Hiihtoa

Tänään kävimme tutustumassa koirahiihtoon. Ja niinhän siinä kävi kun jo ennakolta vähän epäilinkin, että koira jäi autoon ja emäntä lähti hiihtolenkille. "Koutsi" suositteli, ettei näin nuoren koiran kanssa vielä hiihdetä, kun ensinnäkin laji on rankka ja toisekseen jos minä kaadun, niin koiralle voi käydä tosi huonosti. Sitten kun katselin siinä muiden menoa, niin laji alkoi avautua vähän uudella tavalla. Koirat ampaisivat matkaan kun tykin suusta. En olisi matkassa pysynyt. Ja aivan varmasti olisin tuossa vauhdissa kaatunut jo alkumetreillä. 5 km:n lenkkiin heiltä meni aikaa n. 15 minuuttia. Osa oli käynyt jo lämmittelylenkillä ilman koiraa, ja sit vielä koirahiihdon jälkeen.

Eräs koirahiihtäjä "uhrautui" koirahiihdon jälkeen hiihtolenkille tämmöisen aloittelijan kanssa, ja 4km:n matkaan saatiin kulumaan tätä miun vauhtia 40 minsaa... Tosi hyviä vinkkejä tuli, miten kannattaa harjoitella. Tasapainoa pitäisi saada paremmaksi, ja tietysti tekniikkaa myös. Alamäissä otettiin mahdollisimman pitkiä "vetoja" yhdellä suksella. Ja kuulemma sitten kun pystyn nuo mäet menemään yhdellä suksella, niin alkaa jo näyttää hyvältä. Tällä kertaa suurimmaksi osaksi laskin mäet kahdella suksella... Ja joitain pienempiä ja loivempia mäkiä yhdellä. Kävin loppu vuoden puolella hiihtokurssin ihan koirahiihtoa ajatellen. Kurssi oli 5 kertaa ja kesti noin tunnin kerrallaan. Pääsin niistä 4 kertaan, välistä jäi kerta jolloin harjoiteltiin ylä- ja alamäkien menoa.Yksi kerta oli voitelua ym. teoriaa, ja yksi kerta perinteistä. Eli varsinaista luistelua oli siis 2 kertaa. Voisi sanoa, että pohjalta ei pääse kuin ylöspäin =D.

Hauskan näköistä menoa oli. Ja vähän hurjankin näköistä. Mutta kipinä hiihtoon on tullut, ja nyt sitten vaan harjottelen ensin yksinään. Sitten kun hiihto alkaa sujua, niin kokeillaan Lakun kanssa. Lakulle en ole vielä hankkinut vetovaljaita, eikä mulla ole vielä oikeanlaista hiihtovyötäkään. Mutta mikäs kiire tässä. Keväthangilla sitten, vaikka järven jäällä, aloitellaan vetohommat.