Vanha jälki

Tänään kävin tekemässä pari jälkeä, jotka sitten ajettiin Marjutin kanssa reilun kuuden tunnin kuluttua. Jäljet oli tällä kertaa lyhkäsiä, ehkä 150metriä ja matkalla oli 8 namia ja lopussa keppi. Maasto oli normaalista poikeavaa kosteaa varvikko-pöpelikköä. Aada ajoi ensin omansa ja sitten Laku omansa. Hyvin molemmat tekivät töitä ja pääsivät loppukepille herkuttelemaan. Jännä oli seurata koirien jäljen ajoa, Aada on vanhempi ja kokeneempi, ja se tuli aika hyvin ilmi tässä jäljessä. Itse kun tein molemmat jäljet, niin tiesin tarkalleen mistä olin kulkenut. Aada kulki jäljen huolellisesti. Kävi pari kertaa tarkistamassa jonkin matkan päässä missä jälki kulkee, mutta palasi aina lähes samaan kohtaan mistä oli tarkistukselle lähtenyt ja jatkoi just mun jalanjälkiä pitkin. Namit ei kelvanneet ja vauhti oli normaaliin verrattuna rauhallista. Laku taas ei tehnyt tarkistuksia ihan niin kauas, mutta niitä oli ehkä enemmän. Ja Laku ei ajanut jälkeä ihan niin huolellisesti, vaan saattoi kiertää esim. puun toiselta puolelta mistä olin itse mennyt. Palasi jäljelle sitten puun toisella puolella. Ja minusta se ajoi yllättävän nopeasti siihen mitä olisin luullut. Jälkiliinassa oli vetoa. Lähes kaikki namit se taisi löytää ja myös syödä tällä kertaa.