Tänään kävimme tutustumassa Joensuun keskustaan. Siellä oli vaikka mitä ihmeteltävää, polkupyöriä, autoja ja ihmisiä. Laku sai paljon ihailuja.
Illalla sitten jätimme Neiti Päivänsäteen uimahallireissun ajaksi yksin kotiin. Ajan kuluksi jäi kevyesti juustolla ja muutamalla raksulla täytetty Kong, talouspaperihylsyyn piilotettu juustonpala, ja naudan putkiluu. Hävisimme taas paikalta vähin äänin, ja yhtä vähin elkein myös palasimme. Yksinoloaikaa kertyi noin puolitoista tuntia. Ulos ei kuulunut itkua, kodinhoitohuoneen ikkunasta yritin tirkistellä mitä koira mahtaa touhuta, mutta mitään ei näkynyt. Yllätys olikin suuri, kun sisälle mentyäni koira tuli iloisesti eteisessä vastaan. Koiraportin alaosa oli ollut niin löysästi kiinni, että sieltä välistä oli mahtunut pois. Luun Laku oli piilottanut niin, ettemme sitä löytäneet ennenkuin neitokainen päätti käydä sen itse etsimässä käsiinsä. Hyvin oli maistuneet lihat ja rasvat luun ympäriltä. Talouspaperihylsy oli koskematta, Kongissa oli juusto työntynyt sisälle ja raksut vielä tallessa.
Vähän mietin tuota luun jättämistä kaluttavaksi, kun koira on yksin kotona. Olemme putkiluun antaneet jo tätä ennenkin koiralle, silloin Laku söi hitaasti, joten se tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Keskustelin asiasta vielä yhden kaverini kanssa, jolla on kokemusta barffauksesta ja hän ajatteli, että putkiluu voisi olla ainut jota koiran uskaltaa jättää yksin syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti