Lakun touhut

Marraskuun kuulumiset

2011-11-26T15:18:00.000+02:00

Blogin päivitystahti on näköjään venähtänyt yhteen kertaan kuukaudessa.. Marraskuu alkaa olla lopuillaan, joten tässä tämän kuukauden kuulumisia.

Alkukuusta oltiin viikonlopun mittaisella raunioihin tutustumiskurssilla. Molemmilla oli hauskaa, ja Laku toimi siellä tosi hyvin, vaikkei me olla näitä hakujuttuja kovin paljon tehty. Porokoirat olivat sattumoisin hyvin edustettuina, kymmenestä kurssilaisesta kolme oli meikäläisiä (=. Lauantaina otettiin muistaakseni kolme juttua per koira, ja sunnuntaina kaks. Mieleenpainuvinta oli ehkä sunnuntain pidempi harjoitus, jossa radalla oli maalimiehen lisäksi häiriö-ihmisiä, savua jne. Kaikki koirat hoksasivat, että nuo liikkuvat ja touhuilevat tyypit ei ole se mitä täältä etsitään. Toinen hyvä harjoitus oli roskalaatikkoharjoitus. Jonossa oli 4 samanlaista roska-astiaa, joissa vaihtelevasti yhdessä oli maalimies sisällä. Mielenkiintoista oli seurata miten eri koirat tästä suoriutuivat. Myös tunkeutumisharjoitus oli hyvä, vaikka Lakua pitikin siinä aika tavalla houkutella. Ei ollut oikein tunkeutuvaa tyyppiä nääs.

Pekoharkoissa ollaan tässä kuussa käyty aika monta kertaa. Pimeäharkoissa otettu "hakua". Ja eilen oli umpipiiloja. Kahdessa piilossa kolmesta koira ehti jonkin aikaa palloilla piilon luona ennen minun sinne ehtimistä, ja vähän vinkui, että tuolla se on. Lähettämiseen tuli hyvä neuvo, että jos en ole laittamassa koiraa pistolle, vaan on tarkoitus partioida, kannattaa se lähetys tehdä eri tavalla. Ja myös omaa kävelyä reippaammaksi, koska en itse huomannutkaan, että kävelen aika hitaasti, kun en tiedä missä ne ukot on ja seuraan koiraa. Lakukin alkaa sitten pähkäillä että mitä tässä oikein tehdään. Hyvin se kuitenkin hoiti hommansa minusta huolimatta. Ja nyt huomasin hyvin millon se on hajulla. Jatkossa pitänee keskittyä harjoittelemaan pimeän aikaan suoria pistoja, ja niihin pituutta, kunnes saadaan ilmaisu mallilleen.
Valoisan aikaan on ruvettu reenimään ilmaisua. Lakulle päätettiin ottaa rullailmaisu, koska sillä ei todennäköisesti kestä kantti haukkua vierasta ukkoa metsässä, siltä puuttuu tietynlainen rohkeus, tai röyhkeys, siihen hommaan (miten tuon asian nyt ilmaisisi...?). Ja toisaalta se on liikkuva, eli tykkää juosta siellä paljon, joten sekin tukee tuota rullaa kuulemma. Jos se jostain syystä jossain vaiheessa päättää itse haukun valita, niin sit se on ok. Irtorullien kanssa on nyt muutamia kertoja kokeiltu, ja viimeksi meni tosi hyvin. Rullan suuhun ottamista pitää vielä houkutella saalistamisella. Ja emännän pitää opetella kävelemään eteenpäin, kun koira tuo rullaa, jottei se sitä tiputa siihen minun varpaille, vaan antaa käteen asti. Namilla palkkaan rullan tuonnista, liina kiinni ja koira näytölle. Näyttää jo tietävän kupletin juonen, vaikka välillä on kuulemma ollut sitäkin mieltä että ne palkat nyt heti tänne mulle, kun kerran sut täältä jo löysin. Ilmaisun harjoittelu ei siis alkanut yhtään liian aikaisin (=.

Tokopuolella saatiin hyviä neuvoja jäävien harjoitteluun. Jälleen kerran tuli esille, että minä lähden liikaa koiran mukaan. Nyt tuli hyviä käytännön vinkkejä, miten toimia, ja mitä välttää. Ja hyvin nuo neuvot näyttivät toimivan heti alkuunsa. Meidän ongelmana on ollut mm. saada kestoa erinäisiin liikkeisiin.

Jälkiä ei ole juuri ajeltu. Tänään tehtiin yksi keppijälki pitkästä aikaa. Jana oli ehkä 15 metriä, se meni normaalisti, eli hyvin. Pidemmänkin olis voinu tehdä, mutta ajattelin että viime kerrasta on jo aikaa, ja toisaalta sitä että nuo kepit on nyt SE juttu. Keppejä oli 8, väleillä mittaa n. 10-20 metriä. Jälki oli suora, vanheni tunnin. Kaikki kepit löytyi, vaikka pari kertaa piti liinalla hidastaa ettei mene ohi. Jana taidettiin tehdä vahingossa tulemaan ekan kepin jälkeen, joten yks keppi ei sen takia noussut. Tein jäljen itse, ja tällä kertaa myös merkkasin kepit. Siitä tavasta pitäisi päästä lopullisesti eroon...... Sitkeessä on!

Lumien aikaan ehdittiin tehdä neljä kelkanveto reissua. Harmi vaan kun ne lumet nyt suli pois. Jospa sitä kohta tulisi lisää, niin voisi jatkaa tuotakin touhua. Laku on hyvin hoksannut tuon veto-jutun. Sain vihdoin ostettua sille Polar Dogista oikeat Björkis-merkkiset vetovaljaat, 30€. Lakulle passeli oli pienin koko, eli 1. Kuvassa uudet valjaat, sekä yks uus irtorulla heijastimien kera, joita tänään väkersin tehdä. Raflaavamman väristä kangasta ei tähän hätään löytynyt, kokeillaan miten tuo toimii.

Ei siitä ole suojelukoiraksi

2011-10-23T18:37:00.000+03:00

Viime aikoina on kertaalleen hakuiltu. Harjoiteltiin pistoja kolmella "ukolla". Kahden meno näytettiin ja yksi oli haamuna. Meni hienosti, innoissaan teki hommia. Jatko-ohjeiksi saatiin, että pistojen harjoittelua vaan jatketaan. Palkkana oli namit ja lelu. "Karvapuuhkan" kanssa leikki maalimiesten kanssa, mutta edellinen huippulelu, joka on semmoinen pehmeä pötkylä, ei nyt kiinnostanut ollenkaan.

Kertaalleen otettiin esineruutua. Sen meni nyt tosi hyvin. Ihan aluksi piti vähän tallattuja jälkiä ajella, mutta sitten sen hoksasi mitä tässä haetaan. Esineenä oli lelu, "raato". Kolme kertaa kokeiltiin, kahdesti samassa paikassa ja kerran eri paikassa. Tuuli oli olematon, joten aika paljon juoksi, koko ajan näytti kuitenkin hommia tekevän. Hyvin huomasin milloin koira sai hajun esineestä ja meni sitä poiminaan.

Yksi jälkikin tehtiin. Se oli melko pitkä (en osaa arvioida metreissä) ja vanheni pari tuntia. Oli muutama kulma, tien ylitys, 6 keppiä ja lopussa tällä kertaa pelkkä purkki, joka sattumoisin olikin siellä tosi sopivasti. Jana oli n.10 metriä (yhä olen yhtä huono arvioimaan matkoja). Janan nosto olikin nyt yllättävän hankalaa. Meinasi mutkitella ja vähän pyöriäkin. Jälki löytyi lopulta ja oikeaan suuntaan lähti.
Keppien kanssa oli myös ongelmia. Alku jäljen Laku kulki nenä melko paljon ilmassa, jäljellä se kuitenkin oli. Yksi keppi saattoi jäädä heti alkuun. Mutta se oli eka tai toka minkä Laku kyllä merkkasi, mutta minä en hoksannut siitä kehua. Huomasin vasta kun oltiin menty jo yli, että tuossapa taisikin olla muuten keppi... Sitten paljastui, ettei keppejä oltu merkattu ja alkoi jänskättämään. Ajattelin siinä vaiheessa, että jos ei onnistu, niin otetaan vielä pelkkä keppijälki tämän jälkeen.
Pari kulmaa meni hyvin. Niiden jälkeen näytti vähän merkkaavan semmoistakin kohtaa, missä ei keppiä näkynyt. Jäljentekijä muiteli että olisi siinä kohti seissyt vähän pidempään ja miettinyt mihin suuntaan jatkaa. Kohtapuoleen huomasin kun mentiin selvästi kepin yli, Laku oli vähän jäljen sivussa eikä hoksannut sitä ollenkaan. Jatkettiin matkaa, kun koira oli jo kuitenkin kymmenisen metriä mun edellä menossa, nenä oli painunut tässä vaiheessa kohti maata ja työskentely vaikutti parantuneen alusta. Sitten löytyikin keppi ihan selvästi, ja minäkin osasin siitä palkata (!). Tämän jälkeen oli tien ylitys, joka näytti menevän siinä sivussa, ei edes hidastanut vauhtia tai näyttänyt pähkäilevän mitään. Ylityksen jälkeen löytyi meidän toinen keppi, joka oli samalla jäljen viimeinen keppi. Sitten päästiin loppupurkille, jonka ilmaisi myös hyvin. Loppu jälki meni niin hyvin, molemmat saatiin "kasattua itsemme", että totesin ettei uutta jälkeä tarvitse tehdä. Ja päätin myös sen, että jatkossa noita kulmia, keppejä tai mitään muutakaan ei kyllä enää merkata. Opettavaista oli.

Eilen käytiin viettitestissä. Testiä oli erittäin mielenkiintoista seurata. Suurin osa oli perinteisempiä ipo-rotuja, kuten rottweilereita ja saksanpaimenkoiria, mutta oli sinne (onneksi) ilmoittautunut muutama muukin -ei niin suojeluskoirarotuinen-. Jännä oli nähdä miten testi suoritettiin eri koirille. Ja se, miten eri koirat toimivat testissä. Testin kulusta, ja ahaa-elämyksistä mitä siitä sain, voisin kirjoittaa vaikka miten pitkän jutun. Mutta nyt ei ole siihen aikaa joten kirjoitan tähän vain sen oleellisemman, eli meidän oman testin. Testi tehtiin tutussa maneesissa, jossa pidettiin Lakun pentu- ja tokoalkeiskurssit. Aluksi heitin lelun testajalle, joka yritti kiinnittää Lakun huomion siihen. Vähän se siitä kiinnostuikin, mutta -ah niin ihana hevosenkakan haju turpeen seassa- veti kyllä lelusta 6-0 voiton. Sitten kokeiltiin leikkisikö se toisella lelulla, joka oli karvapuuhkan tynkä. Hevosenkakka voitti tämänkin erän. Sitten kokeiltiin leikkisikö sen minun kanssa. Tässä se malttoi jopa vähän leikkiä -emännän mieliksi- mutta lopulta hevosenkakka vei taas kiinnostavuudessaan voiton =D.

Arviointilomakkeessa arvioitiin viittä eri aluetta. Viettitasoa, saaliskäyttäytymistä, puolustuskäyttäytymistä, puruotetta sekä toimintakykyä. Arviointi oli janalla punainen-keltainen-vihreä. Jossa punaiselle puolelle pääsivät ne koiran ominaisuudet, jotka eivät ole suojeluskoiralle riittäviä. Keltaiselle pääsivät sellaiset ominaisuudet, jotka eivät ole ihan halutunlaisia, mutta ilmeisesti koulutuksella saadaan paranneltua. Ja vihreällä ne, jotka on sopivia ja haluttuja suojelukoiralle. Ja testi oli siis suojeluharrastuksen näkökulmasta laadittu. Eli testattiin sitä, onko koiran ominaisuudet sellaiset, jotta koiralle saisi koulutettua suojelusta tuloksen. (Onpas sekavan kuuloista tekstiä omaankin silmään...)

Anyway, Lakun viettitaso arvioitiin punaiselle. Koska se hevosenkakka oli niiiiin paljon parempaa mitä lelu. Saaliskäyttäytyminen pääsi keltaiselle, melko lähelle punaisen rajaa. Myös puruote oli keltaisella, lähellä punaisen rajaa. Puolustuskäyttäytymistä ja toimintakykyä ei arvosteltu, koska Lakun kanssa ei päästy testissä varsinaisiin puruihin asti. Melkolailla omana itsenään se testissä oli. Muistelen, että joskus tokokurssinkin aikaan pohdiskelin miten tuota hevosenp:sta saisi kehiteltyä koulutusnameja taskuun =D. Tällä kertaa oli emännän jännityskin jo hävinnyt siinä reilun kolmen tunnin aikana mitä hytisevän kylmässä maneesissa vuoroamme odottelin. Ja jos jollekulle tämän tekstin luettuaan on tullut mieleen, että olisko tuo pöhkö halunnut Lakua suoleluspuolelle viedä, niin ehei, se ei ollut motiivina... =D

Laku on itse asiassa ollut meillä tänään päivälleen 2 vuotta. Ja tuntuu siltä että ollaan saatu juuri meille sopiva koira. Kotikoira, jonka kanssa voi puuhastella.

Hampaiden hoitoa

2011-09-14T14:45:00.000+03:00

Lakulle on nyt varattu aika sterilisaatioon ja hammaskiven poistoon ensi viikolle. Sterilisaatioon sen takia, kun a.) mielestäni sitä ei ole järkevää käyttää jalostukseen tuon hammasvamman takia. (Ei sillä että minulla sen varalle mitään pentusuunnitelmia edes olisi ollut!).
Ja b.) leikatun nartun kanssa elämä vaan on helpompaa. Jos nyt jatkossa ei menisi ainakaan juoksujen takia mikään juttu sivu suun. Hammaskiven poistoon siksi, kun sen ylätakahampaiden ulkosyrjälle on hammaskiveä kertynyt. Muut hampaat näyttävät ihan ok:lta, mutta noita tummia kohtia en ollut edes huomannut ennen kun vasta nyt kun ne on jo aika tummia.

Tässä ajan kuluessa olen poiminut lisää tietoa kiillevaurioiden hoidosta sieltä täältä. Monenlaista on myös kokeiltu. Viime keväänä Aho kertoi, että on olemassa (resepti) lääkettä, jolla voi hidastaa/korjata hampaiden kiillevauriota. Tätä hammaslääkärit käyttävät ihmisille. Lääkkeen nimi on Duraphat 22,6 mg F- /ml. Sitä laitetaan kiillevaurioon ensin kerran viikossa neljän viikon ajan, sitten kerran kuukaudessa jatkossa. 10ml:n tuubi maksaa n. 25 €. Katsotaan miltä hampaat hammaskivien poiston jälkeen näyttävät, onko tarvetta tälle.

Toinen aine, josta kuulin, on Dentisept. Tätä maksoi 20g:n tuubi 14€. Tämä on semmoista Klooriheksidiinigeeliä, joka ehkäisee plakkia, hammaskiveä ja ientulehdusta. Vaikutus kestää 24h. Voi käyttää kerran päivässä tai viikoittain. Lakulle olen laittanut tätä aina hampaiden harjaamisen jälkeen sormella hampaiden pintaan ja ienrajaan. Tuoksuu vaniljalta, mutta Laku ei vaikuta oikein välittävän sen mausta. Hammastahnasta se kyllä tykkää, mutta sitten kun on aika siirtyä tähän toiseen, niin koira meinaa ottaa hatkat.

Näiden lisäksi meillä on joskus ollut eläinlääkäriltä saatavia suurikokoisia hammaskiven poistoon tarkoitetuja ruokanappuloita. Laku on nirppanokka ruuan suhteen, niin sen takia ei olla tätä enää hankittu. Lisäksi se oli melko kallista. Yhden pussin sen sitä söi. Uusimpana vinkkinä tuli yhdeltä barffaavan koiran omistajalta, että voisi kokeilla syöttää kieltä. Sen idea on siinä, että kun koira joutuu syömää kokonaista lihaklönttiä (kielen liha on vielä aika sitkistä) että ne hampaat puhdistuisivat siinä. Mutta nirppis mikä nirppis. Lakulle ei kieli kelvannut. Dentastikit ja muut sen tyyppiset purtavat ovatkin tällä hetkellä ainoat "hammasruuat" käytössä. Niitä se popsii vähintään yhden päivässä.

Listasta puuttuu vielä ainakin PlaquaOff ja sitten Virbacin vihreä juomaveteen laitettava klorheksidin-liuos (jonka nimeä en nyt muista). Yksi pullo tuota kokeiltiin, sitä piti aina lisätä koiran juomaveteen tietty määrä, ja tarkoitus oli että suu puhdistuu aina juodessa. Meidän koira oli kuitenkin asiasta eri mieltä ja alkoi etsiä vetensä muualta, joten toista pulloa ei hankittu. Viimeisenä ja tärkeimpänä pitää vielä erikseen mainita tuo hampaiden harjaus. Lakuhan antaa hyvin harjata omat hampaansa, joten siitä ei pitäisi kiikastaa. Suurin ongelma tässä on se, että se vaan jää jostain ihmeen syystä usein tekemättä. Siis, hommaan ei mene kauaa, koira on oppinut siitä tykkäämään, antaa hyvin harjata ne ja lisäksi se on ainut konsti pitää nuo hampaat kunnossa. Siis aivan käsittämätöntä, miten sitä ei saa jotain noin yksinkertaista asiaa tuonne omaan takaraivoonsa! Harjaanhan minä omatkin hampaani kahdesti päivässä...

Tässä vielä linkitys ANIDENTIIN http://www.anident.fi
josta löytyy pari hyvää videota, miten opettaa koiralle hampaiden harjausta.

Hellepäiviä

2011-06-10T18:29:00.000+03:00

Huh hellettä. Koko viikko on ollut melko lämmintä, tänäänkin varjossa 31 astetta. On ollut vähän pakko jättää treenejä väliin ja nauttia auringosta esimerkiksi rannalla. Laku tykkää hakea vedestä keppejä. Ilman keppejä se ei ole uinut, eli varsinaisesta vesipedosta ei voi puhua, mutta kyllä se puljaa niin kauan kun keppejä vaan heitellään. Ja uimisen jälkeen iskee vääjäämättä hepulikohtaus =).

Vähän on kuitenkin reenailtu tälläkin viikolla. Maanantaina käytiin eka Pyryn kanssa lenkillä ja uimassa, ja sitten vielä pörrötokossa. Laku ja Pyry teki omia juttujaan ja toisella puolella kenttää pari toista koiraa omiaan. Harjoiteltiin maahanmenoa, noutoa, hyppyä, seuraamista, perusasentoa, ja mitähän muuta... Aika paljon kaikkea. Nyt oli vähän vapaampi suunnitelma ja päätin että tehdään sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Toimi ihan kivasti. Kerran vein sen autoon huilimaan, eli kaks kierrosta otettiin. Vähän oli keskittymisvaikeutta, muuten jäi mukava mieli tekemisestä. Liinan päässä varmuuden vuoksi pidin. Juoksuja tässä odotellaan, ja todennäköisesti pieni treenitauko vois jopa olla paikallaan. Tauolle olen ajatellut meille toisenlaista tekemistä, ettei ihan päästä lötkistymään, mutta ei siitä vielä sen enempää.

Keskiviikkona kävästiin käyttökoirien/popekon yhdistetyissä jälkireeneissä. Tehtiin jäljet vanhenemaan ja sillä välin esineruutua. Ruudussa Lakua kiinnosti lähinnä edellisen uroskoiran hajut. Kävi merkkaamassa esineet hienosti, mutta esineen tuominen ei käynyt sillä mielessäkään. Vähän oli haahuilua havaittavissa. Korvat kadoksissa jne. Juhannuksen tienoilla ne juoksut viime vuonnakin oli, joten niitä odotellessa treenitauko taitaa olla välttämätön. Jäljen se vielä jaksoi ajaa mallikkaasti. Jälki oli hevosenkengän muotoinen, mutta kulmilla. Molemmat kulmat oli nyt oikealle, kun viimeks oli enemmän kulmia vasemmalle. 6 Keppiä ja vanheni n. tunnin. Pituudesta en tiedä, yritettiin vähän pidempää tehdä, mutta metrimääriä en osaa arvioida. Ekassa kulmassa teki tarkistusympyrän, josta palasi hyvin jäljelle. Muut kulmat meni jäljellä. Kaikki kepit löytyi myös. Vähän meinasi loppua kohti väsähtää, hienosti kuitenkin jaksoi. Kaiken kaikkiaan jälki meni tosi upeasti. Itse sain ohjeita jälkiliinasta, että kannattaa ajaa ihan sieltä 10 metrin päästä, josta sitten ajoin ja kieltämättä ne koiran reaktiot näkyy selvemmin. Vielä pitää harjoitella oikeaa liinatuntumaa tuolla etäisyydellä, että tiedän siitäkin arvioida millon se olis jäljellä ja millon ei.

Tänään kävi Riksu takapihalla leikkimässä. Ja ihme kyllä ne oikeasti jaksoivat temmeltää, vaikka ulkona on hurjan lämmin keli, jonka takia ei edes lenkille uskalla lähteä.

Kuvia

2011-06-09T17:16:00.000+03:00

Kuvia sunnuntain treeneistä.

Pikku neidin touhupäivä

2011-06-05T20:54:00.000+03:00

Tämä aamu aloitettiin porokoira(+mudi)seurassa tottiksella. Ensimmäisellä kierroksella oli meidän meno jälleen vähän hukassa. Laku näköjään reagoi heti omalla tavallaan, kun huomaa että minä jännitän. Mutta kokeiltiin siis jäävistä istumista ja sitten seuraamista. Sitten keskityttiin perusasentoon. Loppuun oli vauhtiluoksetulo metsään. Tulihan se, mutta jokin siitä puuttui, eikä oikein edes leikkipalkka kiinnostanut. Mitä lie rauhoittelevia signaaleja mulle esitellyt =).

Toinen kierros meni paremmin, kun itselläkin oli jo paremmat fiilikset eikä enää niin paljon jännittänyt. Nyt tehtiin maahanmenoa niin että eka heitetiin nami, sit kun meni sen luokse, "maahan" ja palkka, sit taas namin heitolla koira kauemmaksi ja sama juttu. Sitten A-este. Toisella tai kolkilla yrityksellä meni sen tällä kertaa. Loppuun nouto josta loppupalkka. Tänään alettiin käyttää isompaa loppupalkkaa vikan liikkeen jälkeen.

Jälkien vanhetessa otettiin etsintäharjoitus. Lakun kanssa ei olla tätä tehty pitkiin aikoihin, ja jäljelle se oli mielestään menossa. Sitten irti päästyään se juoksi alueella ja näytti ihan siltä kun olisi tiennyt mitä tekee =D. Ja minun mielestä se irtosi yllättävän kauas. Etukäteen olin just ajatellu, että ei se varmaan kovin kauas mene, vaan pysyy siinä lähellä. Kiersin alueen puoliväliin ja mietin mihin suuntaan seuraavaksi menen, kun mulla oli omasta mielestäni aavistus missä maalimies on. Pyysin tottakai koiraa luokse juuri kun se oli hajulla, käytyään luona se meni suoraan takaisin maalimiehen luokse. Leena kertoi, että koira oli pyörinyt jonkin verran siinä ympärillä ja kerran haistellutkin, mutta tuli nameille vasta sitten kun Leena raotti namipurkin kantta. Ihan ei ollut varma kupletin juonesta. Hauskaa sillä kummiskin näytti olevan, niin pitäisi varmaan sillon tällön myös tätä puolta reenata. Muoks. Kun luin tätä nyt virkeimmin aivoin, niin huomasin, että olennaisin puuttuu... Lakulle uusi juttu tänään oli se, että maalimies oli hurstin alla "umpipiilossa".

Lakun päivän lopuksi ajettiin se jälki. Pellolla oli suora keppijälki, jossa tällä kertaa 4 keppiä. Vanheni pari tuntia. Jälki ja eka keppi löytyi nätisti. Sitten vähän sohlattiin ja mentiin toisen kepin yli. Laku meni vähän vierestä yli ja minä päältä. Liikaa oli vauhtia itsellä, enkä malttanut pysähtyä vaikka näin että pää on pystyssä. Loppujälki meni sitten mallikkaasti. Kolmas keppi löytyi hyvin, ja samoin loppupurkki. Hirmu hyvin teki. Jälkeenpäin ajatellen olis voinut vaikka vähän pidempikin jälki olla. Mutta hyvä näinkin. Päivä oli kummiskin pitkä. Aloitettiin jo kymmeneltä ja vasta seitsemän jälestä lähdettiin kotia kohti.
Hirmu hauskaa oli, kiitos kaikille!!!

Torstain jälki

2011-06-05T20:28:00.000+03:00

Oli suurin piirtein tällainen. Alkoi oikealta alhaalta, sivun pituutta en muista, olisko ollut 80 askelta ja yksi keppi. Kulman jälkeinen suora 100 askelta, siinä 2 keppiä. Kulman jälkeen keppi, taas kulman jälkeen keppi ja sitten loppukeppi. Alku meni hyvin. Löysi jäljen hienosti, jana oli varmaankin vajaat 10 metriä pitkä. Tällä kertaa Terhi tosin seisoi jälen alussa, niin Laku meni suoraan sinne. Sitten jatkoi matkaansa jäljen suuntaisesti. Ensin löytyi vanha pieni margariinipakkaus, siitä en hoksannut erityisemmin kehua, vaikka jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt. Sitten löytyi keppi. Laku tökki keppiä nyt tosi pitkään ja innolla. Ei jäänyt epäselväksi mistä on kysymys. Palkan jälkeen oli kiire eteenpäin. Yritin nyt keskittyä myös siihen, että kepiltä jatketaan matkaan kun on ensi rauhotuttu ja saatu lupa. Seuraavakin kulma meni hyvin jäljen tekijän mukaan, joka oli mukana ajamassa jälkeä. Tästä eteenpäin en osaa sanoa, että mitkä kepit löytyivät. Mutta loppu jäljellä kulmat meni mukavasti. Omista kepeistä löytyi 5/6, (löysin vielä yhden tänään treeniliivin taskusta, niin muistelen että niitä olis sit ollu tuo 5) ja vielä 2 ylimääräistä keppiä joltain vanhalta jäljeltä. Omat kepit Laku merkkasi tosi hyvin, vieraampia noksautti nenällään vähemmän, mutta kuitenkin sen verran että sen huomasin. Palkkasin niistäkin ihan samalla tavalla. Vähän ihmettelin ensin kun niin suuri ero oli ilmaisujen välillä, mutta kun sitten näin kepin joka oli erilainen kun muut jäljellä olevat, niin arvelin sen löytäneen muita keppejä. Ihan loppupätkä jäljestä meni vähän hukassa, mutta loppukepille ja purkille hienosti päästiin, vaikkakin väärästä suunnasta kiertämällä. Tässä en ihan osannut lukea koiraa, ja sen takia en päästänyt sitä ensi yrittämällä, vaan vähän palloiltiin just ennen loppua. Kaiken kaikkiaan koko jälki meni siis tosi hyvin, ja ei voi olla kun tyytyväinen koiraansa.

Tokoa

2011-06-01T20:01:00.000+03:00

Tänää taas tokoiltiin. Nyt aloitettiin sillä hypyllä. Ekalla kerralla juoksi ohi, mutta saatto olla ihan ajatushäiriökin. Tokalla hyppäsi mallikkaasti, mutta leikki ei oikein innostanut. Liekkö sitten ollut vähän selkä kipeä, vai muuten vaan ei lähtenyt. Jätettiin tämä tähän ja nyt pidetään siitä jonkin aikaa taukoa, se kummiskin hyppäsi hyvin. Sitten perusasentoja, jotka meni tänään tosi hienosti. Paikka oli hyvä, ja nopeasti teki yhden askeleen siirtymiset molempiin suuntiin. Sitten tehtiin jääviä. Istuminen ok, lopetettiin nopeaan. Maahanmeno meni nyt paljon paremmin kun eilen, ja seisominen lopulta ihan mukavasti. Tällä kertaa saatiinkin tehdä eniten töitä seisomisen kanssa. Vikalla kerralla se kuulemma näytti pysähtyvän ilman että oli nami mielessä =D. Mutta kaiken kaikkiaan joku juju sillä on jo noista kaikista liikkeistä. Vikana liikkeenä seuraamista, josta lelupalkka kainalosta, tosi hyvin meni tämäkin. Otti kontaktia ja paikka oli nyt kuulemma hyvä. Riikan mielestä keli oli Lakulle sopiva. Tämmöinen reilu 20 lämpöastetta vie enimmän hötkyilyn, ja tyttö jaksaa keskittyä tekemiseen =). Illalla käytiin vielä uimassa. Päällisin puolin meno näyttää normaalilta, mut voi olla että tuo hyppy liikkeenä on semmonen mikä vähän tuntui lihaksissa, niin jätetään se nyt joksikin aikaa tauolle ja keskitytään muihin hommiin. Ei ole normaalia enemmän venytellyt tai tehnyt mitään muutaakaan mikä kielisi kivusta.

Tottista

2011-05-31T21:13:00.000+03:00

Tällä kertaa saatiinkin yksityisopetusta, kun oltiin ryhmän vetäjän lisäksi ainoat paikallaolijat meidän ryhmästä. Aluksi noutoa, mukana oli se kapula, josta Laku ei oikein tykkää, mutta jälleen toisella kerralla se toi sen hyvin. Uutena juttuna nyt vaadittiin perusasennossa istumista ennen noutoon lähtöä, pidin sitä kyllä pannasta kiinni ja hyvin se siinä pysyi. Ikuinen sama ongelma, että en osaa oikein vaikeuttaa näitä liikkeitä itse. Sitten perusasentotreeniä ja vähän seuraamista. Perusasennot ihan ok, pepun käyttö ei vieläkään oikein lähde, mutta ei olla sitä kyllä harjoiteltukaan. Seuraamisesta tulikin vahingossa aika pitkä pätkä. Aluksi oli väljä, sitten vähän korjasi kun sai namin ja sitten kun minä vielä rupesin Hilkan kehotuksesta katsomaan suoraan eteen koiraan tuijottamisen sijasta, niin kuulemma vielä parani.
Sitten jääviä. Näistä tuli sellainen ohje, mitä en ole tiennyt, että kannattaa harjoitella istu-maahan-seiso, kun tulevat kisoissa siinä järjestyksessä. Istumisessa oli ensin vähän hitautta, sitten meni hyvin. Maahanmeno ei meinannut onnistua. Saatiin häiriökoira lähelle ja Laku kuulemma meni pepun kautta istumaan eikä "niiaamalla". Tätä tahkottiinkin jonkin verra. Tähän asti se on kyllä osannut maahanmenotekniikan, ja lopulta löytyihän se sieltä. Tämä meni tänään huonoiten kaikista. Sitten seisomista, jonka se osaa hyvin. Tässä kokeiltiin sitä että pyydän seisomaan, heitän namin sen taakse ja jatkan itse matkaa. Meni ihan ok:sti tämäkin uusi juttu. Lisää vaan harjoitusta. Tässä kohti meinasi kerran lähteä tutustumaan Unaan paremmin. Una oli siis siinä muutaman metrin päässä meistä. Mutta kun pyysin luokse niin hienosti ja nopsaan se tuli. Loppuun kerran A-este niin, että heitin lelun Hilkalle, ja sitten päästin Lakun. Ajatus oli, että jos ei mene yli, niin Hilkka ei anna lelua. Meni sitten kerralla yli ja leikillä palkkautui. Sitten kokeiltiin estettä. Ihan täysimittaista metrin estettä. Mietin hetken, että uskallanko kokeilla, kun ei olla näin korkeata vielä hypitty, mutta sitten ajattelin että samahan tuo, kun joskus se on kuitenkin kokeiltava. Sama tekniikka oli tässäkin, pidin Lakusta kiinni ja heitin lelun esteen yli Hilkalle. Laku lähti ja hyppäsi yli. Päällä se vähän kompastui esteeseen, ja selkä meni vähän huonon näköisesti väärään suuntaan (enpä osaa selittää). Maahan päästyään kuitenkin leikki normaalisti ja näytti olevan hauskaa. Vein sen sitten autoon, kun ajatus oli, että tämä on viimeinen liike. Hilkka sanoi, että vaikuttaa hänen mielestään melko kovalta koiralta, ettei yks kerta jää sille mieleen. Ja enpä itsekkään usko että se yhdestä kerrasta pilalle menee. Hyvä kun tuli kokeiltua. Seuraavalla kerralla kannattaa kuulemma ottaa matalampi este. Ja itse ajattelen että vaihtelevasti voisi jatkossa välillä kokeilla vähän korkeampaakin, jos nyt ei ihan noin korkeata. Ja pitää nyt pari päivää seurata nitkahtiko lihakset. Ei iltalenkillä näyttänyt vaivaavan, mutta voihan se olla että on vasta huomenna kipeä jos on.
Kaiken kaikkiaan hyvät treenit. Itseä taas vähän jännitti, kun oli vähän uudessa porukassa näin tottista ajatellen. On kyllä tosi hyvä treenata välillä eri ihmisten kanssa.

Vanha jälki

2011-05-30T17:15:00.000+03:00

Tänään kävin tekemässä pari jälkeä, jotka sitten ajettiin Marjutin kanssa reilun kuuden tunnin kuluttua. Jäljet oli tällä kertaa lyhkäsiä, ehkä 150metriä ja matkalla oli 8 namia ja lopussa keppi. Maasto oli normaalista poikeavaa kosteaa varvikko-pöpelikköä. Aada ajoi ensin omansa ja sitten Laku omansa. Hyvin molemmat tekivät töitä ja pääsivät loppukepille herkuttelemaan. Jännä oli seurata koirien jäljen ajoa, Aada on vanhempi ja kokeneempi, ja se tuli aika hyvin ilmi tässä jäljessä. Itse kun tein molemmat jäljet, niin tiesin tarkalleen mistä olin kulkenut. Aada kulki jäljen huolellisesti. Kävi pari kertaa tarkistamassa jonkin matkan päässä missä jälki kulkee, mutta palasi aina lähes samaan kohtaan mistä oli tarkistukselle lähtenyt ja jatkoi just mun jalanjälkiä pitkin. Namit ei kelvanneet ja vauhti oli normaaliin verrattuna rauhallista. Laku taas ei tehnyt tarkistuksia ihan niin kauas, mutta niitä oli ehkä enemmän. Ja Laku ei ajanut jälkeä ihan niin huolellisesti, vaan saattoi kiertää esim. puun toiselta puolelta mistä olin itse mennyt. Palasi jäljelle sitten puun toisella puolella. Ja minusta se ajoi yllättävän nopeasti siihen mitä olisin luullut. Jälkiliinassa oli vetoa. Lähes kaikki namit se taisi löytää ja myös syödä tällä kertaa.

Keppijälki

2011-05-30T00:23:00.000+03:00

Tänään Lakulle tehtiin jälleen keppijälki. Vanheni suurinpiirtein tunnin verran. Jälki oli helppo, suorahko. Maastona kosteapohjainen sekametsä, jossa lisätuoksua tuli suopursuista. Keppejä 6. Laku pysähtyi kepille ja tökkäsi sitä aina nenällään tosi hienosti. Naksutin on hukassa, joten kehujen avulla mentiin, ja namipalkka tietysti sai. Ajoin tällä kertaa lähes "normietäisyydeltä" joka toimi. Nyt en pyytänyt sitä maahan, vaan kehuin ja palkkasin tökkäämisestä. Jälki meni tosi hyvin.

Jäljen vanhenemista odotellessa tehtiin esineruutu. Toisella yrityksellä Laku löysi esineen ja myös toi sen mulle. Hienosti!

Lopuks lenkkiä ja leikkiä Raikun ja Aihkin kanssa.

Tokostelua

2011-05-26T11:16:00.000+03:00

Maanantai aamuna kävimme kentällä Riikan ja Kaisan kanssa.
Lakun kanssa harjoiteltiin takapalkalla perusasentoa. Nyt keskityin siihen, että palkka tuli vain hyvästä, ja niin kuin sunnuntaina jo oli puhetta, niin mä itse korjaan perusasennossa oman paikkani hyväksi. Joten tähän kiinnitettiin huomiota. Hyvä juttu, koska en ole itse huomannut koko asiaa =D. Jälleen naksutin oli toisella. Sitten otettiin pari noutoa. Tällä kertaa muistin lopettaa siihen hyvään, joka tuli jo toisella kertaa. Ja muistaakseni yksi hyppykin taas loppuun. Josta lelupalkkaus. Laku leikki innoissaan sekä Kaisan että minun kanssa. Sit kiireellä töihin. (Harmittaa kun ei heti ehdi päivittää, niin puolet asioista unohtuu!)

Ryhmäreeniä

2011-05-26T11:10:00.000+03:00

Viime sunnuntaina kokoonnuttiin porukalla Varkaudessa. Aamupäivällä otettiin tottista ja iltapäivällä jälkeä.
Lakun kanssa harjoiteltiin perusasentoa, sana "sivu" näytti olevan kokonaan hakusessa, vaikka sitä olevinaan on etenkin viime aikoina paljon harjoiteltu =). Sitten perusasentoa häiriön kanssa, sai palkkaa kun otti kontaktin tai pysyi nätisti paikallaan häiriöstä huolimatta ja vähän torua jos meinasi lähteä siitä. Naksutin oli taas toisissa käsissä, joten mulle jäi palkan antaminen. Tämmöistä ei olla ennen harjoiteltu, joten siihen nähden se sujui aika kivasti ja Laku pysyi perusasennossa hyvin, otti jopa kontaktia. Parisen kertaa meinasi lähteä, mutta kun vähän ännätin ei lähtenyt. Loppuun A-esteen ylitys, joka meni leluhetsauksella hyvin. Sitten palkaksi leikkiä minun ja parin muun kanssa. Leikki onnistui nyt hyvin myös vieraiden kanssa. Ja Laku pysyi hienosti "hallinnassa" vaikka oli irti ja toinen koira oli kentällä samaan aikaan. Ei kyllä paljon kiinnittänyt huomiota muuhun kun siihen mitä touhuttiin. Huippua!!!

Ruokapaikalla kokeiltiin asfalttijälkeä. Tein jäljen ihan liian lähelle ruohikkoa, joten Laku ei sitä bongannut. Haisteli kyllä avaimia, jotka oli alussa ja lopussa, mutta muuten se oli koko ajan menossa ruohikolle, jossa jäljen sen mielestä olis pitänyt kulkea. Sen sijaan minä sain nyt hyvät ohjeet miten tätä jälkeä tehdään, joten jatketaan harjoittelua kotona.

Iltapäivällä oli keppijälki. Koira bongasi kepit hyvin. Emäntä sai tällä kertaa varmasti suurimman opin. Jatkossa aion ajaa jälkeä normietäisyydeltä, enkä enää noin läheltä, jotta näen koiran reaktiot paremmin. Laku on aika nopea reaktioissaan, ja mulle itsellenikin kepit on uusi juttu, joten harjoittelua vielä tarvitaan paljon. Hyvin lähti jatkamaan keppien jälkeen jäljestämistä. Jatkamiseen jatkossa lupa minulta. Päivän lopuksi riekkumista Raikun kanssa, joka näytti jo hieman väsyneeltä touhulta. Takaa-ajoleikkejä ei juuri nähty =). Kiitos kivasta päivästä kaikille mukana olleille.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
Kuvat Leena koski.

Janaharjoitus

2011-05-20T10:54:00.000+03:00

Tänään käytiin jäljellä Marjutin kanssa.
Lakulle tehtiin kaksi perättäistä janaharjoitusta, joiden perässä oli n. 100 askeleen jälki. Jäljellä oli makupaloja harvakseltaan, ehkä 15-30 askeleen välein. Jäljet vanhenivat puolisen tuntia. Eka jana oli n. 7 metriä pitkä. Hyvin eteni jäljelle, ja namin löytyminen oli sattumalta täydellisesti ajoitettu. Jäljellä teki vähän tarkistuksia, loppua kohti meno parani ja ajoi tasaisesti veto päällä. Tällä kertaa oma liinatyskentely oli jo edennyt surkeasta kohtalaiselle tasolle.

Toinen jana oli ehkä hieman lyhyempi. Hyvin löysi jäljen siitäkin ja loppupurkille mentiin samalla tavalla kuin edellä. Tyytyväinen olen tähän päivään. Yön yli mietittyäni, päätin palata Lakun kanssa jälkikeppiharjoituksiin, enkä vie niitä jäljelle ennen kun se sujuu paremmin. Tehtiin sitten muutama niitä Aadan jäljen ajon jälkeen.

Poseerauksia

2011-05-19T22:27:00.000+03:00

Iltalenkillä kännykameralla otettuja kuvia.

Keppijälki

2011-05-19T22:18:00.000+03:00

Tänään Lakulle tehtiin ensimmäinen keppijälki ikinä.
Jäljen vanhenemista odotellessa oli esineruutu. Lakulle vietiin sukka, hetsasin ensin, sitten heitin sen Hilkalle joka vei sitä kauemmaksi ja sitten lähetettiin koira esineen perään. Pari kertaa oli vähän hakusessa, mutta olisko ollut kolmas kerta, kun se jo onnistui ihan mukavasti. Tähän oli hyvä lopettaa tällä kertaa. Palkkana oli leikkiä. Aluks yritin namipalkkaa, mutta se oli ihan tuhoon tuomittu ajatus. Onneksi tuo tykkää leikkiä!

Sitten jälkeen. Laku otti janan hyvin, Se oli nyt ehkä 3-4 metriä. Lähti heti oikeeseen suuntaan. Vähän toppuuttelin vauhtia kepeillä, ja naksutin ja palkkasin tuubilla kun nenä koski keppiin. Keppejä oli yhteensä 3 ja jälki vanheni noin 45 minuuttia. Ekalla kepillä näytti olevan vähän pihalla, mutta kun sai palkan, niin jatkoi hyvin matkaa. Toka keppi meni paremmin. Kolmatta ei meinannut löytää, jonkin aikaa palloili siinä hukassa, kunnes sitten meni kepille. Ajoin jälkeä nyt tosi lähellä koiraa, mikä tuntui omituiselta. Jälkiliinan käyttö oli täysin ala-arvoista, välillä kiristy ja sitten löysty ja voi ei... Ens kerralla ehkä osaan toppuutella menoa riittävän ajoissa, nyt mentiin aika lähelle keppejä, ja pari kertaa oli jo mennyt askeleen verran kepin yli, kun toppasin ja ilmankos se koiraa ihmetytti. Seuraavalle kerralle tuli vinkiksi, että kepin löydyttyä voisi sillä leikkiä koiran kanssa. Että keppien merkitys tulisi isommaksi.

Jälkisuunnitelma tälle kesälle

2011-05-19T22:07:00.000+03:00

Laitan tämän tänne itselle muistiin tulevia vuosia varten.
Osa jutuista on bongattu netistä, kirjoista, lehdistä, osa
syksyn jälkileiriltä, osa Josepan jälkitreeneistä.
(Kiitos Hertalle tämän läpilukemisesta ja neuvoista!)

Tehdään eri kerroilla vaihtelevasti aina yhtä juttua ja sit
kun on tehty kaikki, aloitetaan taas alusta, niin tulee
harjoiteltua saman verran kaikkea. Jossain vaiheessa
noita vois sitten yhdistellä isompiin kokonaisuuksiin.

1. keppijälkeä
2. janaharjoittelua
3. kulmia
4. pituutta
5. vanhempaa
6. vaihtelevaa maastoa
7. harhajälkeä
(8. sadekelin jälkeä)
9. pimeitä jälkiä

1. olen opettanut Lakun menemään maahan kepin luona. Nyt on tarkotus viedä tuo toiminta jäljelle. Aluks helppo jälki, johon 2-3 keppiä. Kepin alle pakasterasia, jossa palkka, mikä annetaan, kun huomaa kepin ja menee maahan. Lopuks palkataan taskusta, ja sit vasta koko jäljen lopussa. Sit vähän jo keppien kanssa puljattua semmonen suora, helppo lyhyt jälki, johon keppejä paljon, 6-12. Jälki voi vanhentua aluks 15min, sitten 30min jne... Näitä voi ottaa yhdellä kertaa useita, kun on lyhkäsiä jälkiä. Lopettaa sitten kun tulee nappisuoritus. Kisoissa joka luokassa on 6 keppiä. Niitä on hajustettu muistaakseni 20minuuttia. Tarkoitus olisi opettaa löytämään keppi jota on hajustettu huomattavasti vähemmän aikaa, niin kisojen kepit on sitten helppoja.

2. Janan pituutta pitäs vähitellen lisätä 30metriin. Näissä on lyhyt jälki perässä. Koiran on tarkotus oppia etenemään yksin riittävän pitkälle ja lähteä jäljestämään oikeaan suuntaan. Sit kun se osaa ottaa jo vähän pidemmän janan, niin lisätään siihen kulmat. Eli jälki menee janan yli eri kulmissa, vaihtelevasti vasemmalle ja oikealle ja suoraan. Janantekoharjoituksia voi ottaa yhdellä kertaa kolmekin, kun jäljet on lyhyitä. Kisoissa jana on kahessa ekassa luokassa 90 asteen kulmassa ja vikassa kulma on 45 astetta. Mutta alussa tehdään loiva lähestyminen, ja siitä pikkuhiljaa edetään tuohon 90 asteeseen.

3. Kulmia oli minusta tosi mukava tehdä pellolla, mutta metsässä ne vois helpommin merkata täplätarroilla. Kahessa ekassa luokassa on vaan 90 asteen kulmia, mut vikassa luokassa on myös 45 asteen kulmia. Alussa tehdään semmosta serpentiinijälkeä, sitten lisätään kulmat. Vois tehdä jäljen jossa on paljon kulmia, pelkästään kulmia. Sitten jäljen ikä ja pituus vaihtelee. Kokeissa ekassa luokassa on 1-2 kulmaa, tokassa 3-4 ja vikassa 4-8 suoraa kulmaa ja 2 45 asteen terävää kulmaa. Ekan kulman pitäs tulla vasta, kun jälkeä on poljettu n. 100 metriä. Tähän pitää muistella mieleen se kompassin käyttö, tai ottaa gps avuksi. Ja piirtää jälki paperille, tehdä esim. 100m suoraan, 50 metriä oikealle, 150 metriä oikealle, 200 metriä vasemmalle, 70 metriä oikealle jne.

4. Ekassa luokassa jäljen pituus on 500 metriä, sitten 1000 metriä ja sitten 1500 metriä. Luulisin että ikää ja pituutta pitäs lisätä vuorotellen. Lakun pitäisi loppukesästä päästä lähelle 800 metriä. Ekassa luokassa jälkeä saa ajaa 20min, tokassa 30 min ja vikassa 40 min.

5. Ekassa luokassa on tunnin vanha, tokassa 1,5 tuntia ja ylimmässä 2 tuntia. Mutta jos koira osaa jäljestää esim. 15 min - 15 tuntia vanhaa jälkeä, niin sithän tuo 2h vanha on helppo. Tarkoitus on joka kohdassa, että treenataan vaikeampia juttuja, mitä kisoissa tulee. Ja mahdollisimman vaihtelevasti.

6. vaihteleva maasto. Tähän voisi kait lisätä tien (ja polun) ylitykset, jotka kisoissa tulee 90 asteen kulmassa, niin harjoitella vois lähestymisiä, viistoja ylityksiä, tien vieressä kulkemista jne.. Ottaa ylä- ja alamäkeä. Hietikolla, suolla, järven rannassa, kallion ylityksiä, aukoilla, kuusikossa, männikössä ,koivikossa jne. Ja sit asfaltille tehty suihkepullojälki.

7. harhajälki, eli joku kulkee jäljen yli. Aluksi harhajälki on selvästi vanhempi, sitten samanikäinen, ja lopussa uudempi.

(8. väliää treenataan sateella, sateen jälkeen, kuivalla. )

9. Liinan käyttö ja koiran luku harjoituksia, joissa ei itse tiedä missä jälki menee vaan luetaan koiraa.

Esineruutuharjoituksia

Tuubitreeniä

2011-05-18T20:16:00.000+03:00

Tänäänkin käytiin Riikan kanssa kentällä. Lakun kanssa ekaksi perusasennossa kontaktin otto harjoituksia. Alku meni ihan hyvin, eka riitti pelkkä kontaktin otto, sitten Riikka laski kahteen ja naksutti. Sitten kokeiltiin kolmeen laskemista. Ja sitten randomina 1-3. Tässä vaiheessa oltiin tehty jo liikaa ja maan tuoksut meinas viedä koiran huomion. Sitten otettiin pari noutoa jotka meni kivasti. Isompi palkka ja autoon.

Toisella erää kokeiltiin maahanmenoa jälkikapuloille, ei olla tehty sitten viime syksyn, joten ei aivan mallikkaasti mennyt, mutta ihan ok ekaksi kerraksi pitkilleen. Välillä meinas vaan ottaa kepit suuhun, jäi varmaan äskeiset noutotreenit mieleen. Sitten seuraamista ja palkka tuubista. Tänään suju Riikan mielestä jo 80% oikein ja emäntäkin hoksasi lopettaa hyvissä ajoin. Pari hyppyä otettiin niin, että heitin tuubin esteen yli. Laku meni innolla perään. Sit kokeiltiin vielä uutta juttua, ruutua, samalla tavalla. Riikka hetsasi tuubin ruudun keskelle ja Laku juoksi sinne. Itse kiiruhdin perässä avaamaan tuubin. Näitä tehtiin pari. Hyvin jäi tuubin luokse seisomaan. Maksatahnan eteen tehdään näköjään mitä vaan! Kiva fiilis jäi näistä treeneistä.

Tokostelua

2011-05-17T17:39:00.000+03:00

Tänään käytiin Riikan kanssa kentällä. Lakun kanssa harjoiteltiin jääviä, paikallaan oloa, hyppyä ja A-estettä.
Seuraamista otin alkuun "alkuvirittelyksi", siitä ei tullut tänään yhtään mitään, kun kentällä olis ollu vaikka mitä hyviä tuoksuja, joten lopulta onnistuneeseen pikku pätkään lopetin. Tällä kertaa olin jopa suunnitellut meille mitä seuraamisjuttuja ois voitu tehdä, mutta sitten suunnitelmat muuttui kun ei onnistunut ollenkaan. Jäävistä tehtiin ensin seisomista kosketuskepin avulla. Se men hyvin. Takapalkkana oli jämä-lohta, ja Laku tykkäs. Sitten otetin hyppy. Sehän meni sen ekana, mut sitten tietysti ajattelin, että kerran vielä etc., ja sainkin lopulta tehdä hommia että sain sen suht kelvollisesti esteen yli. Millonkahan sitä oppis lopettamaan siihen hyvään suoristukseen silloinkin, kun se eka suoritus on hyvä. Lopuksi otin A-esteen lelulla hetsaten, meni sen hyvin, leikkipalkka ja autoon.

Toisella kertaa aloitin jäävistä istumisen. Ne yllättäin meni hienosti. Tässä oli palkkana koirien maksamakkaratuubia. Sitten paikallaoloa. Osaahan se olla paikallaan joo. Vaikka kuin kauan. Ja emäntä saa käveleksiä, eikä koira lähde. Mut sitten kun pitäisi mennä siihen viereen ja palkata ja vapauttaa, niin siinä vaiheessa se nousee. Tähän nyt semmoinen korjaussarja, että teen tuota nyt jonkin aikaa niin että pysyn itse koiran sivulla, enkä hiippaile siitä mihinkään, niin on helpompi palkata ja vapauttaa. Ja pitäisi paremmin suunnitella jutut ennen kun alkaa tekemään. Tässäkin päädyttiin lopulta siihen, että hyvä kun sain sen menemään maahan, kun koira jo kyllästyi koko juttuun. Vaikka alussa oli paikallaan tosi hyvin pitkiä aikoja. Taidettiin mennä taas huilimaan, kun tehtiin eka pari onnistunutta istumista.

Kolmas kerta oli lyhyt. Vein A-esteen taakse valmiiksi loput lohet. Laku ei kiinnostunut leluista ollenkaan, kun lohi tuoksui nenään. Lelulla hetsasin sitä esteelle ja eka yritti mennä lohelle esteen toiselta puolelta, sitten toiselta, Mutta sitten se päättikin mennä mallikkaasti A-esteen yli ja juoksi suoraan lohelle. Jättipalkka ja autoon ja kotiin. Kiitos Riikalle treeniseurasta!

Jälkikauden avaus

2011-05-14T20:38:00.000+03:00

No tulipas hieno otsikko. Muutakaan ei tullut mieleen.
Tänään päästiin vihdoin jäljelle. Heljä teki Lakulle 200-300 metriä pitkän jäljen, joka vanheni vajaan tunnin verran. Typy oli innoissaan menossa. Hyvä kun pysyi nahoissaan koko koira. Nosti jäljen ihan ok:sti, tosin hökellys vähän haittasi toimintaa ja näytti olevan kiire. Janan pituus oli ehken 1,5 metriä, pidemmältä en uskaltanut ottaa kun näytti vauhtia piisaavan. Alkujälki menikin hihna tiukalla. Ei edes nameja vaivautunut syömään. Nameja oli joka 5:llä tai 10:llä askeleella. Vähän seilasi laidasta laitaan jäljen päällä ja pari kertaa piti varmistaa et on jäljellä. Sit kun matkaa oli mennyt 100 - 150 metriä, niin alkoi tehdä Lakumaisempaa työtä ja pysähtyi jonkun kerran jopa nameja syömään. Loppujälki sujuikin hyvin, hihna oli yhä tiukalla, mutta meno vähän rauhoittui ja teki paljon tarkemmin hommia. Puolenvälin jälkeen jälki meni hetken polulla ja palasi takaisin metsään, näytti olevan helppo nakki. Niin kyllä arvelinkin. Kulmia ei ollut, mutta yks jyrkempi mutka ja sit loivempaa serpentiiniä. Ajatus oli tehdä helppo jälki näin ekalla kerralla, että muistaa mistä on kysymys. Muistihan se. Oiva mudimainen, kelpien näköinen, porokoira!

Viime viikolla tokoiltiin takapihalla Riikan kanssa. Lakun kanssa perusasentoja, lyhyitä seuraamisia ja paikallaan käännöksiä takapalkalla. Tämä on selvästi sopiva palkkaustapa meille molemmille. Sitten otettiin hyppyä. Eka kokeilin korkeammalla, joka ei sujunutkaan. Palattiin matalampaan, joka meni ihan ok. Nouto meni kivasti. Tosin en paljon ehtinyt tällä kertaa leuan alta silittämään. En muista tehtiinkö muuta. Mutta Ajan kanssa piti vähän rähinöidä. Aika oli paikallamakuussa, jonka läheltä kävin hakemassa lisää nameja Lakulle ja palkkasin Aikaa herkulla. Se lähtikin siitä Riikan luokse, joka piti kauempana Lakua kiinni. Onneks Aika oli niin hieno ettei provosoitunut ja rähinä loppui lyhyeen. Otettiin sen jälkeen ohituksia kaukaa ja läheltä, eikä näyttänyt jäävän kummallekkaan pahemmin hampaan koloon. Tehtiin vielä muutama muukin juttu. Ja Lakun kontakti ja tokoilu paranivat huomattavasti. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Jälkikäteen naureskeltiin, että näköjään pikku tappelu saa tämän koiran oikeaan vireeseen...

Päivitystä

2011-05-05T21:26:00.000+03:00

Viime kerrasta onkin jo liian pitkä aika!
Tässä keväällä käytiin Lakun kanssa tokon alkeiskurssilla. Kaiken kaikkiaan oli mukavaa tokoilla pitkästä aikaa maneesissa, mikä oli Lakulle tuttu paikka pentukurssilta. Kiva oli huomata, että edistystä siihen on tapahtunut. Nyt oltiin pääasiassa hiljaa, ja maltettiin jopa olla hiljaa myös silloin kun ei tehty mitään. Mukava yhdessätekemisen meininki jäi kurssilta mieleen.

Näyttelyssä käyntiä kaavailin myös, mutta sitten tuli karvanlähtö ja epäilin että myös juoksut olis tulossa. Toistaiseksi niitä ei ole kuitenkaan näkynyt, eli tulevat varmaan juhannukseksi niin kun viime vuonna. Päätin kumminkin lykätä näyttelyssä käyntiä siihen, että saadaan ne juoksut pois päiväjärjestyksestä.

Porokoiratokoissa on käyty jonkin kerran. Lakun palkkaamista pitäisi vähentää roisisti. Ja kait sen voisi jo uskaltaa pitää irtikin... Ilman että mitään katastrofia tapahtuu. Hyvin sillä tuo luoksetulo toimii. Tulee pyynnöstä, vaikka näkee toisia koiria, ja tässä keväällä oli semmoinenkin tilanne, että jänis lähti naapurin pihalta juoksemaan. Laku näki sen ja matkaa pupuun oli vain noin 5-10 metriä. Lähti perään, mutta kun pyysin luokse niin sehän tuli! Kiva oli huomata, että tontin rajat on opittu ja pyynnöstä tullaan oli tilanne mikä hyvänsä. Ja myös se tuli varmistettua, ettei tuolla riistaviettiä ole. Itse melkein sössin koko jutun, kun se tuli, niin kaivoin namin (todellakin, yhden ainoa namin!) taskusta. Sen hotkaistuaan se lähti vielä uudestaan menemään, pyysin taas luokse ja se tuli taas. Nyt sitten älysin itsekkin palkata runsaammin ja sisällä vielä lisää. Hieno, mahtava, paras! Semmosen luottamuksen osoituksen se on nyt kotioloissa saanut, että saa aika usein kulkea irtiolevana autosta sisään ja toisin päin. Ja hyvin on toistaiseksi sujunut.

Tokojuttuja ollaan eniten harjoiteltu, ja siitä pieni tiivistelmä: Seuraamisessa meillä menee täyskäännös uusiksi, kun olen itse kääntynyt väärään suuntaan PK-puolta ajatellen. Itse pitäisi opetella katsomaan horisonttiin eikä tuijottaa koiraan. Jääviä pitäisi harjoitella lisää, ne on ihan alkutekijöissään. Käännyt Lakun eteen vielä jokaisessa niistä. Noutokapulan kanssa olen jo vähän pystynyt kotioloissa silittämään ennen kapulan ottamista. Paikallaanolo menee kotona ihan kivasti, häiriön kanssa pitää palkata paljon. Hyppy kaipaa vielä toistoja. Tietää mitä tehdä, mutta varmaan annan sille vielä jonkin vartaloavun epähuomiossa. Nyt on harjoiteltu takapalkkaa, ja muutaman kerran jälkeen se oppi sen. Nyt onnistuu jo yksin ollessanikin takapalkalla palkkaus.

Jälkihommat aloitetaan lähipäivinä. Nyt olisi hyvät ilmat, mutta ei oikein sopivaa rakosta ole löytynyt. Jospa viikonloppuna pääsisi jo metsään muutoinkin kun lenkkeilyn merkeissä.

Tokoa

2011-02-09T21:21:00.000+02:00

Eilen käytiin kahdestaan. Seuraamista tehtiin n. 5x5 metriä neliössä molempiin suuntiin. Se meni hyvin, kun ei ollut häiriötä. Sitten otettiin pari noutokapulan tuomista. Näissä ei olla edistytty, vaikka ollaan kotonakin harjoiteltu. Lopuksi paikallaan istumista. Aika paljon piti palkata ja kehua, jotta malttoi olla. Sitten käytiin Riksun kanssa iltalenkillä aaviksella ja päivä oli pulkassa.

Tänään reenattiin porokoiralauman + saksanpaimenkoiran kanssa. Lakun kanssa oltiin aluks kentällä kolmen muun koiran kanssa yhtä aikaa. Seuraamista epämääräisellä kuviolla, kulmia ja pari täyskäännöstä. Taas piti palkata aika tavalla. Sujui ihan mukavasti, ja malttoi keskittyä minuun kivasti. Ja jos meinasi huomio kiinnittyä muualle, sain sen omasta mielestäni melko hyvin korjattua. Oli aika kylmä tuuli, niin välillä käytiin "lepäilemässä" autojen takana, jotta sain lämmiteltyä omia sormiani. Seuraavaksi kokeiltiin kapulan tuontia, tämä meni entiseen tapaan. Hyvin kävi hakemassa, sitten pudotti pari kertaa innoissaan. Vähän aikaa aina tuumaili, kävi nostamassa kapulan, ja lopulta pudotti sen mun käsiin. Palkkasin aina siitä, kun pudotti sen käsiin. Viimeinen otettiin ihan tosi lyhyeltä matkalta, ja se onnistui yhdellä tuonnilla. Jatkossa pitänee ottaa vaan noita kapulan heittoja lyhyelle matkalle (omille varpaille), jotta ei ehdi sitä niin montaa kertaa pudottamaan. Tai sit pitää miettiä tähän joku uusi juttu, tai sitten jättää vähäksi aikaa hautumaan. Ai niin, nyt tulikin mieleen se kapulan kanssa juokseminen, mitä tehtiin Kuopiossa. Sitähän me seuraavaksi tehdäänkin! Ensimmäisen "erän" lopuksi otin paikallaan istumista. Aikas paljon piti kehua ja palkata, jotta pysyi kutakuinkin istumassa. Laku ehti jo tapansa mukaan tarjota maahanmenoa ym. välissä. Aihki pyöri hetkosen meidän ympärillä häiriönä, silloin sujui yllättävän hyvin!

Toisella kierroksella otettiin hyppyä. Laku hyppäsi estettä molempiin suuntiin ja sai namipalkan kummaltakin puolelta. Meni hyvin. Sitten ihan viimeiseksi ajatellin kokeilla makkararingin tyyppistä leikkirinkiä, että koiralle jäisi hyvä fiilis. Mut se ei oikein onnistunut. Laku ei ehkä oikein hoksannut mitä siltä pyydettiin, ja kentälle oli jo tullut vaikka mitä hajujakin mitä haistella. Tai toinen vaihtoehto, että se paineistui liikaa ja tuo haistelu oli sijaistoimintaa. Jälkimmäistä puoltaisi sekin, kun se alkoi yhdelle tutulle ihmiselle jopa haukkua vahtihaukkua tyyllin "kukas kumma sinä oikein olet", mikä on Lakulle epätyypillistä käytöstä. Sitten muutettiin se makkararingiksi ja siitä se tykkäsi.

Treeniä jälleen

2011-02-06T16:07:00.000+02:00

Perjantaina oltiin pekoilemassa. Kivaa oli. Lakulle otettiin 4 ukkoa. Piilot oli helppoja. Harjoiteltiin tuulia. Hienosti teki töitä, häntä heiluen ja tohkeissaan. Namilla palkkaus.

Tänään käytiin ensin Kodan kanssa harjoittelemassa näytelmiä varten. Juu, ei olla tehty asian eteen mitään sitten viime heinäkuun ja Laku olikin unohtanut poseeraushommat tyystin. Juosta se osasi edelleen =). Maaliskuun lähin näyttely jää välistä työn takia. Huhtikuussa olisi erkkari, se on pienessä harkinnassa, mutta matkallisesti aika kaukana. Toukokuussa sitten ehkä mennään johonkin inhimillisen matkan päässä olevaan näyttelyyn. Toisen kulmurin paikka on alkanut lohkeamaan, joten yritetään käydä jossain nyt kun sillä vielä on hampaat suussa.

Sitten mentiin pekoilemaan. Paikka oli nyt eri kun perjantaina. Lakulla oli yhteensä 3 ukkoa, joista kaksi meni piiloon niin että näki lähdön. Ensimmäistä etsi aika kauan, hyvin teki töitä. Kerran pyysin sitä lähemmäksi, ja lopulta tulikin, kun vähän aikaa huhuilin. Taisi siinä kohti näin jälkikäteen ajatellen saada hajun toisesta ukosta. Sitten se eka ukko löytyi auran takaa hienosti. Toiselle meni jäljeltä, kun luultiin sen olevan vähän eri paikassa. Ei sitten edes huomattu että nyt se löytyi ennenkun maalimieskin pääsi rämpimään pois piilosta. Vähän se lipoi huuliaan siihen malliin, että hommat on hoidettu, mutta ihan varma en ollut. Onneks en ihan ehtiny lähettää sitä uudestaan. Kolmas oli sillä tavalla piilossa, että koiran piti pikku matka kahlata umpihangessa (ja luntahan täällä riittää). Sai hyvin hajun ja meni nopeasti suorinta tietä ukolle. Tähän oli hyvä lopettaa. Yleensä ottaen Laku sai kehuja siitä, että hakeutui omatoimisesti korkeille paikoille haistelemaan.

Kotona ollaan reenailtu noutokapulaa ja paikallaan oloa. Kapulan tuo hyvin, pitoaikaa voisi yrittää jo pidentää. Ja silmätippojen laittamista on kans opeteltu, onnistuu älyttömän hyvin. Nakkeja vaan kuluu aika tavalla, kun annan sille kokonaisen nakin palkaksi silmätippojen laitosta.

Rähmäsilmää ja treeniä

2011-02-02T20:46:00.000+02:00

Lakun silmät on rähmineet parin päivän ajan melko paljon. Tänään käytiin näyttämässä niitä Aholle, joka totesi että syynä on yläluomen sisäpuolella olevat rakkulat, eli Follikuliitti Dexa Chloora. Vaiva on kuulemma tyypillinen nuorille koirille ja sen pitäisi hävitä pariin vuoteen mennessä. Joskus tosi harvoin niitä joutuu poistamaan. Hoidoksi tuli kortisoni-antibiootti silmävoidetta. Sitä laitetaan seuraavat kaksi viikkoa 4 kertaa päivässä ja sitten vielä kaksi viikkoa kahdesti päivässä. Kontrollikäyntiä ei tarvita, kun vaiva tuolla lääkkeellä parantuu.
Illalla treenattiin porokoiraporukalla. Lakun kanssa harjoiteltiin perusasentoa, hyppyä, noutoa, seuraamista, paikallaan istumista ja lopuksi pieni paikallaanolo Raikun kanssa. Perusasentojuttu meni hyvin -aluksi- sitten iski ahneus. Olisi pitänyt lopettaa siihen täydelliseen, mutkun... Seuraaminen taisi olla semmosta kun ennenkin, ei mitään ahaa elämyksiä tullut puolin eikä toisin (Kahden yövuoron jälkeen vähän ajatus pätkii). Täyskäännöksiä voisi alkaa harjoittelemaan, nyt tehtiin vaan seuraamista neliössä. Hyppy meni ihan mukavasti. Tosin siinä oli se pulma, että Laku ei hypännyt, jos en itse liikahtanut. Se saatiin korjattua niin että jätin Lakun istumaan ja menin puoliväliin esteeseen päin ja "käskytin" siitä. Palkka oli pahvin päällä esteen takana.
Noudosta pitäisi iskostaa omaan päähän, että harjoittelee hakemista ja luovutusta vielä erikseen. Ei oikein punainen lanka pysynyt tässä touhussa mukana. Tohkeissaan se meni kapulalle, otti suuhun ja toi luokse. Mutta eihän se vielä osaa luovutusta... Niin palkkaamisen kriteerit ei menneet ihan nappiin joka kerta. Koira parka... Luovutusta treenatessa se taas ei oikein tiennyt mitä olis pitänyt tehdä, niin tätä nyt treenaamme kotona ensi viikkoon asti tehokkaasti. Plussaa oli se, että intoa kyllä riitti, ja lopuksi noutokapula saateltiin kassiin asti häntä heiluen. Ei paljon muut lelut palkkaamisessa kiinnostaneet, kun itse noutokapula oli SE juttu. Paikallaan istumista tehtiin niin, että yritin pitää Lakua istumassa ja Leena oli häiriönä. Tässä Laku paransi suoritustaan loppua kohti, ja lopussa oli kontakti ihan huippua, vaikka Leena käveli lähellä ja heilutteli palloa. Paikallaanolo ei oikein onnistunut. Tätäkin harjoitellaan nyt kotona kohdilleen. Toisen koiran vieressä oleminen meinasi olla tänään liikaa. Vaikka itse olinkin Lakun edessä ja palkkasin melkein jatkuvalla syötöllä. Lopussa Raiku ja Laku saivat leikkiä ja se taisi olla paras palkka tästä työstä.

Hiihtoa

2011-01-12T22:22:00.000+02:00

Tänään kävimme tutustumassa koirahiihtoon. Ja niinhän siinä kävi kun jo ennakolta vähän epäilinkin, että koira jäi autoon ja emäntä lähti hiihtolenkille. "Koutsi" suositteli, ettei näin nuoren koiran kanssa vielä hiihdetä, kun ensinnäkin laji on rankka ja toisekseen jos minä kaadun, niin koiralle voi käydä tosi huonosti. Sitten kun katselin siinä muiden menoa, niin laji alkoi avautua vähän uudella tavalla. Koirat ampaisivat matkaan kun tykin suusta. En olisi matkassa pysynyt. Ja aivan varmasti olisin tuossa vauhdissa kaatunut jo alkumetreillä. 5 km:n lenkkiin heiltä meni aikaa n. 15 minuuttia. Osa oli käynyt jo lämmittelylenkillä ilman koiraa, ja sit vielä koirahiihdon jälkeen.

Eräs koirahiihtäjä "uhrautui" koirahiihdon jälkeen hiihtolenkille tämmöisen aloittelijan kanssa, ja 4km:n matkaan saatiin kulumaan tätä miun vauhtia 40 minsaa... Tosi hyviä vinkkejä tuli, miten kannattaa harjoitella. Tasapainoa pitäisi saada paremmaksi, ja tietysti tekniikkaa myös. Alamäissä otettiin mahdollisimman pitkiä "vetoja" yhdellä suksella. Ja kuulemma sitten kun pystyn nuo mäet menemään yhdellä suksella, niin alkaa jo näyttää hyvältä. Tällä kertaa suurimmaksi osaksi laskin mäet kahdella suksella... Ja joitain pienempiä ja loivempia mäkiä yhdellä. Kävin loppu vuoden puolella hiihtokurssin ihan koirahiihtoa ajatellen. Kurssi oli 5 kertaa ja kesti noin tunnin kerrallaan. Pääsin niistä 4 kertaan, välistä jäi kerta jolloin harjoiteltiin ylä- ja alamäkien menoa.Yksi kerta oli voitelua ym. teoriaa, ja yksi kerta perinteistä. Eli varsinaista luistelua oli siis 2 kertaa. Voisi sanoa, että pohjalta ei pääse kuin ylöspäin =D.

Hauskan näköistä menoa oli. Ja vähän hurjankin näköistä. Mutta kipinä hiihtoon on tullut, ja nyt sitten vaan harjottelen ensin yksinään. Sitten kun hiihto alkaa sujua, niin kokeillaan Lakun kanssa. Lakulle en ole vielä hankkinut vetovaljaita, eikä mulla ole vielä oikeanlaista hiihtovyötäkään. Mutta mikäs kiire tässä. Keväthangilla sitten, vaikka järven jäällä, aloitellaan vetohommat.

Reeniä

2011-01-12T13:58:00.000+02:00

Treenien päivitys blogiin on jäänyt. Tässä tiivistelmä alkukuusta.
Vuosi aloitettiin ekana päivänä hukkaharkoilla. Lakun ukko meni ennalta piiloon. Etsintäalue oli aika suuri verrattuna aikaisempiin (omasta toiveesta). Teimme tämän partioimalla ja Laku etsi tosi hyvin aluetta. Luulimme, että ukko oli vähän eri paikassa ja olimme jo kääntymässä toiseen suuntaan, kun Laku löysikin sen. Aluksi tuli pari "mörkö" haukahdusta. Sitten kun maalimies alkoi kehua niin meni luokse palkalle. Joulukuussa käytiin vaan kertaallen hakuilemassa ja se oli eri tyyppinen harjoitus. Taisi vähän yllättyä maalimiehestä, vaikka näyttikin että tietää mitä tekee alusta pitäen.

Kertaalleen käytiin pekoharkoissa. Nämä olivat teollisuushallialueella. Se oli meille paikkana uusi. Normaalisti siellä kuulemma kulkee työkoneita, mutta nyt saatiin olla ihan yksinään alueella. Tämä olikin meidän kannalta mukava juttu. Lakulle otettiin kolme näkölähtöä. Kaksi ensimmäistä meni vähän hapuillessa, molemmilla kerroilla kuitenkin löysi ukon hyvin. Vetäjä sanoi, että huomaa ettei koira ole kovin kokenut, kun sai hajun mutta ei osannut ekana lähteä ratkomaan että mistä se tulee. Itse olin ihan tyytyväinen, kun eihän Lakun kanssa kovin paljoa olla näitä etsintöjä tehtykään. Ukot olivat piilossa sementtimöhkälepinojen ja rivien väleissä. Viimeinen meni sitten tosi hyvin. Jatko-ohjeita oli, että parilla seuraavalla kerralla otetaan myös näkölähtöjä. Laku on aika avoin ihmisiä kohtaan, niin makkararinkiä sen kanssa ei tarvinnut ottaa. Kerran joulukuussa otettiin, mutta ei se silloinkaan sitä välttämättä olisi minusta tarvinnut. Toisaalta, ei siitä haittaakaan ollut, ja kaikki oli kuitenkin sille uusia ihmisiä.

Sunnuntaina käytiin lappalaiskoirien tokoharkoissa. Lakun kanssa olin ensin. Tehtiin lyhyitä seuraamisia ja yhden askeleen kääntymisiä. Hertta sanoi että perusasento on hyvä, ehkä vähän edessä, mutta se on helpompi minulle. Sitten kokeiltiin jääviä istumaan, maahan ja seisomaan. Näihin tuli hyviä neuvoja miten lähteä jatkamaan. Ei olla noita montaa kertaa kokeiltu. Ryhmäpaikallaanoloa kokeiltiin myös Lakun kanssa ekaa kertaa. Jäin sen kanssa paikalleen ja yritin vaan saada sen pysymään maassa. Paljon palkkasin ja pyysin ja kehuinkin.. Kait.. Tätä pitää jatkossa ruveta harjoittelemaan enemmän eri paikoissa. Kotona se jo osaa hyvin odottaa ruokaa ja ulospääsyä. Toisella kierroksella harjoiteltiin noutokapulan kanssa. Tässä ongelmana on ollut se ettei se nosta sitä/ pidä sitä suussaan. Ollaan harjoiteltu naksun kanssa ja saalisleikillä. Tällä kertaa se menikin tosi hyvin alusta pitäen, ei ollut yhtään niitä ongelmia mitä kotona on ollut. Ihan kun joku olisi loksahtanut kohdalleen. Loppujen lopuksi se vielä juoksi innoissaan ympyrää kapula suussaan ja emäntä katsoi menoa haavi auki vierestä. Hyppyä kokeiltiin myös. Tätä onkin treenattu kotona vähän väärällä tavalla. Mutta jo muutaman oikean tavan jälkeen se alkoi omatoimisesti tarjoamaan oikeaa suoritusta. Laku palkkaantuu hyvin nakeilla ja lihapullilla ja myös leikkiminen on siitä hauskaa. Tästäkin saatiin kehuja, miten hyvin se leikkii.

Tammikuu on pakkaskuu...

2011-01-11T20:59:00.000+02:00

Tai sitten ei.
Tässä pari kuvaa eilliseltä päivälenkiltä. Vapaapäivän kunniaksi käytiin metsäsamoilulla Aadan kanssa.

Alkutemmellystä

Kamikaze

Namia mulle kiiiitooos

Tänään käytiin sitten lenkillä Turbon, Darran ja Toman kanssa. (Kun auton mokoma hajosi ettei reeneihin päästy.) Pimeässä ja lumisateessa tarpoessa ei kuvia voinut ottaa. Jospa niitä joskus vielä saadaan Toman kanssa touhuamisestakin. Jotain hyvääkin tässä päivässä oli, Laku pärjäsi nyt hienosti Darran kanssa.

HAUSKAA JOULUA!

2010-12-15T21:05:00.000+02:00

On joulussa tuoksua, lämpöä taikaa

On joulussa hitunen mennyttä aikaa

Kävimme kuvissa ja hyvältä näyttää!

2010-12-02T17:15:00.000+02:00

Tottistelua

2010-10-06T12:17:00.000+03:00

Vedetään nyt tästäkin viime aikojen tekemisten yhteenveto, kun olen niin laiska/olevinaan kiireinen blogin päivittelijä.

Noutoa harjoitellaan monellakin tavalla.
Tyyli 1: Työnnän kapulan sen suuhun ja pidän sitä siellä hetken ennen ruokaa. "Kiitos", otan kapulan itselle ja "saa ottaa". Tästä saa siis jättipalkan.
Tyyli 2: Emäntä leikkii hikipäässä kapulan kanssa, ja jätti kehut&palkkaa kun koira ottaa sen suuhun. Tällä tyylillä se on jo jopa juossut vähän matkaa kapula oikein päin suussa. Jeee!
Tyyli 3: Tapahtuu lelujen kanssa "tuo tänne se" hetsausta, ja kun tuo niin välillä leikki jatkuu ja välillä "kiitos", jolloin luovuttaa ja leikki jatkuu sen jälkeen. Tähän tyyliin satsasin kaksi pehmolelua, joissa on vinku toisessa päässä ja pallo toisessa päässä, ne on semmosia pitkiä jutskia. Toinen on kyllä jo vähän hajalla. Täytyy hankkia patukat, jos ne kestäisi paremmin.

Seuraamisessa yritän opettaa sille takapään hahmottamista. Lyhyitä seuraamisia lähes paikoillaan molemmille sivuille. Olisi hienoa, jos se joskus seuraisi oikealla paikalla kun itse pyörin ympyrää. Se näyttää niiiin hienolta. Siihen on kyllä pitkä matka vielä. Perusasennossa reenataan katsekontaktia, ja tästä sitten muutamia askelia eteen kontaktissa. Samalla yritän muistaa, että pidän itseni suorassa.

Leikkimistäkin on harjoiteltu, myös tähänkin saatiin Lakun kanssa hyvää oppia. Olipa jännä nähdä se leikkimässä toisen henkilön kanssa niin kierroksilla, että sen häntäkin vispasi ympyrää. Taitavissa käsissä siitä irtoaisi vaikka mitä. En ole vielä ihan samalla tavalla saanut sitä itse innostumaan, mutta ollaan me harjoiteltu ja ehkä vähän paremmin osaan jo sen kanssa leikkiä mitä aiemmin.

Madallettua A-estettä on nyt muutamalla kerralla menty lelun kanssa. Viimeksi se kävikin jo "huvikseen" hyppäämässä sen ennen kuin itse ehdin mukaan. Samalla tavalla myös matalaa pystyestettä. Tästä se ei ihan niin paljoa tykkää mitä A:sta, varmaan vähän sattui kun on kolautellut vähän jalkojaan. Kotona on nyt harjoiteltu vähän matalammalla vielä.

Paikallaanoloa on harjoiteltu nyt aika vähän, tähän pitäis panostaa enemmän. Mutkun nuo vauhdikkaammat jutut vei mukanaan.

Luoksetuloa on tehty lyhyeltä matkalta niin, että tulisi eteen oikeaan asentoon suoraan. Tähän liittyen ollaan myöskin opeteltu namikoppeja suusta. Harjoittelu tällä saralla jatkuu edelleen. Namikopit kädestä se kyllä hallitsee, mutta kun sylkäisen sille namin, niin on ollut ihan ihmeissään että mistä noita nameja oikein sataa.

Jälki-treenejä

2010-10-06T11:47:00.000+03:00

Jäljellä Lakun kanssa on viime aikoina harjoiteltu kulmia. Ne sujuukin jo mallikkaasti. Muutenkin jäljestys näyttäisi olevan sen oma juttu. Hirmu innokkaasti on tyttö aina jälkimetsään lähdössä. Maastoa on pyritty vähän vaihtelemaan; välillä ollaan käyty pellolla, välillä rinteessä, välillä otettu polkujen/teiden ylityksiä tai niiden reunalla kulkemista. Enimmäkseen tuo mäntykangas on kuitenkin ollut jälkimetsänä. Jälkiä on vanhetettu tunnista pariin-kolmeen. Täytyy kyllä myöntää, että suurimmaksi osaksi tulee ajettua noita tunnin vanhoja, kun siinä jäljen vanhetessa olemme käyneet useinkin lenkillä, joka nyt sattuneesta syystä on usein tuo tunnin mittainen.
Kerran kokeiltiin myös 2½-vuotiaan tekemää jälkeä. Sekin oli tunnin vanha, eli päiväunien mittainen toisin sanoen. Alussa Laku oli tohkeissaan lähdössä, sitten kun tuli jäljelle olikin tosi yllättynyt. Ei meinannut nostaa sitä, vaan pyöri pallo hukassa. Lopulta aikansa tilannetta pohdiskeltuaan se kuitenkin lähti oikeaan suuntaan ja ajoi hienosti jäljen loppuun. Näitä onkin lisää suunnitelmissa.
Keppien treenausta on tehty vielä kotona purkinkansi-menetelmällä. Lähiaikoina voisi varmasti jo kokeilla lyhyttä keppijälkeä. Kynnys aloittamiseen on ohjaajan päänupin sisällä. Pitänee yrittää saada siihen joku konkari mukaan pulmatilanteiden varalta.
Esineruutua ollaan nyt tehty kertaalleen niin, että Lakulle vietiin paljon esineitä, ja kun huomioi ne -naksu ja palkkaa. Tällä tavalla se onnistui hyvin, "nostettiinkohan" 3 esinettä tuolleesti..

Hammaskontrolli

2010-10-06T11:33:00.001+03:00

Syyskuun 9. päivä kävimme Anidentissä kontrollissa. Reilu puoli vuotta oli kulunut edellisestä käynnistä. Tällä kertaa Lakulta poistettiin plakkia/hammaskiveä varmaan lähes kaikista hampaista, sekä jälleen yksi alaetuhammas. Hammas oli omiinkin silmiin muita tummempi, ja heilui vähän, eli menetetty. Lisäksi alakulmureiden, sekä joidenkin muidenkin alahampaiden paikkoja korjailtiin/uusittiin.

Jälkeä jälleen

2010-09-01T18:59:00.000+03:00

Uusi yritys blogin treeni-kirjailussa. Tänään käytiin jälkeilemässä pellolla ja pusikoissa. Lakulle tehtiin pellolle kulmajälki, joka ehti vanheta reilun tunnin. Hyvin bongasi sen janalta. Alku meni hienosti. Vähän hätiköintiä oli kulmissa (joko koiran, tai emännän, tai molempien..) mutta loppuun asti selvittiin kummiskin ihan mukavasti. Rasiassa oli nakkia ja sitten leikittiin.
Toinen jälki, ainakin reilun pari tuntia vanha, alkoi läheltä pusikkoa, eteni sen läpi. Sitten kuljettiin vähän matkaa tien viertä pitkin. Sitten mentiin metsikköön. Metsän läpi kivirauniolle, sen yli pellolle ja pellon viertä jonkin matkaa ja loivasti pellonylitys vastakkaiselle sivulle ja pikku matka sammalta kasvavan kallion päältä loppuun. Hyvin nosti taas jäljen ja ajoi pusikon läpi. Kerran pysähtyi hieman yllättyneen oloisena, mutta jatkoi pian matkaa. Kun tultiin tielle oli taas haahuilua vähän aikaa. Sitten lähti oikeaan suuntaan. Tämä tiepätkä oli runsaasti namitettu. Metsään meno kulmasta meni eka yli, sitten palasi ja löysi jäljen helposti. Metsässä alkumatka meni hyvin. Sitten sieltä löytyi -paljon- jonkun elukan kasoja joka vähän sotki etenemistä. Toruin sitä, ja otin vaivihkaa liinassa lyhyemmälle ettei enää yltänyt sinne. Kiviraunioin reunaan päästiin lopulta. Sitten noustiin ensin yhdelle kivelle, tuumailutauko, toiselle kivelle, uusi tuumaustuokio, kolmannelle kivelle, ja lopulta pellolle asti. Hienosti se löysi oikean reitin, kun jälki ei tässä mennyt ihan suorinta tietä, vaan pienen luonnollisen mutkan kautta. Pellon vierustaa edettiin mukavaa vauhtia. Sitten alkoi ylitys. Suunnilleen keskikohdassa tätä alkoi haahuilu, ja Laku löysi jotain mannaa jäljen vierestä. Lähempi tarkastelu paljasti että siellä oli jänisten salainen kohtauspaikka, papanoita oli joka puolella melko reilusti. Sama taktiikka mitä metsä-läjien kohdalla, ja niinpä lähdettiin eteenpäin. (Näytti vähän siltä, että Lakun mielestä papanat oli paljon parempia kun Frolicit). Lopussa oli maksapaloja ja nakkia rasiassa. Namit oli i-h-a-n-i-a, niiden jälkeen ei leikki kiinnostanut. Tyytyväinen olen molempiin jälkiin. Etenkin tähän jälkimmäiseen, missä koira joutui vähän miettimään jäljen etenemistä. Ja omaan Lakun -lukutaitoon tuli uusi luku jäniksenpapanat kiikarissa -eleistä. Ensi kerralle pitää selvästi ottaa paremmat namit ja parempi loppupalkka.

Jälkeä

2010-08-30T21:51:00.000+03:00

Viikonloppuna kävimme jäljestämässä yhdellä kurssilla. Sieltä tulikin monta uutta juttua meille. Laku oppi mm. janan ja kulmat. Ja minä opin lukemaan sitä paremmin ja myös jälkiliinan käytössä tapahtui kehitystä, ja ehkä myös jälkien tekemisessä... Jäljet tehtiin pellolle, kun tähän asti ollaan tehty vain metsäjälkeä. Ja muutenkin me ajettiin paljon pidempiä ja vanhempia jälkiä mitä tähän asti ollaan tehty. Jopa 16 tuntia vanhan jäljen se ajoi alun jälkeen hienosti, (kun mamma ensin pääsi tilanteen tasalle, veti henkeä ja lopetti hökeltämisen).
Myös keppien harjoitteluun tuli hyviä neuvoja, ja sitä ollaan päästy aloittelemaan ja edistytty yllättävän nopeasti. Samoin tottikseen. En nyt ala näitä sen kummemmin tähän kirjoittelemaan, kun totesin että mun on helpompi pitää jälki-treenipäiväkirjaa ihan manuaalisesti paperin ja kynän kanssa.
Iso kiitos kurssin vetäjälle!

Syntymäpäivä

2010-08-30T21:35:00.000+03:00

Ensin me leikittiin ja lenkkeiltiin Aadan kanssa. Oltiin kuulemma taas niin nopeita, ettei kameramies pysynyt messissä.

Sitten tuli Riksu leikkimään ja lenkkeilemään.

Ja lopulta mä sain kakkua. Nam.. Ja laulettiinkin mulle, mut ei se mua niin kovasti jaksanut kiinnostaa, kun tuo kakku vei kaiken huomioni. (Kakku olikin niiin hyvää että, en huomannut yhtään että kynttilä oli vähän nyykähtänyt mikrossa)

Yrittihän ne syöttää mulle myös keksiä näin synttäripäivän kunniaksi. Kun ei sitä joka päivä täytetä vuosia. En ekaks tienny, että mikä se on, ja jemmailin sitä muutamaan otteeseen eri paikkoihin. Lopulta mamma kyllästyi katsomaan mun touhujani ja otti keksin käteensä. Nuoleskelin, haistelin ja maistelin sitä siinä. Sitten varovasti pureskelin siitä murusia etuhampailla. Ja lopulta päätin ottaa kunnon otteen hommaan ja syödä sen suihini. (Tämä tapahtui just siinä vaiheessa, kun rupesivat etsimään kameraa kehiin. Kuulemma kukaan ei ilman todistusaineistoa olis uskonu ettei keksit meikä-neidille kelpaa.)
Puntarillakin käytiin tänään M&M:ssä, painoa mulla oli pyöreät 15kg. Korkeus on varmaan yhä se 47cm. Meinasin saada lahjaksi uuden pannan, mutkun ei sopivaa löytynyt niin täytyi tyytyä sitten sian nenuihin. No, onneksi myyjä oli niin ihana, että ei niin kovasti harmittanut. Sitä sai pusitella ja se paijailikin kovasti.

Jälkeä

2010-08-06T14:12:00.000+03:00

Tänäänkin kävimme jäljellä. Lakulle n. 120 askelta, namit joka viidennelle askeleelle ja annettiin vanheta reilun puoli tuntia. Jäljen vanhetessa kävimme uimassa. Siellä olikin aikamoinen aallokko, ja olisiko se vähän jännittänyt, kun tyttö ei oikein lähtenyt lelujen perään. Muutaman kerran kävi noutamassa ne hienosti, ja aikamonta kertaa taas ei. Onneksi oli toinen koira mukana, niin ei tarvinnut hakea leluja järvestä itse =). Tässä järvestä noudossakin on sellainen juttu, että ei tuo leluja käteen asti kun ihan satunnaisesti, vaan yleensä tiputtaa rantaveteen tai sitten vähän matkaa rannalle päästyään. Tänään ja eilen mietin tuota, ja meidän ongelma on varmasti siinä ettei Laku osaa luovutusta. Sitäpä sitten alammekin harjoitella käänteisesti noutoa ketjuttamalla.
Itse jäljen ajoi mukavasti. Aika paljon jouduin jarruttelemaan, mutta eilisen jälkeen olin itsekin siihen paremmin varautunut. Nyt näytti tekevän paremmin töitä, kun nameja oli harvemmassa. Ensi kerralla (jos on vielä yhtä kuivaa kun nyt) tehdään samanlainen jälki, mutta annetaan vanheta vähän kauemmin.

Tiistaina kävimme Josepan hyvät tavat -ryhmässä. Paikalla oli Lakun lisäksi 10 kk ikäinen koira ja 16 vko ikäinen pentu. Teimme kontaktiharjoituksia ja seuraamista. Kontaktiharjoitukset meni nätisti. Seuraamiseen tuli hyviä neuvoja; nyt jatkan sitä niin, että sanon sivu/seuraa (en ole vielä päättänyt kumpaa, ehkä sivu) kun on perusasennossa ja sitten edetään yhden askeleen seuraamisiin. Yritän itse pitää oman asentoni suorassa katse eteenpäin, enkä siis ylävartalo koiraan päin kääntyneenä, niin kun se nyt menee.

Hammaslääkäriaikaa soittelin myöskin. Lakua hoitanut eläinlääkäri on paikalla vasta elokuun viimesestä viikosta eteenpäin, joten siellä käynti siirtyy syyskuun puolelle. Hampaita olen harjaillut silloin tällöin. Dental sticksin tyyppisiä purtavia pyritään antamaan joka päivä (joinakin päivinä on saattanut unohtua). Juomaveteen sekoitan Virbacin Vet aquadentiä, nyt kesäaikaan se voi kylläkin juoda myösmuualta kuin omasta vesikupista. Sitten ostin sille pussin Royal Caninin Dental -nappulaa. Ja nyt se syö vuoroin sitä ja Cibaun kala-riisi nappulaa. Hampaat on vähän kellastuneet, en tiedä onko kiilteeseen tullut jotain lisävaurioita, vai onko se hammaskiveä. Tätä kellastumista on myös takahampaissa, sekä yläkulmurien yläosissa, joten toivottavasti se on hammaskiveä eikä muuta.

Päivitystä

2010-08-05T21:13:00.000+03:00

Tänään ajoimme kuivaan kangasmaastoon tehdyn jäljen, pituus n. 100 askelta. Jälki vanheni puolisen tuntia ja nameja oli joka kolmannella askeleella. Hirmu haipakkaa mentiin, piti jarrutella. Namit eivät kelvanneet oikeastaan ollenkaan. Pari kertaa näytti siltä että eksyi jäljeltä, ekalla kerralla etsi jäljen tekemällä ympyrän ja jatkoi oikeaan suuntaan. Tokalla kerralla taas vähän oikaistiin. Kyllä olisi kepit jääneet tältä jäljeltä löytymättä, jos niitä jo meillä olisi.
Keppien opettelu ei ole oikein edistynyt. Lenkkipolulle kun niitä asettelen, niin ei tyttö kiinnitä mitään huomiota. Tänään sain sellaisen vinkin, että kävellään ohi niin monta kertaa että se jotenkin siihen reagoi. Täytyy kokeilla tuota seuraavaksi. Tuolla niitä likavaatekorissa on hajustumassa.
Sitten toinen akilleen kantapää, esineruutu. Yritettiin tällä kertaa niin, että mamma vei esineen ruutuun ja revitteli sen piiloon pikku monttuun. (Lakun oli tarkoitus ihmetellä, että minkä aarteen se mamma sinne piilotti, äkkiä sinne!) No, hyvin se menikin paikan päälle, ja otti molemmilla kerroilla esineen suuhun, mutta pudotti sen jo vähän matkaa kuljettuaan. Sittenpä me leikittiin esineellä, ja juostiin kilpaa esineelle. Ei ole vielä avautunut tämä juttu meille. Nyt jätetäänkin harjoittelu suosiolla takapihalle ja palataan asiaan kun saadaan homma toimimaan siellä. Toisaalta, kyllähän se kotona tuo noita leluja, mitä sille heitellään. Ehkäpä kyse onkin enemmän luovutusharjoituksista, joihin pitäisi saada toistoja. EN TIEDÄ......
Nyt on ollut niin kuiva kesä, että ei tottakaan. Pikkuinen sadekuuro sentään saatiin niskaan, mutta hiekasta ei kastunut muu kuin ohut päälli kerros, joten ei paljon helpotusta tullut.

Jälkitreeniä

2010-07-18T14:56:00.000+03:00

Tänään teimme taas jälkeä, kun nyt on satanutkin vähän. Jäljen vanhenemista odotellessa otimme omalla porukalla pari pikku etsintää raunioradalla. Laku tykkäsi ja teki hyvin hommia. Kaksi ekaa löytyivät helposti. Viimeinen olikin vahingossa vähän hankala, kun tuuli ihan eri suuntaan niin ilmavainua ei ollut toivoakaan saada. Lopulta se meni jälkeä pitkin perille.

Jäljen ajoi hyvin, tyypillistä Lakua näkyi tänään. Malttoi hyvin haistella, ja jopa söikin lähes kaikki Frolicit matkan varrelta. Keskellä jälkeä oli yksi pätkä, missä nameja ei ollut, ja tässä vauhti kiihtyi. Sitten kun namit tulivat, niin hidasti ja söi nitä pois. Vaikka oli syönyt aamuruuankin hyvin. Liekkö tämä viileämpi keli ja uusi ruoka parantaneet ruokahalua.

Kotona harjoiteltiin perusasentoa, paikallaoloa, seuraamista ja esineruutua varten lelujen noutoa.

Kesäloma

2010-07-15T21:49:00.000+03:00

Blogi on ollut vähän kesätauolla, jona aikana on geokätköilty vaikka missä ja puuhattu monenlaista. Laku oppi uimaan, ja ensimmäinen kerta oli ikimuistoinen. Menimme yhteen venerantaan, jossa on pitkä ja matalahko hiekkapohja. Siellä käy myös ihmisiä uimassa, mutta se ei ole virallinen uimaranta, joten samaan aikaan siellä oli muitakin koiria. Laku lähti perääni uimaan, ja kehuin hirmu paljon niin oli oikein polleaa tyttöä. Sitten se haki pari kertaa keppiä järvestä innokkaasti. Sitten meinasi lähteä taas uimaan, mutta jäikin järveen seisomaan, itse katselin vähän aikaa muualle ja aloin sitten kävellä syvemmälle, kun katsoin että mitä ihmettä tuo koira oikein tekee. Siitä näkyy vaan pää järven pinnalla, ja se k-a-k-k-i-i järvessä. Tuli taas kerran vähän sellainen olo, että nyt minä olen nähnyt kaiken. Juu, olihan ne pökäleet sieltä poimittava pois ettei ranta saastu. Onneksi ne tipahti heti pohjaan, josta oli helppo poimia ja nakata maihin.

Käytiin pitkästä aikaa hukkaharkoissa. Laku muisti heti mistä on kysymys ja lähti intopiukkana ukkoa etsimään. Hienosti se myös löytyi. Jälkiryhmän kanssa aloiteltiin esineruutua. Eka kerta meni mönkään, kun ei hoksannut mistä on kysymys. Yritettiin vaikka millä tavalla, mutta ei oikein onnannut. Parin viikon kuluttua edellisestä kerrasta, eli tänään, se toi hienosti yhden esineen (ikioman karvapuuhkalelun) puoleen väliin ja tiputti sen siihen kun ilmeisesti mamma alkoi liikaa kehumaan. Pari kertaa koeiltiin, sit onnistu, ja sitten into lopahti kokonaan, joten jätin tällä kertaa tähän. Vetäjän kehoituksesta juostiin ja leikittiin karvapehkolla autolle asti, ja taistelutahtoa tältä kyllä löytyy =).

Tänään ajettiin myös jälki, jossa oli namipaloja joka toisella-kolmannella. Ja sitten yksi metrin-parin mittainen pätkä ilman nameja. Maasto oli tosi kuiva, ja namittomalla pätkällä se vähän harhautui, mutta löysi jäljen pian taas. Toisaalta oli tosi hyvä harjoitus, toisaalta taas vetäjä kertoi kyllä etukäteen, että tällä kelillä kannattaa ajaa vaan makupalajälkeä. On ollut niin pitkä hellekausi, että maasto on ihan kuiva ja pölisevä. Olin jo ehtinyt tämän asian sujuvasti unohtaa kun suunittelin jälkeä. Aikamoista haipakkaa se myös meni, mutta kehuja sateli innokkuudesta. Mietin jossain vaiheessa, että pitäisikö jarrutella, ja päätin sitten luottaa että se löytää kuitenkin loppuun asti ja että menkööt nyt omaa tahtiaan.

Oulun näyttelyn jälkeen kävimme pentutapaamisessa, jossa olikin melkein kaikki Lakun sisarukset, + isä ja emä. Paikalla oli lisäksi paljon muita koiria kahden kasvattajan eri pentueista. Läheisessä saaressa käytiin juoksemassa sekä Urho-veljen, että Kero-veljen kanssa. Ruusa-siskon kanssa leikittiin vähän hihnassa, joka sujui mielestäni yllättävän hyvin. Olin ounastellut etukäteen, ettei Laku tule toisten narttujen kanssa juttuun.

Tästä jatkui lomareissu, matkamittariin tuli yhteensä n. 1200km. Yövyimme mökissä ja hotellihuoneessa. Laku kävi uimassa meressä ja järvissä. Hellekelillä piti välillä pysähtyä vilvoittelemaan, onneksi autossa on ilmastointi. Likka osasi olla tosi nätisti, ei haukkunut tai vinkunut ja oli muutenkin ihan maailmanmatkaajan oloinen. Yksi kommellus tosin sattui, kun yövyimme hotellissa ja menimme aamupalalle. Lakun aamupissatuksen jälkeen mietittiin, että voikohan sitä Lakua jättää yksin huoneeseen edes aamiaisen ajaksi, kun se saa oven auki. No, pikaisen pähkäilyn jälkeen jätin sen hihnaan kiinni, ja hihnan kiinni sängynjalkaan. Kävin pikapikaa syömässä. Eipä ollut edes nälkä, kun huoneessa oli koko yön varmaan 40 astetta lämmintä. Muut jäivät vielä syömään kun palasin takaisin, ja sieltähän se Lakun pää toivotti tervetulleeksi käytävälle saakka. Hihna olikin niin pitkä, että tyttö oli yltänyt ovelle, ja avannut sen. Koira itse ei yltänyt kun kurkistelemaan ovesta. Haukkumistakaan en kuullut, eikä kukaan tullut mitään valittamaan, joten oletan että se suht nätisti oli osannut odottaa. (Siivooja oli jo hommissaan, enkä hoksannut kysyä haukkumisesta, mutta ystävällisesti hän ainakin tervehti). Onneksi jäi Lakun hotelliaamiainen syömättä! Yllätys olisikin ollut melkoinen, jos se olisi pölähtänyt tulla aamupalalle.

Oulun näyttely

2010-07-15T21:06:00.001+03:00

Starttasimme ns. virallisen näyttelyuran Oulussa 10.7. Paikalla oli 7 lapinporokoiraa ja Laku oli ainoa junnunarttu. Tuomarina toimi Eeva Resko. Päivä oli kuuma, aurinko porotti ja olimme paikalla jo pari tuntia ennen meidän vuoroa. Laku odotteli sateenvarjon suojissa varjossa, ja kevythäkissä. Kehässä tytteli oli aina väsynyt, ei meinannut jaksaa seisoa. Tyytyväinen olen kuitenkin esiintymiseen, vaikka muutaman kerran jouduin korjaamaan asentoa kun meinasi istua.

Arvostelu:
Pienehkö narttu, joka saisi olla pidempi rungoltaan.
Oikean mallinen pää, joka kuitenkin on kovin kevyt.
Kookkaat korvat. Saisi olla paremmin kulmautunut
edestä. Riittävä runko ja luusto. Riittävät takakulmaukset.
Saisi liikkua kauttaaltaan paremmin. Kantaa häntäänsä
liikkeessä liian korkealla.

Laatuluokka tyydyttävä

Jälkeä ja tokoa

2010-06-04T20:57:00.000+03:00

Eilen kävimme jäljellä. Lakulle tehtiin n. 30 metrin mittainen jälki. Makupaloja oli välill' joka askeleella, vä'lill' joka toisella tai kolmannella. Vetäjä sanoi että meni hienosti, Lakun nenä pysyi koko ajan maassa. Itsestäkin se meni hyvin, mutta välillä vähän jäljen vierestä. Joskus on mennyt tarkemminkin. Jarrutella piti, kun intoa riitti. Tyytyväinen olen! Ensi kerralla Lakulle voisi kuulemma tehdä sellaisen 40 metrin mittaisen jäljen, jossa on ekalla kymmenellä metrillä makupaloja, sit 5 metriä ilman, 5 metriä makupaloilla, 5 ilman jne. Ja vinkkinä tuli uusi juttu, että kannattaa juottaa koira taikka kastella koiran nenä ennen jäljestystä nyt kuivalla kelillä, että limakalvot kostuu kun maasto voi vähän polistä. Tänään jäi suuri osa Froliceista syomättä, sieltä täältä se niitä napsi suuhunsa. Loppupalkalla oli lihapullia purkissa ja kasa froliceja, plus uusi hieno elukan häntäkarvalelu. Lihikset ei kelvanneet ollenkaan, Froliceja soi syotettynä jonkin verran, mutta onneksi oli se uusi lelu, jolla leikkipalkka näytti toimivan hyvin.

Tänään olimme tokoillemassa pitkästä aikaa. Seuraamisia, kontaktiharjoituksia, Seuraamista liikkurin kanssa, luoksetuloa, estehyppy/harjoitusta sekä liikkeestä seisomista. Ei olla kaikkia noita kovin paljoa edes harjoiteltu vielä. Seuraaminen sujui pääosin hyvin. Käännokset meni kivasti. Välillä kontakti hävisi, mutta aika kivasti se sen piti, kun sai sopivasti nameja. Itse yritin harjoitella sitä, etten pitäisi nameja koko aikaa kädessä, vaan ottaisin ne aina taskusta. No, sen asian harjoittelu jatkuu vielä... Maahanmenoa ja paikallaoloa, noh tehtiin paikallaoloa niin kuin se osastaan, eli Laku minun edessä ja palkkaa paljon, niin pysyihän se siellä ihan jonkin aikaa. Pitäisi tähänkin kello ottaa mukaan, niin olisi loogisempaa. Tämän harjoittelu jatkuu kotona. Maahan meni avustuksella hyvin, ilman apujaki onnistui välillä. Estehyppyä ei ole harjoiteltu, nyt oli ihan eka kerta. Yritin jostain ihme syystä ensin täyskorkealla, eikähän se tietenkään tiennyt mitä pitää tehdä. Sitten älysin ruveta madaltamaan sitä, ja ihan matalimmalla se juoksi muutaman kerran vierellä yli hyvin. Mikähän lie ajatuskatko ollut, kun en älynnyt sitä heti madaltaa matalimmalle. Liikkestä seisomisessa jään itse seisomaan vierelle, hyvin pysähtyy ja malttaa jopa jonkin aikaa siinä seistä, kun en itse lähde huitelemaan etemmäs. Tätä voisi jo alkaa vähän vaikeuttamaan kotioloissa.

Hyvin tuli uutta intoa tokon treenaamiseen, ja sitä lähdin tältä päivältä oikeastaan hakemaankin. Mukava yllätys oli, kun Laku oli nätisti. Jotenkin se vaikutti nyt isolta tytoltä jo. Hankala kirjoittaa, niin eipä tämän enempää jaksa rustailla. Näppäimistoon on iskenyt joku ihme viirus, ettei loydy kirjaimet ja merkit oikeilta paikoiltaan, pitää alkaa tätä nyt korjailemaan. Liekko mennyt ulkomaankieliseksi. Poh.

Suvi-Karelia 30.5.

2010-05-30T16:40:00.001+03:00

Kävimme näyttelyssä myös tänään. Nyt tuomarina toimi Paavo Mattila. Porokoirien pentuja edustivat samat koirat mitä eilen. Ja myös sijoitukset menivät odotetusti eilisen mukaisesti. Parhaaksi pennuksi valittiin Sylvi (se sai myös jotain muita palkintoja, joista en osaa kertoa) ja Kössi oli vastakkaisen sukupuolen paras ja sai myös kunniapalkinnon. Laku oli narttupentujen kakkonen.

Tosi tyytyväinen olen sen näyttely-käytökseen tänään. Menimme paikan päälle noin 1,5 tuntia ennen meidän vuoroa. Osa ajasta käveltiin ja osan ajasta Laku makoili häkissä. Kun menimme kehään, niin ensimmäisessä vaiheessa se seisoi koko ajan paikallaan! Lakun arvostelu oli ensin, tuomari katsoi pikaisesti hampaat ja silitteli. Juoksu meni minun mielestä kivasti myöskin, tosin arvostelun perusteella olisi pitänyt mennä vähän lujempaa, mikä taas ei ole koiran vika. Nyt juoksimme ympyrää yhdessä ja yksinään. Ja tänään Laku seisoi tosi kivasti myös juoksemisen jälkeen, kun tuomari arvioi sen. Yhden ainoan kerran meni istumaan, josta sen nostin seisomaan. Meni paljon paremmin kun eilen!

Tässä arvostelu:
"Hyvä tyyppinen pentu. Kohtalaisen hyvä pää. Kookkaat korvat,
hyvä kaula. Hyvä ylälinja. Kulmauksia voisi olla hieman enemmän.
Kantaa häntää korkealla. Voisi liikkua reippaammin. Miellyttävä luonne."

Suvi-Karelia 29.5.

2010-05-29T14:18:00.001+03:00

Tänään olikin se jännittävä päivä, kun kävimme Joensuun näyttelyssä. Tuomarina oli Israelilainen Janiki Steinbock. Pentuluokassa oli yksi uros (Mökötuvan Yö-Kössi), ja Lakun lisäksi yksi narttupentu. Lakun sijoittui narttupennuissa toiseksi, voiton koko pentuluokasta vei Mikälie Öö Totanoin. Tulimme näyttelypaikalle ehkä puolisen tuntia (?) ennen kehän alkua. Kävelimme pikku lenkin ja sitten Laku odotteli vuoroaan häkissä (Suurkiitos lainasta asian osaiselle!!). Edellisten koirien luokan päätyttyä vein hammastodistuksen kehäsihteerille ja selitin vielä asian hälle joka avusti kehässä.

Meidän vuoron tultua menimme seisomaan kehään. Tässä Laku seisoi minusta hienosti. Sitten juostiin ympyrä, ja yksittäin edes-takas. Nämä meni hyvin. Sitten tuomari katsoi hampaat (sekä etu-, että takahampaat) ja olin hirmu ylpeä Lakusta, kun se näytti ne tosi nätisti. Sitten jäimme "seisomaan" kun tuomari arvosteli koiran. Tässäpä tyttö ei olisi malttanutkaan enää seisoa, vaan piti vähän väliä korjata sen asentoa. Kehän ulkopuolella olevat koirat kiinnostivat ja välillä piti vielä yrittää istumista ja maahanmenoa. Melko tyytyväinen kuitenkin olen sen esiintymiseen, olisi voinut paljon huonomminkin mennä. Nyt en antanut sille makupaloja kun ehkä kerran koko kehässä olo aikana, taskussa ne toki odottivat valmiina. Jollain tapaa me siis siitä selvisimme ja tämän jälkeen menimme odottelemaan toisen koiran arvostelua. Yksin en olisi kyllä tuosta reissusta kunnialla selvinnyt. Kiitos sinulle ihana ystävä, joka olit mukana henkisenä tukena ja apuna!!

Tässä arvostelu:
"Hyvä koko, Hyvä nartun pää, Hyvä korvien asento.
Kaunis kaula, hyvä ylälinja ja häntä.
Koira on vielä melko kehittymätön, Tarvitsee näyttelykokemusta.
Hieman ahdas etuliikkeissä."

Jäljentekokurssi

2010-05-20T23:06:00.000+03:00

Tänään kävin opettelemassa jäljen tekoa (ilman koiraa). Päällimmäiseksi mieleen jäi kompassin käytön opetus. Kirjoitan siitä nyt pikaisesti muistukkeeksi itselle. Kun kompassia käytetään, niin sen "häntä", eli nauha, pitäisi laittaa lähtöpisteeseen päin. Tämä siis jos tehdään esim. jälkeä piirustuksen mukaan, johon on merkitty kulmat asteittain sekä suorien matkojen pituus. Jos kompassia käytetään kartan kanssa yhdessä, tulisi katsoa että kartan ja kompassin pohjoiset osoittavat samaan suuntaan.
Alussa otetaan ensimmäiset asteen lähtösuoran mukaan. Tässä asetetaan viisarin punaisen pään pilkku kompassin viivojen väliin, ja katsotaan asteet nuolen kohdalta. Asteluku kannattaa merkata karttaan. Meillä oli mallina tietokoneella tehty kaavio, josta tiedettiin, että on pari 60 asteen kulmaa ja loput suoria kulmia. Kartan kulmat laskettiin valmiiksi. Karttaa kannatti tässä vaiheessa käännellä samalla tavalla mitä sitten kun maastossa kävellään kartan kanssa.
Kulmat laskettiin seuraavasti: Alkuasteet tulee lähtöpisteestä. Sitten vasemmalle käännyttäessä vähennetään tulevan kulman asteet jo olevista asteista. Oikealle käännyttäessä taas lisätän asteen jo oleviin asteisiin. Näin jatketaan loppuun asti. Jos luku menee yli 360:n, niin ylimenevästä osasta vähennetään 360, esim 390 astetta - 360 astetta = 30 astetta. Jos asteluku jää miinuksille, niin se vähennetän 360 asteesta. Esim. jos saatu asteluku on -30 astetta, tulee oikeat asteet 360 astetta - 30 astetta = 330 astetta. Vastakkaisten suuntien ero on 180. Ja kompassin voi ajatella kellotauluna, jossa klo 12-15 on asteen 0-90, klo 15-18 on asteet 90-180, klo 18-21 on asteet 180 - 270 ja klo 21-24 on asteet 270 - 360. Näin tietää saaduista asteista suunnilleen mihin suuntaan pitäisi olla menossa.
Maastoon oli mitattu 50 metrin matka, ja nyt laskettiin montako askelta tuolle matkalle mahtui. Itse sain siihen menomatkalla 70 askelta, paluumatkalla 71 askelta. Marjut sai 71 -69 askelta. Suunnilleen samat siis. Eli 100 metrin matkaan meillä menee 140 askelta. 10 metrin matkaan 14 askelta, 5 metriin 7 askelta jne. Harjoitusjälkeä tallatessa todettiin, että ei ole kovin tasaista tuo kävely. Suurimmaksi osaksi päästiin samalla askelmäärällä samaan pisteeseen, mutta erojakin tuli välillä jopa toista metriä.
Harjoitusjälki tehtiin kaavion mukaan, johon oli piirretty kartta kulmineen päivineen. Aluksi laskimme asteet valmiiksi karttaan. Sitten laskimme askeleetkin valmiiksi. Näin olisi ollut helppoa edetä jäljen teossa, kun katsoo kompassista aina suunnan valmiiksi, sitten ottaa jonkin kiintopisteen metsästä oikeaan suuntaan ja lähtee kävelemään sitä kohti oikean määrän askelia. Jos tulle kivi, puu, tai joku muu este, voi sitä jo hyvissä ajoin lähteä vähän kiertämään. Sitten vaan edetään suoraan merkitty matka. Kun tullaan kulmaan, pyöritetään kompassin kehikkoa niin, että kulman asteet tulevat nuolen kohdalle näkyviin. Taas matka jatkuu sitten kompassin runkoon piirrettyjen nuolien suuntaan taas paperissa olevan matkan verran. Ja näin jatketaan, kunnes tullaan loppuun.
Kuulostaa kyllä helpolta, mutta ei ihan niin helppoa kyllä ollut. Lopulta kummiskin hoksattiin miten se olisi pitänyt tehdä, kun saatiin lisäopetusta. Meidän jälki meinasi tyssätä heti ensimmäiseen kulmaan, ja loppu matka mentiinkin vähän omalla sovelluksella, jossa pidettiin kompassissa alkusuunta paikoillaan, sitten käännettiin kartta oikeaan suuntaan, käännettiin kompassia seuraavaan kulmaan ja edettiin kompassin nuolien osoittamaan suuntaan. Siis tosi monimutkaisesti, ja päin honkia. Jokseenkin taidettiin loppuun asti räpiköidä, mutta ei kyllä osattu noita kulmia tehdä. Sen jälkeen sitten selvisi, miksi meillä meni niin väärin. Kun tultiin ekan suoran päähän, käännyttiin toisiamme kohti ja sitten tuntuikin että kompassin osoittama suunta on ihan väärä. Vaikka oikeasti eihän se kompassi valehtele, vaan me itse oltiin jo käännytty väärään suuntaan.
Loppuun laitan vielä pari juttua, mitkä tuli esiin. Keppejä ei kannata laittaa kulmiin, vaan joko niitä ennen, tai niiden jälkeen. Koirat saattaa pikkasen oikoa kulmista, joten olisi vähän epäreilua. Ja jäljen alun ja lopun välillä pitäisi olla n. 100 metriä matkaa. Ja jälki tehdään normaaleilla askeleilla. Pentu- ja peltojälki on asia erikseen. Kompassin käytöstä sellainen, että kun asettaa kompassiin ensin tien myötäisen asteen, niin voi myöhemmin käyttää sitä apuna tien löytämisessä, ja jäljen teossa muutenkin. Eli kahden keltaisen pikkuviivan muodostama aukko ja punaisen viisarin piste kohdakkain. Muistiin asteluku, tai sitten jättää kompassin niine hyvineen, niin tietää missä päin tie on ja miten päin se tie kulkee. Jos haluaa tehdä jäljen vaikka tien myötäisesti 20 metrin päähän tiestä. Ja myös sen, että mihin suuntaan pitää kävellä tien löytääkseen, eli kohtisuoraan tietä kohden, se käännös joko oikeaan tai vasempaan tilanteesta riippuen. No, tulipahan sekavaa selostusta, mutta jospa tästä jotain tolkkua edes itse saisi.

Lakun touhuja

2010-05-19T21:41:00.000+03:00

Eilen käytiin taas tekemässä jälkeä ja harjoittelemassa uimista Aadan kanssa. Jälki oli nyt pidempi, ja hajujen annettiin kylmetä 20 minsaa. Makupaloja oli n. joka toisella askeleella, välillä joka askeleella. Askelten pituus oli jo lähes normaali. Alussa tyttö meni taas vähän nopeasti, piti jarrutella ja Frolicit jäi syömättä. Sitten vähän alun jälkeen tulikin kivikkoinen kohta, jossa maassa oli uponneita kiviä ja muualla tosi kuivaa hietikkoa, jälki pikkasen hävisi. Laku joutui sitä etsimään, kävi pikku lenkin vasemmalla ja sitten oikealla, sitten lähti vähän eteenpäin oikeaan suuntaan. Nopeasti se löysi sen kyllä uudestaan ja tämän jälkeen myös työskentely parani huimasti. loppujäljen ajoi nenä kiinni maassa tosi huolellisesti, ja lopussa söi suurella innolla Frolic-kasan. Ihan kuin olisi joku pala loksahtanut paikoilleen. Saa nähdä miten ensi kerralla menee, mutta tähän oli hyvä lopettaa tällä kertaa.

Uimiset meni samoin kuin maanantaina, kyllä niitä keppejä oli ihan kiva järvestä hakea, mutta selkä ei taaskaan kastunut, eikä uimaan asti lähtenyt. Hyvää liikuntaa se vesirajassa juokseminenkin on. Ja eiköhän se sinne uimaankin saada viimeistään sitten kun vedet vähän lämpenevät. Aika kylmää on vielä. Eri asia sitten miten paljon se uimisesta alkaa tykkäämään, mutta hyvä kun ainakin kahlailee omatoimisesti.

Tänään Laku kävi puolestaan kumiveneilemässä miesporukalla. Hyvin oli veneessä ollut, muttta pelastusliiveistä oli varmuuden vuoksi pidetty kiinni. Ohi lentelevät linnut olivat kuulemma kiinnostaneet niin paljon, että olisi saattanut hypätä niiden perään. Kuvissa näkyy Jouhtenisen saari, joka oli geokätkön arvoinen ;).

"Trombi pyyhkäisi Jouhtenisen saaren yli voimalla elokuussa 2004. Suurimpana tuhonaan se teki saaren eteläosan metsään noin 25 hehtaarin kokoisen aukon. Puuta kaatui arviolta noin 5000 m³. Kova tuuli lennätti myös yhden taukopaikan kuivakäymälän peräti kilometrin päähän vastapäisen saaren rantaan. Myrsky eteni Kontiolahdella 500 metrin levyisenä rintamana Höytiäisen länsirannan Kunnasniemeltä järven yli aina Latvavaaraan asti. Koko tuhoalueella on pituutta noin 10 kilometriä. Höytiäisen ympäristössä tuulen suurin nopeus oli 50 - 60 metriä sekunnissa. Kaatuneet puut jätettiin tarkoituksella maahan, koska suojelualueelle oli suunniteltu ennallistamistoimia jo ennen trombin vierailua. Ennallistamisen tarkoituksena oli esimerkiksi jäljitellä keinotekoisesti myrskytuhoja, mutta luonto ehti asialle ensin. Saaren tuhoalueesta syntyi tutkijoille ihanteellinen luonnonlaboratorio, jossa voi seurata myrskyn vaikutusta luontoon ja lajistoon. Jouhtenisen tuhoalueen tekee ainutlaatuiseksi se, että Suomessa on erittäin vähän myrskytuhojen jäljiltä luonnontilassa olevia metsiä."

Uimamaisterin opissa

2010-05-17T20:58:00.000+03:00

Tänään kävimme ajamassa pari pientä jälkeä Lakulle. Ensimmäisellä oli Froliceja joka askeleella, jälki oli aika lyhyt ja se ajettiin melkein heti. Ei oikein onnistunut, haju levisi laajalle, loppuun kuitenkin päästiin. Toinen jälki oli vähän pidempi, ja myös askeleet olivat jo vähän isompia. Nameja oli n. joka toisella askeleella. Jäljen annettiin jäähtyä reilu 20 minuuttia. Alussa Laku meni aika nopeasti, ja sain jarrutella sitä, sitten sen nenä alkoi toimimaan ja loppu jäljen se teki mielestäni hienosti ja tarkasti töitä. Hirmu innokas tyttö on jäljelle lähtemään. Frolicit maistuivat kohtuullisesti. Ei se läheskään kaikkia pysähtynyt syömään, mutta söi niitä kuitenkin.
Koirien jäljestyksien lomassa touhusimme Aadan ja Marjutin kanssa muita juttuja. Pari kertaa kävimme rannalla kokeilemassa uimista. Aada on varsinainen uimamaisteri, rakastaa uimista ja vettä yli kaiken. Aadalle heiteltiin keppiä veteen ja toivottiin että Laku ottaa mallia ja menee perässä. Ekalla kerralla Laku lähtikin vauhdilla perään. Hyppäsi samalla tavalla aaltojen sekaan mitä Aada ja vaikutti sitten vähän hölmistyneeltä, että mihin ihmeeseen sitä nyt tulikaan pompattua ja eikun kiireellä takaisin. Näitä hauskan näköisiä epämääräisiä loikkia se sitten esitteli meille, veteen ja pois sieltä. Kävi hakemassa keppiä järvestä melko syvältä, mutta uimaan asti ei vielä tänään mennyt. Selän päällinen pysyi kuivana.

Jälkialkeet

2010-05-13T21:16:00.000+03:00

Reilun parin tunnin levon jälkeen suunnattiin sitten Josepan alkeisjälkeen.
Lakulle kokeiltiin ensin jälkeä ilman makkaroita, kun nuo muuraihaiset on jo heränneet horroksesta, ja pelkäsin että ne menevät makkaroihin ja hommasta ei tule mitään. Menin tässä itse suoran linjan tuuleen suuntaan, ja perillä piiloon. Hilkka tuli koiran kanssa perästä, ja oli sillä kyllä ollut nenä maassakin ,mutta sitten päädyttiin tekemään vielä makkarajälki, koska tällä tyylillä ei välttämättä saavuteta riittävää tarkkuutta jäljellä.
Niinpä teimme Lakulle vielä lyhyen makkarajäljen, jonka se ajoi ihan mallikkaasti. Jälki meni sammalen päällä, eikä muurahaisia näkynyt, kun se ajettiin lähes heti. Ensi kerraksi täytyy hankkia froliceja, ja kokeilla miten ne tytsylle kelpaavat. Kyllä syttyi itselle taas into tähän lajiin! Nyt toinen lepäilee ja latailee akkuja pitkän päivän jälkeen. Voi pientä porokoiraa.

Helatorstain Match Show

2010-05-13T21:10:00.001+03:00

Tänään kävimme testaamassa opeteltuja taitoja Poksin järjestämässä mätsärissä. Odottelu aikaa ilmoittautumisen jälkeen varsinaiseen esiintymiseen oli yli kaksi tuntia. Kehään mentiin aina pareittain. Meillä oli numero 7, ja ennen pentuja samassa kehässä esiintyi lapsi-koira, ja nuori-koira -luokat. Itse kehään mentäessä Laku oli jo vähän väsähtänyt. Seisomisen kanssa oli pulmia. Varmaan naksuttelusta ja sheippaamisesta johtuen Laku päätti nokkelana tyttönä tarjota kaikkea mahdollista osaamaansa makupalojen toivossa. Joten välillä istuttiin, sitten mentiin maahan ja oli siellä myös sitä varsinaista seisomistakin joukossa =). Eli pitää yrittää jatkossa pidentää reippaasti makupalojen antamisaikoja, jotta saataisiin kestoa lisää seisomiseen. Hetkessähän se ei synny, mutta eipä meillä kyllä ole kiire mihinkään.
Yhdessä juostiin ympyrää, Laku juoksi ensimmäisenä ja se sopi meille tänään oikein hyvin. Nätisti juoksi myös yksittäisliikkeet, mutta "se jokin" puuttui, kun oli jo vähän sippi koko koira. Yksittäin juostiin kolmio ja edestakaisin. Toisaalta, nyt oli hyvä nähdä, että varsinaisiin näyttelyihin kokeillaan tulla tuntia ennemmin, se voisi olla sopiva odotteluaika ennen kehää. Mies puoleisen tuomarin antoi kyllä hienosti silitellä ,mutta sitä hampaiden näyttöä pitää vielä harjoitella. Antoi se ne katsoa, mutta ei kovin innoissaan ollut. Ei kyllä poiskaan rimpuillut, mutta vähän yritti kääntää päätään. Sininen nauha saatiin tästä.
Sinisten nauhojen loppukehässä tuomari sanoi Lakun antavan jo paljon paremmin katsoa hampaat. Tässä vaan ei sitten jaksanut enään seistä juuri ollenkaan, vaan lähinnä istui ja haahuili vähän ympärilleen. Harmin paikka, mutta ei mahda mitään. Tyytyväinen kuitenkin olen suoritukseen, verrattuna viime kertaan meni jo huimasti paremmin! Seisomista pitää harjoitella vielä lisää. Tyttö oli vähän sippinä kotiin tuntua, kun paikan päällä kului n. 3½ tuntia aikaa. Saatiin Laku väsytettyä =).

Lappalaisten kaupunkikävely

2010-05-05T21:58:00.000+03:00

Tänään kävimme tämmöisessä tapaamisessa. Mukana oli neljä lapinkoiraa ja Laku. Kävelimme kaupungilla parissa paikassa, ja tällä kertaa Laku käveli hienosti metalliritiläportaita 5 askelmaa, tuli meidän enkat. Olis varmaan mennyt pidemmällekin, mutta päätin sitten että nyt riittää taas tältä erää. Seuraavalla kerralla mennään pidemmälle. Käppäiltiin kaupungilla puolisen tuntia, ja tytsi seurasi ihan mukavasti pyydettäessä. Jopa käden heilutusta alkaa jo vähän sietämään, ilman että pää heiluu koko aikaa namipalojen perässä käden tahtiin. (Tätä pitää kyllä vielä harjoitella paljon, mutta vähän ollaan jo edistytty kuitenkin.) Ilman käskyn alla olemisessa se taas vähän veti, mutta kulki ajoittain ihan nätistikin. Polkupyöräilijät sun muut eivät juuri hetkauttaneet. Vinkumista taas piisasi, ei auttanut komentaminenkaan. Kiitos mukavasta lenkistä järjestäjälle ja muille!

Hirvikoirien näyttelykoulutus

2010-05-03T20:57:00.000+03:00

Viime torstaina oli viimeinen Poksin järjestämä näyttelykoulutus ryhmien 5 ja 6 metsästyskoirille, ja siellä mainittiin että tänään on samassa paikassa Hirvikoirien järjestämä näyttelykoulutus. Sielläpä sitten käytiin. Lakulla meni niin kuin ennenkin, ryhmässä juoksussa oli tosin jo paljon parempia kohtia, mitä aiemmin. Odotteluaikoina tehtiin vähän kontaktiharjoituksia, kun ei tyttö olis millään malttanut odottaa. Yksilöliikkeet poikkesi hieman aiemmista, nyt juostiin sekä ympyrää, että edestakaisin yksinään, sitten tehtiin sama myös pareittain niin, että ensin juostiin peräkanaa ympyrää ja sen jälkeen koirat juoksivat keskellä vierekkäin edes takaisin ja ohjaajat ulkosyrjillä. Joutuikin vähän miettimään, miten se koiran juoksutus tuossa oikealla puolella menee. Mutta hyvin siitä selvittiin. Hampaiden katsominen onnistui ihan jees, tosin oli naispuoleinen "tuomari", joita Laku ei muutenkaan ujostele ollenkaan. Säkäkorkeudeksi mitattiin tänään 46-47 cm. Laku ei haukkunut kun ehkä yhden kerran, jos sitäkään. Vinkumista toisten koirien luokse ja kärsimättömyyttä taas oli jonkin verran. Ei voi kun ihmetellä, miten ne metsästyskoirat käyttäytyvät, seisovat ja juoksevat siellä niin hyvin, kun ei suurimmalla osalla ole edes makupaloja. Itse tulee kyllä syötettyä niitä ihan liikaakin. Pitää varmaan ensi kerralla ottaa vaan 10 namia mukaan, ja kokeilla miten meillä sujuu ilman nameja =D.

Näyttelyreeniä jälleen

2010-04-30T08:41:00.000+03:00

Eilen kävimme näyttelytreeneissä.
Ryhmässä juokseminen ei meiltä oikein onnistu. Siinä Laku vetää aika tavalla edellä menevän luokse, ja välillä kurkkii takana tulevaa. Hampaiden näyttö onnistuu jollain tavalla. Välillä olen pitänyt Lakusta kiinni, että malttaa pysyä paikoillaan ja katsoa hampaat. yksittäin kun ollaan juostu edestakaisin tai kolmio, niin siinä se malttaa kulkea tosi hienosti, kun en vaan itse juokse liian nopeasti. Tällä kerralla Laku oli jo oppinut, että kun täällä paikassa ollaan, niin palkkaa tulee eniten siitä kun seisoo. Myös kontaktiharjoituksia teimme taas sillä välin kun toiset tekivät yksittäisliikkeitä.
Treenien jälkeen kävimme leikkimässä Kössi-koiran pihalla. Lakun juoksut eivät ole vielä alkaneet, mutta Kössikin vaikutti vähän normaalia kiinnostuneemmalta Lakusta. Varmaan kohta alkavat. Nätisti ne kuitenkin leikkivät keskenään porokoiraleikkejä ja vauhtia riitti. Puolisen tuntia meni nopsaan, vaikka ulkona olikin hyisen kylmä ilma.
Huomenna on Josepan Match Show, jossa nähdään meneekö yhtään paremmin mitä viime kerralla. Laku on kyllä hirmu paljon kehittynyt näiden treenien aikana. Ympyrän juoksua pitää vielä harjoitella kotioloissa, ja myös näyttelypannan ja hihnan käyttöä.

Näyttelyreeniä osa 2

2010-04-20T20:41:00.000+03:00

Tänään käytiin samoissa ryhmän 5 ja 6 näyttelytreeneissä, missä viime tiistaina. Laku vähän piippasi ja haukkui taas, myös hilsettä pukkasi turkin läpi. Kaitpa se vähän ressaantui. Mutta aika rennosti se osasi jo odotella vuoroaan. Toinen vetäjistäkin kehui, että miten paljon paremmin meni nyt mitä viimeksi. Laku antoi jo naispuoleisen vetäjän katsoa hampaat hyvin, miespuoleisen vetäjän kanssa sama ei onnistunut yhtä hyvin. Mutta miespuoleinen vetäjä antoi kehuja luoksepäästävyyden paranemisesta viime kertaan nähden. Nyt Laku ei ollut siitä moksiskaan. Tosin taas sen teki mieli hypätä etenkin naispuolisen "tuomarin" syliin.

Kun juostiin ympyrää, Laku veti niin kuin viimeksikin. Eli ei malttanut oikein juosta nätisti, ja välillä huomio kiinnittyi edellä menevään koiraan, välillä takana tulevaan. Yksittäin tehtiin kolmiota ja edestakaisin juoksua, nämä sujuivat minusta hyvin. Tähän ohjaaja sanoi vinkin, että Lakulle ei hirmu paljon kannata siinä puhua, koska se muuten vaan katsoo minua eikä profiili näy. (Voi että kun saisikin sen katsomaan minua koko ajan tuolla tokopuolella =D, harmi kun siellä ei voi koko aikaa koiralle höpöttää, kyllä olisi kontaktit kohdallaan.) Säkäkorkeuden mittausta harjoiteltiin myös. Sekin sujui tällä kertaa tosi hienosti. Nyt saatiin tulokseksi 47-48cm. Mutta vetäjä sanoi, että tulos voi vähän vaihdella eri kerroilla.

Tällä kertaa mukana oli myös yksi toinen porokoira, joka oli vähän Lakua nuorempi uros, Mökötuvan kennelistä lähtöisin. Oli jännä nähdä miten eri näköisiltä ne omaan silmään näyttivät, kun olivat eri sukupuolta, ja sitten Lakulta vielä puuttuu porokoirapilkut, tai valesilmät kokonaan. Aika vähän on tullut Lakua nähtyä muiden porokoirien kanssa. Kiva oli turista pikaisesti Kössin omistajien kanssa, vaikka kiirus olikin jo kotia. Toivottavasti onnistuisi joskus päästä yhteiselle lenkille porokoiraleikkejä leikkimään.

Perjantaina on Josepan Match Show. Sinne olisi tarkoitus mennä harjoittelemaan tulevaa näyttelyä varten. Tänään saatiin sellaisia vinkkejä, että näyttelypaikalle olisi hyvä saapua noin tuntia ennen kehän alkua, ja kävellä siellä aluksi ympäriinsä että koira tottuu näyttelyvilskeeseen. Ja mikä lohdullista, niin pentuluokassa ei odoteta vielä ihan täydellistä käytöstä, ja istuakin saa hampaiden katsomisen ajan. Ehkä me vielä kunnialla selvitään.. Vaikka minua alkaakin jo jännittää koko homma.

Geokätköilyä

2010-04-20T20:37:00.000+03:00

Kaikkeen sitä pieni porokoira joutuu =)

Näyttelyreeniä

2010-04-13T19:18:00.000+03:00

Tänään käytiin ryhmien 5 ja 6 näyttelytreeneissä. Treenit oli suunnattu metsästyskoirille, mutta onneksi mukaan huolittiin myös yksi pieni porokoira. Aluksi Laku oli taas intoa täynnä, ja sen teki mieli haukkua ja vinkua kaikille. Ensin juostiin ryhmässä ympyrää, tarkoituksena juosta nätisti ravilla. Laku protestoi vähän jo sitä, kun panta yritettiin laittaa leukaluiden taakse, tätä ei ollakkaan kotona harjoiteltu. Juoksu meni vetäen, eli ei kovin kaunista katseltavaa ollut. Mutta kaikki neljä tassua pysyivät kuitenkin suhteellisen lähellä maata =). Sitten "tuomari" kävi kopeloimassa ja katsomassa hampaita. Laku luuli, että nyt on aika hypätä syliin ja oli taas superinnokas. Sitten juostiin yksitellen eteen-taakse suoraan, ja juostiin kolmio heti perään. Ja taas vähän siliteltiin.

Ryhmäjuoksua tehtiin useita kertoja tunnin aikana. Ja yksittäisjuoksut kerran kummallekin tuomarille. Loppua kohden Lakun käytös parani huomattavasti, tämän yksi toinenkin reeneissä ollut huomasi. Ja viimeiset juoksut ryhmässä ja yksinään menivät jo mukavasti. Mitä nyt ohjaaja vähän töpeksi hihnan kanssa. Treeneissä harjoiteltiin myös mittatikkulla mittaamista. Ensimmäisellä kerralla Laku vähän ihmetteli että mikäs keppi se oikein on. Sitten yhden koiran omistaja mittasi vieressä omaa koiraansa, ja meidän onneksemme lupasi myös Lakua vähän mittailla. Tällä kertaa mittaus onnistuikin tosi hienosti. Saatiin ensin 49cm, ja sitten 46-46,5cm. Treenit oli tosi mukavat, vaikka minua taas jännitti aika tavalla. Varmaan Lakukin alkoi siinä vaiheessa rentoutua, kun itsekkin aloin rentoutua. Meidän ryhmässä oli Lakun lisäksi useita norjanharmaita ja suomen-ajokoira. Norjanharmaat olivatkin tosi ihania nallekarhuja, ja käyttäytyivät hienosti ihan ilman makupaloja ja sen suurempaa hössötystä, mihin itse tulee sorruttua ihan liikaa.

Vinkkejä saimme siitä, että näyttelyssä koira ei saa juostessaan katsoa koko ajan ohjaajaa, koska tuomari haluaa nähdä suoran koiran. Ja namipalaa ei kannata siis pitää kädessä juoksuissa. Lakun kanssa ei varsinaisesti tarvitse juosta, vaan se ravaa kauniimmin, kun itse kävelen reippaasti, mutta rauhallisesti. Hihnan pitää olla kokonaan kädessä, eikä niin, että se roikkuu osittain koiran päällä ja rikkoo sen linjan. Kannattaa panostaa jo kehään sisään menemiseen, tuomari katsoo ensivaikutelman koirasta jo tässä vaiheessa. Namipaloja pitäisi käyttää kehässä mahdollisimman vähän, ja ei ainakaan silloin kun tuomari on tulossa katsomaan ja "kopeloimaan". Sitten todistusasiaan, että todistus viedään kehäsihteerille juuri ennen porokoira pentujen kehän alkamista. Ja kaikki tuomarit eivät tosiaan todistusta hyväksy. Toinen tuomari olikin sama, joka match showssa sanoi Lakua pikku villikoksi, tällä kertaa villikko muuttui villivarsaksi =D.

Pentukurssi 8/8

2010-04-11T18:54:00.000+03:00

Tänään kerrattiin opittuja asioita. Alussa tehtiin kontaktiharjoituksia. Ne sujuivat kivasti. Seuraavaksi seuraamista ympyrän muodossa, siinä täyskäännöksiä, pysähdyksiä ja temponvaihteluja. Tässä kontakti ei ollut ihan huipussaan, vaan Laku haahuili vähän omia juttujaan. Sitten otettiin yksittäis-luoksetulot. Tässä Laku jäi entiseen tapaan haukkumaan minun perään, mutta luoksetulo meni hyvin. Sitten rauhoituttiin ja otettiin paikallaanoloa. Laku rauhoittui nopeasti ja paikallaanolokin sujui hyvin. Laitoin sen maahan eteeni, ja pystyin siirtymään sen sivulle kun palkkasin sitä välillä, ja sivullakin se malttoi olla paikallaan kivasti. kolme kertaa taidettiin tehdä paikallaanoloa ja väliajat tyttö sai nuuskutella maneesin tuoksuja. Ajattelin että sekin on yksi palkkio, kun se tykkää käyttää nenäänsä. Sitten tehtiin siksak-luoksetuloa. Lakun luoksetulovuoro oli viimeisenä, ja tällä kertaa tyttö oli jopa joitain aikoja ihan hiljaa ja katseli ja kuunteli toisia. Luoksetulo meni hyvin, niin kuin ennenkin. Seuraavana oltiin vanhanajan pihaleikkiä, peiliä. Tässä yksi vetäjistä meni maneesin toiselle seinälle peiliksi, ja kun peili oli seinään päin kääntyneenä, saatiin ohjaajat ja koirat liikkua, ja kun peili kääntyi katsomaan, piti sekä koiran että ohjaajan jalkojen olla liikkumatta. Käsiä sai liikuttaa. Hauska peli. Vaikka me kärähdettiinkin ekoina ja jouduttiin palaamaan lähtöruutuun. Laku alkoi taas haahuilemaan omia juttujaan. Kirsi ja Ruuti taisivat voittaa pelin ja olla ensimmäisiä vastaseinällä. Lakun keskittymiskyky ei tänään ollut ihan huipussaan. Osittain johtui varmaan siitä että se sai aamuruuan ja osittain siitä ettei ehditty käydä kunnon lenkillä ennen kurssia. Mutta melko hiljaa ja rauhassa se malttoi kuitenkin olla. Vimeinen tehtävä oli yksittäisluoksetulo ulko-oven suuntaan, ja siitä sitten lähdettiin kotiin sitä mukaa. Meidän vuoro oli aika lopussa, Laku malttoi hienosti odotella. Sitten kun jätin se vetäjälle, annoin pari makupalaa ja yritin jättää sen istumaan. No, ei se ihan istumaan jäänyt, mutta hiljaa se kyllä odotteli. Osittain tämä johtui siitä, että yksi makupala meni "väärään kurkkuun" ja se köhi sitä pois. Mutta hiljaa se kummiskin oli, joten tähän oli hyvä lopettaa tämä kurssi. =D

Poseerausta

2010-04-08T12:43:00.000+03:00

Eilen käytiin mustissa ja mirrissä ostoksilla. Laku sai näyttelypannan ja hihnan. Juoksuhousut ostettiin myös, onpahan sitten valmiina kun se on ajankohtaista. Painoa oli nyt 14kg tasan, korkeus n. 46cm. Kotona mitattiin säkäkorkeus, apuna oli listanpätkä, jota pidettiin Lakun vieressä sen seistessä. Ja siinä mittana suorakulma, joka laskettiin selän päälle. Mielestäni tällä kertaa saatiin aika tarkka tulos.

Pentukurssi 7/8

2010-04-08T12:20:00.000+03:00

Aiheena oli kohtaamiset ja ohitukset. Tehtiin erilaisia pujottelutehtäviä, ja vastaankävelyitä. Aloitimme kontaktiharjoituksilla, ja tällä kertaa oli tarkoitus ottaa kontaktia sivulla ollessa. Se onnistui hyvin, on kyllä parantunut meidän kontakti huimasti tämän kurssin aikana, kun alussa ei onnistunut ollenkaan. Tämän jälkeen olimme maneesin seinämillä kahtena rivinä, ja vaihdoimme puolia niin että rivit ohittivat toisensa. Sitten ohitimme koirat rinnakkain. Sitten pysähdyimme keskellä hetkeksi istumaan. Lopulta pysähtyimme ohjaajat vastakkain ja kättelimme. Laku teki kaiken hienosti. Aika paljon kyllä imutin sitä, mutta kyllä se välillä otti hyvin kontaktia pikkusen väljemmällä palkkauksella. Seinustoilla sillä oli tosi hieno kontakti sivulla ollessa.

Seuraavana muodostettiin kaksi jonoa, toinen keskelle maneesia ja toinen seinustalle. Seinustalla ollut jono pujotteli keskellä olleen jonon ensin kävellen, sitten vähän reippaampaa vauhtia. Olimme ensin seinustalla, ja ohitukset menivät hyvin. Tosin imutin Lakua makupalalla melkein koko ajan. Jälkeen päin kun mietin treenejä, niin se olisi varmaan osannut ohittaa jo vähän vähemmälläkin palkkauksella, mutta itse sössin tämän homman. Johtuu varmaan edellisistä koirista, ja nyt en osaa itse ajatella että uusi koira ja uudet jutut. Ja mulle on kyllä aina ollut vaikeaa tuo harjoitusten haasteen sopiva vaikeutus. Teen mielummin vähän varman päälle kaiken. Voisi ottaa enemmän haastetta. Jatkossa yritän harjoitella ohituksia vähän vähemmällä palkkauksella ja vaatia Lakulta jo pikkusen pidempää seuraamista. Hienosti se jaksoi olla myös keskirivissä seisomassa, jopa silloin kun toiset juoksivat ohi.

Sitten tehtiin siksak luoksetulo. Tähän asti maneesissa olikin ihanan hiljaista ja rauhallista. Mutta hiljaisuus loppui siihen kun oli Lakun vuoro jäädä vieraan pideltäväksi. Toinen alkoi haukkumaan niin että hyvä kun siellä ajatuksiaan kuuli, ja pari muutakin koiraa yhtyi kuoroon. *syvä huokaisu*. Sitten tehtiin yksittäis luoksetulo niin että ohjaaja läksi juoksemaan ja oli tarkoitus juosta koiran kanssa kilpaa. Taas Laku alkoi haukkumaan, mutta luoksetulo meni hyvin, niin kuin edellisessäkin tehtävässä. Sitten loppui makupalat, ja kello alkoi olla 10-15 vaille seitsemän, niin lähdimme ennen viimeistä harjoitusta pois.

Pentukurssi 6/8

2010-04-04T16:04:00.000+03:00

Tämän päivän aihe oli luoksetulo ja paikallaanolo. Muutaman kerran kävimme ulkona kävelemässä ympyrää. Laku oli tosi innokas. Paikallaanolo harjoitukset menivät hyvin. Samoin luoksetuloharjoitukset. Paitsi kun Laku jäi vieraiden käsiin, niin mahdoton haukkuminen oli perään. Kutsuin sen luokse silloin kun se oli hetken hiljaa. Hampaiden katsomista harjoiteltiin ensimmäisenä, ja se ei oikein onnistunut. Pyysin vielä viimeisenä ohjaajaa katsomaan hampaat, ja silloin se onnistui paremmin. Kotioloissa ollaan sitä aika paljon harjoiteltu, ja myös vieraat ovat Lakun hampaita katsoneet. Tällä kertaa tuntui, että meno parani loppua kohden. Ja lopussa Laku vietti luppoaikaa rauhassa maaten, rapsuttelin sitä ja se haisteli maneesin pohjaa.

Neiti numero 52

2010-04-02T16:00:00.000+03:00

Tänään käytiin kalakkeen järjestämässä match show:ssa. Ilmoittautuminen oli puolilta päivin, ja joskus yhden jälkeen päästiin toimiin. Odotusaika sujui tosi hienosti. Paikalla oli paljon koiria ja ihmisiä. Ja tyttö osasi odottaa suht hiljaa. Muutaman kerran se haukahti, ja katseli toisten haukkumista kuitenkin melko tyynenä. Vinkumista ei juurikaan ollut. Välillä käppäiltiin pikku matkoja ja haisteltiin kevään tuoksuja. Sitten taas odoteltiin paikoillaan kaikessa rauhassa. Vaikka ollaan tätä nyt harjoiteltukin, niin yllätyin silti, miten hienosti Laku osasi siellä olla. Ihan kuin se olisi tänään hoksannut, että me voidaan myös odotella kaikessa rauhassa ja katsella ympärillemme haukkumatta. Ja kylläpä olin onnellinen.

Itse kehässä ei sitten ihan niin hyvin sujunut, mutta ei kyllä oltu etukäteen yhtään harjoiteltukaan. Tuomari tuumasi vaan ystävälliseen sävyyn, että taitaa olla pikku villikko =). Silitteli Lakua, mutta ei katsonut kummallakaan kerralla hampaita. Hampaiden näyttöä ollaan sattuneesta syystä harjoiteltu aika paljon, joten se jäi vähän harmittamaan, kun en älynnyt itse pyytää kokeilemaan myös hampaiden katsomista. Tuomari varmaan ajatteli innokkaan käytöksen perusteella, ettei se onnistu. Toinen oli kuitenkin lähes hyppäämässä sen syliin, joten en ole varma miten hampaiden katsominen olisi noin häiriön alla sujunut =). Laku kiinnitti huomiota viereisen kehän tapahtumiin, ja annas olla, kun itsekin alettiin juosta ympyrää, niin sehän oli tosi hauskaa. Nauruksi meni. Saimme sinisen nauhan, ja siitä ollaan iloisia. Paras palkinto oli kuitenkin noin hienosti käyttäytyvä koira!

Tämmönen saatiin =)

2010-04-02T15:55:00.000+03:00

Pentukurssi 5/8

2010-04-01T19:06:00.000+03:00

Eilen oli kaupunkikävelyä. Lähdimme liikkeelle Joensuun torilta. Menimme yhteen porttikongiin, jossa kävelimme kiviportaat ylös ja alas. Sitten siirryimme kävelykadulle, jossa pujottelimme tolppia. Ideana oli käyttää eri ääniä ja askellajeja, jotta koirat ottaisivat kontaktia. Lakun kanssa menin kevyttä juoksua, ja kehuin kovasti, kun kontakti oli hyvä. Sitten kuljimme torin laidalla olevan "taidenäyttelypömpelin" läpi, toisen vetäjän koira oli sisällä, niin se piti ohittaa samalla. Tässäkään meillä ei ollut vaikeuksia, kun menimme aika nopsaan. Sitten eräs ohikulkija täti alkoi ihmettelemään mikä koiratapaaminen tässä oikein on menossa, ja aloin hänelle selittää, että pentukurssi on vähän sivistymässä. Rapsutteli Lakua, joka tietty tykkäsi saamastaan huomiosta. Tästä matka jatkui kohti erään liikkeen liukuovia, menimme yksitellen ovista sisään ja ulos. Taas matka jatkui eteenpäin. Välipysähdys otettiin kadun kulmassa, tehtiin perusliikkeitä. Ilokseni huomasin, että Laku ei juuri välitä missä menee maahan. Vaan maahanmenokin sujui hienosti kurakelistä huolimatta! Sitten menimme yhteen parkkihalliin, jossa oli yksittäisliikkeenä luoksetulo. Olimme toiseksi viimeisiä, ja neitokainen ei olisi malttanut millään odotella omaa vuoroaan. Ja haukkua riitti myös siinä ,kun jätin Lakun vetäjälle ja menin pienen matkan päähän. Itse luoksetulo sujui hienosti. Tästä matka jatkui vielä rautaisille ritiläportaille. Kello alkoi olla jo aika paljon, ja ohjaajat sanoivat, että jos joku ei halua tätä kokeilla, niin nyt voi jo lähteä. Tämä on viimeinen juttu. Livistimme sitten yhden toisen kanssa toisille ritiläportaille kokeilemaan portaiden kiipeämistä. Portaat ovat metallia, jossa on on tavallaan verkkopohja, eli läpi näkyy, eikä mitenkään miellyttävän tuntuinen tassujen alla. Eka kerralla Laku nousi etujaloilla muutaman rapun, mutta takajalat jäivät maahan. Toisella yrityksellä myös takajalat nousivat muutaman rapun. Häntä sillä heilui koko ajan, eli ei pelottanut. Mutta ajattelin, että ekaksi kerraksi ihan hyvä suoritus ja jätimme asian hautumaan. (Kaveri-koira meni ykkösellä ylös ekalle tasanteelle, ja tuli alaskin ongelmitta.)
Koko reissusta jäi hyvä mieli, vaikka Laku poikkeuksellisesti veti kuin hinaaja lähes koko kävelyn ajan. Välillä oli hyviä pätkiä ihan oikean kontaktin kanssa. Laku myös haukkui taas aika paljon, oikeastaan tämä ilmeni aina kun odoteltiin vuoroamme. Kaupunkikävely kesti kaiken kaikkiaan noin puolitoistatuntia.

Pentukurssi 3/8

2010-03-27T10:17:00.000+02:00

Keskiviikon aihe oli peruskäskyt. Alussa oli taas kontaktiharjoituksia, jotka jo tällä kertaa onnistuivat tosi hienosti häiriön alla. Sitten tehtiin istumista ja maahanmenoa, seisomista, seuraamista, ohitusharjoituksia. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, malttoi tehdä juttuja ja keskittyi tekemiseen. Ohitusharjoituksissa oli jo pikku pätkiä oikeaa seuraamista katsekontaktin kanssa. Laku haukahti treeneissä pari kertaa, siinä kaikki. Exittiä ei jouduttu nyt käyttämään kertaakaan. Ainoa asia, mikä jäi vähän harmittamaan, oli kun kymmentä vaille katsoin kelloa, ja luulin että nyt tämä loppuu ja kaikki meni hienosti, niin tehtiin vielä yksi harjoitus, ympyrässä seuraamista eri vauhdeilla. Tämä oli jo vähän liikaa, Laku ei jaksanut enää, kun oli maha täynnä lihapullia, ja muutenkin tuo 60 minuuttia on kyllä melkoisen pitkä aika. Mielessä kävi, että pujahdamma pois, mutta en sitten kuitenkaan lähtenyt. Tässä menimme sitten seinustalle huilimaan ja haistelemaan ympäristöä, kun hommat ei enää kiinnostaneet, eikä lihapullatkaan kelvanneet. Olisi pitänyt älytä lähteä.
Kaiken kaikkiaan, ahkeruus palkitaan. Maanantaina ja tiistaina harjoittelimme kotona kontaktin ottoa ahkerasti, ja molempina päivinä kävimme eri koirien kanssa eri paikoissa häiriötreeneissä. Se osaltaan auttoi. Ja toinen juttu oli, että keskiviikkona käytiin Aadan ja Marjutin kanssa reilun tunnin leikkimis-lenkillä päivällä. Laku sai purkaa suurimman energiansa siellä. Ehti lepäillä 5 tuntia ennen treenejä ja jaksoi mielestäni hyvin olla. Aina tämä lenkkeily päiväsaikaan ei ole mahdollista, mutta nyt se onnistui ja vaikutti toimivan niin kuin piti.
Sunnuntaina olisi noutoa.
Niin, ja hyviä vinkkejä tuli taas lisää treenikamuilta (kiitos asianosaisille!!). Naksuttelussa voisin itse palkata Lakun ihan rauhallisesti naksauksen jälkeen. Siinä on sekunti aikaa palkata, ja palkkaan nyt aivan liian nopeasti (=häsellän). Ja toinen kullan arvoinen vinkki oli, että meidän pitäisi alkaa käydä kentällä ihan vaan olemassa. Sitten kun Laku on rauhassa, tehdään joku pikku juttu ja autoon. Ja yksi toinenkin asia selvisi, nimittäin se, että Laku ei välttämättä tule enää kaikkien ennestään vieraiden narttujen kanssa toimeen. Leikkimistä kokeiltiin koirien ollessa vapaina. Rähinäksi meni. Mitään fyysisiä haavereita ei ehtinyt onneksi sattua. Ja tämän jälkeen tehtiin tiivistä häiriö seuraamista jossa koirat olivat ihan vierekkäin lopulta, ja se onnistui hyvin. Eli ei rähinöitä enää siinä vaiheessa.

Pentukurssi 2/8

2010-03-21T17:51:00.000+02:00

Tänään oli aiheena luoksetulo. Ja meidän ongelmaksi muodostui haukkuminen, niin kuin jo ennalta osasin varautua. Eroa edelliseen kertaan voisi verrata vaikka niin, että edellisellä kerralla Laku haukahteli, nyt se haukkui. Onneksi mulla oli perjantaiset vinkit, muuten ei olis tullut mitään. Kävimme haukkumisen takia ulkona useita kertoja, kävelimme siellä pientä jäähylenkkiä, ja kun Laku alkoi ottaa kontaktia niin palkitsin ja palasimme sisälle. Välillä tuntui itsestä, että en tiedä mitä olen tekemässä. Ja kieltämättä jäähylenkit olivat hyväksi myös emännälle =), koska alkoi kyllä ärsyttää kun yks vaan haukkui. Lopussa viimeisellä kerralla emme menneet enää ulos asti, vaan riitti kun tulimme maneesin ovelle "norkoilemaan". Minusta alkoi siinä vaiheessa vähän tuntua siltä, että Lakulle oli palkinto päästä ulos, niin päätinkin viime hetkellä jäädä siihen. Ja siihen se sitten rauhoittui, joten ihan kun olisin osannut jotain tehdä oikeinkin. Voi olla, että olisi pitänyt käydä pidemmällä lenkillä ennen treeniä. Nyt ollaan molemmilla kerroilla käyty 20 minuutin irtiolo lenkillä ennen maneesille menoa. Ja toinen, mikä varmaan vaikutti, oli tuo aihe. Kun kaikki innokkaasti ja lennokkaasti kutsuivat ja kehuivat koiriaan, ja koirat juoksivat. Ja sitten kun itseä vähän jännitti ja sitten alkoi myös ärsyttää, niin kaikihan se Laku rekisteröi. Onneksi loppu sentään meni hyvin.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Aluksi teimme kontaktiharjoituksia, jotka eivät meiltä taaskaan onnistuneet. Laku katseli kyllä tosi kiinnostuneena kaikkea muuta, paitsi minua. Ja sitten tapahtui vielä pieni äksidentti. Jotenkin, en kyllä yhtään tiedä miten, Lakun hihna irtosi pannasta ja se luoksi toisen koiran luokse (Sori Piia!!). Hihnan lukko oli jostain syystä auennut. Tätä ei ole onneksi tapahtunut aiemmin, ja Laku on sentään kolmas koira jota tuossa hihnassa talutellaan. Nahkahihna on vankkaa tekoa, ja kotiin kun päästiin, tutkin sen vielä perusteellisesti, enkä kyllä mitään vikaa siitä löytänyt. Lukko on minusta vieläkin jäykkä, ja muutenkin se on kunnossa. Punoksetkaan eivät ole vieläkään menneet huonoiksi, vähän vaan venyneet, mutta ihan paksun ja kestävän näköiset vieläkin. Onko tämä sitten sitä meikäläisen tuuria, vai mitä. Mutta näköjään kaikki on mahdollista.

Seuraavaksi harjoittelimme luoksetuloa niin, että kävelimme ympäri maneesia, ja kutsuimme koiraa hihnanmitan päästä luokse. Tämä sujui hyvin, mutta taas tein liikaa, ja Laku kyllästyi lopussa. Mitenkähän saisin itselleni iskostettua, että maksimissaan viisi toistoa olisi aika sopiva määrä. No, sitten oli muistaakseni luoksetuloharjoitus yksitellen. Jossa olimme pakkautuneet muut maneesin päähän, ja taas meitä jäähy kutsui, kun kaikki olivat niin lähellä toisiaan ja Laku innostui haukkumaan. Itse luoksetulo meni hyvin, tosin Laku jäi kyllä aika kiivaasti haukkumaan minun perään. Seuraavaksi teimme taas siksak-luoksetulon, jossa tällä kertaa olimme aika lopussa. Ja siinäpä sitä vasta haukuttiinkin. Voi sitä raukkaa, joka siinä hihnan toisessa päässä silloin oli. Luoksetulossa Laku tuli taas suoraan ja vauhdilla.

Sitten mentiinkin jo muistaakseni viimeiseen tehtävään, eli kohtaamisharjoituksiin. Kaksi riviä kulki toisiaan vastaan ja lomittain mentiin ohitse. Tässä Laku kulki imuttamalla ihan kivasti toisten ohi. Sitten toinen rivi jäi keskelle seisomaan, kun toiset kävelivät edestakaisin ohi, ja vuoroja vaihdettiin. Lopuksi jäätiin kaikki keskelle riviin istumaan. Tästä jäi itselle hyvä mieli. Kaikista muista jutuista jäi tuo haukkuminen oikeastaan päällimmäiseksi. Mutta ihan hyväksi taktiikaksi osoittautui toisten luota poistuminen. Toivottavasti saamme tätä haukkumista kuriin tämän kurssin aikana. Ja toinen haaste tulevia kertoja varten on tuo kontakti. Eli näitä kahta yritetään nyt harjoitella myös omatoimisesti. Keskiviikon aiheena on peruskäskyt.

Meidän bravuuri meinas unohtua. Eli jossain välissä harjoiteltiin peruutusta. Laku hoksasi hyvin mitä pitää tehdä ja peruutti vierellä hienosti aina muutaman askelen verran, kun pidin makupaloja riittävän alhaalla. Ja tässä myös minä muistin tehdä vain 4-5 toistoa. Eli onnistui hyvin kaikin puolin, ja saatiin vetäjältäkin kehuja.

Hukkaharkat

2010-03-20T17:58:00.000+02:00

Eilen illalla kävimme Lakun kanssa pitkästä aikaa hukkaharkoissa.
Lakulle otettiin kolme lähtöä. Ensimmäisessä Laku käveli lumista polkua pitkin ekana, ja kas kummaa maalimies olikin mennyt yhden puun taakse piiloon. Ensin sille piti vähän haukahtaa, ja heti perään Laku loikkasi maalimiehen luokse. Se meni tosi hienosti! Toinen ukko oli umpihangen takana, johon mentiin lumikenkien jättämää jälkeä pitkin. Ukko oli vähän piilossa kuusen takana, ja tällä kertaa Laku vähän mörköili ja haukkui paljon. Lopulta rohkaistui ja meni herkkujen syöntiin, kun oli muutaman kerran kysynyt katseella neuvoa, ja kerran taisi olla tulossa luoksekin. Mulla kestikin jonkin aikaa, ennekun ehdin perille, lunta oli aika reippaanlaisesti, enkä hoksannut ottaa lumikenkiä mukaan, joten yli reiteen ulottuvassa hangessa ainut etenemiskeino omistajalle oli neliveto =D. Onneksi Lakulle riitti myös äänellä kehuminen ja kannustus. Viimeisenä Lakulle otettiin vielä näkölähtö, ja se sujui mallikkaasti.
Mukana treeneissä oli islanninpaimenkoira ja kaksi porokoiraa. Laku pääsi autoon huilimaan ja minä menin maalimieheksi metsään. Sen verran raskasta hommaa oli lumessa tarpominen, jotta ensi kerralla ei lumikengät kyllä jää kotiin =). Lopuksi Laku sai leikkiä porokoiraleikkejä Raikun kanssa. Ja minä sain hyviä vinkkejä Leenalta, miten toimia Lakun haukkumisen kanssa. Seuraavilla kerroilla pentukurssilla kokeilemmekin sellaista, että kun Laku alkaa haukkua, lähdemme pois toisten luota vähän kauemmaksi. Sitten kun se rauhoittuu (=hiljenee), kehun sitä ja palaamme toisten koirien luokse. Kiitos vinkeistä! Mukavaa oli. Toivottavasti pääsemme pian taas mukaan!

Peruskäskyjen harjoittelua

2010-03-18T20:32:00.001+02:00

Tänään pidettin pienet treenit. Pyysin Jennaa kuvaamaan ja oikomaan suurimpia virheitä mun ohjaamisesta. Harjoittelin Lakun kanssa istumista, maahanmenoa, seuraamista, perusasentoa ja leikkimistä. Hampaiden harjausta kokeiltiin myös vähän eri ympäristössä. Seisominen unohtui, mutta jos sitten ensi kerralla. Perusasennossa mun käsi nousee aina liian ylös, jonka takia Laku ei pidä neljää tassuaan maassa. Kun muistin pistää kättäni vähän alemmas, alkoi näyttää paremmalta. Suurin osa asennoista oli kuulemma suoria (hyvä).

Seuraamisessa on apuna vielä kosketuskeppi, jota Laku seuraa mielestäni ihan kivasti. Jatkossa minun pitäisi tehdä näköjään suoremmat käännökset, eikä u-mallisia kulmia. Avartavaa katsoa videoita =). Myös täyskäännöstä ja käännöksiä paikallaan ollessa voisi alkaa harjoittelemaan.

Pitäisi näin alussa malttaa harjoitella vain yhtä liikettä aina muutaman toiston verran, ja sitten vasta vaihtaa, että tulisi lisää toistoja ja varmuutta eri liikkeisiin. Eikä näin niin kuin minä jostain syystä tein tällä kertaa, että istu, maahan, istu, maahan. Laku osaa tehdä ne kyllä tosi hyvin, kunhan vaan itse pidän loogisemmat treenit. Myös äänenkäyttöön pitäisi kiinnittää huomiota. Nyt tulee sanottua kaikki käskyt samalla äänenpainolla (enpä ole itse tähän huomiota kiinnittänytkään!). Tarkoitus olisi sanoa istu, maahan ja seiso eri äänellä, jotta koira oppisi paremmin erottamaan eri liikkeet. Ja yks hyvä neuvo oli, että voisi jo tässä vaiheessa antaa myös vapautuskäskyn kaikkien liikkeiden jälkeen. Kiitos Jenna! Ja leikkimiseen tuli myös hyvä neuvo, että pitäisi yrittää saada koira leikkimään enemmän ohjaajan kanssa, eikä niinkään heittää sille lelua, jolla se sitten itse leikkii.
Treenien jälkeen suunnattiin lenkille, jossa Laku sai painella täysillä bullmastiffien kanssa. Harmi kun oli jo niin pimeää, ettei lenkkikuvia saatu. Kyllä nyt uni maittaa pikku neidille =).

Röntgenkuvat

2010-03-18T10:43:00.000+02:00

18.2. otetut röntgenkuvat

Poistetut hampaat

2010-03-18T10:15:00.001+02:00

Lakulta poistetut hampaat oikeassa järjestyksessä. (Toivottavasti muistan nämä vielä oikein! Kun katselin taas röntgenkuvia, heräsi pieni epäilys, että kuvassa oikealla olevat hampaat voisivat olla toisin päin... Mutta en ole varma.)

Eli vasemman puoleinen hammas on koiran oikealta puolelta poistettu P1-hammas (kulmurin takana oleva eka hammas, joka näytti aluksi olevan ylimääräinen hammas). Kaikki asiat eivät jääneet mieleen keskustelusta lääkärin kanssa toimenpiteen jälkeen. Joten nyt vasta selvisi itsellenikin, että hammas oli liikkunut ja rtg:ssä näkyi juureen asti levinnyt infektio, joka varmasti oli syönyt jo juuren pois. Siksi hammas näyttää omituiselta ja sen takia se poistettiin.

Keskimmäinen hammas on vasemman kulmurin edessä ollut etuhammas, eli I3. Tämä todettiin rtg:ssä kuolleeksi, ja kiille puuttui kokonaan. Hammas poistettiin.

Oikean puoleinen hammas on koiran vasemman kulmahampaan takana ollut P1 -hammas, joka oli virheasennossa leukaluun alla. Poistettiin siksi.

Se kulmahammas, joka alunperin tapaturman seurauksena vähän liikkui, ja j0nka juuresta tuli silloin verta, oli siis koiran vasen alakulmahammas, jonka molemmilta puolilta jouduttiin nyt poistamaan hampaat. Ties vaikka tuo sen puolen P1:n virheasentokin johtui juuri siitä, sitä en hoksannut silloin kysyä.

Lakun leikkauskertomus

2010-03-18T09:52:00.001+02:00

Posti toi eilen Lakun leikkauskertomuksen:

Tulosyy: kiillevaurioita

Löydökset hampaiden tarkastuksessa ja röntgenkuvauksessa:
1) Syviä kiillevaurioita seuraavissa hampaissa: vas ala i2, i3, vas alakulmahammas, oik i1, i2, i3 ja oikea alakulmahammas. Erityisesti vasemmassa alakulmahampaassa kiillevaurio ulottui ienrajan alapuolelle ja syvään ientaskuun oli kertynyt plakkia, joka oli aiheuttanut ientulehduksen. Alakulmahampaiden kohdalla todettiin ientulehduksen seurauksena tullutta ikenen liikakasvua.
Tällaisten paikallisten kiillevaurioiden taustalla on todennäköisesti hampaisiin herkässä kehitysvaiheessa kohdistunut tylppä trauma.
Hoito: epänormaalin kiilteen poisto ja paikkaus ja pinnoitus. Paikkojen pysymisen ennuste on varauksellinen; niillä mahdollistetaan vielä ohuen hammasluun vahvistuminen ja vähennetään kiputuntemuksia.

2) Vas ala i3-hampaan kiille puuttui kokonaan ja röntgenkuvissa hammas todettiin kuolleeksi. Hoitona hampaan poisto.

3) Puhkeamaton, virheasentoinen ala P1-hammas. Vaikean virheasennon takia hampaan puhkeaminen ienleikkauksenkaan avulla ollisi ollut erittäin epävarmaa. Puhkeamattoman hampaan ympärille saattaa kehittyä omistajan huomaamatta nesterakkula, joka oireita aiheuttamatta voi tuhota leukaluun rakennetta. Hoitona hampaan poisto.

4) Oik ala P1-hammas liikkuva (todennäköisesti tapaturman seurauksena), hammas lievässä virheasennossa ja juuren kärjen alueella röntgenkuvissa tulehduksen merkit. Hoitona hampaan poisto.

Annetut lääkkeet:
- Esilääkitys/rauhoitus
- Inhalaatioanestesia - isofluraani ja happi
- Suonensisäinen nesteytys
- Kipulääkkeet: keskushermosto- ja tulehduskipulääke, paikallispuudutukset oper. alueille

Toimenpide ja anestesia sujuivat ilman komplikaatioita.
Erillinen kotihoito-ohje.

Huom! Suosittelen päivittäistä hampaiden harjausta - se on paras tapa pitää hampaat puhtaina ja ikenet terveinä.
Erityisesti kannattaa harjata alakulmahampaiden ientaskuja.
Myös puruluista sekä plakin ja hammaskiven muodostumista ehkäisevistä ruuista on jonkin verran hyötyä.

Niina Luotonen
ELL

Samassa tuli myös laskun erittely:

Röntgen 82,50
Anestesiatoimenpide 58,30
Anestesia 69,90
Tarvikkeet 217,0
Hoitotyö 156,90
Kenneliiton todistus + röngenkuvat cd-levylle n. 40,0

Pentukurssi 1/8

2010-03-17T20:07:00.000+02:00

Tänään oli pentukurssin ensimmäinen kerta, aiheena oli kontakti, mukanakulkeminen ja hihnakäyttäytyminen. Kaikki meni aikalailla niin, mitä jo etukäteen ajattelinkin.. Eli ääntä riitti. Kaikkia harjoituksia en välttämättä enää muista, enkä ehkä niiden järjestystäkään oikein, kun tehtiin niin paljon kaikenlaista. Ensimmäinen harjoitus kuitenkin oli mennä kyykkyyn maahan, laittaa herkku polven päälle käden alle, ja antaa koiran syödä herkku heti kun ottaa kontaktin. Nooh... Lihapullia paremmaksi herkuksi osoittautui hevosenkakan haju maneesin lattiapuruissa, jota Laku tuoksutteli niin tohkeissaan, ettei ensimmäinen harjoitus sujunut ollenkaan. Ja montakohan kakkakikkareen palasta sieltä suusta ongin pois, ennen kun tunti oli kulunut =D. On kyllä tosi hyvää harjoitusta, kun tuo pentukurssi on just tuolla maneesissa. Seuraavaksi muistaakseni pujottelimme jonossa yksi kerrallaan toisten koirien ohi. Tässä tyttö otti jo jonkin verran kontaktia, ja harjoitus meni minun mielestä hyvin. Laku pääsi lihapullien makuun.

Nyt ryhmä jakaantui kahtia. Meidän ryhmä oli maneesin perällä. Mentiin ympyrään, ja taas pujoteltiin. Ihan hyvin sujui, vaikka välillä halusikin mennä toisten koirien perään, kun olivat meidät ohittaneet. Kontaktista en niin tiedä, mutta syötin herkkuja, niin niiden avulla se ei katsonut toisien ohituksia kun sivusilmällä. Sinänsä hassua, kun se vaihtoi asentoa sitä mukaa kun meitä kierrettiin, että varmasti näki silmäkulmastaan missä se toinen koira kävelee. Yllättävän hyvin se kuitenkin malttoi pysytellä lihapullien/leipäjuuston parissa. Mitään katsekontaktia meillä ei tässä kyllä ollut kun korkeintaan satunnaisesti. Omalla kierroksella taas yritti pariin otteeseen jäädä syömään makupaloja, jotka vahingossa tipahtivat lattialle (Uusi tuttavuus leipäjuusto osoittautui kyllä maukkaaksi, mutta myös liukkaaksi herkuksi, joten ensi kerralle varataan pelkkiä lihapullia jotka paremmin pysyvät mun tumpelonäppysissä). Ringissä käveltiin peräkanaa eri vauhtia, hiipimisestä reippaaseen kävelyyn, pomppimista, kyykkykävelyä jne. ja koiran piti ottaa kontaktia. Tehtiin täyskäännöksiä. Sitten harjoiteltiin pirinää, jolla saisi koiran ottamaan kontaktia.

Sitten harjoiteltiin peruskäskyistä istumista ja maahanmenoa. Nämähän Laku osaa kotona, mutta niinkun arvelinkin, se ei häiriön alaisena onnistunut niin hyvin, ja joka kerta kun pyysin ei edes mennyt vaan piti houkutella. Tässä huomasin taas oman vajaavaisuuteni, kun olisi jälleen pitänyt osata lopettaa niihin muutamaan kertaan, kun meni hyvin, eikä jäädä jankkaamaan. Laku tylsistyi, ja viimeisen maahanmenon eteen jouduinkin tekemään jo töitä. Sitten kun sai jättipalkan ja paljon kehuja, kyllä pysyikin siellä maassa mukavan pitkään. Omaa hölmöyttä.

Sitten tehtiin pyörähdys-harjoitusta molempiin suuntiin. Tämän on käsittääkseni myös hyvä venytys/verryttelyliike koiralle, muistelen lukeneeni jostain lehdestä tai kirjasta, en nyt muista kyllä mistä. Mutta pitänee tehdä tuota myöhemminkin. Sitten tehtiin hihnassa vetämisen estoharjoituksia. Laku vetää hihnalenkeillä satunnaisesti, mutta nyt kun oltiin noin erikoisessa paikassa, missä oli paljon toisia koiria joiden luokse olisi tehnyt mieli mennä, se veti ihan kiitettävästi. Jopa välillä seisoi kahdella jalalla ja vinkui, kun olisi tehnyt mieli mennä moikkaamaan toisia. Harjoitus meni niin, että kun koira alkoi vetämään, pysähdyttiin, ja kun otti kontaktin, lähdettiin palkaksi liikkumaan toiseen suuntaan ja kehuttiin. Tämän Laku hoksasi nopeasti, ja alkoi kulkemaan vierellä. Ollaan tuota jo kotilenkeillä harjoiteltu, jos se joskus on intoutunut vetämään (ilman namipalapalkkausta tosin, niin ei ole ihan sivulla alkanut kävelemään, vaan lopettanut vetämisen).

Jossain vaiheessa maneesin nurkkaan oli kävellyt tummiin pukeutunut nainen, ja tällehän piti vähän aikaa huutaa kurkku suorana. Sitten kävimme tutustumassa tuohon kummajaiseen, niin helpotti ja pystyimme taas jatkamaan hommia. Ja minä tein taas (ainakin) yhden perustavaa laatua olevan mokan, nimittäin pidän makupaloja valmiiksi kädessä, enkä ota niitä taskusta tarpeen mukaan. Tavastahan pitäisi päästä eroon, varsinkin jos mielii joskus jotain lajia lähteä kokeilemaan kisakentille. Pääsisi paljon vähemmällä. Siinäpä sitä onkin haastetta kerrakseen. Jatkossa yritän onkia palkan taskusta silloin kun tyttö tekee oikein, enkä olla enää niin namipala automaatti. Lopuksi tehtiin siksak luoksetuloa. Laku oli eka, ja tuli vauhdilla luokse. Loppujen koirien luoksetulojen katselusta se innostui aikalailla. En tiedä miten olisi vieraan ihmisen kanssa käyttäytynyt, jos olisikin ollut viimeisenä.

Ja sellainen tuli myös mieleen, että pitäisi itse yrittää olla enemmän rauhallinen, eikä alkaa säheltämään. Kuulin vähän liian monta kertaa omasta suustani "täällä täällä, Laku täällä" -sepostukset. Kaiken kaikkiaan eka kerta meni mielestäni hyvin, ainakin itselle jäi hyvä mieli ja into päästä pian taas. Sunnuntaina aiheena on luoksetulo.

Riekkumista Aadan kanssa pitkästä aikaa

2010-03-16T10:32:00.000+02:00

Uusi lelu

2010-03-16T10:24:00.000+02:00

Kun kaksi viikoa leikkauksesta kului, sai Laku taas luvan leikkiä niin toisten koirien, kun lelujenkin kanssa. Tämän kunniaksi tein Lakulle uuden lelun. Kovien putkiluiden syömä kielto oli loppuelämän kestoinen, niin niiden sijaan ollaan nyt annettu jauhettua luulihamössöä, lihaa ja jauhelihaa, sekä hampaiden puhdistukseen tarkoitettuja puruluita, kuten dentalstiksiä.

Hammaskontrolli

2010-03-16T10:08:00.000+02:00

Lakun hampaista lähetettiin kontrollikuvat Anidentiin, jossa eläinlääkäri totesi haavojen parantuneen hyvin. Yllä on kontrollikuvat. Joidenkin hampaiden ientaskuissa on näkyvissä vähän kasvimössöä, koska kuvat otettiin vähän ruokailun jälkeen. Näiden kuvien ottaminen olikin aika haastavaa, koska olimme saaneet kameran valotusasetukset sekaisin. Saimme kuvat onnistumaan kunnolla vasta neljännellä yrityksellä, kameran alkuperäisasetusten resetoinnin jälkeen. Tämän takia ei sitten otettu enää uusia kuvia, vaikka näissä tuota ruokaa näkyykin. Ja toisaalta, juuri tuon takia me harjoittelemme sitä hampaiden harjausta, kun ruokaa jää noihin ientaskuihin ruokailun jälkeen.

Leegot hoidettu

2010-02-20T12:23:00.000+02:00

Pikainen päivitys ennen töihin menoa.
Reissu oli pitkä, niin kuin jo ennakkoon ajattelinkin. Lähdettiin torstai aamuna ajelemaan Helsinkiin puoli seitsemältä, ja takaisin kotona oltiin vasta puolenyön jälkeen. Siitäpä sitten vielä aamuvuoroon töihin.
Lakulta otettiin ensi töiksi röntgenkuvat hampaista. Selvisi, että edestäpäin katsottuna oikean puoleinen (kulmahampaan viereinen) etuhammas oli kuollut. Se jouduttiin poistamaan. Taas edestäpäin katsoen vasemmalla puolella ollut omituinen hammas, josta ei tiedetty että mikä se on, osoittautui rautahampaaksi nimeltä P1. Hammas oli pahassa virheasennossa, ja lisäksi siinä oli muutakin omituisuutta, ei juuri juurta laisinkaan. Se poistettiin myös. Oikealla puolella tämä P1 hammas ei ollut puhjennut laisinkaan. Se oli jäänyt (taas jostain tuntemattomasta syystä) poikittain, huonoon asentoon leukaluun alle, eikä päässyt sieltä nousemaan. Vaihtoehtoja tämän hampaan kanssa oli, että ell olisi poistanut osan leukaluuta, jolloin hammas olisi saattanut sieltä itsestään puhjeta. Tämän tiimoilta olisi ollut seurantakontrolli kuukauden kuluttua, ja voi olla että sen olisi joka tapauksessa joutunut poistamaan. Päätin sitten, että se voidaan poistaan myös nyt samalla. Ell kertoi, että välillä koirille jää näitä puhkeamattomia hampaita, syytä ei tiedetä, mutta ne voivat alkaa kerryttämään ympärilleen nesterakkulaa, joka sitten voi alkaa "hapattamaan" koko leukaluuta. Ja sanoi myös, että jos kyseessä olisi hänen oma koiransa, niin hänkin varmaan poistaisi sen hampaan. Näin ollen Lakulta poistettiin 3 hammasta.

Kiillevauriosta hän mainitsi yleisesti sen verran, että ovat aika yleisiä. Viimeksi edellisenä päivänä oli hoitanut saman tyyppistä juttua. Itse sain alunperin käsityksen, että olisivat harvinaisia, koska minun oli hankalaa löytää tietoa aiheesta. Traumaperäiset vauriot ovat yleensä vain 1-2 hampaassa. Ja jos vauriot ovat yleistyneet ja symmetriset, on kyseessä yleensä pentuaikaan sairastettu virusinfektio. Esim. 1994 näitä ollut paljon, kun suomessa oli penikkatautiepidemia. Edellämainittuja ei voi erottaa toisistaan yhden hampaan perusteella, vaan kokonaisuus ratkaisee. Lakun tapauksessa syynä oli todennäköisesti trauma, eli se kahakka tutun koiran kanssa marraskuun lopussa. Todella harmillista! En olisi kyllä silloin uskonut, että siitä on tämmöiset seuraukset. Lakun leukaan on kohdistunut tylppä vamma, joka on aiheuttanut verenkiertohäiriön alaleuan etuosaan, ja tästä seurasi kiillevauriot. Rautahampaiden kehitys on vaurioaltis. Tavallisin syy kiillevaurioon on kuulemma se, jos joudutaan poistamaan maitohampaita eläinlääkärissä. Poiston yhteydessä ei ole tehty virhettä, vaan rautahampaan ovat niin herkkiä, että ne vaurioituvat toimenpiteestä, vaikka se olisi kuinka varoen tehty. Anidentissäkin poistetuiden hampaiden jälkeen saattaa rautahampaissa olla kiillevauriota.

Perinnölliset vauriot näkyvät usein M1 hampaiisa, eli isossa takahampaassa. Tälle hampaalle ei tule ollenkaan maitohammasta, vaan tämä hammas kehittyy jo sikiökaudella. Ell mainitsi, että mm. heelereillä ja bordercollieilla on näitä hammaskiillejuttuja enemmän kuin muilla roduilla.

Lakulta paikattiin vauriot, ja poistettiin vähän ylikasvaneita ikeniä. Elimistön seuraus tulehdukseen on kudoksen kasvatus, eli tässä tapauksessa ikenien liikakasvu. Lakulle on ensin tulleet nämä kiillevauriot, joiden johdosta ientaskuihin on alkanut kerääntyä plakkia, joka sitten on aiheuttanut ientulehduksen. Uutta antibioottikuuria ei tullut, edellinen loppui torstaina. Nyt seuraavat 3 päivää on oltava todella tarkkana, ettei syö mitään kovaa, ei kanna mitään suussaan ja että tikkien alle ei mene mitään ylimääräistä. Siitä seuraavat 5 päivää ovat vielä tarkkaan valvottuja, ja yhteensä 14 vrk on tämä toipumisaika, jolloin ei tavata muita koiria, eikä leikitä leluilla, eikä syödä mitään kovaa. Hampaita puhdistetaan Hexarinse-liuoksella ruokailun jälkeen, eli kahdesti päivässä. Ja jos tikkien alle menee karvoja tms. niin ne poistetaan varovasti. Lelut me jo takavarikoitiin, mutta hankaluuksia on kyllä tiedossa, kun Laku on niin energinen puppeli, että koko ajan haluaa tehdä jotain. Ja suun puhdistus tuolla aineella on hankalaa. Ei tykkää yhtään. Suu on tietty kipeäkin, ja aine maistuu pahalta. Ell sanoi, että jos ei onnistu tuolla, niin voi sitten lisätä aineeseen puolet vettä, tai puhdistaa kokonaan vedellä. Näyttää siltä, että illalla kokeillaan laimennosta, ja sitten mietitään vettä jos sekin on noin taistelua mitä nyt nämä muutama kerta on olleet.

2 viikon kuluttua lähetän suusta valokuvia. Puolen vuoden päästä on kontrolli ja jatkossa vuoden välein. Ja kontrollit on aina tuolla Anidentissä. Kovat luut, esim putkiluut on pannassa loppuelämän. Pehmeitä luita voi syödä, kuten broiskun siipiä ja kauloja ja rustoluita, jos todella ovat pelkkää rustoa. Muuten nappularuoka voi olla normaalia. Tarkoitus on aloittaa hampaiden harjaus 14 vrk kuluttua, ja jos Lakulta harjataan hampaat päivittäin, niin ei tarvitse syöttää "hammas-nappulaa". Hampaiden ulkosyrjien harjaus on tärkeintä, sisäpuolen puhdistaa osittain kieli. Eli aloitamme vähitellen harjoittelemaan tuota ulkosyrjien harjausta, tavoitteena on, että siitä tulisi maailman ihanin juttu.

Saamme kennelliiton todistuksen ja myös röntgenkuvat tulevat postissa. Myöhemmin lisään blogiin kuvia poistetuista hampaista, ja rtg:t myös (jos osaan). Käynti maksoi 900 euroa.
P.S. En ehdi lukea tekstiä, joten virheitä voipi olla. Tässä tämä nyt pääpiirteittään oli.

Nyt selvisi hieman lisää

2010-02-12T09:39:00.000+02:00

Pari viime päivää on kuluneet enemmän ja vähemmän tiedonhaun merkeissä. Ja mitä enemmän tietoa on löytynyt, niin sitä suuremmat kauhuskenaariot alkoivat mielessä pyöriä. Suomenkielisiltä sivuilta tietoa ei oikein aluksi löytynyt, Anidentin sivuilla on ainoat hyvät artikkelit. Eilen sitten löytyi vähän lisää tietoa suomalaisilta sivuilta, esim. heelereillä eriasteisia kiillevaurioita on löytynyt 15:sta koiralta. Enemmän tietoa sairaudesta löytyi englannin kielisiltä sivuilta, hakusanalla Dog enamel hypoplasia (kiitos Minna).

Tänään sain myös yhteyden Anidentin hampaisiin erikoistuneeseen eläinlääkäriin. Hän oli katsonut kuvat, ja kertoi, että vaurioita on molemmissa alakulmahampaissa, ja osassa etuhampaita. Vauriot menevät myös ikenien alapuolelle, ja Anidentissä on ainoana Suomessa sellaiset laitteet, joilla myös noita vaurioita voi korjata. Ell epäili kiillevaurion olevan joko traumaperäinen, tai virusperäinen. Lakulla on yksi suun vamma ehtinyt olla, siitä on juttua aiemmin tässä blogissa. Tämä sattui meillä kotona Roosa-koiran kanssa. Kukaan ei nähnyt mitä tapahtui, koska olimme juuri lähdössä, mutta molemmat koirat olivat kodinhoitohuoneen koiraportin edessä kyttäämässä sinne heittämääni luuta. Kuului rähähdys ja Laku juoksi edeltä ja Roosa perästä eteiseen. Lakulta tuli verta edestä päin katsottuna oikean alakulmurin juuresta, ja hammas heilui vähän. Roosalta tuli verta naamasta, mutta haavan sijaintia ei löydetty. Epäilimme, että Lakun hammas olisi jäänyt Roosaan kiinni. Silloin ien ei infektoitunut näkyvästi, ja hampaan heiluminenkin loppui seuravaan päivään mennessä. Mutta kenties joku pöpö on päässyt pesimään hampaan juureen ja aiheutti nyt tämän? Toinen vaihtoehto on pentuaikaan sairastettu virusinfektio.
Todennäköisesti Lakun hammasvaiva ei ole periytyvä. Eläinlääkäri kertoi, että paikallinen vaurio on yleensä traumaperäinen, ja perinnölliset vauriot ovat yleensä takahampaissa.

Jatkossa Lakun hampaat paikataan muovipaikoilla, joka ei estä näyttelyä/käyttelyä. Paikat eivät pysy 100%:n varmuudella. Ensimäinen kontrolli paikkauksen jälkeen on ½ vuoden kuluttua, seuraavat vuoden välein. Samalla poistetaan aina hammaskivet. Tarkka hinta-arviota ei tiedä, ennenkun suu on tutkittu, mutta todennäköisesti paikkaus maksaa 500-700 euroa.

Tänään otettuja hammaskuvia

2010-02-09T22:21:00.001+02:00

Edestä
Yläkalusto
Alahampaat näyttää huonolta =(
Oikea puoli
Edestä jälleen
Oikea puoli
Vasen puoli
Ja vielä vasen puoli. Punoitusta on, ja hampaat on jonkin verran tummuneet viikossa.
Ylähampaat on niin nätit, ja alahampaat ihan kun eri suusta. Toivottavasti tämä nykyinen kuuri auttaa, niin päästään sinne hammashoitoon.

Huolia ja murheita

2010-02-09T21:31:00.000+02:00

Lakun maitohampaiden kanssa on ollut pulmia. Kaikki muut hampaat irtosivat itsestään, mutta alakulmahampaat ovat olleet hankalammat. Edestäpäin katsottuna vasemman puoleinen alakulmuri irtosi lopulta itsestään, kun sitä ensin nitkuteltiin pari päivää. Rautahammas ehti tulla pikkusen näkyviin. Tarkkaa päivää en enää muista, milloin hammas irtosi, mutta se oli kuitenkin paljon ennen toisen hampaan irrotusta.

Oikean puoleinen etuhammas ei myöskään irronnut itsestään, ja sitäkin kokeiltiin nitkutella. Lopulta varattiin aika eläinlääkäriin hampaan poistoa varten. Tässä vaiheessa rautakulmahammas oli ehtinyt kasvaa n. 3-4mm mittaiseksi. Kävimme Jussi Hyvösellä, joka huomasi hampaan poiston yhteydessä, että hampaiden kiille oli paikoin pehmeää, syöpynyttä. Hän poisti ultraäänellä pehmeät osat, jonka jälkeen hampaista otettuja kuvia on alla. Jo tässä vaiheessa Hyvönen ihmetteli, miten hampaat ovat noin syöpyneet, kertoi ettei ollut aiemmin ihan vastaavanlaista nähnyt ja sanoi kysyvänsä asiasta vielä Anidentistä. Hammaskiille kun on kuulemma koiran "kovin" osa. Soitin sitten vielä parikin kertaa kysyäkseni pari juttua. Muun muassa hampaiden pesusta. Hoitaja sanoi, että koirien hammastahnat muuttavat sylkeä niin, että hammaskiveä ja plakkia muodostuu paljon vähemmän. Hampaat tulisi pestä joka päivä, tai jos ei joku päivä pese niitä, niin hampaiden harjauksen sijaan voisi antaa Dental Stiksin.

Saimme 10 päivän antibiootti kuurin (amoxicillin./acid.clavulan. =Synulox vet.). Kipulääkkeeksi tuli varmuuden vuoksi Norocarp 50mg (carprofen) tabletteja kerran päivässä tarvittaessa otettavaksi. Hoito-ohjeita oli myös, että kulmahampaiden juuria pitää puhdistaa septidinillä, tai vastaavalla puhdistusaineella, joka ei kirvele. Kontrolliaika varattiin 23.2. Kuluneen viikon ajan sitten puhdistimme hampaat septidinillä pienen pumpulitupon avulla kolmesti päivässä, samalla kun annoimme antibiootin. Harjoittelimme myös hampaiden harjausta. Laku antaa jo sattuneesta syystä aika hyvin ropeltaa suutaan, kun tietää että namipaloja on tiedossa.

Viikko vierähti, ja ikenet näyttivät vieläkin punoittavan, joten menimme tänään uudestaan lääkäriin. Antibiootiksi vaihtui Clinacin 75mg 1x2, 10 päivän ajan. Lääkäri pohdiskeli jo sellaistakin vaihtoehtoa, että kyseessä voisi olla joku aineenvaihduntasairaus. Kysyin sitten, että minkälainen aineenvaihduntasairaus, ja onko ihmisillä jotain vastaavaa. Hetken mietittyään vastasi, että joku osteoporoosin tyyppinen luustosairaus. Sitten mietin meidän makupalojen syöntiä. Kun suositus olisi, että Laku saisi vain pari ruokaa päivässä, ja nekin mieluiten kuivina nappuloina, että hampaat puhdistuvat. Ja koirilla on myös samanlaisia happohyökkäyksiä mitä ihmisillä. Koulutustilanteiden takia Laku saa kyllä noita makupaloja useita kertoja päivässä, kun esim. Lenkillä ohitetaan toisia koiria, ja myös sisällä harjoitellaan erinäisiä asioita jne. Saimme koepakkauksen Hill´s:n plakkia ja hammaskiveä vähentävästä ruuasta, jota voisi antaa myös makupaloina. Ja esitteen Virbacin hampaiden hoito tuotteista. Kontrolliaika on 18.2.

Tässä välissä käytin auton katsastuksessa, ja lenkitin katsastuksen aikana Lakua vilkkaalla pyörätiellä. Kello neljän ruuhka oli alkamassa ja polkupyöriä meni ohi useita, lisäksi pyörätien vieressä on vilkas liikenteinen tie. Jotenkin Laku pääsi irti kaulapannastaan (!) ja minä sain lähes sydänkohtauksen. Onneksi luoksetulo on niin varma, että se tuli heti luokse. Aivan uskomattoman hyvin. Sain sen onneksi samantien kiinni, kun mahdollisuus olisi ollut myös paljon huonompaan lopputulokseen. Huomenna mennään kyllä kauppaan osatamaan kunnon nahkapanta tuon puolikuristavan tilalle (siis jos päästään, koska autohan ei tietenkään mennyt läpi katsastuksesta, ja koska katsastus oli vähän myöhässä, ei saatu edes kuukauden korjausaikaa, vaan lupa ajaa korjaamolle ja katsastukseen. Mullako huono onni? Tiistai-epäonni jatkuu jatkumistaan...).

Sitten lopulta kun selvisimme kotiin, Anidentistä oli soitettu ja hoitaja soitti minulle ja kertoi mitä he olivat sanoneet. Amidentin lääkäri oli epäillyt, että kyseessä on kiilteen hypomineralisaatio, eli kiilteen kehitysvaurio. Käsitin, että sen syntytapa menee jokseenkin näin: Lakulla on jossain vaiheessa ollut pieni virusinfektio, jota ei ole välttämättä ole edes voitu havaita, ja tämän johdosta hammaskiilteeseen on tullut kehitysvaurio. Hoitona on kaikkien hampaiden uudelleen pinnoitus ientulehduksen rauhoituttua.

Tarkempia tietoja sairaudesta en ole pikaisella netti googletuksella löytänyt. Laitan anidentiin kuvia Lakun hampaista, että voivat vielä varmistaa diagnoosin. Ja kyselen lisää sairaudesta, sekä kysyn tarjouksen tuohon hampaiden pinnoitukseen. Toisaalta olo on helpottunut, jos kyseessä on tuo, eikä mikään vakavampi sairaus, kun kerkesin jo miettiä vaikka mitä sairauksia mitä siltä voisi löytyä. Vaikka tietysti harmittaa, kun tulossa on noinkin iso operaatio meidän pikku vaaville.

Hammaskuvia

2010-02-09T18:39:00.000+02:00

Kuvat ovat vähän sekalaisessa järjestyksessä, koska en osaa näiden järjestystä enää muuttaa, ja kone ei ladannut kuvia kursorin osoittamaan kohtaan, vaan aina rivin ylimmäiseksi. Nämä kuvat on otettu viikko sitten tiistaina.
Tässä kuvassa näkyy, miten vasemman puolen hampaasta on poistettu pehmeää kiillettä sisäpuoleltakin.
Vasen puoli.

Tässä kuvassa alahampaat.
Tässä koiran edestä katsottuna oikea puoli, josta poistettiin se maito-kulmuri viime tiistaina, ennen näiden kuvien ottamista.
Hampaat edestä.
Ja taas oikea puoli. Punainen piste on poistetun hampaan jättämä aukko.
Vasen puoli, tämän puolen maitohammas lähti itsestään parin päivän nitkuttelulla, kun rautahammasta oli näkyvissä pikkusen. En muita tarkkaa päivää, mutta kuitenkin paljon ennen toisen puolen maitohampaan poistoa.
Vasen puoli jälleen. Peukalon yläpuolella näkyy yksi ylimääräinen hammas, josta eläinlääkäri ei ollut varma onko kyseessä maitohammas, vai rautahammas.
Vasenta puolta.
Ja vielä yksi kuva vasemmalta puolelta.
Oikea puoli.
Oikea puoli.

Naksuttelua

2010-01-06T14:04:00.000+02:00

Pääsimme vihdoin eilen naksutin koulutukseen Koirakoulu Oppikoiraan. Koulutus peruttiin monta kertaa pakkasen takia. Eilen oli pakkasta vain kymmenisen astetta, tänään mittari hipookin taas kahtakymmentä. Lakun kanssa ei olla naksuteltu nyt vähään aikaan, ja yllätyinkin miten hyvin se tiesi mitä tehdään ja muisti kaiken mitä sille oli naksuttelemalla opetettu. Toinen oli ihan innoissaan. (Täytyy myöntää, että olen sortunut käyttämään myös perinteisiä koulutusmenetelmiä, kun ei päästy ohjattuun koulutukseen reilusti yli kuukauteen ja se tuntui tutulta ja turvalliselta.)
Aloitettiin kosketuskepin kanssa, ja sitten harjoiteltiin seisomista. Seisominen näytti Minnan mielestä jo niin varmalta, että siihen liitettiin käsky ja myös seisomisaikaa alettiin pidentämään ennen naksautusta ja palkkaa. Käskyksi tuli "top", koska "seiso" sana on aika lähellä istu käskyä s:n suhahteluineen. Myös paikkaa muutettiin. Tähän saakka Laku on seissyt lähinnä minun edessä, mutta nyt alettiin paikkaa pikku hiljaa muuttaa oikeaksi, eli seisomista hilattiin viereeni perusasentoa kohti. Siinähän se monessa liikkeessä joutuu muutenkin seisomaan.
Moneen muuhunkin asiaan tuli paljon hyviä vinkkejä. Nyt alamme viemään sisälle kakitut kakkakikkareet pihalle, jotta sinne tulisi vähän kakan hajua, josko Laku siitä oppisi että kakkia pitää pihalle. Saa nähdä miten tässä asiassa käy.

Uuden vuoden aloitus

2010-01-01T14:18:00.000+02:00

Kävimme tänään hukkaharkoissa kokeilemassa hakua ensimmäistä kertaa. Lakulle tehtiin ensin makkarajana, polun varrelta lähti kolme ukkoa noin 20 metrin välein ja n. 15 metrin syvyyteen (huom. olen tosi huono arvioimaan etäisyyksiä!). Kävelin Lakun kanssa polkua pitkin, kokeiltiin reagoiko se mitenkään. Ensimmäisellä kerralla Laku meni vauhdilla kaikista ohi. Sitten käännyttiin takaisin päin ja Laku hoksasi melkein heti lähimmän maalimiehen ja läksi menemään sen luokse kehujen kera. Maalimies osoittautuikin vallan ihanaksi, joten sen luota ei olisi malttanut pois enää lähteäkään. =).
Matkaa kuitenkin jatkettiin takaisin päin polkua. Keskimmäisen ukon ohi kuljettiin jälleen, mutta viimeisen ukon Laku näki polulta ja alkoi sitä haukkumaan. Kehujen kera edettiin yhdessä maalimiehelle, Laku meni vähän edeltä käsin. Keskimmäiselle ukolle lähdettiin kulkemaan polun mukaista linjaa, mutta paljon lähempää ukkoa. Viitisen metriä ennen polun loppua Laku huomasi että siellähän on vielä yksi ukko (!) ja meni vauhdikkaasti oikaisten perille. Voi miten hienosti tehty!
Lopuksi otettiin vielä lyhyt näkölähtö, ja taas Laku ampaisi maalimiehen perään innokkaasti. Taitava tyttö!
Treenit olivat jopa niin mukavat, että Laku ei olisi millään halunnut palata takaisin autolle, vaan se piti houkutella namipaloilla. Ulkona oli -18 pakkasta, joten Lakulle tuli vielä yksi uusi juttu. Puin sille nimittäin varmuuden vuoksi yhden vanhan neulotun nutun, joka olikin sattumoisin juuri sopiva. Kuljetuskopissa oli Back On Track alusta ja koiran päälle laitoin vielä fleecehuovan. Eikä näyttänyt tyttöä paleltavan, vaikka joutuikin lähes tunnin autossa odottamaan treenien loppumista. Harmi kun ei ollut kameraa, olisi tullut hyviä kuvia harkoista, sekä pukupäällä olemisesta. Toinen oli niin tyytyväisen näköinen kun nukkui takakontissa.

Ensimmäinen hammas

2009-12-14T18:05:00.000+02:00

irtosi eilen. Se oli vasemman puoleinen ylä-etuhammas keskeltä. Myös kaksi oikean puoleista hammasta ylhäältä keskeltä heiluvat. Alahampaat ja kulmahampaat eivät heilu.
Eilen käytiin koiratapaamisessa, jossa oli Lakun lisäksi neljä muuta koiraa: Kaksi suurinpiirtein Lakun ikäistä narttupentua, toinen valkoinen paimenkoira ja toinen Lotta-labradorinnoutaja. Sitten uroksia: 1v 2kk ikäinen valkoinen paimenkoira ja kahden vuoden ikäinen terrieri (jonka tarkempaa rotua en muista). Oli mukava huomata, että Lakua ei palellut lainkaan, vaikka ulkona oli 13 astetta pakkasta. Koirat leikkivät n. 45 minuuttia.
Illalla kävimme vielä lenkillä Aadan kanssa. Huomasin, että pakkanen oli vähän noussut, ja toden totta, kotimatkalla auton mittari näytti jo 22 astetta pakkasta. Reilun puolen tunnin lenkki meni hyvin pakkasesta huolimatta, ja Laku ei tärissyt vilusta yhtään. On se porokoira kyllä ihana suomalainen rotu, jota ei tarvitse pukea näilläkään pakkasilla! Kuvia lisään mahdollisesti myöhemmin.
Tänään Laku toimi geokoirana. Tosin kaikki purkit olivat sellaisissa paikoissa, ettei Lakun nenä niihin yltänyt. Raitista ilmaa ja lenkkiä sen sijaan saatiin, vaikka purkit etsittiinkin tällä kertaa taskulapun ja ihmissilmien avulla.

Uusia kuvia

2009-12-11T22:24:00.001+02:00

Laku luun syönnissä.
Vauhti päällä.

Lenkkeilyä

2009-12-11T17:52:00.000+02:00

Viime aikoina on lenkkeilty aika paljon eri koirien kanssa. Aadan kanssa Laku pääsee mukavasti juoksemaan. Uusia kavereita saatiin kahdesta lähes Lakun ikäisestä labradorinnoutaja nartusta.

Sisäsiisteyttä ollaan harjoiteltu nyt pissanhajunpoistoaineen kanssa. Nyt pissa osuvatkin jo sinne päin, minne pitää. Lähipäivinä pitää suurentaa pyyhittyä aluetta. Lenkkien jälkeen ollaan hengailtu vielä sen aikaa, että Laku tekee pissit ulos. Lenkillä se ei vielä malta kun on niin paljon kaikkea nähtävää ja touhuttavaa. Ja uutena taktiikkana alettiin sanomaan "pissi" aina kun Laku pissaa. Jos se sitten oppisi ulkonakin pissimään käskystä..

Eilen oli kynsien leikkauspäivä. Alkurimpuloinnin jälkeen kynsien leikkaus onnistui tosi hyvin. Oman osuutensa teki varmasti tuliterät leikkurit. Edelliset olivat jo aikansa eläneet. Eron huomasi kyllä heti.

Uusia kuviakin on muutama suht onnistunut otos. Pitää lisätä niitä vähän myöhemmin.

Kuulumisia ja ruokintaa

2009-12-06T13:41:00.000+02:00

Laku kävi ensimmäisessä rokotuksessa. Hyvin sujui, rohkea pikku pupsi. Eläinlääkäriltä kyseltiin samalla aika monesta jutusta. Myös ruokinnasta, ja suositukset olivatkin muuttuneet siitä mitä arvelin. Tähän saakka Laku on syönyt joko veteen tai piimään liotettua Purina One Puppy nappulaa. Lisäkkeeksi on pistetty ruuan tähteitä, mitä nyt milloinkin on sattunut olemaan. Välillä raejuustoa, viiliä tai muuta ekstraherkkua. Suurinpiirtein joka päivä on yksi ruoka koostunut joko raa-asta lihasta, tai lihaisista luista. Luina on ollut broilerin siipeä, naudan putkiluuta ja rustoluuta, hirven kylkiluuta ym. Luu on ollut mukava jättää silloin, kun koira jää yksin kotiin. Ja luun kanssa peuhatessaan Laku ei välttämättä aina ole edes huomannut kun ovi menee kiinni ja jää yksin kotiin. Ja tähän saakka luiden kanssa on kaikki mennyt hyvin.

No, eläinlääkäri oli sitä mieltä, että pennun ravinnontarve on hyvin tarkka, ja nappuloiden ravintoarvot todella tarkkaan määritettyjä. Eli nappuloiden lisäkkkeenä ei saa antaa yhtään mitään. Ei ruuan tähteitä, ei juustoja, ei mitään. Nappuloita ei myöskään saa liottaa muuhun kun veteen. Eli nappulat annetaan nappuloina. Putkiluita ei ehdottomasti saa antaa, broiskun siipiä vielä vähemmän. Yksi ateria päivässä voi olla joko raakaa lihaa tai sitten rustoluuta. Ja rustoluun syöntiä on seurattava hyvin tarkkaan, että kun lihat on syöty, on loppuluu otettava pois. Riskinä on, että koira saa luusta irti suuren palasen, jonka se joka tapauksessa syö, ja sitten on vähintään suoli tukossa tai muuta ikävää. Ja jos nyt ei ihan tukkoon mene, niin sitten tulee helposti ummetusta.

Tätäpä sitten mietimme kotona. Ja mietintä jatkuu edelleen. Pakastimesta löytyy vielä monenlaista herkkua (=luuta). Viimeisimpänä työkaverilta saatu naudan jalka. Toki suositukset on suosituksia, ja moni ruokkii koiriaan kokonaan raakaruokinnalla, eli barffilla. Mutta toisaalta kun halusimme terveemmän rodun, niin tuli sellainenkin puoli asiasta mieleen, että ei sitten hankita niitä sairauksia tieten tahtoen ruokinnalla.

Ajanvietteeksi ell suositteli kongia ja muita sen tyyppisiä leluja, joihin pienissä määrin voi täytteitä laittaa. Pitänee käydä ensi viikolla täällä http://www.lemmikkiruuat.com/1.html katsomassa mitä kaikkea meille löytyy. Puustisen rustoluita ollaan jo hyvällä kokemuksella syöty. Siankorvien suikaleet Lakulle ei jostain syystä maistu.

Sisarusten kuvien näkemisen jälkeen mieleemme hiipi pienoinen epäilys, että Laku on liian laiha. Toki valokuvista ei aina ihan koko totuus selviä, mutta velipojat kyllä näyttävät "pennunpyöreiltä" Lakuun verrattuna. Tätä samaa asiaa olen viime aikoina varmistellut myös lenkkikavereilta. Kaikki ovat onneksi ollet sitä mieltä, että Laku ei ole liian laiha. Mietin jo vähän rasvalisää, mutta sitä ei eläinlääkärin mielestä tarvitse antaa. Laku syö aina osan ruuastaan, yleensä ei kaikkea, välillä jopa kaiken. Ruoka maistui paremmin, kun siinä oli jotain muutakin seassa. Mutta on tuo kyllä nyt ruokansa syönyt ilman niitä lisukkeitakin, kun "alkujärkytyksestä" (:-D) toipui. Ja lihasta koostuva ruoka tekee kauppansa tosi hyvin, niinkuin ennenkin.

Naksuttelua ollaan harjoiteltu pääasiassa ihmisten, koirien ja kaiken muun liikkuvan ohitustilanteissa. Ensi viikolla, tai viimeistään sitä seuraavalla päästään sitten uuden naksutinkouluttajan pakeille. Tänään käytiin aamulenkillä Urhon, Turbon ja Darran kanssa. Laku leikki vähän Darran ja Urhon kanssa, mutta pääasiassa bullmastiffit leikkivät keskenään ja Laku yritti pysyä perässä. Sitten kokeiltiin uutta juttua, kun me lenkkeillään vielä niitä puolen tunnin lenkkejä, ja muut jatkoivat lenkkiään pidemmälle. Läksimme Lakun kanssa eri suuntaan kun toiset jatkoivat matkaansa. Luulin että nousee hirmuinen seremonia eronhetkellä. Mutta toisin kävi. Pari kertaa katsoi taakseen ja sitten totesi että me mennään nyt tänne päin ja toiset menevät eri suuntaan. Tällä kertaa Laku oli varmuuden vuoksi hihnassa, ensi kerralla kokeillaan miten käy irti ollessa. Luoksetuloa ollaan harjoiteltu ehkä kaikesta eniten, ja se alkaa jo tuottaa tulosta. Laku tulee pyydettäessä luokse vaikka kesken leikin tiimellyksen. "Männä viikolla" tätä harjoiteltiin Aadan ja Sisu-ranskiksen kanssa lenkkeillessä.

2009-11-26T20:38:00.000+02:00

Viime viikon maanantaina käytiin naksuttelemassa seisomista. Ei oltu aiemmin harjoiteltu mitään liikkeitä, ja vähän jännitti miten seisominen alkaa sujua. Olin kuitenkin päättänyt aloittaa seisomisesta istumisen sijaan, koska istuminen on helpompi opettaa. Harjoitukset aloitettiin niin, että naksautin ja palkkasin aina kun Laku seisoi paikoillaan. Ajateltiin ensin kokeilla tätä, ja mietittiin että helpotetaan harjoitusta tarvittaessa tilanteen mukaan, jos ei ala onnistua. Yllättäen seisominen alkoi onnistua melko pian, välillä se tarjosi toki istumistakin, ja yritti saada nameja suuhunsa nyrkistä suoraan. Otin aina 4-5 nakin palaa käteen, ja naksutin kun Laku seisoi ja annoin heti namin suuhun. Kun käsi tyhjeni oli tauon paikka, jolloin käppäiltiin vapaammin ja muun muassa nuuskuteltiin maata. Muutaman kerran jälkeen Laku alkoi tarjota seisomista aina vain nopeammin. Tähän oli hyvä lopettaa. Treenipaikalla vierähti puolisen tuntia taukoineen.

Tässä kuluneen puolentoista viikon aikana ollaan käyty muutamia puolen tunnin lenkkejä irtaallaan metsässä. Sen verran Laku jaksaa hyvin juosta ja leikkiä. Välillä on ollut kotipäiviä, jolloin ollaan lenkkeilty hihnassa. Sitten taas on käyty kaupungin vilinää ihmettelemässä. Pissat ja kakat osuvat aika hyvin kroonareille, toki vielä lattiallekin lirahtaa välillä, mutta suurin osa menee jo sinne minne pitääkin. Joskus on käynyt niin, että ollaan juuri tultu ulkoa sisälle, kun Laku on mennyt suoraan pissalle. Vaikka ollaan aina kehuttu samalla tavalla kun huomataan että pissii vaipoille sisällä, tai ulkona ylipäätään. Pientä haparointia siis on vielä. Matokuurikin annettiin, nyt pitäisi varata aikaa ensimmäiseen rokotukseen.

Yksi pikku haaverikin sattui. Serkun amstaffi Roosa oli kylässä. Tytöt leikkivät ensin pihalla noin 45 minsaa ja kaikki sujui hyvin. Sitten tultiin sisälle, laitettiin ruokaa ja syötiin (ihmiset siis). Olisiko aikaa kulunut reilu parisen tuntia, kun alettiin tekemään lähtöä. Yht´äkkiä alkoi kuulua hirveää uikutusta ja Laku juoksee edeltä pakoon Roosa perässään. Otettiin koirista koppi. Verta tippui joka puolelle, eikä ensin saatu selville mitä tapahtui ja missä, kun oltiin jo eteisessä pukemassa muut paitsi koirat. Roosan naamassa oli pieni haava, jota ei huomattu missä kohti se oli, se tyrehtyi nopeasti kun naamaa painettiin paperilla. Lakun suusta tuli myös verta, edestäpäin katsottuna Lakun oikean alakulmahampaan ympäriltä oli ien vetäytynyt irti ja se tihkutteli verta. Mietittiin päämme puhki mitä koirien välillä oikein tapahtui, kun kaikki oli sujunut hyvin tähän asti. Koirat olivat muuten päällisin puolin kunnossa.
Illalla Laku oli aika vaisu, pystyi syömään luun, mutta ei leikkinyt ja touhunnut koko aikaa niinkuin normaalisti. Soitin sitten vielä päivystävälle eläinlääkärille, että pitäisikö olla huolissaan tilanteesta, ja voiko pennulle antaa kipulääkkeeksi Metacamia, jota vanhastaan meiltä löytyi. Eläinlääkäri epäili, että kipu on tullut vasta muutaman tunnin kuluttua tapahtuneesta, ja sanoi että Metacamia voi yöksi antaa, että sekä koira että emäntä saisivat nukuttua yönsä hyvin ;). Tosi mukava lääkäri. Aamuyöstä Laku sitten virkistyi ja alkoi leikkimään ja touhuamaan.

Seuraavana aamuna käytiin sovintolenkillä metsässä Roosan kanssa, jossa koirat saivat olla vapaana. Ajatuksena oli tarkistaa ettei kaunoja/traumoja ollut tullut kummallekkaan osapuolelle. Puolisen tuntia siinä meni, ja kaikki sujui hyvin. Eilisestä kärhämöinnistä ei ollut tietoakaan. Tulimme sitten kahville ja mietimme uudestaan mitä oli tapahtunut, ja serkkuni kertoi että koirat olivat kahinoineet keittiön nurkassa koiraportin edessä. Vasta siinä vaiheessa itselläni alkoi raksuttamaan, että joopa joo, oma moka. Olin vähän ennen lähtöä heittänyt Lakun mökkiin putkiluun pätkän sen yksinoloa varten. Ja vaikka se olikin puolivälissä huonetta, niin se varmaan tuoksui sieltä molempien nenään. Ja Lakun mielestä se oli hänen omaisuuttaan, kun taas Roosa vanhemman oikeudella koki että se oli hänen omaisuuttaan. Eipä tullut itselleni mieleen, että se voisi sieltä toisesta huoneesta saakka olla noin houkutteleva kiistakapula. Todennäköisesti Laku oli napannut maitohampaallaan Roosaa johonkin kohtaan kasvoja, Roosa sitten kiskaissut itsensä irti, jolloin Lakun hammas jäi vähän jumiin. Näin me päättelimme. Lakun kulmuri heilui aluksi vähän, mutta tuntuu että on nyt taas asettunut aloilleen.

Yhtenä päivänä tapasimme Ronski-ranskiksen. Ronski oli varsinainen täti-Monika, jota Lakukin kunnioitti ensi hetkestä lähtien. Hyvä, että Lakusta on tullut taitava koirakielen lukija, ja osaa jo päätellä että tuon koiran lähelle ei kannata mennä haastelemaan. Ronski oli enemmän meidän ihmisten luona ja Laku tarkkailu tilannetta jonkin matkan päästä. Välillä tytöt juoksivat peräkanaa pihaa ympäri, mutta varsinaiseksi leikkimiseksi tutustuminen ei edennyt. Ei se kyllä riitelemiseksikään mennyt. Ronski oli enemmän meidän edesmenneen koiran kanssa samalla aaltopituudella, parhaat ystävät kun olivat.

2009-11-26T20:21:00.000+02:00

Darran kanssa leikittiin.

Ja koko kopla koolla, noin 3 sekuntia paikoillaan, ja sehän riitti ;)-

Lisää kuvia

2009-11-15T21:37:00.001+02:00

Mä ja mun bestis Aada. Kiitos hirvenluista! Ensimmäinen on jo menossa.

Musta vois tulla isona vaikka jalkapalloilija.. Taustalla näkyy uudet pissimis-aluset, lehtivaipat. Porukat kyllästy ainaiseen sanomalehtisouvviin ja hankki sit tommosia, kun saivat niitä edullisesti ryhmätilauksena. kyllä minä jo niihinkin osaan pissiä, siis sillon kun haluan ;)

Lumiturpa

Bola ja minä. Kenen lie kuono osunut kameran linssiin, niin loput kuvat näkyy vähän sameina.

Leikin tiimellystä

Ja vielä, kyllä meillä oli sitten hauskaa!

Viime aikojen kuulumiset

2009-11-15T21:18:00.000+02:00

Viime keskiviikkona meille tuli pieniä vieraita, nimittäin Bola, viikon Lakua nuorempi keskikokoinen snautseri tyttö tuli leikkimään. Tytöt eivät olleet aiemmin tavanneet, ja välillä Lakukin kuumui niin, että piti ottaa koiria vähän jäähylle kun meno alkoi olla niin hurjaa. Ulkona sitten leikit sujuivat vähän rauhallisemmin. Molemmat taisivat olla vähän saman luonteisia ;).

Keskiviikko iltana sitten piipahdettiin porokoirien treeneissä. Laku tutustui lähinnä uusiin ihmisiin ja uuteen paikkaan. Wicca ja Halla olivat Lakun seurana, mutta koirat eivät juuri toisistaan välittäneet. Naksuttelua kokeiltiin yhden sarjan verran kosketuskepinpään kosketusta. Hienosti se sujui, kun ensin alkuun pääsi. Emäntä teki taas perinteisen mokan, eli en suunnitellut harjoitusta kunnolla etukäteen, vaan ajattelin vaan naksuttaa kuonon kosketuksesta. Onneksi se onnistui hyvin, niin ei tarvinnut muuttaa suunnitelmia lennosta. Tätä ollaan harjoiteltu kotioloissa kerran-pari päivässä n. 5 naksutuksen verran kerrallaan. Eli lyhyt juttu. Laku osaa sen jo kivasti, vaikka välillä namikäsi kovasti kiinnostaakin, niin nopeasti muistaa että miten niitä herkkuja saadaan.

Torstaina oli Lakun vapaapäivä, ei tehty yhtään mitään. Perjantaina käytiin pienellä metsälenkillä Bolan kanssa. Nyt tytöt eivät enää ärhennelleet toisilleen, vaan yhteiset leikit löytyivät jo alusta. Lenkki tehtiin metsäpoluilla, kesti puolisen tuntia. Pieni muotoisia luoksetulo harjoituksia tuli lenkillä tehtyä. Lauantai oli kanssa vapaapäivä. Tänään taas käytiin Aadan kanssa metsälenkillä. Lenkki kesti n. 40 minuuttia. Tosin alkulenkistä vastaan tuli tuttuja mudeja omistajan kera, joiden kanssa pysähdyttiin nakin syöntiin, niin siinä kului jonkin aikaa =).

Kuvia

2009-11-10T22:52:00.000+02:00

Laku ja Esko

Kaikki mahtuivat melkein samaan kuvaan

Jiihaa

Ensimmäisen työpäivän ajanvietettä.

Tiistai 10.11.

2009-11-10T22:00:00.000+02:00

Aika vierähtää niin nopsaan, etten ole ehtinyt blogia päivitellä.
Loman loputtua Lakun yksinoloharjoitukset muuttuivat tosi touhuksi, kun neitokainen joutui jäämään työpäivien ajaksi kotiin kera kongien ynnä muiden viihdykkeiden. Piti miettiä, mitä kaikkea ajankulua pennulle voi jättää, ettei masu tule liian täyteen. Lopulta jätimme yhden kongin missä oli 3 raakaa lihapullaa, yhden kongin missä oli vähän maksalaatikkoa ja vähän turvotettua ruokaa ja korkkina kaluttu putkiluun jämä, ufon jossa oli siankorvasuikale ja pikku luu, orkan, johon oli työnnetty vähän juustoa, rolinapallon kera 15 raksua ja ison putkiluun johon pursotin pentutahnaa jo syödyn ydinluun tilalle. Eli aika paljon syötävää. Kaikkea Laku ei suinkaan ollut syönyt, mutta vaikutti että aika oli kulunut hyvin välillä touhuten ja välillä nukkuen. Putkiluun sisältö oli syöty, samoin rolinapallon. Maksalaatikko oli osin syöty, korva ja pikkuluu koskematta.
Eilen sain vinkin, että kongin sisälle voisi hieroa suolatonta voita tai maksamakkaraa, niin ei ole niin täyttävä annos ja aika kuluu hyvin niitä nuoleskeltaessa.

Myös sisäsiisteys-harjoitukset jatkuvat. Paljon tulee pissaa paperien päälle, mutta kyllä lattiallekin vielä lirahtelee. Kävin hakemassa paikallislehden toimituksesta paperirullan jämän, niin on vähän lisää paperia, kun ei tuo yksi sanomalehti päivässä oikein riitä mihinkään. Ja se hyvä puoli tuossa rullassa on, ettei siinä ole mustetta, joka tarttuu lattioihin.

Lakun korvat ovat nousseet pystyyn, tosin oikean korvan kärki on välillä vähän taipunut vielä. Eilen käytiin taas mustissa ja mirrissä ostoksilla ja punnituksella, painoa oli jo 5,4kg. Tuntuukin että koira kasvaa silmissä.

Kaverikoiria on tapailtu, ja uusiakin kavereita saatu. Eilen päivällä kävimme raunioradalla leikkimässä rottweiler Essin ja kääpiöpinseripentu Eskon kanssa. Laku rohkeni juosta edestakaisin läpi pitkistä putkista leikin varjolla, kun Essi meni edeltä. Myös koviin ääniin tuli tuntumaa, kun läheisellä ampumakeskuksella oli pauketta. Vähän ensin ihmeteltiin mitäs ääniä nuo ovat, mutta ei stressaantunut. Illalla sitten seurasimme bullmastiffien tokotreenejä, sekä hieroimme vähän tuttavuutta myös niiden kanssa. Kerrankin Laku oli hiljaista tyttöä, ei edes haukkunut kertaakaan. Saa nähdä miten käy kun seuraavan kerran tapaamme, eiköhän niistä vielä hyvät ystävykset tule ;).

Tänään kävimme täällä: http://www.riapaunonen.net/ aloittelemassa shapingia. Edelliseltä koiraltamme jäi pari koulutuskertaa käyttämättä, ja onneksi ehdimme vielä Lakun kanssa käydä ne ennen kouluttajan äippälomaa. Aloitimme shapingin kosketuspallon kanssa (koska kosketuskeppi jäi keittiön pöydälle). Laku hoksasi nopeasti mistä on kysymys, ja meni heti haistelemaan palloa, naksaus ja palkka aina kun nenä osui palloon. Rian mukaan näin pienelle pennulle riittää 5-7 naksausta kerrallaan, sitten on tauon paikka. Teimme yhteensä 4 lyhyttä harjoitusta, ja hyvin Laku jaksoi. Lopulta se jopa työnsi palloa vähän eteenpäin nenällään.
Nyt harjoittelemme kotona kosketuskepin kanssa ja ensi viikon maanantaina käymme sitten Rian luona seuraavan kerran. Tarkoitus on aloittaa seiso-liikkeestä maanantaina.

Joinain päivinä on tosiaan touhua ollut aika paljonkin, toisina päivinä sitten mennään kevyemmin kotioloissa. Laku on tosi energinen, ja jaksaa touhuta yllättävän pitkiäkin aikoja kerrallaan, kun saa sitten niiden päätteeksi ottaa kunnon torkut. Ja hirmu oppivainen se on myös.

Touhupäivä

2009-11-02T19:46:00.000+02:00

Näin viimeisen lomapäivän kunniaksi Lakulla oli touhukas päivä.
Aamulla tein Lakun ensimmäisen jälkiharjoituksen. Tallasin pienen kolmion, johon kylvin makkaran palasia. Vähän aikaa kesti ennenkuin Laku älysi mistä on kysymys, mutta sitten jaksoi hyvin haistella koko alueen ja kerätä nakit suuhunsa.
Illalla kävimme tapaamassa kakarakaveria ja tunti kului kuin siivillä takaa-ajo leikin parissa. Siitä pari kuvaa ohessa. Kotiin tultua leikkasimme kynnet. Ensin yritimme syöttää makkaran palasia yhtä aikaa, mutta Laku oli niin ahne nakkien perään, ettei siitä tullut mitään. Sitten pidimme vain tyynesti koiran paikoillaan ja toinen leikkasi kynnet, pientä rimpuilua oli.

Kuvia

2009-11-02T19:19:00.000+02:00

"Moi, mä oon Laku. Leikittäskö jotain...?"

Ja sitten päästiin vauhtiin. Aina kun Laku sai kaverin kiinni, yritti se käydä näykkäämässä sitä persuuksista. Kyllä, paimenkoirilla on paimenkoirien omat jutut ja leikit ;).

M näytti sekä vauhdin, että suunnan, mikä välillä otti pattiin ja piti vähän huomautella. Mutta perästä tullaan. Kiitos hauskasta illasta!

7. Päivä

2009-10-31T15:24:00.000+02:00

Tasan viikko on kulunut siitä, kun Laku tuli meille. Kylläpä aika rientää. On tavattu ihmiskavereita, koirakaveri Aadan kanssa on jo tavattu parikin kertaa, sekä Aadan kämppäkaveri kissoja, joita tyydyimme tarkastelemaan vähän kauempaa.
Naksua on kokeiltu "ajaa sisään". Ensimmäinen kerta olisikin hauska, kun olin pilkkonut Lakulle pieniä lihapulan palasia. Ehdin naksuttaa ja antaa palkan kolme kertaa, kunnes Laku päätti, ettei suuhun mahdu enempää, sylkäisi lihapullat lattialle ja alkoi tutkia niitä tarkemmin. Olin koko ajan siinä luulossa, että lihapullat matkasivat suoraan masuun, vaan toisin sitten kävi ;).
Onneksi nakkien kanssa oli parempi menestys, ja niillä pääsimme sitten alkuun.

5. Päivä

2009-10-28T18:40:00.000+02:00

Tänään kävimme tutustumassa Joensuun keskustaan. Siellä oli vaikka mitä ihmeteltävää, polkupyöriä, autoja ja ihmisiä. Laku sai paljon ihailuja.
Illalla sitten jätimme Neiti Päivänsäteen uimahallireissun ajaksi yksin kotiin. Ajan kuluksi jäi kevyesti juustolla ja muutamalla raksulla täytetty Kong, talouspaperihylsyyn piilotettu juustonpala, ja naudan putkiluu. Hävisimme taas paikalta vähin äänin, ja yhtä vähin elkein myös palasimme. Yksinoloaikaa kertyi noin puolitoista tuntia. Ulos ei kuulunut itkua, kodinhoitohuoneen ikkunasta yritin tirkistellä mitä koira mahtaa touhuta, mutta mitään ei näkynyt. Yllätys olikin suuri, kun sisälle mentyäni koira tuli iloisesti eteisessä vastaan. Koiraportin alaosa oli ollut niin löysästi kiinni, että sieltä välistä oli mahtunut pois. Luun Laku oli piilottanut niin, ettemme sitä löytäneet ennenkuin neitokainen päätti käydä sen itse etsimässä käsiinsä. Hyvin oli maistuneet lihat ja rasvat luun ympäriltä. Talouspaperihylsy oli koskematta, Kongissa oli juusto työntynyt sisälle ja raksut vielä tallessa.
Vähän mietin tuota luun jättämistä kaluttavaksi, kun koira on yksin kotona. Olemme putkiluun antaneet jo tätä ennenkin koiralle, silloin Laku söi hitaasti, joten se tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Keskustelin asiasta vielä yhden kaverini kanssa, jolla on kokemusta barffauksesta ja hän ajatteli, että putkiluu voisi olla ainut jota koiran uskaltaa jättää yksin syömään.

4. Päivä

2009-10-27T18:49:00.000+02:00

Päivät kuluvat nopeasti lähinnä sisäsiisteyttä ja yksinoloa opetellessa. Lattiallekin lirahtelee vielä melko paljon, mutta ollaan ehditty jo ulos astikin. Sisällä pissat osuvat välillä paperille, välillä lattialle. Matot raivattiin pois joksikin aikaa. Yksinolo on myös alkanut sujua jo. Tänään Laku oli jo n. 15 minuuttia yksin kotona kodinhoitohuoneessa. Kotiin palatessakaan itkua ei kuulunut, kun oli mieluista tekemistä.
Maanantaina kävimme Mustissa ja Mirrissä broiskunsiipi-ostoksilla. Samalla tehtiin punnitus, Laku painoi tasan 4kg.

2. päivä

2009-10-25T12:38:00.000+02:00

Nimen valinta pulmia.
Daen tarkoittaa tummaa tyyppiä (australian aboriginaali).
Meillä oli muutama nimiehdotus valmiiksi mietittynä, mutta mikään ei tunnu oikein sopivalta.
Olisiko se Ruska? Tai sitten Laku? Friidu? Nappi? Ehkä Taika olisikin sopiva? Tai Dami? (Jälkimmäinenhän tarkoittaa myös noutajien koulutuspötköä, sen englanninkielisen merkityksen lisäksi..) Daimi?
No, Lakuhan siitä sitten tehtiin, kun naapurin tytötkin ehdottivat Lakritsia.

1. Päivä

2009-10-24T19:28:00.001+03:00

Tässä blogissa kerrotaan porokoira-Daenin touhuista. Blogin tarkoituksena on olla päiväkirja itselle ja lisäksi helppo tapa kertoa meidän kuulumisista kasvattajalle, pentuesisaruksille ja myös muille kiinnostuneille. Pentuesisarusten kuulumiset ovat tervetulleita, ja toivottuja myös meille päin!

Eilen haettiin porokoira-Daen kotiin toiselta puolelta Suomea. Aluksi auton ääniä piti kuunnella tarkkaan, mutta sitten pentu jo rauhoittui nukkumaan syliin. Kahdet oksennukset siivottiin matkan varrella, muuten kaikki meni hienosti. Kotona olimme yhdeksän aikaa illalla.