaan, kun totesin että mun on helpompi pitää jälki-treenipäiväkirjaa ihan manuaalisesti paperin ja kynän kanssa.
Iso kiitos kurssin vetäjälle!

Syntymäpäivä

Ensin me leikittiin ja lenkkeiltiin Aadan kanssa. Oltiin kuulemma taas niin nopeita, ettei kameramies pysynyt messissä.

Sitten tuli Riksu leikkimään ja lenkkeilemään.

Ja lopulta mä sain kakkua. Nam.. Ja laulettiinkin mulle, mut ei se mua niin kovasti jaksanut kiinnostaa, kun tuo kakku vei kaiken huomioni. (Kakku olikin niiin hyvää että, en huomannut yhtään että kynttilä oli vähän nyykähtänyt mikrossa)

Yrittihän ne syöttää mulle myös keksiä näin synttäripäivän kunniaksi. Kun ei sitä joka päivä täytetä vuosia. En ekaks tienny, että mikä se on, ja jemmailin sitä muutamaan otteeseen eri paikkoihin. Lopulta mamma kyllästyi katsomaan mun touhujani ja otti keksin käteensä. Nuoleskelin, haistelin ja maistelin sitä siinä. Sitten varovasti pureskelin siitä murusia etuhampailla. Ja lopulta päätin ottaa kunnon otteen hommaan ja syödä sen suihini. (Tämä tapahtui just siinä vaiheessa, kun rupesivat etsimään kameraa kehiin. Kuulemma kukaan ei ilman todistusaineistoa olis uskonu ettei keksit meikä-neidille kelpaa.)
Puntarillakin käytiin tänään M&M:ssä, painoa mulla oli pyöreät 15kg. Korkeus on varmaan yhä se 47cm. Meinasin saada lahjaksi uuden pannan, mutkun ei sopivaa löytynyt niin täytyi tyytyä sitten sian nenuihin. No, onneksi myyjä oli niin ihana, että ei niin kovasti harmittanut. Sitä sai pusitella ja se paijailikin kovasti.

Jälkeä

Tänäänkin kävimme jäljellä. Lakulle n. 120 askelta, namit joka viidennelle askeleelle ja annettiin vanheta reilun puoli tuntia. Jäljen vanhetessa kävimme uimassa. Siellä olikin aikamoinen aallokko, ja olisiko se vähän jännittänyt, kun tyttö ei oikein lähtenyt lelujen perään. Muutaman kerran kävi noutamassa ne hienosti, ja aikamonta kertaa taas ei. Onneksi oli toinen koira mukana, niin ei tarvinnut hakea leluja järvestä itse =). Tässä järvestä noudossakin on sellainen juttu, että ei tuo leluja käteen asti kun ihan satunnaisesti, vaan yleensä tiputtaa rantaveteen tai sitten vähän matkaa rannalle päästyään. Tänään ja eilen mietin tuota, ja meidän ongelma on varmasti siinä ettei Laku osaa luovutusta. Sitäpä sitten alammekin harjoitella käänteisesti noutoa ketjuttamalla.
Itse jäljen ajoi mukavasti. Aika paljon jouduin jarruttelemaan, mutta eilisen jälkeen olin itsekin siihen paremmin varautunut. Nyt näytti tekevän paremmin töitä, kun nameja oli harvemmassa. Ensi kerralla (jos on vielä yhtä kuivaa kun nyt) tehdään samanlainen jälki, mutta annetaan vanheta vähän kauemmin.

Tiistaina kävimme Josepan hyvät tavat -ryhmässä. Paikalla oli Lakun lisäksi 10 kk ikäinen koira ja 16 vko ikäinen pentu. Teimme kontaktiharjoituksia ja seuraamista. Kontaktiharjoitukset meni nätisti. Seuraamiseen tuli hyviä neuvoja; nyt jatkan sitä niin, että sanon sivu/seuraa (en ole vielä päättänyt kumpaa, ehkä sivu) kun on perusasennossa ja sitten edetään yhden askeleen seuraamisiin. Yritän itse pitää oman asentoni suorassa katse eteenpäin, enkä siis ylävartalo koiraan päin kääntyneenä, niin kun se nyt menee.

Hammaslääkäriaikaa soittelin myöskin. Lakua hoitanut eläinlääkäri on paikalla vasta elokuun viimesestä viikosta eteenpäin, joten siellä käynti siirtyy syyskuun puolelle. Hampaita olen harjaillut silloin tällöin. Dental sticksin tyyppisiä purtavia pyritään antamaan joka päivä (joinakin päivinä on saattanut unohtua). Juomaveteen sekoitan Virbacin Vet aquadentiä, nyt kesäaikaan se voi kylläkin juoda myösmuualta kuin omasta vesikupista. Sitten ostin sille pussin Royal Caninin Dental -nappulaa. Ja nyt se syö vuoroin sitä ja Cibaun kala-riisi nappulaa. Hampaat on vähän kellastuneet, en tiedä onko kiilteeseen tullut jotain lisävaurioita, vai onko se hammaskiveä. Tätä kellastumista on myös takahampaissa, sekä yläkulmurien yläosissa, joten toivottavasti se on hammaskiveä eikä muuta.

Päivitystä

Tänään ajoimme kuivaan kangasmaastoon tehdyn jäljen, pituus n. 100 askelta. Jälki vanheni puolisen tuntia ja nameja oli joka kolmannella askeleella. Hirmu haipakkaa mentiin, piti jarrutella. Namit eivät kelvanneet oikeastaan ollenkaan. Pari kertaa näytti siltä että eksyi jäljeltä, ekalla kerralla etsi jäljen tekemällä ympyrän ja jatkoi oikeaan suuntaan. Tokalla kerralla taas vähän oikaistiin. Kyllä olisi kepit jääneet tältä jäljeltä löytymättä, jos niitä jo meillä olisi.
Keppien opettelu ei ole oikein edistynyt. Lenkkipolulle kun niitä asettelen, niin ei tyttö kiinnitä mitään huomiota. Tänään sain sellaisen vinkin, että kävellään ohi niin monta kertaa että se jotenkin siihen reagoi. Täytyy kokeilla tuota seuraavaksi. Tuolla niitä likavaatekorissa on hajustumassa.
Sitten toinen akilleen kantapää, esineruutu. Yritettiin tällä kertaa niin, että mamma vei esineen ruutuun ja revitteli sen piiloon pikku monttuun. (Lakun oli tarkoitus ihmetellä, että minkä aarteen se mamma sinne piilotti, äkkiä sinne!) No, hyvin se menikin paikan päälle, ja otti molemmilla kerroilla esineen suuhun, mutta pudotti sen jo vähän matkaa kuljettuaan. Sittenpä me leikittiin esineellä, ja juostiin kilpaa esineelle. Ei ole vielä avautunut tämä juttu meille. Nyt jätetäänkin harjoittelu suosiolla takapihalle ja palataan asiaan kun saadaan homma toimimaan siellä. Toisaalta, kyllähän se kotona tuo noita leluja, mitä sille heitellään. Ehkäpä kyse onkin enemmän luovutusharjoituksista, joihin pitäisi saada toistoja. EN TIEDÄ......
Nyt on ollut niin kuiva kesä, että ei tottakaan. Pikkuinen sadekuuro sentään saatiin niskaan, mutta hiekasta ei kastunut muu kuin ohut päälli kerros, joten ei paljon helpotusta tullut.