Tänään käytiin ryhmien 5 ja 6 näyttelytreeneissä. Treenit oli suunnattu metsästyskoirille, mutta onneksi mukaan huolittiin myös yksi pieni porokoira. Aluksi Laku oli taas intoa täynnä, ja sen teki mieli haukkua ja vinkua kaikille. Ensin juostiin ryhmässä ympyrää, tarkoituksena juosta nätisti ravilla. Laku protestoi vähän jo sitä, kun panta yritettiin laittaa leukaluiden taakse, tätä ei ollakkaan kotona harjoiteltu. Juoksu meni vetäen, eli ei kovin kaunista katseltavaa ollut. Mutta kaikki neljä tassua pysyivät kuitenkin suhteellisen lähellä maata =). Sitten "tuomari" kävi kopeloimassa ja katsomassa hampaita. Laku luuli, että nyt on aika hypätä syliin ja oli taas superinnokas. Sitten juostiin yksitellen eteen-taakse suoraan, ja juostiin kolmio heti perään. Ja taas vähän siliteltiin.
Ryhmäjuoksua tehtiin useita kertoja tunnin aikana. Ja yksittäisjuoksut kerran kummallekin tuomarille. Loppua kohden Lakun käytös parani huomattavasti, tämän yksi toinenkin reeneissä ollut huomasi. Ja viimeiset juoksut ryhmässä ja yksinään menivät jo mukavasti. Mitä nyt ohjaaja vähän töpeksi hihnan kanssa. Treeneissä harjoiteltiin myös mittatikkulla mittaamista. Ensimmäisellä kerralla Laku vähän ihmetteli että mikäs keppi se oikein on. Sitten yhden koiran omistaja mittasi vieressä omaa koiraansa, ja meidän onneksemme lupasi myös Lakua vähän mittailla. Tällä kertaa mittaus onnistuikin tosi hienosti. Saatiin ensin 49cm, ja sitten 46-46,5cm. Treenit oli tosi mukavat, vaikka minua taas jännitti aika tavalla. Varmaan Lakukin alkoi siinä vaiheessa rentoutua, kun itsekkin aloin rentoutua. Meidän ryhmässä oli Lakun lisäksi useita norjanharmaita ja suomen-ajokoira. Norjanharmaat olivatkin tosi ihania nallekarhuja, ja käyttäytyivät hienosti ihan ilman makupaloja ja sen suurempaa hössötystä, mihin itse tulee sorruttua ihan liikaa.
Vinkkejä saimme siitä, että näyttelyssä koira ei saa juostessaan katsoa koko ajan ohjaajaa, koska tuomari haluaa nähdä suoran koiran. Ja namipalaa ei kannata siis pitää kädessä juoksuissa. Lakun kanssa ei varsinaisesti tarvitse juosta, vaan se ravaa kauniimmin, kun itse kävelen reippaasti, mutta rauhallisesti. Hihnan pitää olla kokonaan kädessä, eikä niin, että se roikkuu osittain koiran päällä ja rikkoo sen linjan. Kannattaa panostaa jo kehään sisään menemiseen, tuomari katsoo ensivaikutelman koirasta jo tässä vaiheessa. Namipaloja pitäisi käyttää kehässä mahdollisimman vähän, ja ei ainakaan silloin kun tuomari on tulossa katsomaan ja "kopeloimaan". Sitten todistusasiaan, että todistus viedään kehäsihteerille juuri ennen porokoira pentujen kehän alkamista. Ja kaikki tuomarit eivät tosiaan todistusta hyväksy. Toinen tuomari olikin sama, joka match showssa sanoi Lakua pikku villikoksi, tällä kertaa villikko muuttui villivarsaksi =D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti