Viime viikon maanantaina käytiin naksuttelemassa seisomista. Ei oltu aiemmin harjoiteltu mitään liikkeitä, ja vähän jännitti miten seisominen alkaa sujua. Olin kuitenkin päättänyt aloittaa seisomisesta istumisen sijaan, koska istuminen on helpompi opettaa. Harjoitukset aloitettiin niin, että naksautin ja palkkasin aina kun Laku seisoi paikoillaan. Ajateltiin ensin kokeilla tätä, ja mietittiin että helpotetaan harjoitusta tarvittaessa tilanteen mukaan, jos ei ala onnistua. Yllättäen seisominen alkoi onnistua melko pian, välillä se tarjosi toki istumistakin, ja yritti saada nameja suuhunsa nyrkistä suoraan. Otin aina 4-5 nakin palaa käteen, ja naksutin kun Laku seisoi ja annoin heti namin suuhun. Kun käsi tyhjeni oli tauon paikka, jolloin käppäiltiin vapaammin ja muun muassa nuuskuteltiin maata. Muutaman kerran jälkeen Laku alkoi tarjota seisomista aina vain nopeammin. Tähän oli hyvä lopettaa. Treenipaikalla vierähti puolisen tuntia taukoineen.

Tässä kuluneen puolentoista viikon aikana ollaan käyty muutamia puolen tunnin lenkkejä irtaallaan metsässä. Sen verran Laku jaksaa hyvin juosta ja leikkiä. Välillä on ollut kotipäiviä, jolloin ollaan lenkkeilty hihnassa. Sitten taas on käyty kaupungin vilinää ihmettelemässä. Pissat ja kakat osuvat aika hyvin kroonareille, toki vielä lattiallekin lirahtaa välillä, mutta suurin osa menee jo sinne minne pitääkin. Joskus on käynyt niin, että ollaan juuri tultu ulkoa sisälle, kun Laku on mennyt suoraan pissalle. Vaikka ollaan aina kehuttu samalla tavalla kun huomataan että pissii vaipoille sisällä, tai ulkona ylipäätään. Pientä haparointia siis on vielä. Matokuurikin annettiin, nyt pitäisi varata aikaa ensimmäiseen rokotukseen.

Yksi pikku haaverikin sattui. Serkun amstaffi Roosa oli kylässä. Tytöt leikkivät ensin pihalla noin 45 minsaa ja kaikki sujui hyvin. Sitten tultiin sisälle, laitettiin ruokaa ja syötiin (ihmiset siis). Olisiko aikaa kulunut reilu parisen tuntia, kun alettiin tekemään lähtöä. Yht´äkkiä alkoi kuulua hirveää uikutusta ja Laku juoksee edeltä pakoon Roosa perässään. Otettiin koirista koppi. Verta tippui joka puolelle, eikä ensin saatu selville mitä tapahtui ja missä, kun oltiin jo eteisessä pukemassa muut paitsi koirat. Roosan naamassa oli pieni haava, jota ei huomattu missä kohti se oli, se tyrehtyi nopeasti kun naamaa painettiin paperilla. Lakun suusta tuli myös verta, edestäpäin katsottuna Lakun oikean alakulmahampaan ympäriltä oli ien vetäytynyt irti ja se tihkutteli verta. Mietittiin päämme puhki mitä koirien välillä oikein tapahtui, kun kaikki oli sujunut hyvin tähän asti. Koirat olivat muuten päällisin puolin kunnossa.
Illalla Laku oli aika vaisu, pystyi syömään luun, mutta ei leikkinyt ja touhunnut koko aikaa niinkuin normaalisti. Soitin sitten vielä päivystävälle eläinlääkärille, että pitäisikö olla huolissaan tilanteesta, ja voiko pennulle antaa kipulääkkeeksi Metacamia, jota vanhastaan meiltä löytyi. Eläinlääkäri epäili, että kipu on tullut vasta muutaman tunnin kuluttua tapahtuneesta, ja sanoi että Metacamia voi yöksi antaa, että sekä koira että emäntä saisivat nukuttua yönsä hyvin ;). Tosi mukava lääkäri. Aamuyöstä Laku sitten virkistyi ja alkoi leikkimään ja touhuamaan.

Seuraavana aamuna käytiin sovintolenkillä metsässä Roosan kanssa, jossa koirat saivat olla vapaana. Ajatuksena oli tarkistaa ettei kaunoja/traumoja ollut tullut kummallekkaan osapuolelle. Puolisen tuntia siinä meni, ja kaikki sujui hyvin. Eilisestä kärhämöinnistä ei ollut tietoakaan. Tulimme sitten kahville ja mietimme uudestaan mitä oli tapahtunut, ja serkkuni kertoi että koirat olivat kahinoineet keittiön nurkassa koiraportin edessä. Vasta siinä vaiheessa itselläni alkoi raksuttamaan, että joopa joo, oma moka. Olin vähän ennen lähtöä heittänyt Lakun mökkiin putkiluun pätkän sen yksinoloa varten. Ja vaikka se olikin puolivälissä huonetta, niin se varmaan tuoksui sieltä molempien nenään. Ja Lakun mielestä se oli hänen omaisuuttaan, kun taas Roosa vanhemman oikeudella koki että se oli hänen omaisuuttaan. Eipä tullut itselleni mieleen, että se voisi sieltä toisesta huoneesta saakka olla noin houkutteleva kiistakapula. Todennäköisesti Laku oli napannut maitohampaallaan Roosaa johonkin kohtaan kasvoja, Roosa sitten kiskaissut itsensä irti, jolloin Lakun hammas jäi vähän jumiin. Näin me päättelimme. Lakun kulmuri heilui aluksi vähän, mutta tuntuu että on nyt taas asettunut aloilleen.

Yhtenä päivänä tapasimme Ronski-ranskiksen. Ronski oli varsinainen täti-Monika, jota Lakukin kunnioitti ensi hetkestä lähtien. Hyvä, että Lakusta on tullut taitava koirakielen lukija, ja osaa jo päätellä että tuon koiran lähelle ei kannata mennä haastelemaan. Ronski oli enemmän meidän ihmisten luona ja Laku tarkkailu tilannetta jonkin matkan päästä. Välillä tytöt juoksivat peräkanaa pihaa ympäri, mutta varsinaiseksi leikkimiseksi tutustuminen ei edennyt. Ei se kyllä riitelemiseksikään mennyt. Ronski oli enemmän meidän edesmenneen koiran kanssa samalla aaltopituudella, parhaat ystävät kun olivat.