Jälkikauden avaus

No tulipas hieno otsikko. Muutakaan ei tullut mieleen.
Tänään päästiin vihdoin jäljelle. Heljä teki Lakulle 200-300 metriä pitkän jäljen, joka vanheni vajaan tunnin verran. Typy oli innoissaan menossa. Hyvä kun pysyi nahoissaan koko koira. Nosti jäljen ihan ok:sti, tosin hökellys vähän haittasi toimintaa ja näytti olevan kiire. Janan pituus oli ehken 1,5 metriä, pidemmältä en uskaltanut ottaa kun näytti vauhtia piisaavan. Alkujälki menikin hihna tiukalla. Ei edes nameja vaivautunut syömään. Nameja oli joka 5:llä tai 10:llä askeleella. Vähän seilasi laidasta laitaan jäljen päällä ja pari kertaa piti varmistaa et on jäljellä. Sit kun matkaa oli mennyt 100 - 150 metriä, niin alkoi tehdä Lakumaisempaa työtä ja pysähtyi jonkun kerran jopa nameja syömään.  Loppujälki sujuikin hyvin, hihna oli yhä tiukalla, mutta meno vähän rauhoittui ja teki paljon tarkemmin hommia. Puolenvälin jälkeen jälki meni hetken polulla ja palasi takaisin metsään, näytti olevan helppo nakki. Niin kyllä arvelinkin. Kulmia ei ollut, mutta yks jyrkempi mutka ja sit loivempaa serpentiiniä. Ajatus oli tehdä helppo jälki näin ekalla kerralla, että muistaa mistä on kysymys. Muistihan se. Oiva mudimainen, kelpien näköinen, porokoira!

Viime viikolla tokoiltiin takapihalla Riikan kanssa. Lakun kanssa perusasentoja, lyhyitä seuraamisia ja paikallaan käännöksiä takapalkalla. Tämä on selvästi sopiva palkkaustapa meille molemmille. Sitten otettiin hyppyä. Eka kokeilin korkeammalla, joka ei sujunutkaan. Palattiin matalampaan, joka meni ihan ok. Nouto meni kivasti. Tosin en paljon ehtinyt tällä kertaa leuan alta silittämään. En muista tehtiinkö muuta. Mutta Ajan kanssa piti vähän rähinöidä. Aika oli paikallamakuussa, jonka läheltä kävin hakemassa lisää nameja Lakulle ja palkkasin Aikaa herkulla. Se lähtikin siitä Riikan luokse, joka piti kauempana Lakua kiinni. Onneks Aika oli niin hieno ettei provosoitunut ja rähinä loppui lyhyeen. Otettiin sen jälkeen ohituksia kaukaa ja läheltä, eikä näyttänyt jäävän kummallekkaan pahemmin hampaan koloon. Tehtiin vielä muutama muukin juttu. Ja Lakun kontakti ja tokoilu paranivat huomattavasti. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Jälkikäteen naureskeltiin, että näköjään pikku tappelu saa tämän koiran oikeaan vireeseen...